Paimenkoira hakusessa

en ole rotuun oikee perehtynyt, mut olisko australianpaimenkoira. joku toinen voi kyllä korjata jos se ei sovikkaan. :-)

Eikö kukaan muu keksi noihin kriteereihin mitään? :(

lyhytkarvainen collie

Sheltti, on aika helppo harrastuskaveri! :) Mielestäni sopii jokaiseen sinun luettelemaan kohtaan, toki löytyy yksilöitä, jotka ovat erilaisia.

Se nyt tuli ekana mieleen, on niitä varmaan monia muitakin.

Australianpaimenkoira voi olla liian "vaikea". Niillä saattaa olla kova vahtimis vietti.

Berninpaimenkoira! Se on ihana kaveri. Täyttää nuo kriteerit hyvin. Itselläni on niitä kaksi.

HOLLANNINPAIMENKOIRA,yks vaihtoehto,niitä on kolmea karvamuunnosta.

Sheltti on vähän liian pilallejalostettu omaan makuuni.

Berni on kyllä mielenkiintoinen, mutta se on ehkä liian raskas esim. agilityyn.
Holsku taas herätti ajatuksia, mutta olen mieltänyt sen jopa ylempään kastiin vaikeudeltaan kuin aussie. Pärjäisinkö sellaisen kanssa? Korostan vielä, että minulla ei ole kokemuksia agilitysta ja tokosta, mutta ovat haluan harrastaa niitä. Pelkään vain, että minua ei innostakaan ne lajit niin paljoa, ja siinä sitten ollaan aktiivisen koiran kanssa ilman aktiviteettia.

Erittäin terve rotu myös. Yleisesti ottaen :-)

Bordercollie tuleepi mieleen. Hollanninpaimenkoiran miellän hiukan vaativammaksi...voin olla väärässä ;) se on vain minun mielikuvani ilman sen suurempaa kokemusta.

Oletko miettinyt lapinporokoiraa? Virallisesti se kuuluu fci5 ryhmään mutta on käytännössä paimenkoira. Itselläni on kaksi uros poroa joiden kanssa harrastan tokoa ja agilityä. Palveluskoiraoikeudetkin rodulta löytyy :) Arjessa rauhallisia koiria, mutta kyllä vauhtiakin löytyy kun tarvetta ilmaantuu.
Ei ole mikään pilalle jalostettu rotu ja sopisi varmasti sinullekin, toiset yksilöt tuppaavat olemaan tosin melko itsenäistä sakkia, joten jos et sellaista etsi niin varmasti löytyy jokin sopivampikin rotu. Esimerkiksi lyhytkarvainen collie?

Yksi vaihtoehto on myös islanninlammaskoira. Tosin joista ehkä narttu, joka on pienempi ja yleensä pääsee agilityssä mideihin. Urokset kun usein on maxeja sieltä pienimmästä päästä. On mielyttämishaluinen, ei sekoa välipäivistä. Narttu siinäkin mielessä, että oppii paremmin olemaan lähellä ihmistä irtipidettäessä. Mutta suosittelen tutustumaan tähänkin paimeneen. Koska paimen on vaikka kuuluukin 5 ryhmään kuten tuo lapparikin.

Schapendoes ,pitkähkökarvainen muttei vaaiva ,ei takkuunnu helposti.

Miten olisi appenzelli? Saattavat tosin olla jonkinverran itsepäisiä, mutta muuten sopisivat hyvin kuvaukseesi.

Tuohan kuulostaa just pyreneittenpaimenkoiralta. Sen kanssa voi harrastaa melkein mitä vaan. Lenkillä ei väsy, kävelee vaikka kuinka pitkään. Kotona osaa rauhoittua. Lenkkien lisäksi kyllä tarvitsee myös päälle tekemistä.

Kooltaan sopii hyvin vaatimuksiin, rotumääritelmän mukaan 38-54cm (urokset isompia kuin nartut, pitkäkarvaiset pienempiä kuin lyhytkarvaiset).

Luomteeltaan sopii vaatimuksiin myös aika hyvin. Ainoa, mikä mietityttää, on tuo seurallisuus. Tarkoittaako se, että viihtyy siellä, missä omat ihmisetkin, vai että on kuin kultainennoutaja, kaikkien kaveri? Jos tuo eka, niin pyrtsi on just sellainen, mutta vieraista ihmisistä ei niin välitä.

Saattaa jonkun verran haukkua, mutta on kyllä helppo opettaa haukkumattomaksi.

http://www.suomenpyrenelaiset.fi/

Suosittelen schapendoesia, oon nähnyt koirakoulussani useita ja sopii nuoremmallekkin ohjaajalle. Islanninlammaskoiraa en sinuna ottaisi missään tapauksessa, eivät ole läheskään kaikki miellyttämisenhaluisia eikä helppoja koulutettavia jos on vähääkään alkuperäistä luonnetta tallella, kuuluu ryhmään 5 alkukantaiset koirat.

Hollanninpaimenkoira, australianpaimenkoira (dominointia voi kyllä olla jonkin verran, mutta osaa olla kotona yleensä rauhassa) tai bordercollie, australiankelpie (todella aktiivisia, mutta ei kovin dominoivia)

Suosittelen erittäin lämpimästi pyreneittenpaimenkoiraa! Tämä rotu on energinen ja aina valmis toimimaan. Luonteeltaan hieman varautunut ja omalla tavallaan erikoinen pikku kieroilija. Pyreneesi on melko reaktioherkkä, mutta kuten joku edellä mainitsi voi helposti opettaa pahat tavat pois. Itse asumme kerrostalossa ilman minkäänlaisia ongelmia.

Pyreneesejä on ulkonäöltään melko heterogeeninen. Luonteessa on myös paljon vaihteluja. Löytyy niitä todella arkoja ihmiskontaktia välttäviä koiria ja myös niitä enemmän seurakoiraan kääntyviä todella sosiaalisia pyrtsejä. Meillä koirat käy nuuhkaisemassa vieraita ja vaarattomaksi todettuaan saattavat istua syliin rapsutettavaksi. Toiset koirat hyväksyy mennen tullen ja rakastaa leikkiä niiden kanssa. Kannattaa harkita tätä rotua. Itse en vaihtaisi. :)