Kävelykadun viereinen terassi oli houkuttelevan tyhjä ja Kaarlo päätti istahtaa hetkeksi katselemaan jaakon päivien hulinaa ihan aitiopaikalta.
Hän käveli kaupunginhotellin baariin ja tilasi kauniilta respatytöltä yhden pitkän.
Se kädessään hän istahti terassille ja siemaili nautiskellen kylmää olutta joka tosin oli muovimukissa mutta silti hyvää,kunnon olutta,mitäs pienistä--
Terassin vieressä oli jonkinlainen markkinateltta tai koju josta kuului melkoisen kovaäänistä rokkia
Kaarloa se ei haitannut,hän oli vanha muusikko ja soitellut useimmissa jepiksen bändeissä ja nytkin hän rummutteli sormillaan muovista pöytää ja hyvräili itsekseen
harmi että on tuo tinnitus,ei oikien enää viitti soitella rumpuja
hän kstseli ohi käveleviä ja hliseviä ihmisiä mutta ei tuntenut ketään
on tainnut kaverit muuttaa pois tai sitten mullan alle
luulis ny että edes joku tuttu näkyis,,
kaarlon muki tyhjeni ja hän päätti ottaa vielä toisen
eihän tällä heltellä yks riitä--
Hän käveli kaupunginhotellin baariin ja tilasi kauniilta respatytöltä yhden pitkän.
Se kädessään hän istahti terassille ja siemaili nautiskellen kylmää olutta joka tosin oli muovimukissa mutta silti hyvää,kunnon olutta,mitäs pienistä--
Terassin vieressä oli jonkinlainen markkinateltta tai koju josta kuului melkoisen kovaäänistä rokkia
Kaarloa se ei haitannut,hän oli vanha muusikko ja soitellut useimmissa jepiksen bändeissä ja nytkin hän rummutteli sormillaan muovista pöytää ja hyvräili itsekseen
harmi että on tuo tinnitus,ei oikien enää viitti soitella rumpuja
hän kstseli ohi käveleviä ja hliseviä ihmisiä mutta ei tuntenut ketään
on tainnut kaverit muuttaa pois tai sitten mullan alle
luulis ny että edes joku tuttu näkyis,,
kaarlon muki tyhjeni ja hän päätti ottaa vielä toisen
eihän tällä heltellä yks riitä--
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kävelin siään mukavan vilpoisaan hotellin aulaan,pienessä baarissa istuskeli muutama mies ja pari naista
Pysähdyin äkkiä katsomaan toista naisista.Hän oli vaalea suurinpiirtein ikäiseni, mutta paremmin säilynyt ..
Nuo silmät! Hän katsoi minua juuri samoin kuin vuosikymmeniä sitten,koulun pihamaalla, sateisena syyspäivänä ,jolloin olin vahingossa kaatanut hänen pyöränsä kuralammikkoon..
Seistä toljotin siinä tyhjä muki kädessäni ja vain katsoin häntä.
Havahduin vasta kun joku kiireinen oluenhakija tönäisi minut tieltään pyrkiessään tiskin luo
Ei se voi olla hän! Olihan samannäköisiä naisi vaikka kuinka paljon, mietin nojaillessani baaripöytää vasten.
Silti minun oli vielä kerran käännyttävä katsomaan--Ei voi olla..