"Sairastuin syöpään ja jouduin suureen leikkaukseen, sytostaateille ja säteilytykset päälle. Sytostaattien aikana olin niin huonona aina 4 päivää että makasin kylppärin lattialla oksentamassa tuntikaupalla. Muuten meni ihan ok ja kävin työssä niin että sytostaattien aikana olin sairaslomalla.
Soitin Raision sosiaalihuoltoon ja kysyin voinko saada kodinhoitajaa niille huonoille päiville. Minulle ehdotettiin heti samassa puhelussa huostaanottoa ilman mitään taustojen tutkimista yms. Kiitin kauniisti ja sanoin että vanhemmat varmaan auttaa (eivät auttaneet kun asuivat 600 km päässä) mutta pääsin puhelusta eroon."
Pitääkö tämä todellakin paikansa???
Kuinka helvetin sairaita sossut ovat???
Soitin Raision sosiaalihuoltoon ja kysyin voinko saada kodinhoitajaa niille huonoille päiville. Minulle ehdotettiin heti samassa puhelussa huostaanottoa ilman mitään taustojen tutkimista yms. Kiitin kauniisti ja sanoin että vanhemmat varmaan auttaa (eivät auttaneet kun asuivat 600 km päässä) mutta pääsin puhelusta eroon."
Pitääkö tämä todellakin paikansa???
Kuinka helvetin sairaita sossut ovat???
Vastaukset 17
Vanhimmat
Uupunut äiti haki apua -lapsi otettiin huostaan.
Studio 55:ssä on juttu aiheesta. Lisäksi muita aiheita.
Onko sinulla tarina kerrottavana. Ota yhteyttä Studio 55.
Yhteystiedot löytyvät linkissä
http://www.studio55.fi/tositarina/artikkeli.shtml/1180294/uupunut-aiti-haki-apua- -lapsi-otettiin-huostaan
---
Edellisestä lainattu.
Kerro tarinasi pyytää Studio 55.
Onko sinulla tarina kerrottavanasi?
Studio55 etsii jatkuvasti mielenkiintoisia tarinoita netissä kerrottavakseen ja kannustukseksi muille vaikeassa elämäntilanteessa eläville. Oletko selvinnyt vaikeasta sairaudesta tai onko tuttavallasi takanaan aivan huikea elämä eriskummallisine sattumuksineen? Myös pienempien ja suurempien järjestöjen teot ja muiden hyväksi toimivat aktiiviset ihmiset kiinnostavat meitä.
Ota meihin yhteyttä, niin ehkä kerromme Studio55:läisille juuri sinun selviytymistarinasi. Lähetä sähköpostia osoitteeseen studio55(at)mtv3.fi. Korvaathan osoitekentässä (at)-kohdan @-merkillä.
---
Juuri noin sairaasti lastensuojelu toimii.Huostaanotosta on tullut ensisijainen ja ainoa apu, koska kunta saa jokaisesta tekemästään huostaanotosta valtion korvauksen lastensuojelukertoimen muodossa ja sosiaalityöntekijä taas saa jokaisesta tekemästään huostasta erityiskorvauksen, muutaman sadan euron suuruisen"perheentapporahan".
Valtio ei maksa kunnalle mitään perheiden tukemisesta ja sijaishuollon järjestöön kunnallisesta lastensuojelusta himoavalle laiskalle sosiaalityöntekijälle huosta on helpompi ratkaisu kuin tukitoimien keksiminen ja tuo enemmän " uranostetta". Sosiaalityöntekijällä on lisäksi valmiiksi kontakteja sijaishuollon laitoksiin, järjestöihin ja yrittäjiin ja hän ajaa tietysti heidän etujaan leppoisan eläkeviran toivossa.
Pelkään, että lapseni huostaanotetaan.
Iltalehden lukijoilla on sekä positiivisiä, että negatiivisiä kokemuksia kunnan toiminnasta, kun perheessä ilmenee vaikeuksia.
Lue juttu ja kommentit.
http://www.iltalehti.fi/perhe/2010081112174220_pr.shtml
Pelkään, että lapseni huostaanotetaan.
Iltalehden lukijoilla on sekä positiivisia, että negatiivisiä kokemuksia.
Lue juttu ja kommentteja.
http://www.iltalehti.fi/perhe/2010081112174220_pr.shtml
---
Onko näin? En ole kokenut saavani mitään apua lastensuojelusta. Paljon turhia palavereja toisensa perään. Sitä apua en saanut mitä olen pyytänyt.
Ainoa plussa on mukavan perhetyöntekijä joka on tullut sijoitetun lapsen sijoituksen kautta, käy meillä ehkä pari kertaa vielä.
Muuten olen kokenut, että kiireesti eroon koko systeemistä. Todellista apua ei saa, kaikki on pelkkää puhetta perheen auttamiseksi. Paljon tuskaa ja itkua on kyllä meille saatu aikaiseksi.
