Tälle palstalle on "pesiytynyt" ryhmä äitejä, joiden ensisijainen tarkoitus tuntuu olevan aihettaa mielipahaa.
Me, jotka erinäisistä syistä viemme lapsemme päivähoitoon ja he, jotka työskentelevät alalla tarvitsemme paikan keskustella mieltä askarruttavista asioista. Nyt lähes poikkeuksetta ensimmäinen kommentti uskaliaaseen keskustelunaloitukseen tuntuu olevan tiukka sivallus - päivähotio on pahasta, lapset jätetään hoitoon vietäessä heitteille ja kotiäitiys on ainoa oikea tapa elää. Kaiken huippu oli johonkin keskusteluun kirjoitettu kommentti, että kas kun et samantien anna lastasi adoptioon, kun kerran päivähoitoon viet..
Eikö tällä palstalla voisi keskustella välillä asiallisesti ja toinen toistamme tukien? Näin elokuun tullessa moni meistä vie ensimmäistä kertaa lastaan hoitoon ja tarvitsisi neuvoja ja tukea lyömisen sijaan.
Me, jotka erinäisistä syistä viemme lapsemme päivähoitoon ja he, jotka työskentelevät alalla tarvitsemme paikan keskustella mieltä askarruttavista asioista. Nyt lähes poikkeuksetta ensimmäinen kommentti uskaliaaseen keskustelunaloitukseen tuntuu olevan tiukka sivallus - päivähotio on pahasta, lapset jätetään hoitoon vietäessä heitteille ja kotiäitiys on ainoa oikea tapa elää. Kaiken huippu oli johonkin keskusteluun kirjoitettu kommentti, että kas kun et samantien anna lastasi adoptioon, kun kerran päivähoitoon viet..
Eikö tällä palstalla voisi keskustella välillä asiallisesti ja toinen toistamme tukien? Näin elokuun tullessa moni meistä vie ensimmäistä kertaa lastaan hoitoon ja tarvitsisi neuvoja ja tukea lyömisen sijaan.
Vastaukset 36
Vanhimmat
juu, ihan samaa mieltä sinun kanssasi! Asioista voi ja saa olla montaa mieltä, mutta silti olisi hyvä että suvaittaisiin myös erilaiset mielipiteet ja valinnat. Ja todella röyhkeitä on tuollaiset kommentit...
Ehkä kommentti kuvastaa enemmän epätoivoa kuin kritiikkiä. Epätoivoa siitä että alle kolmevuotiaiden tarpeita on niin vaikeata hyväksyä ja vaikeata on hyväksyä että ryhmähoito pienten kohdalla on monella tavalla lasta stressaavaa. Tätä keskustelua käydään palstoilla loputtomiin, ja ylilyöntejä on suuntaan ja toiseen. Asiallista keskustelua siitä mikä pientä stressaa päiväkotihoidossa ja miten näiden stressien kanssa auttaa on hyvin vähän. Syy tähän on ehkä juuri se että on vakea äidin hyväksyä miten vaikeata lapselle aloitus useinmiten on ja että päiväkodeilla liian harvoin on osaamista joka auttaisi vanhempia ymmärtämään ja yhdessä hoitajan kanssa lasta auttamaan. Pienten lasten päiväkotihoidossa on paljon kehittämisen tarvetta ja myäs on tarvetta lisätä vanhempien ymmärrystä lapsen eri ikävaiheiden tarpeista.
No mutta siinä vaiheessa kun jokainen perhe on päätöksen tehnyt ja puntaroinut omana pienenä yksikkönään mikä heidän perheelle sopii ja miksi vie lapsen päiväkotiin, ei voisi vähempää enää kiinnostaa joka toiseen kommenttiin kirjoitetut päiväkotivastaiset lauseet. Ei myöskään sinun "päiväkoti on alle 3v lapselle stressaavaa....." . Kyllä kuule suurin osa meistä jotka ovat alle 3v laittanu päiväkotiin, tietää faktat, tuntee oman lapsensa ja nimenomaan tietää oman perheensä tilanteen, mikä on parasta/mahdollista sille!
höpöä.Joa alle 3 vuotiaan tarhaan laittaa niin eihän siinä lapsen paras ole kyseessä vaikka asiaa miten vääntäisi.Ainakin jos ajatellaan asiaa lapsen näkökulmasta.Ja jutut joissa laitetaan jopa alle 1-vuotiaita tarhaan on suorastaan sydäntäsärkevää saati sitten vuoropäiväkotijutut.Joskus oli juttu täällä missä lapsi raahattiin kukonlaulun aikaan tarhaan,haettiin myöhään ja sitten meni lähes heti jo yöunille,koko touhussa ei ollut järjen hiventäkään.
ja sieltä sitä sitten taas tulee... sitä tukea.
