Itsensä viiltely ja satuttaminen.

Hei!

Viiltely viittaa usein masennukseen ja on monilla eräänlainen avunhuuto. Sinun kannattaisi puhua asiasta jollekkin ennenkuin tilasi pahenee.. Viiltelyä ennen harrastaneena sanon ettei se kannata se kaduttaa suuresti myöhemmin kun on arpia joita et saa piiloon. Voit myös saada tulehduksen tms jos viiltely välineet ovat likaiset tai voit saada muita vaurioita jos vahingossa viillät liian syvälle. Avunpyyntö ei ole heikkoutta vaan vahvuutta, koska silloin osaat myöntää ettei kaikki ole hyvin. voimia sinulle!

Mä viiltelen joskus,vähän aikaa se vaan tuntuu auttavan.Oon vakavasti masentunut ja ahdistunut ja jos tulee oikeen kamala olo,tuntuu siltä että voisi oikeasti kuolla vaan siihen kun on niin..en osaa selittää,olo on sellanen ahdistunut ja tuntuu että kaikki kaatuu päälle,hikoilen ja tuntuu että pää räjähtää ja haluaisin huutaa ihan täysillä.Jos ei satu käsiin mitään millä voisi viillellä niin oon myös hakannut seinää niin että käsi turpoaa ja veri valuu.Oon myös purrut käteeni muutaman kerran verta valuvan kuopan.En mä tiedä miksi se ittensä satuttaminen tuntuu auttavan,jotenkin se vie vaan ajatukset pois muusta tuskasta kun sattuu.Sen jälkeen vaan aina mietin että miksi taas piti niin tehdä,kamala morkkis tulee aina.

Terve.

Olen myös viillellyt itseäni. En osaa sanoa mikä siinä houkuttelee, muu kuin se että saa nähdä veren virtaavan. Oikeaa käsivartta olen skalpellilla viiltänyt ja varta vasten tilasin Englannista terät sitä varten. Olen myös hakannut nyrkkiä seinään niin kauan että rystyset ovat olleet verillä. En edelleenkään osaa sanoa miksi.

Arpiani en kuitenkaan häpeä. En näe syytä. En ole satuttanut ketään muuta kuin itseäni, miksi siis häpeäisin?

Kun on henkisesti tosi pahaolo ja toiset ihmiset ympärillä on täysiä saatanoita, tulee halu tappaa ittensä mutta ei pysty, silloin kun viiltää itseensä niin että veri valuu se helpottaa koska henkinen tuska helpottuu kun kokee fyysistä kipua. Näin ainakin mulla.

Mulla samanlaista kuin edellisillä. Viiltely auttaa mulla ahdistukseen ja masikseen n.4-6 viikkoa. Sitten taas ahdistus iskee ja on pakko viillellä uudestaan.

Olen kärsinyt jo vuosia masennuksesta ja ollut joskus hoidossa ja söin lääkkeitä. Vihasin sitä.Olevinaan aloin voida paremmin, mut tässä parin vuoden aikana olo pahentunut vain pahemmaksi. Ja nyt keväällä aloin viiltelyn ranteeseen ja nyt viimeviikolla reisiin. Jäljetkin alkaa vähitellen olla syvempiä. Kun mua alkaa jokin itkettää ja olo tuntuu niin pahalta et voi kestää niin otan keittiöveitsen esillä joka on piilossa huoneessani. En täysin itse ymmärrä miksi viiltelen itseäni. Osittain kai siksi et saan silloin estettyä itseni itkemästä tai sitten se on rangaistus koska olen tälläinen surkea ***** ihminen joka ei osaa tehdä mitään oikein ja josta kukaan ei välitä.Jotenkin se myös välillä tuntuu helpottavan oloa, enkä osaa lopettaa. Tiedän et tää on sairasta.
Olen ajatellut myös itseni tappamista, mutta siihen en ole pystynyt. Täytyy sanoa et pelottaa mut ei vaan pysty kertomaan kenellekään, varsinkaan vanhemmille. Nyt vaan yritän piillotella jälkiä pitämällä rannekoruja tai pitkähihaisia paitoja ja pitkiä housuja.
En todellakaan suosittele viiltelyä kenellekään.

