Olen hiusrajaa myöten ihastunut kuusikymppiseen naiseen, jota olen tavannut vain koiranulkoilutuksen merkeissä tähän mennessä.
Olemme puhuneet kymmeniä tunteja niin kulttuurista, politiikasta, filosofiasta ja itse asiassa kaikesta mahdollisesta paitsi tunteista. Huomaan kyllä, että hän pitää minusta paljon, mutta miten saisin selville onko "sillai" kiinnostunut?
Hän ei ole koskaan ollut naimisissa eikä ole lapsia. Tämä ei tietenkään todista mitään, mutta olen toiveikas. Olen häntä 15 vuotta nuorempi ja minulla on neljä lasta, joista kaksi asuu vielä kotona. Eli pitää minua tietysti lähtökohtaisesti heterona, mikä hankaloittaa tilannetta.
Olen ollut oikeastaan vain miesten kanssa ja tajuan, etten yhtään osaa lukea naista tässä asiassa.
Noh huoh... eihän kukaan tietenkään osaa tähän mitään vastata, mutta kunhan sain kertoa. Tuntuu, etten eläessäni ole näin rakastunut ollut. Silmissäni hän on täydellinen jumalatar: fiksu, lämmin, kaunis, kertakaikkisen ihana.
Pakko tehdä jokin siirto, mikä voi tietysti tarkoittaa hänen puoleltaan pelästymistä ja välien rikkoontumista. Se olisi kamalaa. Siksi olen ollut äärimmäisen varovainen.
Kiva, jos joku jotain sanoo tähän....
Olemme puhuneet kymmeniä tunteja niin kulttuurista, politiikasta, filosofiasta ja itse asiassa kaikesta mahdollisesta paitsi tunteista. Huomaan kyllä, että hän pitää minusta paljon, mutta miten saisin selville onko "sillai" kiinnostunut?
Hän ei ole koskaan ollut naimisissa eikä ole lapsia. Tämä ei tietenkään todista mitään, mutta olen toiveikas. Olen häntä 15 vuotta nuorempi ja minulla on neljä lasta, joista kaksi asuu vielä kotona. Eli pitää minua tietysti lähtökohtaisesti heterona, mikä hankaloittaa tilannetta.
Olen ollut oikeastaan vain miesten kanssa ja tajuan, etten yhtään osaa lukea naista tässä asiassa.
Noh huoh... eihän kukaan tietenkään osaa tähän mitään vastata, mutta kunhan sain kertoa. Tuntuu, etten eläessäni ole näin rakastunut ollut. Silmissäni hän on täydellinen jumalatar: fiksu, lämmin, kaunis, kertakaikkisen ihana.
Pakko tehdä jokin siirto, mikä voi tietysti tarkoittaa hänen puoleltaan pelästymistä ja välien rikkoontumista. Se olisi kamalaa. Siksi olen ollut äärimmäisen varovainen.
Kiva, jos joku jotain sanoo tähän....
Vastaukset 106
Vanhimmat
No mitä jos alkaisit kääntää keskustelua pikkuhiljaa enemmän sinne tunneosastolle?! Ja jos kerran aihepiiri on jo tähän asti ollut noin laaja, niin luulisi ettei olisi kovin vaikea ottaa seksuaalisuutta puheeksi jollain tasolla, siis yleisesti ens alkuun... Oletko aistinut, että pyrkimystä olisi siihen suuntaan? Meinaan vain, että mulla oli joskus sama tilanne ja musta tuntui, että kumpikin tavallaan tavoitteli sitä, että löytäisi jonkun aiheen, josta linkittää keskustelu koskemaan em topiikkia... Pakko myöntää, että pelasin itse vähän kissaa ja hiirtä ja käänsin aina puheet takaisin johonkin neutraaliin, kun ei sit kuitenkaan rohkeus riittänyt loppuun asti...ja niinhän siinä sit kävi, että kiinnostus toisen taholta lopahti, kun pakka levitettiin pöydälle... se olikin hänen taholtaan vain pelkkää uteliaisuutta...
Hei,
hienoa, että olet löytänyt tunteillesi kohteen - lupaavan sellaisen. Luin tarinaasi ja mietin, kuinka itse toimisin....Vaikka olen jo viisikymppinen ja kokemusta on niin ihastumisesta kuin ihanista suhteistakin naisen kanssa, niin en kuitenkaan ihan vastaavassa ole ollut.
Mitä, jos etenisit vaikkapa sanoen seuraavaa. "sinun kanssasi on tosi kiva jutella kaikkea. Mentäisiinkö joskus vaikka kahville/oluelle..ihan ilman näitä koiria:)? Tai siis jotain vastaavaa, omaan suuhusi sopivaa.
Tosi kiva olisi kuulla jatkoa tarinaan, miten tutustumisenne etenee:)
Peukkuja pidän!
Joo... tarinastani jäikin pois se, että olen kyllä ehdottanut tapaamista muissa merkeissä.
Siinä nyt tuntuu olevan nihkeyttä. En käsitä, että ulkona kävelee ja vielä kotiovellakin seisoo kanssani vaikka kolme tuntia, mutta on suhtautunut nuivasti (ei täysin kieltäytyen), kun olen pyytänyt kyläilemään luokseni.
On tullut mieleen, että josko torjuu tunteitaan ja miessuhteiden puuttuminen johtuu piilotetuista emootioista. Tuossa iässä voi olla tosi vaikea ne itselleen myöntää, jos on ensimmäinen kerta kohdata totuus ja vaikka ei olisikaan..
Minä olen hyvin avoin ja itsereflektoiva ihminen. Olen valmis vaikka mihin. Miten vain tässä oikein etenee, on tuhannen taalan kysymys. En haluaisi menettää tätä ihmistä tekemällä vääriä siirtoja -- se on tässä nyt ongelmakohta ja rajanveto on vaikeaa.
Mutta kahtellaan.. ei tässä nyt voi muuta sanoa :)
Kiitos vastauksista tähän mennessä!
Tiukkaa analyysia, mutta tuntuu kiinnostavalta ajatukselta, että joku suhtautuisi nuivasti kyläilypyyntöön omien tunteittensa torjumisen vuoksi... Haluaisin uskoa tuohon teoriaan! Ehkä hän on aistinut välillänne jotain, mutta tosiaan pelkää kohdata tilanteen käytännön tasolla. Voihan olla, että hän on mielessään käynyt läpi vaihtoehtoja ja mahdollisia käänteitä ja pelkää, että nyt niin voisikin tapahtua. Arka ja kipeä kohta? Kontrollifriikki? Joskus on paljon vaikeampi ottaa ja hyväksyä se, että elämä antaakin, sen sijaan että se aina vain ottaisi pois...
Voin kuvitella, että jos olisin ihastunut itseäni nuorempaan naiseen jolla asuu lapsia vielä kotona, niin ei olisi tunteiden lämpenemisen kannalta mitenkään edistävää mennä toisen kotiin katselemaan sitä perhe-elämää. Varsinkin jos et ole edes maininnut, että et ole hetero. Ja asutko vielä miehesikin kanssa? Minulle ainakin tulisi siitä tosi tyhmä olo tököttää siellä kylässä kun te leikitte perhettä ja vahvistaisi vain sitä tunnetta, että haluat näytellä heterouttasi ja olla ainoastaan ystävä eikä sen enempää.
Jos hän on oikeasti sinusta kiinnostuntut, niin hän varmaan toivoisi, että pyytäisit häntä paikkaan missä saisitte syventyä toisiinne eikä missään tapauksessa kotiin, mikä on täynnä perhettäsi.
Täydennystä:
Olen eronnut eli mitään perheleikkiä ei olisi tulossa. Kotona asuvat lapset ovat 18- ja 14-vuotiaita.
Eli paljon poissakin tämän ikäiset, joten vierailussa ei tarvitsisi lapsia edes nähdä. On kyllä nähnyt jo ulkona ja sanonut vain positiivista lapsistani.
Mutta olen pyytänyt myös kahvilaan tai kaljalle... ei tulosta.
Tuntuu vain niin ristiriitaiselta, kun vaikka olisin ilman koiraa, niin pyytää mukaan ja juttelee maailman tappiin asti kanssani.
