Eksyin tänne Suomi24:n uusperhepalstalle, ja täytyy sanoa, että kovin hämmentyneenä olen näitä keskusteluja lukenut. Miksi tällä palstalla keskitytään toisten elämäntapojen ja perheiden haukkumiseen, sekä entisten ja nykyisten suhteiden mollaamiseen? Eikö tällaisen palstan pitäisi olla vertaistuen antamista/saamista varten? Miten kukaan uusperheetön voi haukkua ja vihata uusperheellisiä näin paljon?
Useiden tämän palstan kirjoitusten mukaan minä olisin perheenrikkoja, "uusionainen", äitipuoli suoraan helvetistä, jonka ainoa elämän tarkoitus on erottaa lapset isästään, haukkua entistä vaimoa, pakottaa miehen lapsia kutsumaan minua äidiksi ja olen mieheni kanssa avioliitossa vain seksin vuoksi (todellakin, joku kirjoitti jossain keskustelussa, että uusperheet perustetaan vain seksin vuoksi!). En väitä, ettei kukaan voisi olla sellainen, mutta miten tällaista voi näin karkeasti yleistää, ja leimata kaikki uusperheen äidit huonoiksi ihmisiksi?
Elän toimivassa uusperheessä. Kyllä, luitte oikein. Tämä toimii. Enkä ole pitänyt uusperheellisyyttämme minkäänlaisena ongelmana. Tämä palsta sai minut aidosti ja vilpittömästi hämmentymään. Ensinnäkään en ole perheenrikkoja, kyllä mieheni entinen avoliitto oli loppunut jo vuosia ennenkuin tapasimme. Minä rakastan aviomiestäni, hänen kahta lastaan sekä kahta yhteistä lastamme. Kaikki lapset ovat rakkaita, niin minulle, isälle kuin toisilleen. Lapset ovat läheisiä toisilleen ja pitävät kaikki toistensa puolta.
Isän ja lasten tapaamisajat eivät ole tapaamisemme/avioitumisemme jälkeen muuttuneet miksikään, ihan yhtä paljon isä tapaa lapsiaan nyt kuin silloinkin. Lapset ovat luonamme puolet ajasta, toisen puolen äidillään. Miehen entiseen avopuolisoon on asialliset välit, emme kiusaa kukaan toisiamme tai puutu toistemme elämään. Tervehdimme, vaihdamme sanasen kun tapaamme, onhan hän minunkin perheeseeni kuuluvien pienten äiti.
Miehen lapset ovat aina kutsuneet minua etunimellä. Heillä on oma äiti, en ole vaatinut koskaan kutsumaan minua äidiksi. Miksi olisin? Miehen lapset ovat minulle rakkaita, enkä voisi enää kuvitella elämääni ilman heitä. Miehen teini-ikää lähestyvän tyttären kanssa teemme "tyttöjen juttuja", shoppailemme yhdessä jne. Pidän lapsista paljon huolta, isänsä painaa usein pitkää päivää työssä, ja meillä on lasten kanssa kivaa. Kaikkien lasten, biologiasta viis. Miehen lapset tulevat syliin, halaavat, kertovat avoimesti rakastavansa.
Miksi tapella täällä, kenen perhe on oikea ja kenen väärä? Perheitä on niin monenlaisia, monennäköisiä- ja kokoisia. Miksi emme antaisi jokaisen elää omalla tavallaan, miksi haukkua toisten tyyliä elää? Minä rakastan perhettäni, ja pidän sen puolia aina. Voi haukkua ja mollata, katkeroitua toisen onnesta, mutta meidän perhe on mitä on, ja se on onnellinen juuri sellaisena kuin on, vaikka se jotain uusperhevastaisuutta lietsovaa kismittäisikin.