Viiltelen myös ajoittain, aloitin jo vuonna 2006. Yleensä kännissä, koska silloin "kohtaukseni" ovat voimakkaampia. Arvet kaduttavat. Käsiäni viiltelin ensin, mutta nykyään viiltelen myös reisiä, kylkiä, paikkoja, jotka saa paremmin piiloon.
Tulee vaan tunne, että on pakko rankaista itseään omasta huonoudestaan. Itseinhon ollessa suurimmillaan on purettava se jotenkin. Itsellänikin on itsemurha-ajatuksia usein, mutta en myöskään varmaan koskaan sitä toteuta. Aloitan nyt Voxran syömisen. Söin Seronilia ennen, mutta siitä ei ollut mitään apua/teki vaan huonon olon. Pelottavaa, että mitä tuo Voxra nyt sitten aiheuttaa. Psykoterapiassa on tullut käytyä vuosi ja 8kk. Sekakäytön/kolmiolääkkeet ja huumeet olen jättänyt pois. Alkoholia vieläkin menee ja Voxran selosteessa lukee, ettei silloin kannattaisi kyseistä lääkettä syödä. Jeee..

Mulla on kehossa yli 65 arpea ja enkä kadu yhtään.

Itsekin olen miettinyt samaa asiaa, enkä ainakaan hirveän yksioikoista vastausta ole löytänyt.

Itse olen viilellyt myös jonkin verran, pidän myös tulehtuneiden haavojen tuntemisesta liikkuessani. Juuri tuoa tunnetta olen koittanut analysoida, ja päädyin siihen, että tunnen olevani paremmin läsnä ympäröivässä maailmassa, kun minuun koskee fyysisesti. Viiltelyn aiheuttaa se, kun omat ajatukset kiertävä negatiivista kehää aina vain syvemmälle ja syvemmälle. Kun viillän tai tunnen kipua, napsahdan ikään kuin sieltä pään sisäisestä maailmasta tajuamaan paremmin sitä mitä ulkopuolella tapahtuu, ja vähäksi aikaa paha asia unohtuu.

Toinen syy on veri. Jostain syystä pidän siitä, ett' näen oman vereni valuva. Vielä jälkeenpäinkin saatan repiä vanhat haavat auki, josko niistä jaluisi vähän. Tämä on hiukan hämärämpi juttu, mutta voi olla että koen paljon verta merkitsevän suurempaa kärsimystä, mikä tuottaa hyvääoloa itserankaisun kannalta. Kun viiltelen itseäni, saan ikään kuin anteeksi tekemäni typeryydet ja virheet.

Näin täällä päässä.

Viiltelen reisiäni. Se on keino rangaista itseäni. Myöskin välillä jos olen vihainen joillekin ihmisille niin viillellessäni ajattelen että viiltely on heidän aiheuttamaansa, ja satuttaessa itseäni satutan myös heitä. Joo sekavaa, en osaa selittää. En kuitenkaan halua että kukaan saa tietää viiltelystä: on hauskaa, ettei kenelläkään ole aavistustakaan pikku harrastuksestani. Tykkään myös nähdä oman vereni valuvan.

Olen paska ihminen. Haluan helvettiin alimpaaan koloon kitumaan loppuelämäkseni samalla kuin Piru raiskaa minua perseeseen joka päivä 2 metrisellä kyrvällään. Sitten pirunpikkuapurit tulevat ja heittävät minut ikuiseen kadotukseen syömään paskaa ja juomaan kusta.

Viilsin itseäni ensimmäisen kerran vuonna 2004. Satunnaisesti viiltelin 2005 ja vuotta myöhemmin huomattavasti säännöllisemmin. Pahimmillaan viiltelin useita kertoja päivässä. 2008 pääsin terapiaan, mutta siitä ei ole tähän päivään mennessä ollut juuri mitään hyötyä.

2009 minulle määrättiin voimakas lääkitys ja sitten kuukaudeksi pois terapiasta lomien yms vuoksi. Lääkkeet sitten aiheuttivat sen, että olin kuin toisessa todellisuudessa ja päädyin muutamaksi päiväksi sairaalaan. Myöhemmin lääkitystä muutettiin ja olo vähän tasaantui.