En ymmärrä...
"En haluaisi menettää tätä ihmistä tekemällä vääriä siirtoja -- se on tässä nyt ongelmakohta ja rajanveto on vaikeaa. "
Se, että mahdollisesti kerrot hänelle mitä tunteita sinulla on häntä kohtaan, ei mielestäni ole väärä siirto vaan rohkea, kävi siinä sitten miten tahansa.
Jos hän ei ole sinusta kiinnostunut samalla tavalla mutta osaa ottaa kuulemansa reilulla tavalla niin silloin et tule menettämään häntä ihmisenä.
Tilapäisesti voi tapahtua kyllä niin, että hän kokee seurassasi hieman vaivautuneeksi, koska tietää tunteistasi häntä kohtaan, mutta kyllä se siitä taas paremmaksi muuttuu.
Jos hän taas kääntää sinulle selkänsä vain siksi, että olet häneen ihastunut niin silloin hän ei ole sen arvoinen tai sitten ei kerta kaikkiaan ole sinut itsensä kanssa.
Nämä olivat nyt vain asioita mitkä ensimmäisenä tulivat mieleeni kun luin tuon kohdan postissasi. Sinne välille mahtuu kaikenlaista muutakin.
Toivotan sinulle rohkeutta, vaikka taidat olla sitä ilman toivotustakin.
Ehkä häntä vain pelottaa mennä vieraaseen kotiin vieraan ihmisen luokse, eikä mitään sen kummallisempaa.
Ja miksi teidän toisaalta pitäisi lähteä kahville mihinkään ilman koiria, jos muutenkin tunnutte viihtyvän toistenne seurassa noin paljon. Valitetavasti on niitäkin ihmisiä, jotka haluavat vain koiranulkoitusseuraa, mutta toivotaan parasta sinulle =)
itsekin tunnen erään söpön ja mukavan koiranulkoiluttajanaisen, jolla ei ainakana niitä miehiä näy ollenkaan, ei ole lapsia ja asustelee yksin..Mielessä käynyt useinkin, olisikohan hän..(?)
eiks asia ole aika selvä jos se ei halua tulla sun luo kylään vaan pitää teidän suhteen selvästi pelkästään koirakaveri-suhteena. Voitha sä mielessäs tehdä vaiks mitä ja kuvitella vaiks mitä mut fakta on se ettei se ole kiinnostunu.
Voit olla hyvinkin oikeassa.
Mut jotain nyt aistin, ellen ihan pihalla ole ihmissuhteista. Jotain tässä nyt on enemmän kuin pelkkä koirankustetus kyseessä.
En voi tällä hetkellä sanoa kuin saman, että kahtellaan...
No niin.... nyt on ensimmäinen siirto tehty -- eilen parin viinilasin jälkeen lähetin ihastukselleni tekstarin, jossa käytin tervehdyksessä sanaa "Kisu". Tulee vähän hänen nimestään, mutta selkeä hellittelymuoto tietysti.
Kysyin koiraa viemään ja vastasi aivan neutraalisti tulevansa. Ei siis mitään havaittavaa reaktiota puoleen eikä toiseen.
Ulkona sitten vähän villiinnyin kiusoittelemaan ja lopuksi otin häntä kiinni hartioista siten että kävelimme rinnakkain, mutta aivan sekunniksi vain ja pörrötin hiuksia vähän niskasta.
Ei taaskaan mitään havaittavaa reaktiota. Ei vetäytynyt, ei pahastunut, muttei mitenkään vastannutkaan eleisiin.
Nyt kuitenkin pitäisi mielestäni olla selvä, että minun puoleltani on vähän muutakin kuin juttuseuran tarvetta vai mitä mieltä olette?
jiii-haa, hieno ele :D uskotko, niin hänellä varmaan nous karvat pystyyn ja oli ihan ihmeissään, mutta sai pidettyä itsensä viileen rauhallisena ulospäin... viesti on kyllä aika selkeä, mut voihan se olla, että hän ei halua uskoa sitä todeks, vaan alkaa ehkä selitellä itselleen, että se oli sun taholta vain ystävällinen ele yms yms. Mutta joka tapauksessa hieno ja rohkea muuvi sulta :)
Ainakin sovittiin vielä, että tänäänkin nähdään ja otetaan kahvia termariin ja istuskellaan puistossa (jos ei sada)
Että jos nyt ihan karvat ois noussu pystyyn, niin ehkä vähän välttelevämpi ois ainakin jonkin aikaa...
Vaikee juttu, en tiedä yhtään nyt mitä ajatella. Kisu on kuitenkin niin vahva läheisyyttä ilmaiseva sana, että kyllä hänen nyt pitäisi tietää missä mennään, ellei ole jotenkin aivan omituinen. On kyllä monessa suhteessa jollain tavoin outo -- vanhapiikamainen, mutta rakastan sitäkin puolta.
Sellainen yksityiskohta vielä, että on ehdottoman uskovainen. Sillä saattaa olla vaikutusta, miten suhtautuu homoseksuaalisuuteen.
Ei kylläkään koskaan puhu uskovaisuudestaan, ellen kysy, eli ei siis mikään kiihkoilija laisinkaan.
Joo, sillä on ehdottomasti osa ja arpa. Voi olla erittäin, erittäin suuri.
http://lepakkolaakso.net/blogi.php?list
H.S.
Voimia
Siis öh..ihastukseni, joka varattu ja luultavimmin hetero, hieman nuorempi, niin kyllä tekee mulle noin, ja minä hälle, puolin ja toisin, ja halailemme ja hartioille käsi, hiuksia voi pörrötellä, söpöisiä nimiä toisistamme...itse oon tolkuttoman ihastunu mut en usko hänen tunteisiin :((
vetää aika hiljaiseksi... olen todellakin ihan sanaton :(
En tiedä miten te yleensä puhuttelette toisianne, mutta on ihmisiä jotka kutsuu toisia ihan millä nimillä tahansa. Minäkin voisin sanoa ketä tahansa kisuksi ja vaikka miksi ja iskeä silmää perään tarkoittamatta yhtään mitään. Se on vaan semmoista leikkiä, joten en vetäisi tuosta sen kummempia johtopäätöksiä. Töissä myös otan usein nuorempia työkavereitani hartioista kiinni ihan vaan ystävyydellä ja saatan silittääkin. Tätä samaa tehdään myös minulle ja ihan ystävyydellä sen otan. Se vaan on ihan normaalia, että ihmiset koskettelee toisiaan silloin tällöin.
Minua nyt kiinnostaisi kovasti, että onko hän mielestäsi tehnyt tai käyttäytynyt jotenkin mistä voisi kuvitella, että hän olisi ihastunut sinuun?
Mielestäni ratkaisevinta tässä tapauksessa olisi se, että ottaisit jotenkin puheeksi seksuaalisen suuntautumisesi, sillä voisin hyvinkin kuvitella, että hän pitää sinua heterona, kun sinulla on ollut se mies ja vielä neljä lastakin olet tehnyt.
Joo onhan se noinkin kuin sanot, että on aivan luonnollista ottaa hartioista. Itse en koskettele ketään muita kuin rakkaitani, olen sillä tavoin täysin kylmä
Kisuksi en sanoisi ketään, jota kohtaan en tunne muuta kuin ystävyyttä, mutta ymmärrän senkin, että muut niin tekevät.
Kysyt:
"Minua nyt kiinnostaisi kovasti, että onko hän mielestäsi tehnyt tai käyttäytynyt jotenkin mistä voisi kuvitella, että hän olisi ihastunut sinuun?"
Eipä muuta kuin, että vaikuttaa pitävänsä seurastani ylitse muiden, mutta sehän voi olla vain, että tykkää niin paljon jutella juuri minun kanssani. Mitään muutahan sen ei tarvitse merkitä.
Hymyilee todella paljon, mutta taitaa kyllä hymyillä muillekin. Täytyy nyt varmaan vain rauhoittua. Sen verran olen mielestäni kuitenkin merkkejä antanut niin katseilla kuin eräänlaisella "härnäämisellä", että jos on kiinnostunut, niin eiköhän sieltä puolelta jotain tapahdu....
