Arka koira---luonne

keskusteluaiheeseen vähän vauhtia. Ihme homma, kenelläkään ei TUNNUSTETTAVASTI ole ollut tai ole arkaa koiraa. No arka koira on säikky kaikista yllättävistä voimakkaista äänistä, niihin ei totu jos ei tietoisesti harjoitella ja palkita sitä rauhallisesta istumisesta. Siis uuden vuoden paukuttelut ovat satunnaisia ja täytyisi ulkosalla muistaa istuttaa koira, ja yhdessä kuunnella paukuttelua kaikessa rauhassa. Mutta jos omassa naapurissasi paukutellaan, niin saattaapi se raketti tulla pikkusen "vinoon" sinun tontille, ja tähän ei voi varautua mitenkään, koira säikähtää tietysti jos sinä säikähdät ja taatusti jos arka koira. Koira oppii pelkäämään ukkostakin jos oikein juuri ukkosen päällä ollessa viet koiran ulos, jos kuuntelette kaukaista jytinää ensin, niin vähitellen sitä kärsii viedä ulos silloinkin kun ukkonen on lähempänä, mutta aina mielellään oltava pahimman myräkän päällä ollessa sisätiloissa.
Arka koira säikähtää äkillisiä ohitustilanteita, lujaa takaa pyörällä tuleva ihminen. Arka koira suhtautuu aluksi aina "epäilyttävän" innokkaasti vastaantulevaan koiraan, mutta sitten kuitenkin tutustuminen toiseen koiraan ei onnistu, kun arka koira kiihtyy jo aggressiivisuuden puolelle. Paras konsti katsella ohittavia koiria vähän etäämmältä ja palkita taas rauhallisesta käytöksestä kun oma koirasi istuu ns. "muina miehinä" katselemassa ohi meneviä koiria. NÄITÄ KAIKKIA HARJOITUKSIA PITÄÄ TOISTAA, TOISTAA JA TOISTAA LOPUTTOMASTI, JA JOS TAVAN KOIRA ON JONKUN MIELESTÄ JOSKUS VALMIS, NIIN ARKA KOIRA EI KOSKAAN, SEN ON OLTAVA KOKO AJAN KYTKÖKSISSÄ JA SEN KANSSA ON VARAUDUTTAVA SIIHEN, ETTÄ SE OTTAA JOSTAKIN BULTIT. Ja vaikka jollakin ei olisikaan arka koira, niin en vastuullisena koiranomistajan koiraani irti pitäisi muualla kuin valvottuna omalla aidatulla pihalla, tai koiran koulutuskentällä.
Arka koira luimistelee nolona, siinä tilanteessa kun sille huudetaan ja sitä torutaan. Kiellot on suoritettava aina johdonmukaisen tiukasti, ilman erityisiä karjumissessioita. Tämän edellisen perusteella aika monella on vissiinkin arka koira, kun näillä palstoilla ovat kehuneet kuinka heidän koiransa osasi "hävetä" kun mami/isi torui jostakin tuhmuudesta.
No eiköhän tuolla viimeisellä kommentilla tule tähänkin aloittajan aiheeseen vilkas keskustelu erilaisista koirien ominaisuuksista, kuten tämä arkuus nyt esimerkiksi.

halibatsuibaa. Näin sitä tulee ilmi, että kuinka moni todella kehtaa sosiaalistaa ja kouluttaa koiraansa oikeasti riippumatta koiran luonteesta. Ajatteles sitä, että kasvattaja antaa sen sinun arkana palauttaman pentusi jollekin toiselle, vaikka ensimmäiseksi koiraksi, miten se osaa sitä sosiaalistaa riittävästi (ja jos vielä on saksanpaimenkoirauros).
Et varmaan osaa ehkä hyvähermoistakaan koiraa sosiaalistaa, tuollainen on vastuutonta laittaa nyt koira kiertoon kun EI ITSE TAJUA MILLÄ TAVALLA KOIRAN SAA REIPPAAMMAKSI JA YHTEISKUNTAKELPOISEKSI.