Mutta edelleen satutan itseäni. Kertaalleen heitin jo kaikki terät pois, mutta kävin ostamassa uudet. Yleensä viillän käteeni ja peitän jäljet koruilla. Toisinaan viillän myös reiteeni, mutta se ei tunnu samalta. Minulle on tärkeää, että näen veren valuvan, se tekee oloni hieman todellisemmaksi.

Kokeile, auttaisiko pelkkä kipu viiltelyn sijaan. Jokin kova nipistys tai puristus oikeassa kohtaa. (Heh, siis eräänlainen itse duunattu S/M). Säästyisi iho arvilta, joita joskus voit katua (ja jotka AINA tulevat muistuttamaan mielenterveysongelmistasi - silloinkin, kun niitä ei ole ja elämä hymyilisi... Tiedän kokemuksesta.)

Älkää viillelkö, keksikää jotain muuta.

Minäkin viiltelen. Aluksi tein sitä kun halusin huomiota, no en saanut, ja se on jatkunut 4 vuotta. En vain pysty lopettamaan, sillä se on yksi harvoista asiosta josta saan mielihyvää.

Viiltely on VAIN OIRE, muut aina ylireagoivat tai eivätkä ymmärrä asiaa. Ja helppo toisten sanoa että se pitää lopettaa tai yrittää jotain muuta kipua. Pitää vain varoa ettei siitä tule niin itsestäänselvä osa elämää, että sekään ei enää tunnu miltää.

"Tottakai viiltely on "vain oire", ei kai nyt kukaan täyspäinen itseään viiltelekään!"

Täyspäinen?? Kuka meistä ihmisistä oikeasti on täyspäinen...? Tuskin kukaan. Onko täyspäisen vastakohta sitten mielestäsi "vajaapäinen?" Tämmöisillä sanavalinnoilla saadaan ahdistunut/masentunut ihminen kuulostamaan hullulta sekopäältä. Masennus/ahdistus ei ole yhtä kuin "vajaapäinen"!!
Itse ainakin pidän itseäni aivan täyspäisenä, järkevänä ihmisenä vaikka olenkin masentunut ja ahdistunut. Itseasiassa olen älyllisesti keskitason yläpuolella - ja ihan jopa virallisten testien mukaan ;)

Viillelty 11-vuotiaasta saakka, vaikka ollaan tässä aikuisia jo. Nyt on tehty vikatikki, poikaystävä läks käpeksimään tämän hauskan luonteenpiirteen takia. Ja tahdon lopettaa, mutta pelkään taas seuraavaa masennuskohtausta. Kuten täällä sanottiin jo, viilteleminen tai itsensä hakkaaminen on minullekin keino tulla pois päänsisäisestä maailmasta. Kipu on todiste todellisuudesta, herättäjä maanpinnalle. Kymmenen vuoden takainen rutiini ei vaan lähde niin nopeaan.

Mitä muita apukeinoja tuohon on? Onko mieli tarpeeksi vahva vain olla tekemättä haavoja itselleen? Oon kyllä niin hukassa.

Joskus tulee vain olo ettei jaksaisi enää ja haluaisi vain kuolla. Ahistaa niin paljon ettei enää kestä. Silloin fyysistä kipua on paljon helpompi sietää kuin henkistä.. Joten viillän itseäni.

Tätä on tullut harrastettua monta vuotta joten arpia löytyy kiitettävä määrä. Aluksi yritin peitellä niitä, mutten enää välitä. Ajatelkoot ihmiset mitä haluaa.

Viiltely?
Heitä kaikki terävä pois! Itse viiltelin 12 vuotiaana. Äiti näki haavat (niitä oli niin helvetin vaikeaa pitää piilossa) ja alkoi kysellä mistä ne tulee (olen yleensä hyvä valehtelemaan) en keksinyt silloin hyvää valetta, joten kerroin päin naamaa. Siinä menikin kaikki terävä mun huoneesta. No sitten kahden kuukauden päästä haavoja ei enää ollut, mutta tuli ahdistus (taas...), tällä kertaa äärimmäisen kova ja eihän siinä veitsiä tai muuta terävää tarvinnut kun omat terä aseet on aina mukana. Ai mitkä aseet? No hampaat saatana! Purin itsäni niin koko yön (kirjaimellisesti) nyt käsivarret ovat melkein pelkkää valkoista arpea. Jotkut kyselevät niistä, kerron, saan syytteen kannibalismista sillä join veren joka käsistä tippui. Pidin kivusta ja pidin verestä. Että näin.
Repikää siitä!