Asiat voi sanoa niin monella tavalla - ja kirjotitaa. Täällä on nimettömänä vähän liiankin helppo heittää lokaa ja kirjotitaa alatyylisesti.
Niin no edelleen juuri se kyseinen perhe varmaan tietää mitä tekee ja miksi tekee joten mitä se meille täällä kuuluu??????????!!!!!!!!!!!!!!
Ja pöh. On alle 3-vuotiaita, joille päiväkoti on aivan sopiva paikka. On jopa alle 1-vuotiaita, jotka viihtyvät hyvin päiväkodissa. Ja sitten on tietysti niitäkin lapsia, joille kotihoito olisi parempi vaihtoehto. Suurin osa lapsista pärjää hyvin molemmissa.
Meidän nuorimmaisemme aloitti päiväkodissa n. 10 kk iässä. Ensin tietysti lapsi tutustuihoitajiin, päiväkotiin ja muihin lapsiin yhdessä äidin kanssa. Hoitopäivät on yritetty pitää mahdollisimman lyhyinä niin, että kun äiti vie, niin isä hakee ja päinvastoin, vaikka me molemmat teemme täyttä työpäivää. Käytännössä lapsi on hoidossa 8h/pv.
Minkäänlaisia ongelmia ei tullut. Aamulla ulkovaatteiden riisumisen jälkeen tenava paineli leikkimään leluilla muiden lasten kanssa (kyllä, ko. lapsi osasi kävellä ennen päivähoidon alkamista). Koko talvena tuli vain pari kolme kertaa jonkinlainen eroahdistuskohtaus. Haettaessa lapsi on aina ollut hyväntuulinen, paitsi kerran, kun oli ollut vähän erimielisyyksiä toisen lapsen kanssa. Lapsi on ollut leikkimässä muiden lasten kanssa tai tutkimassa päiväkodin pihaa. Hyvin usein poika on ollut pihalla mukana 2-3 vuotta vanhempien lasten leikeissä. Haettaessa poika ei yleensä edes huomaa, että häntä tultiin hakemaan. Huomaamisen jälkeen sitten otetaankin reippaita juoksuaskelia hymyillen isän tai äidin syliin.
Kesäloman aikana satuttiin kerran kulkemaan päiväkodin ohi. Se olikin sitten itkun paikka, kun poika olisi halunnut päästä päiväkotiin. Eikä kyse ole siitä, että kotona olisi kurjat olot. Päinvastoin. Poika on kotonakin lähes aina hyväntuulinen ja iloinen, vaikka välillä täytyy tietysti kiukutella. Kotona on äidin ja isän lisäksi kaksi kouluikäistä sisarusta, eli neljä ihmistä, joilta saa tarvittaessa huomiota. Kenties isommat sisarukset ovat helpottaneet sopeutumista päiväkotiinkin samoin kuin kyky liikkua.
Syksyllä vekaraa odottaa tähänastisen elämän suurin mullistus, kun perheeseen tulee vielä yksi lapsi. Päivähoito odottaa silti molempia vuoden päästä syksyllä.
Päiväkotien sopimattomuudesta pienimmille ollaan aina huomauttelemassa. Meillä kävi toisin. Hyvin nuori lapsi sopeutui erinomaisesti päiväkotiin muiden lasten joukkoon ja viihtyy hoidossa jopa paremmin kuin odotimme. Meillä on kokemusta myös perhepäivähoidosta, jossa isommat lapset olivat n. vuoden ikäisestä esikouluun asti, joten pystymme hyvin vertaamaan eri hoitomuotoja.
sinunkin päiväkotilapsi olisi nauttinut enemmän kotona olosta äidin kanssa.En jaksa vaan ymmärtää miten voidaan missata tärkeät vuodet lapsen elämässä.
Kuten edellä on todettu, perheissä tlanteet ovat erilaisia ja kukin perhe tekee omat ratkaisunsa. Jos sinulla ei ole muuta sanottavaa, jätä sanomatta. Se on tullut jo selväksi, että kotiäitien ymmärrystä tällä palstalla ei saa.
Mistä sinä sen voit tietää? Ja onko sillä oikeastaan mitään väliä, kun lapsi selvästi voi hyvin sekä meidän vanhempien, päiväkodin henkilökunnan että ulkopuolisten mielestä. Jos sinä haluat pitää lapsesi kotona kouluikään asti ideologisista syistä, niin se on sinun asiasi. Älä kuitenkaan vaadi meitä muita maksamaan sitä.