Tähän on yksi ainut ohje tutustuta vähitellen koirasi kaikkiin asioihin mitä ympäristössä on, tutustuta toiseen koiraan ensin vähän kauempaa, sitten vähän lähempää. Ja jos pentu menee jalkojesi taakse piiloon, silloin etäisyys on liian likellä. Aina ensin kauempaa ja koiran ehdoilla tutustuminen toiseen koiraan. Palkkaa hyvästä käytöksestä, arka koira tajuaa kyllä tehneensä ihan oikein vaikka et kiljatele ja huuda HYVÄ TYTTÖ/POIKA, vaan sanot kehut rauhallisesti mutta kuitenkin sen verran innostavasti että koirasi sen tajuaa ja reagoi häntäänsä heiluttamalla.
Kärsivällisyyttä ja johdonmukaisuutta sitä tarvitaan tuplasti enemmän, mitä ns. "hyvähermoisen" pennun kanssa. Ja kaikesta huolimatta pentu ja aikuiseksi kasvava koira ei koskaan ole valmis, vielä vanhana papparaisena on suoritettava erilaisia tottelevaisuusharjoituksia ja viriketehtäviä (etsimisiä yms.) että koirasi pysyy terveenä.

Noh, jos koira pelkää ukkosta ei se sitä vielä araksi tee. Jos sosiaalistaminen on ollut pennun tärkeässä vaiheessa heikko tai olematon, niin tämähän ottaa aikaa hirveästi myöhemmässä vaiheessa, mutta se onnistuu hyvällä tahdolla, ei se mahdoton tehtävä ole. minusta paras tapaa epävarmuudelle on viedä koira jokaiseen paikkaan muina miehinä eikä tehdä numeroa mistään pelottavasta eikä oudoista asioista. siinä kun mennään vaan valjaat päällä ettei pääse karkuun. toistoja toistojen perään. se on kuin koulutusta. autoon se nostetaan ja sillä sipuli, sitten mennään vaan. onko julma? ei minusta.
mikä on arkuuden ja epävarmuuden ero? millä tavalla se luokitellaan?
kun koira pelkää ukkosta, mutta on laukaisuvarma, mihin luokkaan se kuuluu?
koira "ujostelee" vieraita ihmisiä, mutta tutustuessa on kaikki ok?
aggressio nousee saalisleikeissä pintaan herkästi ja puolustuksessa on silmätkin vihreät, silti koskaan ei ole murissut ruokakupilla toiselle koiralle eikä myös ihmiselle.

No ukkonen yms. oli vain esimerkki. Paukkuarkuus onko testattu siten, että sinä ja koirasi ette tiedä milloin pamahtaa, ja ette näe ampujaa. Siinä se todellinen paukkuarkuus tulee testattua. Hyvähän se on koiran istua omistajan vieressä ja kaveri siinä nokan edessä paukuttelee ja KYLLÄPÄ OLI TAAS LAUKAISUVARMA KOIRA. Oletan, että ylläolevalla kirjoittajalla on jonkin sortin palveluskoira joko metsästys tarkoituksiin tai virkakäytössä.

"mikä on arkuuden ja epävarmuuden ero?"

Arkuus tulee perimässä, epävarmuuden koiran käyttäytymiseen ja luonteeseen kasvuvaiheessa luo kasvattajan/kouluttajan taidon puute/oma epävarmuus.

samaa mieltä, silti molemmat vaihtoehdot ovat koulutettavissa.
sen geeniperimän arkuutta on vain äärettömän vaikea todistaa ja helposti leimataan koira aivan väärin perustein araksi. eihän sellaista ole missään julkisissa tiedostoissa jos koiran sukutaulut ovat maailmalta peräisin ja tulokset vanhemmilla sukutauluissa.
olisiko näin? negatiivisesti sanottuna on arkuus ja positiivisella mielellä epävarmuus ainakin harrastustasolla Suomen koulutuskentillä.
joo, olen minäkin ainakin yhden aran koiran nähnyt, mutta se ei ollut saku vaan seurakoira ja luulen, että omistaja ei panostanut millä tavalla sen kehitykseen.

Miulla on.

Arkuutta ei ole saatu kokonaan pois.

Pelkää mm. pyörätuoleja,isoja kaivinkoneita,nykyyän lapsia,vaikka ennen ei pelännyt..

Luonne liian nössö(heiluttaa häntäänsä jokaiselle vastaantulijalle,vahtimisviettiä ei juurikaan ole..