Olen viillellyt itseäni 10 vuotta ja yrittänyt vetää ranteeni auki kaksi kertaa. Jos tietäisin, miten tästä pääsisi eroon, tekisin sen. Toisaalta en halua viiltelystä eroon, koska se on ainoa, mitä jää jäljelle, kun kaikki muu otetaan pois. Voin aina mennä omaan pieneen tilaani teräni kanssa ja pitää hauskaa.

olen 12.vuotias tyttö..
käsivarressani on arpia mutta ei paljoa ehkä ranteesta 5-10cm..
äitini ei tahdo hankkia itselleni apua tai mitään psykiatria..
käyn kuraattorilla,kouluterveyden hoitajalla ja he ei tiedä tästä asiasta..en oikein tiedä että pitäisikö minun kertoa heille...
joskus vain tulee niin pahaolla että teen sellaista..
alan itse jo huolestua käytöksestäni..äitini ei tiedä viiltelystä,mutta tietää että tarvitsen apua,niinkuin olen sitä jo pyytänyt..
kyseinen viiltely saattaa johtua siitä kuinka huono tilanne joskus vain on..muutenkin kun satun olemaan erityisen herkkä..mitä siis teen? :ooo apua kaivaten

no totta helvetissä kerrot jollekin kuraattorille tms tosta viiltelystä! sitä paitsi on ihan hölmöä ettei sun äiti vie asiaa eteenpäin kosta aikusena -ja vieläpä sun äitinä- sillä ois ehdottomasti velvollisuus siihen. lisäks viiltely voi olla kauhean vaarallista hermoille ja suonille vaikkei kovin syvälle viiltäiskää koska vahinkoja voi aina sattua. ja sä olet vasta 12! ihan elämäs alussa, älä nyt tee mitään sellasta mitä tuut tulevaisuudessa katumaan.

tsemppiä

minä sanon suoraan että viillelkää jos tekee mieli. en rupea analysoimaan ongelmaani sen enempää. viiltelen itseäni rangaistukseksi koska olen luuseri paska, ja se auttaa oloani. sydämeni on särjetty kahteen kertaan ja valutan sirpaleet pois haavoijen kautta(eikös ollutkin hienosti sanottu). en jaksa enään yrittää esittää onnellista. elämä on muuta kuin elämiseen tarkoitettua. asiat ei tuu palautuu. itsemurhaa en vielä uskalla.

Moi!

Mäki viiltelen välillä, nyt just olis sellanen tarve. Häpeen näitä arpia suuresti ja pohkeiden sisäpuolet on ihan arvilla. Aina ku oon ilonen jostaki se vaihtuu taas tuskaks jollain tavalla onnistun sössimään kaiken. En tiedä oonko masentunu. oon kokenu liaan paljo pahaa näin pienellä iällä oon vasta 13v. En halua/uskalla pyytää apua. Mutta kai tästä viel noustaan jos jaksaa.

Viiltely helpottaa koska kipu saa kehon tuottamaan endorfiinia, joka lievittää kipua ja tuo hyvän olon.

