tarina

Kaipaan sua mun viereen.
Kaipaan sun kosketusta, sun ääntä, sun tuoksua. Kaipaan sua kokonaan.
Kun sä et oo täällä tunnen itseni puolikkaaksi.
Silloin en oo niin vahva. Kaikki masentaa ja menee päin helvettiä. Sitten kun kuulen susta jotain, ensin raivoan ja itken. Sitten tajuan että oot mulle kuin huumetta; en voi elää ilman. Ne muutama sana tai edes pieni vilkaisu saa mut taas jatkamaan elämää. Elämää, johon haluaisin sunkin kuuluvan.

ajattelin tuonkin lisätä koska tuo kuvaa tämän hetkistä tilannetta täydellisesti

tuttu tunne. : < otan osaa. mä en oo hyvä auttamaan. sairastan itsekkin masennusta. ja se pilanut kaikki suhteet ihmisiin. koita pärjätä.

ite en oo kärsiny masennuksesta mutta psygolokin luona kannattain käydä vaikka ihan muuten vaan. käyn ite omien ongelmien takii siel. kannattaa harkita asiaa:)

Kerro rohkeesti sun tuntees sille tytölle, me tytöt ei tiedetä mitään ihanempaa kun poika tulee itse kertomaan tunteensa tyttöä kohtaan :) se on myös ihana tunne ! Joten mene vaan rohkeasti juttusille joskus kahden kesken sen tytön kanssa :)

Niin, kerro sun tunteista hänelle. Sillä mitä menetät siinä jos kerrot? Et mitään. Voit ainoostaan saada hänet tai sitten et, mut se on varmaa että jos et kerro niin et koskaan tuu saamaan häntä.

Murehtiminen on yleensä osa tuollaisia tunteita...
Kerää rohkeutesi ja mene kertomaan tytölle, kuinka kaunis hänen hymynsä on. Eihän sun suoraan tarvi sanoa, että palvot häntä, voit aluksi vaikka kehua juuri hymyä ja pyytää sitten koulun jälkeen kahville/elokuviin tai jos ei nyt muuta, pyydä että lukisitte yhdessä kokeisiin tai muuten tekisitte läksyjä... Tyttö on taatusti imarreltu jos osoitat olevasi kiinnostunut, ja vaikkei teistä paria tulisikaan, voihan teistä tulla hyvät kaverit. Ja se taas saattaa lähteä kehittymään.... Toivotan onnea! :)

Ja tiedän, miltä susta tuntuu. Olen kuusitoistavuotisen elämäni aikana ihastunut vain muutamia kertoja, enkä ole oikeastaan viitsinyt mennä poikia häiritsemään, koska on aina juuri silloin, kun olen ajatellut että ehkä meistä voisi jotain tulla, käynpä kysymässä kaveria ulos, niin juuri silloin joku itseäni viehättävämpi tyttö kiinnostuu juuri samasta pojasta, ihan vain vaikka juttelemaan menee... Ja sitten se jää siihen. Ja muutamat kaveritkin ovat sattuneet kertomaan aina minun tunteistani tietämättöminä, että ovat kiinnostuneet niistä kavereista, ja sitten olen koko homman jättänyt kokonaan. Vaikkei se aina ruusuilla tanssimista ollutkaan, autoin kaveriani ja sitä poikaa löytämään toisensa, koska poikakin kuului kaveriporukkaani, ja yhteinen kaverini kertoi pojan kiinnostuksen toista kaveriani kohtaan. No, ei auta itkut markkinoilla, tein parhaani ja unohdin lopulta, vaikka se vaikeaa olikin. Nyt sitten elelen tunnepuolelta melko passiivista elämää ilman vapaata tahtoani, ei vaan huvita satuttaa itseään enää.

Toivon, että teille käy hyvin! :)