Eikä mitään ole missattu. Lapsi on hoidossa korkeintaan 8 h/pv arkisin, sillä voimme hyödyntää liukuvaa työaikaa ja jakaa viemiset ja hakemiset. Kotona aikuisen kanssa hän on aamuisin, iltaisin ja viikonloppuisin sekä loma-aikoina, jotka vielä minä ja vaimoni pidämme osittain limittäin, emmekä täysin päällekkäin.
Päivähoitopäivinä lapsi on hereillä vanhempien kanssa 6-7 h/pv eli täsmälleen saman verran kuin hereilleoloaikaa on päiväkodissa. Mitä kummaa tuossa ehtii missaamaan, kun lapsen kanssa ollaan kotona joka päivä, vaikka hänet päiväkotiin onkin pistetty työpäivän ajaksi.
Tietysti voidaan alkaa rakennella olkiukkoja kauhisteltavaksi ja kuvitella, että päiväkotilapset viedään hoitoon aamukuudelta puoliunisina ja haetaan viime tipassa juuri ennen päiväkodin sulkeutumista. Sitten tietysti rynnätään lapsen kanssa kauppaan ruokaostoksille ja tuupataan lapsi nukkumaan iltakahdeksalta. Ei se niin ole.
kauheeta jos 10 kk ikäinen viihtyy paremmin hoidossa kuin kotona äidin kanssa ja todella surullista ettei edes tajuta mitä menetetään..Mutta todellakin kukin tyylillään,itse haluan nauttia kotona olosta lapsien kanssa.Töitä ehdin tekemään vielä vaikka kuinka paljon,olen aika varma että moni vanha ihminen katuu "nuoruuden" arvojärjestystä.
Missä sanoin, että lapsi viihtyy paremmin hoidossa kuin kotona? Sanoin, että lapsella ei selvästikään ole hoidossa mitenkään kamalaa ja hän on selvästi viihtynyt aivan hyvin päiväkodissakin. Ei se tarkoita, ettei lapsi viihtyisi kotona vielä paremmin. Miksi muuten sen pitäisi olla juuri äiti, joka on kotona? Miksei yhtä hyvin isä, kunhan lapsi on sen verran vanha, että äiti ei enää imetä joka aterialla.
Eikä lapsi voi kotonakaan saada äidin jakamatonta huomiota. Perheessä voi olla muitakin lapsia ja jopa äideillä on muutakin tekemistä kuin lapsen kanssa puuhailu. Pitää siivota, pestä pyykkiä, tehdä ruokaa, käydä kaupassa ja tehdä paljon kaikenlaista muuta. Ei noita kaikkia voi lykätä perheen isän tehtäviksi, sillä isälläkin on oikeus olla lapsensa kanssa ja lapsella on oikeus olla isänsä kanssa.
Joillakin on myös sellainen ammatti, että vuosikausien viettäminen kotona merkitsisi käytännössä ammatinvaihtoa. Jos esimerkiksi tutkija jäisi kotiin kahden lapsen kanssa yhteensä neljäksi tai viideksi vuodeksi, joutuu uran rakentamisen käytännössä aloittamaan alusta, sillä siinä ajassa ehtii pudota tutkimusryhmistä, eikä enää edes tiedä, mitä muut alan ihmiset puuhaavat. Vuoden poissaolo vaikuttaa sekin, mutta sen pystyy vielä paikkaamaan.
Taisi keskustelun aloittaja olla aivan oikeassa väittäessään, että jos perhe vie lapsensa päiväkotiin, palstan kotiäidin ryntäävät tuomitsemaan ja leimaamaan sellaisen äidin huonoksi äidiksi. Eivät ne kotiäiditkään oikeasti niin täydellisiä ole. Monia ei suinkaan motivoi lapsen paras, vaan pikemminkin mahdollisuus jäädä pois töistä elämään miehen tuloilla.
Jokainen vastuullinen perhe etsii omaan tilanteeseensa mahdollisimman hyvin sopivan ratkaisun. Joskus on pakko tehdä kompromisseja ja joskus perheen on pakko valita ratkaisu, jota täydellisessä maailmassa ei valittaisi. Joskus on parempi tyytyä riittävän hyvään ratkaisuun.
Taisi keskustelun aloittaja olla aivan oikeassa väittäessään, että jos perhe vie lapsensa päiväkotiin, palstan kotiäidin ryntäävät tuomitsemaan ja leimaamaan sellaisen äidin huonoksi äidiksi. Eivät ne kotiäiditkään oikeasti niin täydellisiä ole. Monia ei suinkaan motivoi lapsen paras, vaan pikemminkin mahdollisuus jäädä pois töistä elämään miehen tuloilla.