Hei, olen 17-vuotias tyttö, joka on pari kuukautta sitten viillellyt ensimmäisen kerran. Mulla oli elämässä niin paha tilanne, että purin pahaa oloani viiltelemällä käsiäni ja reisiäni. Jäin jo muutaman kerran jälkeen koukkuun siihen hyvänolon tunteeseen, minkä viilteleminen aiheuttaa. Nyt en enää edes tarvitse huonoa oloa viiltelemisen syyksi. Minulla on kuitenkin ongelma. Jäljet eivät katoa ja muut saattavat huomata ne. En kehtaa käyttää edes t-paitaa enää. Yritänkin koko ajan olla viiltelemättä. Se ei kuitenkaan ole helppoa ja eräät ystäväni pakottivat minut terveydenhoitajalle, jonka jälkeen he pakottivat minut varaamaan ajan psykologille. Olen käynyt nyt vasta kerran psykologilla, mutta voin jo sanoa sen auttaneen. Kehotan kaikkia viiltelijöitä menemään puhumaan ammattilaiselle. Niitä, jotka eivät ole viiltäneet, kehotan olemaan erossa siitä. Koskaan ei tiedä jääkö siihen koukkuun vai ei. Eräs ystäväni on verrannut tätä ongelmaani jopa alkoholismiin.
Älkää siis hyvät ihmiset alkako viillellä! Ja jos olette jo, niin menkää puhumaan ammattilaiselle!

Viiltelin tänään ekankerran. Olen äärimmäisen masentunut ja yrittänyt itsemurhaa.
Olen käyttänyt päihteitä ettei tarvitsisi olla tässä maaailmassa, maailmassa jossa olen kaikkien inhoama ja syrjimä huostaan otettu, jolle valehdellaan koko ajan että mä voin olla sun kaveri, aina jälkeen päin olen kuullut mitä nämä "kaverit" ovat minusta ulko puolelle puhuneet. Tiedän että olen yleinen naurun aihe ja vitsi. Kukaan ei ota minua tosissaan, eivät edes laitoksen työntekijät, jotka syyttävät minua siitä, että olen aina yksin. Tälläistä on elämäni päivästä toiseen Olen ollut vieroitus hoidossa jossain vaiheessa mm. marin takia, koska olin siitä henkisesti niin riippuvainen.

Näen usein mielikuvia itseni viiltämisestä kun olen ahdistunut. Ahdinkoni ei tunnu loppuvan sillä en jostain syystä kykene parantamaan omaa tilannettani. Aina kun yritän jotakin sattuu ja masennun taas ja vajoan. Asiat menevät hetki hetkeltä huononpaan suuntaan.

Pelkään erittäin paljon mielikuviani ja pääni sisällä olevia kehoituksia, jotka liittyvät viiltelyyn tai joko itsemurhaan. Välillä suutun ja ahdistun niin pahasti että olen melkein jo satuttanut itseäni, mutta jokin vielä uskoo asioiden paranemiseen... ja viiltely jää ajatuksen tasolle. Pelkään menettäväni kaiken arvon ja elämänhalun. Pelkään että joku päivä heitän hukkaan koko elämäni, tapan itseni ja saatan läheiseni kipuun ja syyttelyyn.

En tiedä miksi en enää edes kykene pyytämään apua. Aion silti vielä yrittää päästä tästä ahdingosta toivoen että asiat voisivat vielä parantua ja voisin joku päivä olla vielä ylpeä itsestäni.

Kiusaus on liian paha! Mieti juuri sitä: KIUSAUSTA. Miksi se kiusaus on olemassa - sehän vahingoittaa SINUA. Miksi haluat vahingoittaa itseäsi. Kiusausko sen määrää, kuiskuttaa korvaan, että viillä viillä, niin hyvää tulee!

Kiusaus ON liian paha, ja toivon, että et anna sille periksi. Sinua tuntemattakin pidän sinua sen verran arvokkaana, kuten kaikkia muitakin ihmisiä.

Mäkin olen viillellyt, eka kerran seiskaluokalla, siitä on nyt 7 vuotta. En ainakaan ite koe sitä mitenkää vakavaksi, oon viillelly ehkä muutaman kerran vuodessa, mutta ei siitä mitään pakkomiellettä oo tullu. Eihän se tietenkään normaalia ole, mutta en koe vaarantavani mitenkään itseäni siinä, se vaan joskus helpottaa. Nyt on ollut taas kausi, kun olen viillellyt ja muutenki on ollu vähä sekavaa aikaa, haluan laihduttaa liikaa ja saada pään sekasin yms. Tiiän kuitenki, että tää menee taas kohta ohi. Ulkopuolisesta varmaa vaikuttaa hurjalta, mutta mulle tää on ihan normaalia.

oon 14 vuotias tyttö ja elämä hankalaa itse en viiltele en jotenkin pysty siihen mutta turcallisempi keino joka myös helpottaa on että ottaa terävän harjan ja hankaa itsensä ruvelle. se helpottaa vaikka todellakaan siis en suosittele itseään satuttamaan. se on viiltelyn väli muoto ja turvallisempaa jos viiltely ongelma on

kannattaa muuten alkaa harrastaa bdsm:ää viiltelyn sijaan. toimii.

vitun apina tunge se puukko puskaan, ei perseeseen. ja ryhdistäydy. ei elämä tähän lopu.