Jokaisessa perheessä on ongelmansa ja haasteensa, ja tällaisella palstalla olisin hienoa jos voisi asiallisessa ja myönteisessä ilmapiirissä jakaa kokemuksiaan ja saada vertaistukea. Kaikkien mielipiteet ovat sallittuja, mutta eihän haukkuminen ja mollaaminen ole mielipiteen kertomista.
Useiden tämän palstan kirjoitusten mukaan minä olisin perheenrikkoja, "uusionainen", äitipuoli suoraan helvetistä, jonka ainoa elämän tarkoitus on erottaa lapset isästään, haukkua entistä vaimoa, pakottaa miehen lapsia kutsumaan minua äidiksi ja olen mieheni kanssa avioliitossa vain seksin vuoksi (todellakin, joku kirjoitti jossain keskustelussa, että uusperheet perustetaan vain seksin vuoksi!). En väitä, ettei kukaan voisi olla sellainen, mutta miten tällaista voi näin karkeasti yleistää, ja leimata kaikki uusperheen äidit huonoiksi ihmisiksi?
Elän toimivassa uusperheessä. Kyllä, luitte oikein. Tämä toimii. Enkä ole pitänyt uusperheellisyyttämme minkäänlaisena ongelmana. Tämä palsta sai minut aidosti ja vilpittömästi hämmentymään. Ensinnäkään en ole perheenrikkoja, kyllä mieheni entinen avoliitto oli loppunut jo vuosia ennenkuin tapasimme. Minä rakastan aviomiestäni, hänen kahta lastaan sekä kahta yhteistä lastamme. Kaikki lapset ovat rakkaita, niin minulle, isälle kuin toisilleen. Lapset ovat läheisiä toisilleen ja pitävät kaikki toistensa puolta.
Isän ja lasten tapaamisajat eivät ole tapaamisemme/avioitumisemme jälkeen muuttuneet miksikään, ihan yhtä paljon isä tapaa lapsiaan nyt kuin silloinkin. Lapset ovat luonamme puolet ajasta, toisen puolen äidillään. Miehen entiseen avopuolisoon on asialliset välit, emme kiusaa kukaan toisiamme tai puutu toistemme elämään. Tervehdimme, vaihdamme sanasen kun tapaamme, onhan hän minunkin perheeseeni kuuluvien pienten äiti.
Miehen lapset ovat aina kutsuneet minua etunimellä. Heillä on oma äiti, en ole vaatinut koskaan kutsumaan minua äidiksi. Miksi olisin? Miehen lapset ovat minulle rakkaita, enkä voisi enää kuvitella elämääni ilman heitä. Miehen teini-ikää lähestyvän tyttären kanssa teemme "tyttöjen juttuja", shoppailemme yhdessä jne. Pidän lapsista paljon huolta, isänsä painaa usein pitkää päivää työssä, ja meillä on lasten kanssa kivaa. Kaikkien lasten, biologiasta viis. Miehen lapset tulevat syliin, halaavat, kertovat avoimesti rakastavansa.
Miksi tapella täällä, kenen perhe on oikea ja kenen väärä? Perheitä on niin monenlaisia, monennäköisiä- ja kokoisia. Miksi emme antaisi jokaisen elää omalla tavallaan, miksi haukkua toisten tyyliä elää? Minä rakastan perhettäni, ja pidän sen puolia aina. Voi haukkua ja mollata, katkeroitua toisen onnesta, mutta meidän perhe on mitä on, ja se on onnellinen juuri sellaisena kuin on, vaikka se jotain uusperhevastaisuutta lietsovaa kismittäisikin.
Jokaisessa perheessä on ongelmansa ja haasteensa, ja tällaisella palstalla olisin hienoa jos voisi asiallisessa ja myönteisessä ilmapiirissä jakaa kokemuksiaan ja saada vertaistukea. Kaikkien mielipiteet ovat sallittuja, mutta eihän haukkuminen ja mollaaminen ole mielipiteen kertomista.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Ei tänne voi ksyä! Kyllä sitä ihan tietäen klikataan ja tullaan tänne!
eksyä
Kuten huomaat palstan häirikkö se taas sullekin ensimmäisenä vastaa.