Väärin. Koti-isät jäävät mielelläään töistä pois hoitamaan lapsiaan vaimonsa kustantaessa elämisen. Minunkin mieheni teki niin ja se sopii meille.
poissaoli tekee hallaa äidin uralle niin sittenhän olisi loistavaa että isä jäisi kotiin toiseksi vuodeksi,luulisi myös hänen uran kestävän tämän.En usko millään etteikö teilläkin olisi ollut mahdollista edes hetki vielä olla kotona lapsen kanssa mutta päätitte raahata alle vuoden ikäisen hoitoon luultavasti itsekkäistä syistä.Kompromissi olisi toisenlainen esim. lyhyempi työaika.
Miksi lapsi pitäisi hoitaa kokonaan kotona, kun kerran hän selvästi on viihtynyt päivähoidossakin? Eivät äidit ennenkään ole pieniä lapsia yksin hoitaneet. Monesti lapsi on lykätty isoäidille tai naapuriin, tai huonoimmassa tapauksessa isomman sisaren hoidettavaksi. Miksi hyväksi havaittu päiväkoti olisi sen huonompi vaihtoehto?
Periaatteessa olisin varmasti voinut jäädä kotiin lapsen kanssa. Erinäisistä syistä kuitenkin katsottiin parhaaksi, että lapsi pistetään hoitoon ja yritetään pitää hoitopäivät mahdollisimman lyhyinä. Olin toki kotona kaiken mahdollisen isyysloman sekä isäkuukauden (ja vähän ylikin). Syitä en ala tarkemmin eritellä, mutta eivät ne itsekkäitä ole.
Suosittelisin muuten itsekkyydestä puhumisen lopettamista. Jokainen perhe etsii parhaan mahdollisen ratkaisun. Meillä se on tämä, teillä jokin muu. On aivan yhtä itsekästä kuvitella, että lapsen hoitaminen kotona olisi ainoa oikea ratkaisu.
Tuli tuosta toisesta viestistä mieleen:
Eikö ole aika itsekästä pitää lapsi kotona, jotta voi "nauttia kotona olosta lapsien kanssa"?
Kerropa vielä se, mitä me mielestäsi menetämme?
itsekästä jos lapsi ei nauttisi kotona olosta ja pitäisin häntä silti kotona.Jos ei itse tajua mitä menettää kun 10 kk hoitoon laittaa niin kaiketi on parempi hoidossa olla..
Annapa kuitenkin edes yksi esimerkki asiasta, joka menetetään, kun pistetään lapsi päiväkotiin. On helppo väittää, ettei kannata selittää, jos ei itse tajua, mutta oman kokemukseni perusteella tuollaiseen perusteluun turvaudutaan, kun ei oikeasti pystytä selittämään tai antamaan esimerkkejä. Jollet kykene antamaan yhtäkään esimerkkiä menetyksistä, en usko sinulla sellaisia olevan.
omasta mielestäsi menetä mitään? Kaikille on vaan hyväksi kun lapsi laitetaan hoitoon alle vuoden ikäisenä.Sittenhän lapsen voisi laittaa hoitoon jo 6 kk iässä tai vieläkin pienempänä jos mitään menetyksiä erosta kenellekkään ei tule.Oletko sitä mieltä että asiantuntijat puhuvat puuta heinää juuri tämän alle 3 vuotiaitten hoitojutusta?
Kaipaan edelleen konkreettista esimerkkiä asiasta, jonka menetän, koska lapsi on päivähoidossa.
En väitä, että on kaikille hyväksi, että lapsi pistetään päivähoitoon, mutta ei selvästikään ole ollut pahaksi.
Aivan pikkuvauvaa ei minunkaan mielestäni yleensä kannata pistää päivähoitoon etenkään, jos lasta vielä imetetään. Meidän tapauksessamme 10 kk ikäinen lapsi käveli sujuvasti ja oli jo kotona tottunut muihin lapsiin.
Asiantuntijoiden juttuja pitää osata lukea. Nämä sosiologiat, psykologiat sun muut eivät ole luonnontieteiden kaltaisia eksakteja ja helposti mitattavia tieteitä. Suuri osa väitteistä on pelkkiä mielipiteitä, sillä monet tutkimukset perustuvat niin pieniin havaintoaineistoihin, ettei mitään varmaa päätellä. Usein vieläpä havaitut erot eri ihmisryhmien (kuten päiväkotihoidetut ja kotihoidetut) välillä ovat niin pieniä, ettei niitä voi erottaa luonnollisesta vaihtelusta yksittäisiä lapsia tutkittaessa. Isommissa joukoissa havaitaan pieniä tilastollisia eroa.