Tai sitten ei :(
Voi kun uskaltaisit itse sanoa suoraan, että pidät hänestä tosi paljon ja jotain enemmänkin. Ja tietenkin toivon, että hänkin tekisi aloitteen. Ihan miten vaan, kunhan vaan saisitte toisenne :) Mulla vaan on semmoinen kutina, että tässä tapauksessa sinun pitäisi tehdä se selkeä aloite.
Onnea kuitenkin ja rohkeutta sulle! :)
Niin, noin minunkin työkaverini tekee ja suoraan sanoen koko ajan ja teen takaisin, ja niin sit kuitenkin kävi et ihastuin. Mistä nyt tunnistaisin et onko jotain muuta pelissä vai lämmintä ystävyyttä, kysy suoraa enenen
Rauhassa vaan :) kuulostellen ja katsellen... uskonkysymyksetkin on niin henkilökohtaisia asioita, että ei niistä voi mitään päätellä... joku voi olla uskossaan hyvinkin lempeä ja avarakatseinen, joku taas jotain ihan muuta. Antoisia keskusteluja ja piknikkiä teille tälle päivälle!
Kiitos!
Tein marjapiirakan... Toivottavasti ottaa sen rakkaudenosoituksena (heh, heh)
hyvä, ettet karjalanpiirakoita *muahh-hah-haa*
Miten meni? Vai vieläkö ilta jatkuu ;)
Oltiin siis vain päivällä pikkupiknikillä.
Ei mitään uutta paitsi, että kysyin saanko minä tulla joskus kylään, kun ei tunnu olevan halukas minun luokseni tulemaan. Antoi suhteellisen nopeasti tarkan päivämäärän, joka on kuukausien päässä.
En taaskaan ymmärrä yhtään... Sanoi, että pitää siivota, mutta on se sitten aika perusteellista siivousta, jos kuukausia menee :) Sanoin tietysti, että minulle on tyystin sama millaista hänen kotonaan on, mutta ei aikaistanut ajankohtaa.
Ei koskaan mainitse mistään edellisistä suhteistaan, ei miehistä, ei naisista.
Onkohan jotenkin seksuaalisesti aivan kylmä? Onko sellainen mahdollista? Ei mitään elonmerkkiä siihen suuntaan missään mielessä. En siis tarkoita minua kohtaan vaan yleisesti.
Naapurini, joka samalla on ystäväni, sanoi, että näyttää siveyden sipulilta, jonka alapää on jäkälöitynyt jo 30 vuotta sitten (heh, heh) Niin hän vähän näyttää. Olemuksesta tulee mieleen joku kotiopettajatar 1800-luvun puolelta.
Elää oudossa symbioottisessa suhteessa nelikymppiseen pariskuntaan, syövät aamiaista yhdessä jne. . -- ovat seinänaapureita. Olen kysynyt, onko seksiä kolmisin tai kahden, mutta nauroi vain ja sanoi, ettei todellakaan ole.
Nyt olen niin paljon koordinaatteja antanut, että alkaa olla vaara, että joku ulkopuolinen tunnistaa meidät, mutta ei kai se niin vaarallista. ole. Itsensä tunnistaisi varmasti, mutta pidän mahdottomana, että lukisi tällaista palstaa, kun ei muutenkaan käytä nettiä.
Arvuutella voi monenlaista...siis hänen taustoistaan, historiastaan yms. Aseksuaaleja ihmisiä toki on, mutta eihän sellainen luontaista viehätysvoimaa poista tai tee kenestäkään emotionaalisesti kylmää. Tai jos vain yksinkertaisesti on sulkenut aktiivisen seksuaalisen kanssakäymisen pois, niin ei sitä enää jonkun ajan kuluttua välttämättä osaa kaivatakaan... elämässä on niin paljon muitakin alueita, joihin voi luovuuttaan purkaa.
Tuo päivämäärän heittäminen hamaan tulevaisuuteen oli vähän outo juttu. Olikohan se tarkoitettu vitsiksi?! Tai sitten se on ymmärrettävä niin, että hän ei ole sellaiseen valmis...ehkä koti on niin henkilökohtainen juttu, että kynnys kutsua ketään on toooosi korkea.
Toivotaan, että voitat hänen luottamuksensa ja ystävyys välillänne syvenee. Kyllä hän varmaan aistii, että pidät ja varmaan hänkin pitää sinusta. Jotkut vain ovat niin varautuneita ja pidättyväisiä, kuka mistäkin syystä, mutta ehkä sitten toiselta puolen välit ovat sitäkin tiiviimmät ja lämpimämmät, kun muuri ensin väliltä murtuu...
Oletko varma, ettei hänellä tosiaan ole kodissa jotain siisteysongelmaa, hamstrausongelmaa tms. ?? Käykö hänen kodissaan kukaan muu, siis nämä hänen naapurinsa vai vieraileeko hän vain toisten kotona ? Onhan niitä aseksuaalejakin, vaikka kuinka viehättävän oloisia, tosin ei ehkä sinun kannaltasi mitenkään herkullista... Jos hän vain haluaa olla yksin eikä halua seurustella kenenkään kanssa (?) Tuo päivämäärän heittäminen hamaan tulevaisuuteen kuulostaa siltä, ettei häntä kiinnosta tai oletko varma ettei hän sittenkään ole varattu tai rakastunut johonkin toiseen ? Tällaiset heitot voi olla myös sellaisia, että henkilö kokee ikäeron liian suureksi, eikä siksi ota vakavasti näitä tapaamisehdotuksia...
"Oletko varma, ettei hänellä tosiaan ole kodissa jotain siisteysongelmaa, hamstrausongelmaa tms. ??"
Voi ollakin jonkintasoinen ongelma.
Ainakin kuvaa asuntoaan kaaokseksi. Tämä aikaisemmin mainitsemani pariskunta kyllä käy, joten ehkä siellä nyt sentään ei ole jotain aivan merkillistä. Kysyinkin, miksi minä en voi tulla, mutta he voivat, niin sanoi, että on tuntenut tämän miehen jo lapsesta ja että hän on kuin oma lapsi. Näin ollen avaa ovensa heille.
Kaaos on selvitettävä kuulemma jouluun mennessä, koska sukulaiset tulevat joulupäivälliselle. Mutta oli miten oli, niin jokinhan tässä nyt mättää. Kun ei nyt suostu minunkaan luokse tulemaan, vaikka asun parin sadan metrin päässä. Haluaa selvästi olla paljon yksin, mutta luulisi nyt siitä huolimatta joskus voivan käväistä kahvilla tai iltaa istumassa.
On tullut mieleen, olisiko kuitenkin jonkinasteinen mielenterveysongelma, vaikkei niin päälle päin sitä huomaa.... Paniikkihäiriötä tai masennusta? Käy kyllä osa-aikaisesti töissä vielä.
Täytyy hyväksyä, etten ehkä koskaan saa selvyyttä asiaan. Nyt ainakin lopetan jankuttamisen kyläilystä eli ulkoilutamme vain koiria. Joskus termari mukaan, kun vielä ilmat sallivat. Onpahan ainakin terveellinen elämäntapa, kun olemme joskus kolmekin tuntia kävelemässä :)
Menen sitten 28.12, jos kutsu on vielä voimassa. Epäilyttää tietysti, että välttämättä näin ei ole. Mutta sille minä en sitten yksinkertaisesti voi mitään. Kaikki omaamani viehätysvoima on laitettu puoleltani peliin. Jos se ei riitä, niin se ei riitä...
Kysyt vielä voinko olla varma, ettei kuitenkin ole varattu tai rakastunut toiseen. En voi olla varma. Olen ajatellut, josko kuitenkin olisi rakastunut tähän nelikymppiseen mieheen, vaikka vertaakin häntä lapseen. Puhuu hänestä aina varsin myönteisesti "luonnonlapsena" , lämpimänä ihmisenä, loistavana laulajana jne.
