No, nyt on vastaus ainakin yhteen ikuisuuskysymykseen, eli siihen, lukevatko kustannustoimittajat KOKO nivaskan läpi, vai vilkuilevatko ainoastaan sivuja sieltä ja toisia täältä.
Tuttava kysyi asiaa ihan suoraan Gummetuksen kustannuspäälliköltä ja vastaus oli:
Jos häneen on otettu henkilökohtaisesti yhteyttä (puhelimella, emaililla, kirjeellä), niin lukee koko käsikirjoituksen. Mutta kaikkia "anonyymejä" käsikirjoituksia EI ole mahdollista lukea kokonaan läpi. Jos kuitenkin alku vaikuttaa lupaavalta, niin myös anonyymin lähettämä käsikirjoitus saatetaan lukea kokonaan.
Että tälleen Gummeruksella. Ja olenpa aika lailla varma, että samoin myös muissa isoissa kustantamoissa. Ei tarvitse paras kaveri olla, mutta ellei käsis tule k-toimittajan nimellä, niin ei sitä kyllä (ainakaan kokonaan) lueta...
Tuttava kysyi asiaa ihan suoraan Gummetuksen kustannuspäälliköltä ja vastaus oli:
Jos häneen on otettu henkilökohtaisesti yhteyttä (puhelimella, emaililla, kirjeellä), niin lukee koko käsikirjoituksen. Mutta kaikkia "anonyymejä" käsikirjoituksia EI ole mahdollista lukea kokonaan läpi. Jos kuitenkin alku vaikuttaa lupaavalta, niin myös anonyymin lähettämä käsikirjoitus saatetaan lukea kokonaan.
Että tälleen Gummeruksella. Ja olenpa aika lailla varma, että samoin myös muissa isoissa kustantamoissa. Ei tarvitse paras kaveri olla, mutta ellei käsis tule k-toimittajan nimellä, niin ei sitä kyllä (ainakaan kokonaan) lueta...
Vastaukset 18
Vanhimmat
Ei se "henkilökohtainenkaan yhteydenotto" takaa mitään.
Mutta: jos selailun perusteella näyttää siltä, että käsiksessä on ainesta, se luetaan kokonaan. Turha kuvitellakaan, että käsis menisi painoon kenenkään lukematta.
Kyllä se takaa sen, että käsis luetaan. Ainakin Gummeruksella. Varmaan ymmärrät, ettei lukeminen tarkoita, että se kustannettaisiin. Tässä oli kyse siitä, että luetaanko käsiksiä ylipäätään ennen hylkäyskirjettä-
Hmm, Gummeruksen nettisivulla on esillä vain yksi kotimaisen kaunokirjallisuuden kustannuspäällikkö mutta ei kustannustoimittajia. Mahtaa tämän vinkin myötä olla suosittu henkilö.
Ihan suoraan en kyllä ymmärrä miten nimi kirjekuoressa houkuttelisi lukemaan käsistä. Henkilökohtainen yhteydenotto puhelimitse/meilitse taas voisi toimia. Hyvä tietää ettei Gummeruksen kustannuspäällikkö ärsyynny ylimääräisista yhteydenotoista. Tai sitten arvon insaider k***ttaa ja juuri tuo nimenomainen kustannuspäällikkö onkin allerginen kaikelle ylimääräiselle ;-)
No miten hemmetissä voin ottaa yhteyttä ihmiseen, jonka tiedän vain nimeltä ja nimenkin vain siitä, että olen lukenut sen kustantamon sivulta. Pitääkö muka laittaa tuntemattomalle postia että hei, mä oon muuten olemassa ja mun käsis muuten tuli teille viime viikolla?
Voi älyhoi älä jätä...
No ei tietenkään kustannuspäällikkö ilahdu, jos tuntemattomat alkavat ottaa yhteyttä... Onko täällä jotenkin yksinkertaista porukkaa vai mitä? :O
Pointti on se, että pitää olla jotain yhteisiä tuttuja kustannustoimittajien kanssa, joilta voi kysyä suositusta/nimeä/puhelinnumeroa ja kun sen saa, niin sitten ottaa yhteyttä sillä nimellä. Kuvittelin, että tämä nyt oli itsestäänselvyys, mutta ilmeisesti tällä palstalla pitää kaikki vääntää rautalangasta...
Jos täysin tuntematon lähettää käsistä k-toimittajalle/k-päällikölle, niin todennäköisesti kyseinen ihminen vain ärsyyntyy, eikä lue käsistä ainakaan myönteisesti suhtautuen...
Ideana oli se, että saadaksesi käsiksen luetuksi, sinun täytyy tuntea k-toimittaja tai vähintään teillä täytyy olla yhteinen tuttu, jonka avulla voit ottaa k-toimittajaan yhteyttä. SIksi niiden nimiä ei nettisivuilla julkistetakaan, tällaiset etuudet jkätetään tutuille ja tuttujejn tutuille.