Tässä on asiavirhe. Lastensuojelun sosiaalityöntekijälle ei makseta huostaanoton tekemisestä erilliskorvausta.
Lastensuojelussa työskentelevälle sossulle taidetaan sittenkin maksaa joissakin kunnissa erillistä huostaanottokorvausta. Lukekaa työpaikkailmoituksia esimerkiksi mol.fi:ssa. Siellä on ollut sosiaalityöntekijän työpaikkoja, joista maksetaan lastensuojelulisää. Tuollaisia kuntia löytyy esimerkiksi Etelä-Suomesta, vaikkapa Uudenmaan maakunnan liepeiltä.
Lastensuojelulisä tarkoittaa sitä että lastensuojelun sosiaalityöntekijälle maksetaan enemmän kuin aikuissosiaalityöntekijälle, koska lastensuojelua pidetään vaativampana. Huostaanottojen kanssa sillä ei ole mitään tekemistä. Kunnat ovat tyytyväisiä, jos huostaanottoja on vähän, sillä ne vievät rahaa.
Hankala tilanne. Itse ehkä pyytäisin apua kirkon diakonilta, jonkin seurakunnan työntekijöiltä tai SPR:ltä.
Itse sain apua MLL hoitotädeiltä. Maksaa kyllä, mutta olivat ihania ihmisiä.
Onhan ne kivoja hoitajia, jos on varaa maksaa vain heidän palkkansa.
Itse käytin MLL:n hoitajia muutama vuosi sitten vähän aikaa, tietyn ylimenovaiheen aikana. He järjestävät mahdollisuuksien mukaan myös saman hoitajan aina samalle lapselle, mutta aina se ei käytännön syistä onnistu.
Vanhemman vakavan sairauden takia tarvittu hoito taisi nostaa tuntimäärän niin korkealle, että harvalla on varaa maksaa sellaisia tuntimääriä.
Sinänsä lastensuojelun tempaukset tyyliin "vanhempi vakavasti sairas ja siksi lapsi huostaan" ei ole uutta ollenkaan. Joku syöpäjärjestö älähti siitä jo noin 5-7 vuotta sitten eli kyllä syöpäsairauksien takia on ehditty tekemään jo paljon huostaanottoja. Silloin lehdissä ollut tapaus oli Espoosta ja sikäläinen sossu valehteli suu vaahdossa tv:n ajankohtaisohjelmassa, miten se oli silloin ja nyt on muka palveluseteleitä käytössä. Ei ole, sossunkin valheilla on lyhyet jäljet.
Minulta leikattiin kesäkuussa rintasyöpä. Rintasyövän vuoksi minua tutkittiin myös tietokonetomografiassa, ja löytyi syöpä myös munuaisesta. Molemmat olivat suuria yllätyksiä, sillä olen lähes aina elänyt hyvin terveellisesti. Olen nytkin huippukunnossa. Maratonille lähdössä syyskuussa.
Jo rintasyöpäleikkauksen takia pidin täysin mahdottomana ajatusta, että olisin vähääkään vihjaissut asiasta yhdellekään sosiaalityöntekijälle kotikaupungissani. Oli poissuljettu ajatus, että olisin pyytänyt pikkukoululaiselleni hoitoapua. Isovanhemmat asuvat kaukana, eikä ihan lähistöllä asu ketään muitakaan sukulaisia, joita voisi lastenhoitoon pyytää. Olen yksinhuoltaja.
Munuaisen kasvaimen leikkaus on siis vielä tulossa. Se on suurempi operaatio kuin rintasyöpä, jossa rinnalle tehtiin säästävä leikkaus, vaikka kasvain iso jo olikin. (Olin käynyt näyttämässä lääkärille kasvainta jo herneen kokoisena, mutta tuolloin lääkäri ei löytänyt mitään.)
Sairaalassa ja lääkärin ja sairaanhoitajien vastaanotoilla pyrin aina muistamaan, etten puhu yhtään mitään omista perheasioistani. Muuten ollaan äkkiä lapsen huostaanotossa. Mitä vain voi sattua, kun sosiaalivalta riehuu hysteerisenä. Eikä se taatusti auta parantumisessani. Puhun hyvin tietoisesti, ajatuksella ja siksi myös varovaisestikin. Mutta eihän se ole enää sairaudenhoitoa, minun sairauteni hoitoa, vaan sopeutumista koneiston omaan sairastamiseen.
Esimerkiksi sanaa "väsymys" en koskaan pudota huuliltani, en missään tilanteessa, kun asioin suomalaisen terveydenhuollon parissa.