Ja se tuntuu kummalliselta, että tämä mies aluksi tervehti minua, mutta enää ei... olisiko hän jotenkin mustasukkainen, koska mitään sellaista ei ole tapahtunut, että olisi syytä olla tervehtimättä. Olemme hädin tuskin jutelleet. Tulee tietysti mieleen, että ihastukseni on sanonut minusta jotain, mikä aiheuttaa käytöksen. Eli jotain salaperäistä ja outoa nyt tässä kuviossa on runsain mitoin
(Nimimerkki f4ck:lle, koen tyylisi sen verran asiattomana, etten aio enää vastata sinulle. Olen hyvin kestävä ihminen, en mitenkään herkkähipiäinen. Mutta en koe mielekkäänä "keskustelua" kanssasi. Kommentoida toki voit, en minä sitä voi estää)
kiitti, ja edellee mähä vaa sun ongelmastas olin kiinnostunu en mä sille mitää voi jos jotkut nartut alkaa hyppii silmille.
Mut mitä siis ongelmaas tulee nii se on hyvä idea olla viileesti ny vaa, sillä taitaa olla omat kuvio ja tossa iässä mitä seki on se ei ehkä ole valmis rikkomaa niitä iha helposti kenekää takii.
Sä oot merkkis näyttäny ja kattele ny kääntääks se nokkaansa sua kohti vai ei. Jos tos iässä on enää vaa osa-aika duunissa ni eiks se kerro jo jostai, tai sit sillä on vaan rahaa sukanvarressa. Ehkä se tykkää olla vain sun koirakaveri, turvallisesti. Voithan sä olla kettu ja olla hetken ettet näe häntä ja kato miten se reagoi.
Sulla on outo tyyli olla kiinnostunut jonkun asiasta. Ensin vastailet asiattomalla tyylillä asianomaisele ja myös muille sitten vasta haluat olla kiinnostunut ja "auttaa". Ei varmaan ihan paras ja älykkäin tapa.
onpaha sullekki jotai tekemistä ku muuten et syty
Olet tekemisissä melko erikoisen ihmisen kanssa. Mitä ilmeisimmin hän pitää sinusta paljon, mutta olisikohan vähän pihalla omista tunteistaan? Tunnetilojen tunnistaminen ei ole kaikille yhtä helppoa. Mutta hei, nyt voit ainakin sanoa, että teillä on yhteisiä pitkän aikavälin suunnitelmia, kun tuo kyläily on sovittu kuukausien päähän (pääsetkö jouluglögille?)!
Sinun asemassasi chillaisin vähän, olet signaalisi antanut ja toinen voi kaivata vähän sulatteluaikaa... kirjoittamasi perusteella luulisin kuitenkin, että hän on enemmän kiinni sinussa kuin sinä hänessä.
Kuvailet häntä niin erikoiseksi, että jäin pohtimaan mikä hänessä sinua sitten viehättää (samanlainen ajatusmaailma, katsomus vai mikä)?
Osuit aivan oikeaan!
Kutsui tulemaan viattomien lasten päivänä. Jouduin sivistymättömyyttäni kysymään, milloin sellainen on ja sehän on 28.12. Ei se vitsi selvästikään ole kuten toinen vastaaja arveli, mutta mahdollisesti juuri ajan pelaamista.
Jäin miettimään liittyikö tähän päivämäärään jotain symboliikkaa. Eli haluaa meidän suhteemme pysyvän viattomana ja puhtaana.... vai pitääkö minua jotenkin lapsenomaisena.
Niin epäuskottavalta kuin se saattaa kuullostaa, koska olen kolmen täysi-ikäisen lapsen äiti ja jo 45-vuotias, niin käyttäydyn usein lapsen kaltaisesti -- kyselen kaiken aivan suoraan, sanon tuntemukseni kursailematta ym. Jotkut ovat sanoneet, että ulkonäköni, elekieleni ja puhetapani ovat jotenkin teinimäiset. Itse en sitä niinkään tunnista, mutta tällaista palautetta olen saanut.
Kysyt, mikä hänessä viehättää. Sitä tietysti itsekin olen pohtinut. Älyllisyys, syvällisyys, laaja-alainen sivistys, filosofisuus... ja tietysti juuri tämä erikoisuus. Hän on kuin tuulahdus menneestä maailmasta, rauhoittava ja seesteinen. Hänen kanssaan tunnen olevani turvassa pahalta maailmalta, sen pinnallisuudelta ja hektisyydeltä. Ajatuksemme kohtaavat usein, vaikkemme samaa mieltä olisikaan. Hän ymmärtää minua ja minä häntä.
Ei tässä nyt auta kuin odotella joulun jälkeisiä välipäiviä. Vähän jännittää jo nyt.
eli sä oot teini joka haluaa turvallisen äitihahmon, vitsi, ihme ettei se aikuinen nainen jo oo hypänny syliisi kirkuen onnesta.
Ikiom teini, wohoo.
Jos on 45v ja vertaa itteään teiniin tai saa sellaista palautetta ni ei se kuule tarkoita ett on säilyny ihanan nuorekkaana vaa ett on jääny johonki asteelle jumiin. Mut tietty sä pidät sitä kehuna ku ne sanoo sen niin nätisti. Niinku aikuiselle teinille sanotaa ettei se loukkaannu teiniyttää.
Nyt kuule haiskahtaa tuo kyläilypäivä jotenkin epäilyttävältä. Se on joko vitsinä sanottu tai sitten halusi sinun tietävän niin kuin itsekin arvelit, että viattomalla linjalla tässä mennään. Mikä kyläilypäivä se semmoinen muuten olisi ja miksi vasta jouluna kun nyt on vielä kesä.
Voisiko olla, että hän jopa läpällä heitti jotain, että joo tule vaikka vuonna 2050 ja ei siis tarkoittanutkaan, että oikeasti tulisit kylään vaan heitti mitä sattuu...
Ei..., f4ck,
En itse vertaa itseäni teiniin, vaan jotkut muut ovat näin tehneet. Ja vertaukset eivät koske ajatusmaailmaani eivätkä kykyäni huolehtia asioista kypsän aikuisen lailla.
Kommentoijat ovat tarkoittaneet puhtaasti olemusta. Erotatko sen?
Mutta voihan minussa olla piirteitä, jotka eivät ole aivan "aikuismaisia". Täysin mahdollista. Mutta miksi sinä olet niin aggressiivisen oloinen?
Olen ollut niin paljon teinien kanssa tekemissä sattuneista syistä, että ehkä vain omaksun tiettyjä piirteitä heiltä huomaamattani. Näin olen sen tulkinnut. En koe olevani erityisen nuorekas, vaan pikemminkin kovan koulun käynyt keski-ikäinen äiti isolla äällä ja nainen isolla ännällä.
Eikä teineissä mitään vikaa ole. En sillä siis sano. Järjestään fiksuja ja mukavia, ainakin lapseni ja kaverinsa.
Kiitos muuten kaikille pohdiskeleville keskustelijoille hienoista vastauksista. Ehkä tämä f4ck on vain ikävä poikkeus täällä? Olin yllättynyt keskustelun tasosta, koska yleensä suomi24-keskustelut luokitellaan alimpaan kastiin virtuaalikentässä.
Iloisesti yllätyin fiksuista vastauksista..
joo sanoinki väärin, sähän sanoitkin että käyttäydyt lapsen tavoin, et ees niinku teini. Kai mä oon sun silmiin agressiivinen ku en oo samaa mieltä että sun lapsellinen käytös on herättänyt ihastumisia tässä aikuisemmassa naisessa.
Jos sä olisit aikuinen nainen ja aikuismaisesti osaisit hoitaa tunnepuolenki ni et kai sä siin nillittäis mitähän joku toinen susta ajattelee. Sähä oikee sanoit ett oot sillai lapsekas ett kysyt ja sanot asioit suoraan, niinku lapset. Kyl lapset sanoo suoraa tunteensakki, mut jotenki se lapsekkuus ei sit ookkaa sussa?
Luojalle kiitos ett oonki poikkeus, jos mul ois noin vaikeeta ottaa naisest selvää ni vituttais.
