Miten puolustan itseäni koiraa vastaan?

ennaltaehkäisy. Pysyt tiukasti kotona, kutsu vaimo ja lapset myös, lukitset ovet, suljet ikkunat, ilmastoinnin, ja avaat radion mahdollisia viranomaisien lisäohjeita varten.

Jos olisit vaivautunut hiukankin selaamaan aiempia viestejä niin olisit löytånyt monta erinomaisen hyvää vastausta kysymykseesi.

Laita kädet puuskaan ja käännä sille selkä kuten Victoria Stilwell tekee, saattaa vaan olla että sinusta tulee Mertsi Not So Well Anymore

Hyvä keino on nostaa hyökkääjän takapää ilmaan. Siinä vaan ei sitten auta voimien loppua ennen kuin saa apua. Ja tämä vain siinä tapauksessa, että on todella tosi kyseessä.

Menkää molemmat selällenne, nostakaa etu- ja takatassut taivasta kohden ja uikuttakaa.

Ihminen ottaa napakan otteen joko hännän juuresta, taikka sitten lonkista, ja nostaa napakasti ilmaan. Ja sitten on vaan sen otteen pidettävä. Aukaisee leuat yleensä, ja uhrina ollut ehtii pakoon, jos vielä kykenee liikkumaan. Tämän menetelmän heikkopuoli on se, että se toinen on tosiaankin vapautettava, joten ei sovellu jokaiseen ympäristöön.

Tässä on riskinsä, joten sen otteen on sitten oltava napakka ja pitävä. Tosin omakohtaista kokemusta on sen verran, jotta adrenaliinivyöry auttaa kummasti. Sitä vaan keskittyy sellaisessa tilanteessa siihen olennaiseen. Eli kiinnipitämiseen, sekä samalla epätoivoisesti pälyilee muita auttavia käsiä mukaan :) Toimii siis tilanteissa, joissa ei mikään muu auta.

Onkohan tämä kysymys vakavalla mielellä esitetty? Ainakaan vastaukset eivät välttämättä ole. Mutta ei se mitään; autan toki kun kerran lämminhenkinen ihminen olen. Joten jos koira murisee edessäsi, sinä jatkat matkaa etkä ole moista ärisijää huomaavinasikaan. Etkä missään tapauksessa, et ikinä eläessäsi, nosta pikku fifiä kainaloosi turvaan. Oikea koira saattaa hermostua sellaisesta.

Jos sitten eteesi sattuu oikeasti hyökkäysvalmis iso koira, sinä hiippailet mahdollisimman vähäeleisesti sivummalle. Juoksemalla et karkuun pääse, ja koiran takapäätä nostelemalla onnistut vain pääsemään käsistäsi. Onneksi tuollaiseen tilanteeseen joutuminen on erittäin, erittäin epätodennäköistä.

Eipä ole erityisen epätodennäköistä, vaan ihan varautumisen arvoinen asia. On olemassa ihan liikaa koiria (yksilöitä siis, ei lähdetä millekkään rotuyleistyslinjalle), jotka todellakin käyvät kimppuun tilaisuuden tullen. Näm' koirat eivät todellakaan tarvitse minkäänlaista yllytystä toiselta ohikulkijalta, riittää valitettavasti vain se, että sattuu kulkemaan ohi väärään aikaan. Ja valitettavasti ne ehtivät pahimmassa tapauksessa saada useita uhreja, kaikki eivät kuole, mutta todella vakavia vammoja syntyy silmänräpäyksessä. Siis on olemassa koiria, jotka hyökkäävät vaikka pihasta, jos vaan saavat tilaisuuden. Tämä tilanne syntyy hetkessä, ja aina ei todellakaan ole minkäänlaista mahdollisuutta estää niitä (jos ei sitten pysy kotona neljän seinän sisällä ne ovet ja ikkunat visusti kiinni). Itse en ole valinnut tätä linjaa, koska koirillani on oikeus saada sitä liikuntaa ja ulkoilua. Kiertelykään ei auta.

Ja todella syliin nostaminen ei ole ratkaisu useimmiten. Oli kohde iso tai pieni. On vain olemassa sellainen pikku hakta, että se pieni koira on aina heikommalla, kun isompi käyttää voimaa. Seuraukset ovat siis verrannollisia kokoeroon, aikalailla suoraan.

Ja olen saanut itsekkin tuollaisessa tilanteessa hammasta. Se riski oli kuitenkin otettava, jotta saan omani pelastettua. Koira ei kuitenkaan yletä puremaan, jos onnistuu pysymään sen takana, ja ote on tukeva. Kyllä se yrittää kiemurrella, sehän on selvä.

Oletko ollut itse ikinä tällaisessa tositilanteessa. Minä olen, kahdesti. Ja lisäksi erottanut tasapäisiä tappelevia koiria (huom, en omiani). Kyseessä kaksi eri koiraa, ja todellakin, siis oma pienehkö koira uhrina (huom. Omistan ja olen omistanut monia koiria, joista kaikki muut isompia). Omilla koirillani ei ole minkäänlaisia toimeentulemisongelmia muiden koirien kanssa, ne on koulutettu, ja ei todellakaan ole milläänlailla minkäänlaisessa pumpulissa olleita. Silti pidän epäreiluna sitä, että olemassa olevaa ongelmaa yritetään jotenkin leimata aina vain sen pienen koiran omistajan ongelmaksi, ja niitä pienempiä koiria jotenkin ite syyllisiksi noihin. Kyllä, ne osaavat provosoida tilanteita siinä missä muutkin. Mutta se ei poista sitä, että on ihan liikaa koiria, joita ei pitäisi joutua pelkäämään.

Korostan, että itse en todellakaan hätkähdä erityisen vähästä. Ja väitän tunnistavani tilanteet, joissa tarvitaan todellakin jämeriä otteita. Vaikka niiden yleisyys oliskin kaikista kahakoista vaikka edes promillen luokkaa (veikkaus vaan ihan hihasta), niin tällainen mahdollisuus on olemassa. Todellisissa hyökkäysaikeissa olevaa koiraa ei pysty pysäyttämään hiippailemalla jotenkin hiljaa sivummalle. Ei, se kyllä hyökkää, ja on huomannut uhrinsa jo paljon aikaisemmin kuin pahaa aavistamaton ihminen. Siis jos se on todella hyökkäysaikeissa. Ja korostan, että noissa tilanteissa ei ole edes aikaa hiippailla salavihkaa sivummalle. Nuo ohjeet eivät päde pahimpiin. Mutta tavanomaisimpiin tilanteisiin kyllä.

Ja seuraava vastaus on varmaan, että lööpit vaan paisuttelevat asioita. Mutta oikea totuus on se, että likikään kaikki tällaiset tapaukset eivät päädy minkäänlaisiksi uutisotsikoiksi. Se ei silti poista niiden olemassaoloa.