Leppoisan sadepäivän kohokohdaksi, huomasin illaksi tulevan filmin, niin sopivaan aikaankin vielä klo 21.oo
Tuo kertomus Helen Kellerin uskomattomasta saavutuksesta ylittää, sekä sokeuden että kuurouden antamat rajoitukset, on aina herättänyt kunnioitusta ihmisen älykkyyteen ja sinnikkyyteen.
Filmin olen tosin nähnyt aikaa sitten, samoin lukenut kirjan jo nuorena:D, mutta siitä on jo tosi kauan:D Mielenkiinnolla katson tuon hyväsydämisen ihmisen tarinaa.
Tuo kertomus Helen Kellerin uskomattomasta saavutuksesta ylittää, sekä sokeuden että kuurouden antamat rajoitukset, on aina herättänyt kunnioitusta ihmisen älykkyyteen ja sinnikkyyteen.
Filmin olen tosin nähnyt aikaa sitten, samoin lukenut kirjan jo nuorena:D, mutta siitä on jo tosi kauan:D Mielenkiinnolla katson tuon hyväsydämisen ihmisen tarinaa.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Jo edesmennyt Johan Venninen oli SUURI arjen sankari. Hän eli hyvin vanhaksi, eli luonnonmukaista vaatimatonta elämää.
Ylen elävästä arkistosta löytää tämän kekseliään ihmemiehen töistä ja toimista. En i k i n ä niin erikoisiin tehtäviin - täysin sokeana.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Johan_Venninen
Ihanan nerokas yksinkertaisuudessaan tuo suunnistuslaite, joka mahdollisti veneilyn hänelle:D Näin tuon maakellarin, jonka hän oli rakentanut, ja ihailin sitä tarkkuutta jota hän ilmensi.
Ei joutilaisuus kehitä ihmistä vaikeuksissa ilmeisesti, vaan halu selvitä!
Toki ovat poikkeusyksilöitä, mtta iloita voi nähdessään peräänantamattomuus!
Lähes uskomattomat olivat tuon sokean miehen saavutukset. Niihin ei kyllä yltäisi normaaliaistisetkaan.
Venninen asui aikanaan asutuskeskuksessa (kaupunkiko?) mutt oli pakotettu muuttamaan korpiolosuhteiin poikien hänelle aiheuttaman kiusan takia. Helppo kiusattavahan sokea mies olikin.
Olen itse vammainen ja hirmustun kun tiedän tuollaisia tehdyn.
Niin, se sanoo kyllä kaiken! Melkoisen tien olet Sinäkin kulkenut ja selvinnyt haasteista:)
Liikuttava oli tuoli filmi, kun sen kypsemmällä iällä katsoi ja tajusi.
Tuon opettaja Anne Sullivan'nin motiivina oli rakkaus, ja halu auttaa.
Samoin Helen Keller antoi sen hyvän, minkä hän tajusi saaneensa, mennä edelleen. Lukemattomille hän kävi luennoimassa, kannustamalla omalla esimerkillään mihin ihminen pystyy saadessaan ohjausta ja apua.
Onneksi meillä tänäpäivänä on sekä sokeankirjoituslaitteet, kuulolaitteet ja ohjausta vaikeavammaisille.
Kaikki jotka voivat suorittaa jotakin hyödyllistä, olkoon yksinkertaistakin työtä, kokevat oman arvonsa ihmisinä.
Ihanaa kehitystä!
Kirjan luin minäkin Helen Kelleristä aikanaan. Hyvä kun saa nähdä filminkin uutisten jälkeen.Kiva kun tuli puheeksi palstalla! Kiitos linkistäkin Johan Vennisestä, oli hurjan etevä, ja erikoinen mies.
Voi harmi, tuo elokuva jäi minulta katsomatta. Oli vieraita ja enkä muistanut ottaa tallennukseen. Eipä sillä olen nähnyt elokuvan aikaisemmin ja kirjankin olen lukenut.
Täytyy todella kunnioittaa sitä jääräpäisyyttä, millä Helen Keller selviytyi elämässään tuon vajavaisuutensa kanssa. Olen aina ihmetellyt, miten on mahdollista keskustella sellaisen henkilön kanssa, joka ei kuule eikä näe. Kämmeneen merkintöjä tekemällähän se keskustelu käy. Helenhän opetteli puhumaan, sekin on aikamoinen saavutus. Se että hän oli varakkaasta kodista antoi hänelle enemmän mahdollisuuksia kuin jollekin köyhän kodin vastaavanlaiselle lapselle. Suomessa sellaiset joutuivat vaivaistaloon, eikä heitä juuri yritetty kehittää mitenkään.
Nykyäänhän on tilanne meilläkin toinen. Kaikille annetaan mahdollisuus.
Venninen oli siinä mielessä paremmassa asemassa, että hänellä kuulo oli hyvä ja hän pystyi normaalisti kommunikoimaan ihmisten kanssa. Se, että hän pärjäsi yksin kaikkine touhuineen, kalastamisineen ja rakentamisineen, oli melkoinen saavutus. Sinnikkyyttä sekin on vaatinut. Näin hänestä tehdyn dokumentin kaksikin kertaa.