Miks sä luulet ett kaikki jotka ei nuole sun vaginaa on agressiivisia, täl tarkoitan ett mä en koita miellyttää sua vaa sanon rehellisen mielipiteeni ni susta se on agressiivista? Onks sulla mitään oikeeta käsitystä millainen on agressiivinen kirjoittelu? Sä vaa ku en taputellu sun lapsekasta olemusta innoissani ni katsot ett oon agressiivinen. On se lapsekasta, on.
On se kumma kun sun pitää niin usein nostaa esille toi p****n nuoleminen, myös tässä topiikissa vaikka kukaan muu ei siitä edes puhu. Huvittavinta on, että lesbona puhut vaginan nuolemisesta, joo lycka till!
whats your problem, bitch??
miten sun kaltaiset tänne eksyykin? Miks kylvät jatkuvasti negatiivisuutta?
Olet varmaan tosi paha ihminen.
Hyi sua!
Niin, tuo on f4ck äijänkutale. En tiedä ketään naista, joka tommosen nikin ottais.
Ja eihän naiset ees tolleen kirjota, eikä ajatelle.
Että semmonen tapaus.
täs on oikee kolme urpointa ämmää taas alekkain, senkus pidätte käsistänne kii ja jeesustelette, saa tääl muutki olla ku jotku vitun hymistelijät. Jos oon eri mieltä ni oon.
Kuulostatte todella agressiivisille mammoille, onko jo paikat kuivunu ja ahistaa?
Hänellä on silloin varmaan synttärit taikka nimipäivät.
Luultavasti pyöreitä, kun pitää niiiin siivota.
No kelleppä ei olis stressinpaikka.
Varmaan ajatellut jo aikapäivät kutsua silloin, siks tuli niin nopiaa.
:D
Sulla on tosi halventava tapa puhua naisista kun ämmittet tai on vaan naisen alapää mielessä. Ehkä sulla on puhe siitä mistä on suurin puute.
ehkä sulla on puute elävästä elämästä? Mut ihan kivan heion keksit, siitähä mulla on puute, ämmistä ja pillusta. Oikeassa olit freud, sun kandeis hakeutua hoitoalalle vai kattooks ne siellä kieroon jos itekki on hoidossa?
Muuten tuli mieleen näistä uskovaisista, että vuosia sitten meillä oli töissä minua paljon vanhempi nainen joka oli tiukka uskovainen. Hän oli hauska ja heitti kaikenlaista läppää ja minusta tuntui, että hän flirttaili kanssani. Hän oli oikein viehättävä, mutta hän ei ollut koskaan asunut miehen kanssa eikä mitään lapsia ollut. Kun kysyin miksi hänellä ei ole ketään, niin hän vakavana vastasi, että onhan hänellä hänen taivaallinen ylkänsä. Tuolla hän viittasi Jeesukseen.
Kerran sitten työpaikan puolesta meillä oli illanvietto minne mentiin bussilla. Hän halusi viereeni istumaan ja joi itsensä melkoiseen känniin ja sen seurauksena hän oli koko ajan kiinni reisissäni ja kehui niitä. Minua se ei haitannut ollenkaan, mutta muuta seuruetta näköjään haittasi ja esimies tuli siihen rauhoittelemaan tätä naista ja pyysi hänet istumaan eteen. Mietin myöhemmin, että oliko se häneltä vitsiä vai yrittikö hän oikeasti iskeä minua... siltä se minusta ainakin vaikutti.
Seuraavana päivänä töissä kun tämä uskovainen näki minut, niin hän tuli hädissään kysymään, että en kai mä vaan yrittänyt iskeä sua. Sanoin siihen vaan jotain, et ei mua haitannu ja naureskelin.
Aika pian tämän jälkeen nainen ottikin loparit. Olisin halunnut tavata häntä kuitenkin myöhemmin, mutta käytiin vain kerran syömässä ja huomasin, että hän oli minua kohtaan tiukan etäinen ja halusi puhua vain Jeesuksesta, eli se siitä.
Olen kuitenkin melko varma, että hän on lesbo, muttei kovinkaan sinut asian kanssa ja siksi yrittää saada lohtua elämäänsä uskonnosta...
Toivottavasti meillä ei ole kyseessä sama nainen :D
En halua hakeutua hoitoalalle kun en sua jaksaisi hoitaa. Elävän elämän puutteesta, sä taidat enemmän notkua virtuaalimaailman puolella kuin mä, ainakin täällä pyörit alvariinsa.
Ketjun aloittaja kirjoittaa häntä koskettavasta henkilöstä kauniisti ja mielenkiintoisella tavalla. Harmi, että sun piti tämäkin ketju pilata rivouksillasi ja aggressiivisella käytöksellä häntä kohtaan.
aika hyvin säki tiedät miten paljon mä tääl olen joten tuski säkää ihan ekaa kertaa tässä pyöri. Jos ketjun aloittaja haluaa kirjoittaa rakkaustarinan ni hän voi nii tehdä vaikka iltapuhteella. Mut käsittääkseni täs ei ollu kyse sellaisesta. Jos sä haluat lukea jotain kaunista ni ota vaikka päiväkirjas esiin ja lue sieltä miten ihanaa kaikki on, sun päässäs.
Harmi ettet pääse hoitoalalle, mut kaipa niidenki on tarkkoja oltava keitä sinne hyväksyvät. Onneks suomess toimii ne tuet ja muut.
Siksi kun hän oli tiukka uskovainen. Hän yritti elää tiukasti Raamatun mukaan. Hän ei käyttänyt ollenkaan alkoholia, mutta retkellä jostain syystä innostui ja hänellä oli siitäkin hirveä morkkis seuraavana päivänä. Uskovaisillakin on heikot hetkensä. Reisissä oli kiinni varmaan siksi kun kännissä menetti kontrollinsa. Mikä tässä nyt on niin vaikeaa ymmärtää?
Sä et kauheen skarpilta vaikuta. Eikä täällä tartte joka päivä olla lukemassa tajutakseen että juuri sä täällä tunnut asuvan.
Olen keski-ikäinen kahden lapsen äiti ja tuntuu tutulta.
Kiitos lapsien olen pystynyt säilyttäämään lapsenmielisyyteni tässä kyynisessä maailmassa. Tosin nyt lapset ovat jo aikuisia ja kovasti toivon ettei minusta tule ajanmittaan kyyninen.
Lapsellisuus ja lapsenmielisyys ovat eri asioita mutta jotkut eivät tiedä tai ymmärrä näiden asioiden eroja.
Tämä edellinen vastaukseni oli suunnattu postiin, jonka oli kirjoittanut; "alkuperäinen 8.8.2011 17:14"
Pomppasi aika alas tässä ketjussa.
Ihastus on ihanaa, mutta jotenkin tuntuu, että ylireagoit ja kuvittelet asioita. Nainen saattaa olla frigidi, kenties hieman erikoinen ja estynyt. Kenties jonkinlaisia mielenterveyden häiriötiä hänellä voi olla. Mutta en usko,että hän on lesbo. Uskon, että hän on vain yksinäinen ja kaipaa seuraasi vain ystävänä. Ei sen kummempaa. Ehkä eleesi ovat jotenkin pelästyttäneet hänet. Enkä nyt oikein usko, että nelikymppinen(viitaten aiempaan ketjuusi)naapurin mies tmv. on ihastunut noin kuusikymppiseen naiseen.
Mutta toki mukavaa olisi, jos asiassa olisi enemmän.
Meitä on niin moneksi.
Kyllä nelikymppinen mies voi olla ihastunut vanhempaan naiseen, mutta tässä tapauksessa en voi tietää, onko näin. Kuitenkaan ei se minusta mikään mahdottomuus ole. Elämän ja rakkauden kirjo on mittaamaton.
Mutta nyt on sekin sitten tehty, että sanoin rakastavani häntä -- joskin pelkurimaisesti tekstarilla. Toisaalta olihan ennen vanhaan rakkauskirjeitä, joten onko se nyt niin moitittavaa, jos väline on vain vaihtunut mustekynästä näppäimistöön?
Ei vastannut heti, mutta puolen yön tietämissä lähetti lähetti hyvän yön toivotukset "kauniita unia". Että ei nyt kunnolla vetäydykään, mikä olisi pelästymisen merkki. Mutta enpä saa vastakaikuakaan varsinaisesti.