No ei täällä tietenkään olla sen yksinkertaisempia kuin muuallakaan, vaan havainnollistetaan sitä, että ketään tuttua tai tutuntuttua kustannustoimittajaa ei ole. Jos olisi, ei asiaa tarvitsisi edes miettiä eikä kässärin luetuttamisella kokonaan ja saamalla julkaistuksi (ei ole sama asia, ei tarvi vääntää, mutta voi jossain tapauksessa ollakin) olisi mikään ongelma.
Onhan se selvä, että toimittajaa kiinnostaa teksti niin pitkään kuin se herättää uteliaisuutta. Eli kysymys on tekstin tekemisen taidosta samalla tavalla kuin säveltäjän taideteos. Jos se toimii, se toimii. Jos ei toimi, se ei toimi.
Sibelius Akatemian säveltäjäpuolella otetaan 0-1 oppilasta, mutta sehän on ymmärrettävää: montako lahjakasta ja kiehtovaa säveltäjää syntyy Suomessa? Montako loistavaa uutta avaavaa tanssijaa, kuvataiteilijaa tai elokuvaohjaajaa? Sama juttu kirjailijoilla. Alle promille julkaistaan. Sen välttämättömyyteen on tyytyminen.
Mutta Suomessa on runsaasti kustantajia, jos kaikki antavat käsikirjoituksesta pakit, jokin dramaturginen asetus ei ole kenties kohdallaan.
Kun lukee näitä promillen huippulahjakkuuksia ja omakustannetta niin eron pitäisi huomata. En tällä halua sanoa että omakustanteet ovat erityisen tasokkaita.
No tokihan se näkyy: katso omakustannerunoilijoita ja vertaa sitä vaikkapa Panu Tuomen, Harry Nordellin, Jyrki Kiiskisen runoihin ja ero on tasokkaasti selkeää.
Te yliarvioitte nimellä lähettämisen merkitystä. Vastaanottaja voi delegoida käsiksen jollekin ja sanoa, että katso onko tässä ainesta. Vasta sitten kun on "katsottu", harkitaan kannattaako lukea.
On se näin: mitä parempi teksti jo tekniikaltaan, sitä suurempi mahdollisuus on tulla julkaistuksi. Ammattilaisuus kustantajaa kiinnostaa, jatkuvuus. On vaikea ennustaa kirjailijan uran kulkua, mutta ammattimaisuus on se, josta näkee jo yhtä ja toista.
Vielä tiedoksenne, että vaikka käsis olisikin periaatteessa "hyvä", se ei pääse läpi, jos sen odotetaan vaativan työtä enemmän mitä sen mahdollinen tuotto on.
"Vielä tiedoksenne, että vaikka käsis olisikin periaatteessa "hyvä", se ei pääse läpi, jos sen odotetaan vaativan työtä enemmän mitä sen mahdollinen tuotto on."
Jännä ajatus. Kirjoittaja tekee muokkaustyön, eikä siitä makseta hänelle mitään. Vasta kustannetusta kirjasta maksetaan palkkiota.
Tietenkin kirjoittaja tekee itse muokkaustyön, hänhän on kirjailija. Kustannustoimittaja vain opastaa ja ohjaa.
"No, nyt on vastaus ainakin yhteen ikuisuuskysymykseen, eli siihen, lukevatko kustannustoimittajat KOKO nivaskan läpi, vai vilkuilevatko ainoastaan sivuja sieltä ja toisia täältä."
Sisäpiirin tietoa tarjoan minäkin. Yksi kustannustoimittaja saa viikossa 5 - 10 kässäriä, ja työaikaa niihin on kaksi tuntia päivässä. Sen verran luetaan kun kiinnostaa, jos heti alussa näkyy, että kirjoittajalla ei ole minkäänlaista tietoa kirjan vaatimasta muodosta yms. asioista, ei sitä kannata lukea.
Ja myös: tekstistä näkyy heti, onko kirja hyvä. Ne luetaan, ja niitä kukin kustannustoimittaja löytää yhden tai kaksi vuodessa. Siis esikoista.
Lisää sisäpiirin tietoa: ihan turha soitella ja kysellä. Jos teksti toimii niin se toimii. Niin yksinkertaista se on. Turha lässyttää muuta.
Juu, kustantaja ei julkaise tuttaviensa kirjoja yhtään sen helpommin kuin vieraiden. Jos kirjailija on kustantannustoimittajan tuttu, ei se ole ostavan lukijakunnan tuttu.
Kirjakustannus on kaupallista toimintaa, ja siinä ratkaisee vain ja ainostaan kirjan hyvyys / myyvyys.
Ostaisitko sinä kirjan joka on ihan pask*?
Tai jos jossain mainoksessa lukisi, että nyt uusi kirja sen ja sen kustannuspäällikön serkun kummitytöltä julkaistu.
"Vielä tiedoksenne, että vaikka käsis olisikin periaatteessa "hyvä", se ei pääse läpi, jos sen odotetaan vaativan työtä enemmän mitä sen mahdollinen tuotto on. "
Jos käsis vaatii tolkuttomasti työtä, se ei ole hyvä. Niin simppeliä.