Ei täältä mitään vertaistukea saa tai edes asiallista keskustelua, siitä pitää lissu huolen. Mene uusionni.net, siellä on asiallista keskustelua
En oikeen voi ymmärtää ex:n ja nyxien haukkumista/mollaamista puolin ja toisin. Miksi ollaan niin katkeria, niin menneestä tai tulevasta. Miksi ei anneta toisten elää elämäänsä. Anneta lasten kasvaa äitiä ja isää tavaten, uusiin sisaruksiin tutustuen.
Mikä tekee ihmisestä niin katkeria??!
Perheenrikkominen, ei siihen muuta tarvi.
miksi rikoit perheesi?
Se ei oo mikään syy..
Kostetaan lapsille katkeruus..
Eikö kannattais nousta "perheenrikkojan" yläpuolelle??!!!!
Miten niin nousta?
Eihän se ex vaimo koskaan perheenrikkojan alapuolella ole ollutkaan! Ainahan ne ensimmäiset vaimot ovat ykkösiä! Senpä tähden kakkoset perheitä rikkookin, kun ovat siellä alapuolella.
:D
lapset ovat ykkösiä ei ex:t ja nyxät :D
HohHojaa.. miten aikuiset voivat käyttäytyä kuin lapset??!
lissuhan on iso lapsi;D ;D.
Aloittaja on varmaankin jo huomannut, ettei täällä saa asiallista keskustelua aikaiseksi, ei sitten millään. Vastaukset hänellekin ovat sitä taattua suomi24-kamaa, ihme inttämistä ja riitelyä.
Eihän tuo aloittaja ole omien sanojen mukaan tänne tietoisesti tullutkaan keskustelemaan tai hakemaan vertaistukea ym.
Hänhän on tänne eksynyt!!!;)) Ihan huomamatta löytänyt vaihingossa...heh...
No voi hyvän tähden.
Sanotaanpa sitten näin, että surffailin internetissä etsiskelemässä keskustelupaikkoja, joissa saada vertaistukea muilta uusperheellisiltä.
Googletin sanan "keskustelu", ja sattumalta löysin lukuisten muiden sivustojen ohella tämän Suomi24-sivuston. Tavallaan siis "eksyin" tänne.
Enpä olisi arvannut, että kukaan takertuisi noin yhteen sanaan ja ottaisi sen noin tavattoman kirjaimellisesti.
Lissu takertuu ja tekee kiusaa, hänellä ei ole muuta elämää.
Katkeruuteen (poimin täältä sen asian). Itse uusperheen äitipuolena yritin pitkään hyväksyä miehen exän, tapasimme yhdessä hänen uuden miesystävänsä kanssa ja kävimme lasten asioita aika ajoin läpi jne. Mitä enemmän aikaa on kulunut, sitä vaikeampaa se on. En vain kerta kaikkiaan ymmärrä sen naisen ajatusmaailmaa, tapaa toimia lastensa kanssa enkä suhtautumista exäänsä, siis minun avomieheeni. Nainen on myös loukannut minua tietoisesti teoillaan (hänestä oli esimerkiksi tehty lastensuojeluilmoitus, josta hän syytti minua).
Yritän käyttäytyä asiallisesti silloin, kun tilanne edellyttää meidän tapaamistamme. Viimeksi sellainen oli koulujen päätyttyä, jolloin vietimme meidän kodissa yhden lapsen päättäjäisiä. Kiusallinen tilanne, mutta kyse oli lapsen päivästä, ei minun.
Ja voi yhren kerran.... mikä sinusta tekee paremman kuin miehen exästä?? Kehut vaan ittees, ja muuta on sakkaa.....provoa taas kirjotat että saisi mahdollisimman paljon keskustelua aikaan...
mene hoitoon se auttaa ihan varmasti paremmin kuin tänne kirjoittamalla satuja.