Vähän nyt pelkään, että hänellä on suhde tai on ainakin ihastunut erääseen naiseen, josta puhui eilen ja jonka kanssa hänellä tiivis harrastus. Ei ollut hänestä aikaisemmin puhunut, joten saattoi olla minulle toppuutteleva merkinanto.
Katsoin netistä tämän naisen kuvia, niin erittäin viehättävän näköinen. En ole itsekään mikään ruma, mutta kyllä tämä on seksikkäämpi kaikin puolin. Mutta vielä en luovuta.
Hienoa että uskalsit! Nyt hän tietää tunteesi ja voi kypsytellä tunnetta rauhassa. Tee vielä seuraava siirto, jos hän on ujo, ettei jää epäselväksi :). Pidän peukkuja sinulle! Olet ihailtavan rohkea.
Joo älä luovuta, mutta äklä mitenkään ''käy päällekään'', anna hänelle aikaa nyt sulatella asiaa. Vaihtoehtoina on että hän ei tunne samoin sinua kohtaan, tai sitten tuntee, muttei uskalla toimia noin rohkeasti kuin sinä.
Tuollaisia mahdollisia hänen suhdekuvioita sinun ei kannata miettiä, rakastunut mieli teettää sellaisen vaikka kauoan kassasta jolla hän käy. Aina löytyy joku seksikkäämpi tai kauniimpim jos niin ajattelee, mutta aikuisen kypsän naisen rakkaus on onneksi jotain paljon syvempää kuin sellaisten tuijottelu, ja olethan kertonut hänen olevan erittäin fiksu tyyppi.
Minuakin ihan jännittää sun puolesta, toiv kaikki etenee kauniiseen lopputulokseen.
Mutta muista olla varovainen hänen kanssaan, ei liian iholle tunkemista, ettet pelota häntä pois.
apuaaa! siis tää on niiiiin jännittävä tarnia tässä.
Mietin minäkin, että mitäköhän hänen päässä liikkuu.. nyt kun sanoit, että rakastat häntä.. ?
Sehän ei ole kuitenkaan mitään "muuten vaan sanottua".. kai hän NYT tajusi.. JOS ei ennen ole tajunnut.. että tykkäät hänestä enemmän kuin kaverista..
Kauhelata urkinnalta vaikuttaa.. mutta ihan janoan tietoa siitä.. miten tässä käy!?:)
Oo-MMM-Gee!!! :) Aika hurja juttu... mulla tulee tästä mieleen se keväinen pitkä viestiketju, jossa oli vähän sama kuvio: isohko ikäero ja kovaa pähkäilyä toisen tunteista, suuntautumisesta yms. Herätti kovasti intohimoisia kommentteja, kun aloittaja oli naimisissa ym. ja rakastunut tähän vanhempaan ystäväänsä..no eipä siitä enempää, mutta silloinen ketju päättyi ihan fantsuun kliimaksiin, kun ko. naiset olivat käyneet illanvietossa ja erotessa tämä nuorempi ja aktiivisempi oli rohkaistunut suutelemaan toista... ihan makeita tarinoita kertakaikkiaan...suu alkaa napsaa, kun näitä lukee. Ja jatkoa tietysti toivotaan :) Tsemppiä alkuperäiselle ja terkut sille "kevään lapselle",jos tunnistaa ja täällä vielä käy näitä tutkimassa. Piis ja lovee kaikille!
Itse sanon joskus parhaille ystävilleni rakastavani heitä ja ystäväni ovat sanoneet rakastavansa minua.
Jos tulee tarpeen sanoa että olen rakastunut, sanon sen, enkä vain että rakastan
Seuraavaksi pitää käyttää voimakkaampaa ilmaisua: "Olen rakastunut sinuun", jos uskaltaa
Riippuu millä tavalla ilmaisee sen "Rakastan sinua"
osoittaen sillä rakkautta läheistä kohtaan tai ystävyyttä syvempää
Tulihan tuo mieleen, että rakkautta on niin monenlaista. Rakastan sinua -ilmaisu on toki tulkittavissa vielä syvään ystävyyden osoitukseksi.
Pidän nyt vähän taukoa kuitenkin ja katson mihin tilanne kehittyy, jos kehittyy yhtään mihinkään. Olen valmis tuon rakastumisenkin sanomaan. Tuntuu, että tuskin hän siitäkään mitenkään pelästyy, vaikkei mitään sellaista tuntisikaan minua kohtaan eli enpä usko mitään menettäväni.
Kyllä käytöksestäni kaikin puolin olisi pitänyt tulla selväksi, että olen nimenomaan rakastunut. Mutta varmempihan sekin on sanoa, ettei mitään jossittelun mahdollisuutta jää.
Suomessa ''rakastan sinua'' tarkoittaa romanttista ja rakastunutta rakkautta, eikä syvää ystävyyttä.
Eikä sitä täällä ystävien kesken viljellä, niin kuin esim. amerikassa. Siellä kaikki rakastavat kaikkia, mutta täällä jokainen ymmärtää mistä on kysymys, jos tuollaisen lauseen kohdalleen saa.
hei ap,ootko sä ajatellu et vaik sä ny oot textannu sille et rakastat sitä naista,niin sun positio on ihan eri kun sen ysinelävän naisen.sä oot naimisissa eli suhteessa,sulla on aina "piilopaikka" seläntakana lapset,mun mielest sul on vapaampaa jopa helpompaa mennä sanoon noin kun sen toisen.sen yksinelävän naisen sanomana toi sama ois vakavampaa,ymmärrätsä mitä yritän sanoo ?mä toisaalta ymmäärrän sen naisen varautuneisuuden ja jos sitä on joskus loukattu tjn lisäksi vielä,mistä tietää.
En ole naimisissa, vaan eronnut.
Muuten ihan hyvä pointti. Yksinelävällä on enemmän pelissä ja heittäytyminen siis vaikeampaa. Ja jos tosiaan on nyt joitain musertavan huonoja kokemuksia taustalla, niin tekeehän se tehtävänsä.
Pääasia nyt tässä, ettei ainakaan ole minua tähän mennessä torjunut, vaan hyväksynyt jokaisen siirron.
Olen kyllä samaa mieltä Loppuperäisen kanssa, että Suomessa "rakastan sinua" kuuluu lähinnä romanttisen rakkauden piiriin tai sitten hyvin läheisten sukulaisten välille eli lähinnä vanhempien ja lasten tunnerepertuaariin.
Mutta ehkä tämä on ikäpolvikysymys. Minä en koskaan ole sanonut ystävälle rakastavani häntä, mutta ehkä se nuoremmissa luokissa on yleistä. Voisin kuvitella sanovani ystävälleni noin esim. jos hän olisi saattohoidossa tai jonkin muun erityisen raskaan kokemuksen yhteydessä.
En minäkään sanoisi ystävälle että rakastan. Se tuntuisi teennäiseltä lässytykseltä. Luulisi hänen tajuavan jo tuosta... Oletko nähnyt häntä tämän tekstarin jälkeen ja jos olet, niin oliko eleistä aistittavissa mitään mihinkään suuntaan? :)
Ei se kaikille ole teennäistä. Toisille ystävät ovat niin läheisiä ja tärkeitä, että
heitä rakastaa ja sen voi ihan hyvin myös kertoa ja mielellään kertookin joskus, kun sitä oikeasti tarkoittaa, eikä viljele rakkaudentunnustuksiaan kovin kevyin perustein- siitä en pidä itsekään, jos on epäaitoa ja tilanteissa joissa pitäisi sanoa ennemmin että pitää toisesta, kuin että rakastaa.
Ei rakkaus tai sen ilmaiseminen vaadi lähisukulaisuutta, romanttisia tunteita tai erityisen vaikeita olosuhteita.
Mikä siinä on teennäistä/valheellista, kun kertoo rakastavansa, jos kerran rakastaa. Luonnostaanhan se tulee.
Hei, onko koiranulkoiluttajanaisesta kuulunut? Miten juttunne etenee? :)
Ei tietenkään vaadi lähisukulaisuutta, jospa et nyt vääntäisi asiaa sellaiseksi mistä ei ole kyse, eli en usko että illan päätteeksi lähettelet ystävillesi ''rakastan sinua'' tekstiviestejä.