Vanhempani riitelevät usein ja se aiheuttaa minulle pahaa mieltä ja ahdistusta . Olen tämän takia jo viillellyt kolmesti .. Se jotenkin helpottaa mun oloa . Mun ystävä näki mun viiltely arvet ja melkei rupes itkee .. Miten semmonen viiltelee kuka auttaa ja ymmärtää ? Ainoo mikä mua esti nytkin {taas mun vanhemmat riiteli ja lähti juttelee .. } viiltelemästä oli mun koiran katse.. se on mulle kaikkein tärkein ja ilman sitä .. mä oisin tappanu itteni jo ajat sitte .. Se on tosi vaikeeta lopettaa ja vaikka oon viillelly vasta kolme kertaa oon tottunu satuttamaa jo itteeni koska se helpottaa ..

Kehoa ja mieltä! Viiltelyn myötä saattaa löytää itsestään uusia puolia.

Vois sanoa niin että viiltely on vähän kuin joku rituaali.

Ja mitäs niistä arvista sitten? onhan joillakin tatuointejakin. NO BIG DEAL!

mullakin on ollu monta kertaa sama tilanne, oon kerran viillelly..mut en enää sen jälkeen. Elämä on välillä todella vaikeeta eikä sitä voi vaa sietää, mut se pitää vaan yrittää kestää ! mulla on ollu parisuhteen takia tosi paha olla, mut oon vaan sen kestäny ilman viiltämisiä, niin kestätte tekin ! ei oo mitää järkee viillellä, se on iha tyhmää, vaikka se monia helpottaaki pahassa tilanteessa. puhuminen auttaa ja kaikest pääsee yli jos tahtoo !

Olen 18v poika, viiltelin jonkin verran masennus diagnoosin saatuani, mutta sitten totesin että arvista on liikaa haittaa suhteissa läheisiin ihmisiin joita nyt ei muutenkaa liikaa ole ja ne suhteet ovat muutenkin huonot joten lopetin sen.. ai miten? no välttämättä teräviä esineitä monta kuukautta, vaikeaa se oli mutta toimi... no sitten masennus rupesi vaivaamaan enemmän ja sitten keksin uuden jutun... en enää käytä terää... käytän tulta ja kuumaa metallia... joten nyt on sitten viiltely arpien sijasta käsivarret täyttä paloarpia... ongelmiahan nekin tuottaa mutta ei sille voi mitn.. se vaan on osa elämää tällähetkellä...

En kuulu viiltelijöihin, nyt vasta aikuisella iällä kolmekymppisenä olen alkanut raapimaan itseäni, kun on tuskaisa olo. Syyt varmaan henkisen tuskan helpottaminen, itsensä rankaiseminen ja arvottomuuden korostaminen.

Mua pelottaa aivan saatanasti. Mä tiedän miten kauheita ja hirveitä asioita ihmisille voi tapahtua ja tapahtuukin tällä hetkellä, joten pelkästään mun äidin kuolema vaikuttaa hirveän pieneltä syyltä tehdä tätä.Mä en näytä sitä ikävää sen enempää kun on pakko mun veljelle jonka luona asun. Mä nään miten kauheeta stressiä mä aiheutan mun perheelle. Äiti kuoli syöpään.
Huomenna mä aion mennä koulu psykiatrille ja näyttää mun kädet.
Mä en jaksa olla ihmisten joita mä rakastan huolenaihe.
Mä haluan pois.