ASIALLISIA NEUVOJA OTAN VASTAAN S-POSTILLA OSSA: [email protected]

KIITOS

Meillä on erittäin arka ja epävarma kohta 10-vuotias sakunarttu. Nykyään tulee miun perässä vaikka sotatantereelle, meille tullessaan kusi alleen kun jääkaapin ovi pamahti. Ollaan rakennettu keskinäistä luottamusta sillä että minä olen se joka hoitaa pelottavat asia, mie oon laumassa se pomo joka menee edeltä jos pelottaa. On toiminut meillä, vaikka oonkin ite vaan 158cm/60kg nainen niin koira luottaa ja jos alkaa pelottaa, tulee viereen etsimään turvaa. Aiemmin meinasi käydä kimppuun aina kun säikähti.
Meillä kyllä on hiukan erilainen taustakin, mussu on tullut meille aikuisena ja sitä on pahoinpidelty melkoisen pahasti edellisessä kodissaan.
Luottamuksen rakentamiseen ollaan käytetty moninaisia tunteja juuri tällä aiemmin mainitulla metodilla, että silloin kun koira on vielä rauhallinen ja tottelee, ollaan juuri tarpeeksi lähellä pelottavaa asiaa, oli se sitten humalainen tai lepattava pressu. Siitä kannaattaa pitää huoli ettei koiralle ikinä pääse tulemaan tunnetta, että paetaan pelottavaa asiaa, vaan jos näette jotain joka saa takajalat vapisemaan, voi siirtyä hieman kauemmas näköetäisyydellä, ja käänty takaisin kun koira on taas rauhallinen. Edetään vaikka muutaman kymmentä senttiä tai metrin ja jos koira edelleen pysyy rauhallisena, palkitaan ja lähdetään. Toista tätä joka lenkillä vähintään kerran tai aina kun tilaisuus tulee jos pelottava asia on sellainen jota ei joka lenkillä voi treenata. Meillä tyttö pelkäsi humalaisia kuollakseen joten opetin sen sietämään alkoholin hajua ensin kotona. Join joka ilta kuukauden ajan hörpyn siideriä iltalenkin jälkeen. En mennyt enää koiramme luo, enkä kiinnittänyt siihen mitään huomiota vaan istuin hetken sohvalla ja kävin nukkumaan. Ensin muristiin hiukan omalta paikalta, muttei piilouduttu. N. viikon kuluttua hiipi jo viereen sohvalle. Siinä vaiheessa kun käyttäityi normaalisti eli tuli jääkaapille viereen vaikka tiesi mitä otan sieltä, häsläsi ja yritti saada huomiota jatkoimme koulutusta muihin ihmisiin. Pyysimme erään tutun juomaan hörpyn olutta ja kävelemään lenkillä ohi päivittäin. Kun Mussu käveli ohi lopulta aivan luontevasti, aloimme lenkillä pysähtyä vaihtamaan muutaman sanan keskenämme ja ystäväni antoi Mussulle aina keksin. Ei kylläkään ihan ensimmäisillä kerroilla. Tätä jatkoimme kunnes lopulta Mussu itse meni haistelemaan ja halusi huomiota.
Sen jälkeen jatkoimme vielä kävelemällä tien toiselta puolelta lähibaarin ohi päivittäin. Nykyään jos humalaisia tulee vastaan, Mussu tulee viereen niin, että minä jään väliin mutta ei aristele eikä pyri pakoon.
Kannattaa siis pilkkoa koulutus aina pienempiin osiin aran koiran kanssa ja aloittaa helpoimmasta. Ajan myötä koira tottuu erilaisiin asioihin ja varsinkin jos luottamus omistajaan on kunnossa, eikä omistaja itse säiky niin tilanteesta tulee niin normaali, että se mennään rutiinilla. Arkaa koiraa ei kannata myöskään pakottaa väkisin tilanteeseen jota se pelkää, koska siinä voi mennä myöskin luottamus laumanjohtajaan. Myöskin koiran entiset kokemukset ja luonne kannattaa huomioida, eli varautua kaikkeen mahdolliseen mitä koira saattaa tilanteessa tehdä. Hihna kannattaa pitää n. puolen metrin mittaisena löysällä ja jos koira yrittää paniikissa karkuun, mennä hitaasti mukana mutta pysähtyä heti kun koira rauhoittuu. Nämä ovat ainakin meillä tehonneet.

Meillä arka koira myös. Ollut pennusta asti. Kaikki vieras oli pelottavaa ja on jossain määrin edelleen. Toiset koirat pentuvaiheessa aiheuttivat paniikin, jos yhtään tulivat kohti.

Rohkaisulla ja uusien asioiden kohtaamisella vahvistettu koiraa. Myös sosialisointi ollut merkityksellinen tässä tapauksessa.