Sellaisesta oli kysymys.
Kiitos kysymästä!
Tosi paljon olemme olleet tekemisissä eli ulkona kävellen ja istuskellen sekä tekstaillen edelleen. Ei muuta!
Vähän olen nyt menettänyt toivoni, että saisin sellaisen suhteen kuin haaveilen. Kyllä hän mitä ilmeisimmin on täysin hetero, ei aseksuaalinen kuitenkaan, mikä oli yksi tutkintalinja täälläkin. Jopa hyvin aistillisia piirteitä on tullut esiin, kun antoi minulle erään kirjan luettavaksi, jonka sisältö oli varsin eroottinen.
Pitää minua ilmeisesti erittäin viihdyttävänä seurana vain. Ja nauttii ihailustani.
Ei voi mitään.... elämä on tätä. Aina ei tosiaankaan voi saada, mitä haluaa.
Aivan!
Kyllä tilanteesta ja sävystä erottaa, mistä on kyse. Hän tietää sataprosenttisen varmasti, että olen rakastunut. On se tullut niin monella muullakin tavoin esiin.
Ei pelästy eikä peräänny kontaktista, mutta ei vastaakaan mitenkään tunnetasolla. On saavuttamaton ja mystinen. Tuntuu, että menetän kohta järkeni.. Vatsa kipeä koko ajan, jännitän aina näkemistä, kädetkin tärisivät lievästi aamulla, kun nähtiin. On niin tolkuton himo koskea, mutta kun ei voi.
Tulisi pitää jotain taukoa ja rauhoittua, mutta en pysty. Työnteko on aivan puolinaista, lasten kanssa sentään jaksan olla ja keskittyä heidänkin asioihinsa.
Mistä nyt yhtäkkiä päättelet, että hän on hetero? Onko hän avautunut jostain miehestä? Tajuaakohan hän että olet häneen rakastuntut?
Sympatiat on sun puolella, tietty, mutta mua hymyilyttää täällä koneeni ääressä, kun kaikesta huokuu, että olet niiiiin in laaav... toi sun tunnetasojen kaksinaisuus "huippujen ja alhojen" välillä on hyvinkin selkeä rakastuneisuuden tunnusmerkki :) yhdessä hetkessä olla hehkutat ja lähetät rakkausviestejä ja seuraavassa kärvistelet tuskissasi ja pidät ilmiselvänä totuutena, että ihastuksesi on hetero eikä välitä susta... mikään ei välttämättä ole muuttunut kuitenkaan ihan faktisesti... ei sitä voi oikeasti olla huomaamatta tai erehtyä niin totaalisesti, jos jotain on kahden ihmisen välillä. Valehdella voi suut silmät täyteen, ettei olisi kiinnostunut jne., mutta kehon kieli kertoo totuuden, niin se vain on. Ja päinvastoinkin...
Se sun ihastuksesi on varmaan hämmentynyt ja epäuskoinen: ei ehkä tiedä, onko sun avautumises tätä nykyajan rakkauspuhetta, jota viljellään kuin toiset v-sanaa, vai oletko tosissasi... luota vaan siihen, mitä tunnet äläkä menetä toivoasi, vaikka hän mitä suurimmalla todennäköisyydellä tulee monta kertaa testaamaan ja kääntämään kaiken sanomasi siten, ettet muka olisi tosissasi tai ettei teidän välillä voisi olla mitään. Hän tulee varmasti vaatimaan hankalimman kautta aina vaan uusia todisteita, tunteittesi aitouden puolesta ja silti onnistuu kääntämään ne itseään ja teitä vastaan... saatpa nähdä. Sitä en tietenkään osaa edes arvailla, miten siinä lopulta tulee käymään.
tää on se naisten ongelma, ett koitetaan roikkua kunnes kynnet irtoo ja sittenki vielä jotain koukkua koitetaa. Jos ajatellaa nyt ap:n ihastus on hetero ja on jo selkeesti sanonu ettei enempi kiinnosta, niin teoin ja sanoinki ni sun mielestä ap:n pitäis vaa jatkaa ett jos se naine vaa testaileeki?
Jos näin olis, ett se vaa testailee ni eiks seki kerro jo jotai? Ettei kauheesti ole uskallusta, luottoa, rohkeutta. Onks sellainen ihminen hyvä ihmissuhteissa? Vastaus on ei. Haluaako sellaisen ja sit ajatella ett joku ihme tapahtuu ja se osaiski olla hyvä parisuhteessa? Vastaus on ei.
Joskus vaa pitää tajuta ett ok, koitettu on ja enempää ei voi. Joskus vaa ei kannata oottaa että kynnet irtoo ku se ei oo sen arvoista. Ap on ihan oikein asettunut nyt takas siihe koirakaveri asemaansa ja hitto miksi muuttaa asioita jos kerta se toimii hyvin noin. Kyl naisia tulee joiden kaa ap:kin löytää parisuhteen ja helpommi. Mä en ymmärrä sitä mikä into muijill on melkee väkisin saada joku kilpikonna parisuhteesee, ei se suhde mikää unelma tuis olee ees.
"Kerrankin" f4ck kirjoittaa asiaa..;D Olen siis samoilla kannoilla. Omasta kokemuksesta tiedän että joskus niitä kynsiä on vaikea irroittaa ja tosiaan tekisi mieli jatkaa vaikka ne jo irtoilee..ja siinä vaiheessa yleensä on niin ihastuksensa sumentama ettei osaa miettiä asioita objektiivisesti, vaan päässä vaan jyllää että haluun ton ihmisen, mun on saatava toi ihminen.
Olis kiva saada jotain tilastotietoa että kuinka monessa tapauksessa on syntynyt parisuhde, jossa asetelma on sellainen että toinen epätoivoisesti jallittelee toista kuukausitolkulla. Ja et vielä siitä on tulut vielä hyvä ja tasapainoinen suhde, ja selviää että se toinenkin on hiljaa sydämessään rakastanut koko ajan mutta ei oo vaan uskaltanut toimia.
" Jos ajatellaa nyt ap:n ihastus on hetero ja on jo selkeesti sanonu ettei enempi kiinnosta, niin teoin ja sanoinki ."
joo sit tämmöttis tapaukses kandeis päästää jo irti,siin oon samaa mieltä fakin kanssa.
Niin yleensähän se varmaan on niin jos toinen sanoo, että ei kiinnosta niin se tarkoittaa myös että ei kiinnosta. Mutta voi olla myös niitä tapauksia jotka kieltävät tunteensä ja kärsii sitten sisällään. Minulla on sellaisesta kokemus ja lopputulos tämän tunteiden kieltäjän kannalta ei ollut kovinkaan onnellinen, mutta oma päätös kuitenkin ja sitä piti kunnioittaa.
Amen. Sama kokemus ja rupi jäi sieluun.
ne jotka kieltää tunteensa ja ei osaa tai uskalla näyttää niit ei just oo ihan kärkipäässä listassa onnistuneita suhteessa. Jos ei irtoo suhteellisen helpolla ni ei kande alkaa haudankaivuuseen. Ei sieltä mitää kaunista nouse vaiks sais sen kaivettua ylös.
Joskus vaa pitää ymmärtää se ett kaikki ei oo hyväksi itellee sekä oppii näkemään ne merkit jotka siitä varottaa. Ap:n tapaus on just sellaine ett todella kandee vaa käydä koirien kaa ulkona ja vaihtaa kirjavinkkejä.
Kirjoitat todella kauniisti ja viisaasti, tällaista on ihana lukea, ja harvoin tarjolla tällä palstalla. Toivon niin todella että suhteesi siihen mystiseen naiseesi kehittyy ihan oikeaksi suhteeksi. Jotenkin, jollain kummallisella tavalla.
Mansikoita matkallesi : )
Töiden keskellä hukuin tähän söpöön tarinaan ja työhuoneesta kuului varmaan hihityksiä (posit. mielessä).
Aivan ihana tarina - joka saa toivottavasti "makean" lopun:)
Lupaathan tulla kertomaan joulun jälkeen.. jos ei jo aikaisemmin.. ?