joo halusin kirjottaa tänne koska epäilen että siskoni viiltelee joten auttaisitteko ei ole arpia käsissä missä muualla(14 vuotias tyttö) tiedän että on ainakin pari kertaa noin vuosi sitten

up

joo et oo ainoo en voi hallita itteeni ja viiltelen käsiä. tarvitsen apua. mua pelottaa et onain illalla voin viiltää syvemmälle et kuolen. olen vasta 12v ja olen miettinyt itsemurhasta ja viiltelystä. se johtuu siitä että kun mä tykkään yhest pojast joka ei puhu mulle:( alotin eilen kun se sano mulle et en tykkää susta ja voisiks väistää :((

Itse viiltelin itseäni pitkän tauon jälkeen viikko sitten. Olin sikäli tyhmä, että viiltelin sääriini ja koska kesä tulee shortsit kaivetaan myös vaatekomeroista. Eniten yllätyin siitä että yksikään kavereistani ei ole huomannut mitään, vaikka olen shortseja käyttänyt jo ja käynyt uimassa. Viittaan myös usein koulussa siihen kuinka vihaan itseäni ja siihen kuinka joku päivä minä lähden täältä. Ei kukaan tunnu joko tajuavan mitä tarkoitan tai he eivät ota tosissaan minua. Viiltely on pakonomainen tarve ainakin itselläni. Pääsin hetkeksi viiltelystä eroon, mutta sitten alkoi armoton kuntoilu jota en saanut loppumaan. Kuulin aina peiliin katsoessani "laihduta vielä vähän, olet melkein perillä" Haluaisin kovasti kertoa ystävilleni mutta avun hankkiminen kuulostaa melkeinpä mahdottomalta. Pelkään kaverini alkavan säälimään ja pitämään minua korkeammalla kuin he itse ovat.

Kokeilkaa viiltelyn sijaan lähteä juoksulenkille tai mennä salille tekemään rankka treeni.

Mä kokeilin ekan kerran 18 v ja nyt oon 28v koht, eli 10 v tausta, ei kovin pahaa ja yks kerta tikattu. Välil vähemmän kertoja. Tykkään kivusta ja verestä. Joskus on tyhjä olo, läskiahdistus, kontrolli, rangaistus. Mul on myös syömishäiriö ajattelua ja masennus, veitset, partaterät yleensä, kynsileikkuri, lasin palat

Minä olen viillellyt 18 vuotiaasta, olen nyt 22 vuotias. Se ei ole koskaan ollut mitään pientä (tyylillä pintanaarmuja), mitä syvempiä sen paremmin helpottaa mulla tuskaan. Pahan koulukiusaamisen takia sairastuin mm. vaikeaa masennukseen, ja jo ennen diagnoosia viiltelin.. Itsemurhaa olen yrittänyt lukuisia kertoja, viiltelyynkin olen meinannut kuolla muutaman kerran (verenhukka). Älkää koskaan aloittako viiltelyä, ja jos viiltelette koittakaa etsiä muita keinoja helpottaa oloa, itse en ole siihen (vielä) pystynyt.. Tsemppiä kaikille! :)

Muiden viiltely vähentää mielenterveysongelmia.

Sun äiti on kuollut jo tajuatko?

vittu

Mulle viiltely on keino kertoa ulkopuolisille ettö mun on paha olla, mulla oli siihen riippuvuus mutta se loppu. Tällä hetkellä ahdistaa ja tahtoisin lukittautua koulun vessaan.

Oletko ollut yhteydessä Satani siin, okkultismiin, noittiin. Ennustajiin tai muihin jotka manaa kirouksia ihmisten päälle, jos olet ollut, sitoudu Jeesuksen veressä kiireesti irti, sillä paholainen pelkää Jeesuksen verta kuin Daavidin tähdellä merkattu kaasu leiri psykiatreja ja pakenee.

Jos et ole harrastanut spiritismia tai mitään joka antaa viholliselle laillisen luvan tulla tuhoamaan ja tuoda sinuun tuhon, itse tuhon henkivalta jota viiltely voi ja ehkä on.
Se on ainakin lisääntynyt tasan samassa suhteessa rinta rinnan saatanan palvelun lisääntymisen kanssa tasa tahdissa.