Teen tähän pienen korjauksen. Rintasyövän yhteydessä löytynyt syöpä ei ole minulla munuaisessa, vaan lisämununuaisessa.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Lisämunuainen
Olen vakuuttunut, että henkisellä elinympäristöllä (lue: esimerkiksi kunnan suorittama pöyristyttävä lastensuojelu) on ollut syöpieni laukaisijana. Meissä kaikissa on syöpäsoluja, mutta vain alentunut vastustuskyky saa ne lisääntymään. Olen joutunut asioimaan adrenaliinin voimalla paljon viranomaisissa. Ei mikään kumma, että lisämunuainen on saanut osansa. Lisämunuainen tuottaa noita omaa valppautta ylläpitäviä hormoneja.
Olen kaikinpuolin niin terve, elinvoimainen ja itse oman kehoni hoidosta innostunut, että koetan välttää ainakin sytostaattihoidot. Sytostaatit vievät hiukset ja varmaan muutkin karvat.
Saatan suostua sädehoitoon.
Toivottavasti sinnekään en joudu, sitä on tarjolla kaukana yliopistollisessa sairaalassa. Sinne pitäisi kulkea viitenä päivänä viikossa viiden viikon ajan. Sen jo itsessään täytyy syödä ihmisen terveyttä, tuo tolkuton veivaaminen paikkakunnalta toiselle.
Rintasyöpäni ei liene perinnöllistä laatua, näin syöpälääkäri on jo ehtinyt minulle uutisoida. Se on hyvä ja iloinen asia. Se ei liene myöskään helposti uusiutuvaa tyyppiä saman lääkärin mukaan. Ihana juttu. Rintasyöpä kun tuppaa olemaan sikäli pirullinen, että se uusiutuu usein.
Ja lisämunuaisen kasvain näyttää olevan itsenäinen, ei siis rintasyövän etäispesäke.
En tiedä voiko rintasyöpä olla lisämunuaisen kasvaimen pesäke, se selvinnee myöhemmin.
Tosi vähän nuo hienot lääkärit yleensäkään mistään kertovat. Mutta onneksi potilasasiakirjat lähetetään minulle pyytämättä kotiin. Niitä olen lukenut. Aika hassuja kirjauksia niissäkin näyttää olevan. Mutta kiitos Lapin keskussairaalalle asiapapereiden lähettämisestä!
SOSSUT OVAT TODELAKIN SAIRAITA
Tosi kiva lukea erittäin asiantuntevaa ja silti niin lämminhenkistä kirjoitustasi syöpäsairaudestasi.
Olet joutunut kokemaan paljon ja hienosti ymmärtänyt, ja ilmeisesti siksi myös pitkälle onnistunut välttämttään suomalaisen lastensuojelun. Mutta entä ne vanhemmat, joilla ei tuota tietoa ja varovaisuutta ole viranomaisista etukäteen...
Tai niitä, joiden syöpä on siinä pisteessä, että ainut mahdollisuus on kokeila esim. jotain raskasta sädehoitoa, jota tietenkin käytetään viimeisenä vaihtoehtona eri syöpähoitojen sarjassa.
Olet onnistunut selviämään vakaviasta sairaudesta ilman lastensuojelun puuttumista, mistä saat olla todella onnellinen :)
VAHVAA luonnetta ja jaksamista Teille jatkossakin!
Kaikki eivät noidenkaan sairauksien suhteen ole yhtä onnekkaita kuin sinä...
Ap. kirjoittajalle! vajaa kahdenkymmen vuoden aikana lasten huostaanotot ja sijoitukset on lisäntyneet selkesti. Syitä on monia (bisnes, ilmoituskynnyksen madaltuminen, kuntien rahatilanne jne...). Varmasti tuohon lukumäärään sisältyy sekä oikeita, että vääriä päätöksiä.
Oma elämäntilanne oli 90-luvulla sellainen, että yksinhuoltajana jouduin pitkälle sairaala- ja hoitojaksolle (syöpä), noin kuukaudeksi. Pojalle ei ollut mahdollisuutta saada sukulaisten keskuudessa silloin sijoitusta. Päätimme kaupungin sosiaalitoimen kanssa, että poika on sen ajan sijoitettuna lastenkotiin, kun olen hoidossa.
Siirto oli onnistunut ratkaisu minulle ja pojalle. Kävin poikaa tapaamassa, kun kunto antoi myöten. Ajan mittaan kuntoni parani ja sairauteni saatiin aisoihin. Poika palasi kotiin, kun pääsin sairaalasta. Tästä iso kiitos kaupungille.
Mutta nykyään asia on toisin... Matti Rimpelä “No hyvä esimerkki on se, että me käytetään noin 500-600 miljoonaa euroa… 15 000 lapsen sijoittamiseen kodin ulkopuolelle… ja tämä summa kasvaa, ehkä 50 miljoonalla eurolla vuodessa… eli lasten sijoittamiseen kodin ulkopuolelle kyllä löytyy rahaa, mutta ei niihin peruspalveluihin, joilla estettäisiin tätä kehitystä”
Loppu löytyy tuolta http://www.perusopetus.fi/?p=2008