On tää niin vaikeeta.. tää arvaamispeli.. ei-heteromaassa.
Yritän muistaa tulla!
Varmaan uuteen ketjuun sitten, koska tämä siirtynee arkiston uumeniin.
Sen verran nyt olen pitänyt teemaa esillä, että sanoin tykkääväni hänestä ja toivotin hyvää yötä eilen illalla tekstarilla -- vastasi hyvää yötä ja kertoi kuuntelevansa musaa kasetilta (heh, heh). Hassua, että jollain vielä voi olla kasetteja, mutta sopii kokonaiskuvaan kyllä. Olen kyllä kasvokkainkin sanonut tykkääväni eli ei ollut ensimmäinen kerta. Vahvempaa sanaa en vielä ole tohtinut käyttää.
Homokammoinen hän ei ainakaan ole, koska sanoi äänestävänsä Pekka Haavistoa tulevissa presidentinvaaleissa. Otti yhdessä keskustelussa esiin Tove Janssonin kirjallisuuden ja kritisoi sitä, että hänen tekstejään tulkitaan niin vahvasti tämän ja Janssonin ystävättären suhteen näkökulmasta.
Sanoi tosiaan ystävätär, ei sanakaan lesboudesta. Yritin olla tarkkana kuin porkkana, tuleeko mitään vihjettä omasta suuntautumisesta, mutta ei.
Kysyin myös entisistä suhteista, onko asunut jonkun kanssa tms. Ei suostu vastamaan, sanoo, että yksityisasia... outoa, outoa ja oudommaksi vain menee...
No nythän tämä alkaa kuulostaa lupaavalta :) Jospa hän halusi ottaa Toven puheeksi ja olisi toivonut, että sinä olisit tarttunut jotenkin tuohon lesbo aiheeseen :)
Älä nyt jää odottamaan mitään joulua vaan puhu suoraan tunteistasi hänelle. Homokammoiset ei tosiaankaan äänestäisi Pekka Haavistoa joten luulisi hänen ottavan lähestymisesi hyvin vastaan vaikka olisikin hetero - nyt kyllä alkoi tuntumaan siltä ettei ole. Tuo salainen suhdekin vielä :)
Jos ei ole edellisiä suhteita, niin ei kaikki halua semmoista myöntää.
Ihmiset niin helposti tuomitsevat erilaiset.
Jospa hän ei ole koskaanikinä, sekin tosiaan, mitä tuttavasi sanoi..
Nykymaailmankaan aikaan semmoinen ei ole ollenkaan harvinaista.
Ja jotkut oikeasti ei välitä fyysisistä suhteista, vaan heillä orgastiset kokemukset tulevat muualta. Tantra yms.
Vaan ihmiset ovat muutoskykyisiä, jos heistä siltä tuntuu :D
Minusta tuo Pekka Haavisto ja Tove Jansson olivat kyllä selviä vihjeitä...
hän on varmaan elänyt siinä uskovaisuudessaan koko elämänsä, tiukoissa säännöissä missä ei homoseksuaalisuutta ei hyväksytä, ja on nyt itsekin ymmällään... sinusta (?) Ehkä hän miettii olisiko kuitenkin mahdollista vielä hiukan elää... nykymaailmahan on jo hyvin paljon erilainen kuin esim kymmenenkin vuotta sitten, sen suhteen että homous on jo ihan arkipäivää.
Jos hänelle on vaikeaa sanoa sana lesbous ääneen, sitä kun ei ennen vanhaan sanottu niin suoraan ääneen, niin kuin nyt (esim. ennen miesten mies, naisten nainen yms.).
Niin ja jotkut naiset haluavat puhua lesbosuhteista muutenkin niin, ettei joka asiassa korosta lesbo tai bi-sanaa, joitakin jopa se ärsyttää se jatkuva toitottaminen.
Homosuvaitsevainen hän ainakin on, homokammoiset eivät voisi missään nimessä harkita mitään Pekka Haavistoa.
On kieltämättä vähän kiusallista lukea tämän ihastuksesi asioita tässä ketjussa. Tuntemattoman ihmisen yksityisiä asioita siis, mutta tuleepa tirkisteltyä silti.
Haluaisin tietää, mitä tälle tarinalle kuuluu nyt...
Muakin kiinnostaa!!
MITEN ON MENNYT??? PLiis kerro AP!?
Jo kerro!!!
Hei kaikki ja kiitos mielenkiinnosta!
Suhde on edelleen tiivis, mutta muodostunut erikoiseksi lapsi-äiti -leikiksi. Näemme päivittäin ja puhumme puhelimessa parikin tuntia joka ilta.
Lapsettomana hän saa ilmeisesti syvää tyydytystä nyt omasta "vauvastaan", mikä oudolla tavalla kiehtoo minuakin. Sanoo minua pikkuiseksi kullakseen ja minulle hän on niin mielessä kuin puheessa RAKAS, muttei seksuaalisessa mielessä enää lain.
Joihinkin varsin primaareihin tunteisiin minussa hän vetoaa, koska olen muun muassa pyytänyt häntä lukemaan minulle satuja. Ja hän on lukenut. Kyseessä on leikki, mutta toisaalta totinen tosi.
Saan halata, tuoksutella hiuksia ja istua vieressä pää olkapäätä vasten, mutta muuta en tohdi tehdä ja oikeastaan en enää haluakaan. Näin on hyvä. Ketään en ole koskaan näin rakastanut.
Kummallinen tarina, tiedän..... miten päättynee?
tervettä menoa, hyvä homma.
ja sinunko on? maailmaan mahtuu,ja mitä sit jos joilekkin sopii näin,onkse sulta pois.
Mulla on samanlaista kokemusta, ajalta kun oli n. 18. Ihana luokkakaveri ja minä, paljon älykästä keskustelua, jatkuvaa kirjeiden ja ajatusten vaihtoa, lopulta yökyläilyä, ja kainalossa nukkumista, kirjojen ääneen lukemista, hiusten ja erityisesti kasvojen silittelyä. Lopulta homma eteni suuteluasteelle ja siinä kohtaa tuli sitten uskonto vastaan. Eli tyttö oli tiukasti ja vanhoillisesti uskonnollinen, ja hän ruoski itseään voimakkasti jokainen "vahingoittavan" suutelun jälkeen. Katkaisi lopulta välit eikä koskaa lie ole hyväksynyt ko. puolta itsesään.
Mitenkäs ...
Hah-haa :)) Olen miettinyt ihan samaa, kun muistelin, että joulun aikoihin piti tapahtua jotain... Aa-pee hoi, päivitätkö situeissönin?!
Törmäsin tähän ketjuun vasta nyt ja jäin kerrasta ihan koukkuun. Koko juttu on niin elävänä jo piirtynyt mieleen, että melkein kuin tämä olis joku leffa, jonka on nähnyt tai kirja jonka on lukenut.
Joten muiden jatkoksi asetun riviin hihkumaan että no?!
Eikö se kyläilykutsu ollu 28.12 eli huomenna..
Kyllä me ihmiset ollaan uteliaita toistemme suhteen (pitäs tosiaan hankkia elämä), Tässä ketjussa toivon todellankin ap:lle ja hänen ihastukselleen vain hyvää.
Mä olin ihan unohtanut tän jutun! Voi vitsi! :)
Nyt mäkin elämätön(?) haluun kuulla miten meni!
Se päivä meni, miten kävi???
Let us know how it went!! :)
Ihana tarina tosiaan! Mäkin bongasin vasta nyt ja olen myös kiinnostuneena.
Tosin on pakko hieman spekuloida.. jos on ollut satujen lukua ym, niin eiköhän se nyt tarkoita sitä, että kyläilykin on ehkä onnistunut ? :D
Varma ei tietenkään voi olla. Olisi hauska kuulla, toivottavasti ap muistaa tulla meitä uteliaita ruokkimaan :)
Missä ap? Olisi kiva kuulla miten on mennyt :)
mittei jos ne o nii in lööv jottei ne piäsö irti toesistaan.
Ap where are you???
ap? aloittaja ...... ?