Jeesuksen veressä kaikki itse tuho, itsemurha ja muut lamannutuksen ja epätoivon henkivallat väistyvät, mutta en uskalla niitä Kauko ajaa pois,
Koska ne palaa heti takaisin sellaiseen yksilöön joka ei itse halua irtaantua niistä.

Annan siis vain neuvoja sun puolesta, en rukoile, koska en ole varma haluatko luopua itsetuhon henki allasta tai onko sinut kirottu. Se poistuu Jeesuksen veressä, joten ei hätää.

Kaikki mikä tapahtuu maan päällä, sodista - viiltelyyn, tapahtuu ensin henkivalloissa, ja sitten oikeaan aikaan saatanakin astuu fyysiseksi kiusaajaksi ja käyttää siihen ihmisen omaa kättä.

Psykolokit voisi selittää että se on itsensä rankaisua, (synneistä joita Jeesuksen veri ei ole pessyt pois).

Joten kokeilisin rukousta.

Jeesus tässä olen,
Näet, en vielä tunne sinua Jeesus,
Mutta jos olet olemassa kerro minun aivoihini, miksi minä viiltelen eli tuhoan itseäni?

Jeesus pyydän sinun veresi ja haavoitetun kätesi ylleni
Ja sido rakas Jeesus minuun pujahtanut itseäni tuhoava vihollisen eli Satan, henkivalta, jota en halua enää kantaa.

Jeesus pese minut puhtaaksi kaikista rikkomuksesta, synneistä. Avosuhteista ja muista joiden kautta yhdeksi lihaksi ja hengeksi tulemalla olen voinut saada henkivaltoja näiden syntisten suhteiteni kautta joita olen tyhmyyttäni ja tietämättömyyttäni tehnyt kuten synnin sokaisema maailma.

Jeesus, näytä ja kerro minun aivoihini minun syntini mitä olen elämäni aikana tehnyt.

Ja kun aivoihin tulee syntisi, pyydä ne viipymättä, aikailematta Jeesuksen veren alle pestäväski. Jolloin niistä synneistä tulee puhtaampia kuin vaatteista tahran poisto aineella.

Sano: rakas Jeesus annan sinulle elämäni ja en halua Villellä itseäni, Jeesus laita haavoitettu kätesi jokaisen viillon päälle ja poista se pahuus tai itsetuhoisuus tai kirous joka on saanut minut viiltelemään nahkaani kuin saatanan palvelija.

Kiitos ja aamen.

Huhhuh sairasta porukkaa ::DD
iha shokis oon ku luen näitä ::DD

Ainakin viilän kun ahdistaa.

Ite oon 17vuotias poika, ja viiltely/satuttaminen.
No mä oon kyllä lyöny itteeni kovilla otteilla päähän ja muihinki ruumiin osiin se paine, ja kipu sun sisällä mitä ei voi pidättää enää ni se pitää päästä purkautumaan. Sä tunnet hyvää, mutta heti lyötyäni kyseenalaistan että miksi, ja oon taas allapäin.

Mietin että pää on syntyny kestämään kovia iskuja, mutta en tiiä enää itestäni oon lukemattomia kertoja ottanu kättä pitempää ja hakannu päätä sillä tai nyrkillä. Joten voi olla, että jos jotain vikoja löytyy minusta nii tiedän mistä löytyy syy myös.

Junan alle kannattaa hypätä

mulla on i am sober app josta aina välillä köyn katsomasa tilanteen viiltelyyni? tällä hetkellä se on 1h 15min ja 30 sec mutta yleensä viiltelen joka päivä! minulla on ahdistusta ja pljon stressiä koulun kanssa ja kaveri suhteitten kanssa:(

Viiltelen koko ajan en pysty lopettamaan ja pelkään itseäni ja kavereitani että jos ne jättää mut tai kertoo mun vanhemmille pelkään hankkia apua mutta välillä on vaikea ajatella pysymistä haluan olla onnellinen mutta se on vaikeaa jos koko ajan mietin muita ja pistän muut mun itseni etu sijalle jos tääl ois ihmisii ketkä osais auttaa koska oon legit aika väsyny ja viiltelen nykyään joka ilta oon väsyny enkä jaksa enään