En minä sinänsä epäile tutkimustuloksia, mutta lapset ovat yksilöitä. Ei varmasti ole lapselle hyväksi tulla raahatuksi päiväkotiin seitsemäksi, olla koko päivä hoidossa, kunnes hänet haetaan päiväkodin sulkeutuessa viideltä. Ihannehan toki olisi, että lasta hoitavat vapaaehtoisesti kotiin jääneet isä ja äiti (kyllä, molemmat), joilla on varaa jättäytyä pois töistä, kunnes lapsi on valmis menemään kouluun.
Mutta entä jos verrataankin päiväkotilasta, joka viedään hoitoon yhdeksäksi ja haetaan puoli neljältä kotihoitolapseen, jonka äiti huolehtii lapsesta, kun muistaa ja istuu lopun ajan joko tv:tä katsellen tai nettiin kirjoitellen?
Päiväkotihoito saattaa olla tilastollisesti hiukan huonompi vaihtoehto, mutta lapset ja perheet ovat erilaisia. Yhdelle perheelle ja lapselle päiväkotihoito on mahdotonta, koska lapsi ei hoidossa viihdy, toiselle taas päiväkotihoito ei tuota minkäänlaista ongelmaa. Ei tarvitse löytää täydellistä ratkaisua, sillä riittävän hyvä ratkaisu on aivan riittävä.
Älkää unohtako sitä, että joskus muinoin paremmissa perheissä oli kotona erikseen lastenhoitaja, eikä äiti hoitanut lastaan itse. Köyhemmissä perheissä taas lapsi oli pakko pistää ulkopuolisen hoidettavaksi.
Hyviä pointteja Onnekas perheenisä!
Itsekin luin ensin psykologiaa yliopistolla ja tuskastuin nimenomaan sen puolitieteellisiin ominaisuuksiin. Siinä kohtaa tuli stoppi kun luin perusteluja "miksi psykologia on tiede"- ei kenenkään tarvitse perustella että esimerkiksi fysiikka on tiede! No, ei tästä sen enempää mutta ammattini luinkin sitten eksaktin tieteen piiristä.
Pointtini on, että vaikka teoriassa voisikin väittää kotihoidon oleva paras alle 3-v:ille, ei voi väittää näin olevan aina ja joka perheessä. Olosuhteet niin kotona kuin hoidossa vaihtelevat. Jos äiti joutuu esim. luopumaan elämäntyöstään kotiäidiksi ryhtyessään, voi se vaikuttaa tunnelmiin kotona, parisuhteeseen ja lapseen. Kotona voi olla kaikenlaisia sosiaalisia ongelmia, jotka tekevät kotioloista vähemmän optimaalisen. Niin monenmonta muuttujaa, ettei kertakaikkiaan voi antaa mitään yhtä oikeaa ratkaisua. Lapsi on aina osa perhettään.
Ja lopuksi vielä, ei ne lapset ihan pienestä traumatisoidu. Ei siitä sieluun vammaa jää, jos on tasokkaassa päivähoidoissa muutaman tunnin päivässä. Kyllä ne traumat tulee isommista asioista: aidosta hylkäämisestä, siitä kun äiti kaatuilee kännissä päälle ja isä käyttää hyväksi jne. Se riittää, että perhe-elämä ja koti on riittävän hyvä.
Itse valitsimme ratkaisun, että molemmat vanhemmat käyvät puolipäivätöissä joten nuorimmaisemme ei ainakaan alle 2-vuotiaana tarvitse mennä ulkopuoliseen hoitoon. Esikoisemme meni hoitoon alle 1-vuotiaana (olimme molemmat opiskelijoita), ja kovin tasapainoinen ja fiksu teini-ikäinen tuosta tuli. Ei ole ollut ongelmia.
Paras tuki olisi ehkä se että äidit kertoisivat mistä lapselle ja heille on ollut aloituksessa apua. Jotenkin älytöntä tämä jatkuva kannannotto puolesta tai vastaan. Ei siinä mitään mieltä myöskään ole että kielletään tosiasia että aloitus on pienelle kova paikka mutta sitten toisaalta on paljon mitä voi vanhempana tehdä tilanteen helpottamiseksi ja tästä mielestäni juuri kannattaisisitä keskustelua käydä.
Aloitus on kova paikka paitsi sille pienelle, myös vanhemmille. Juuri siksi moni niin helposti pahoittaakin mielensä jyrkistä päivähoitoa vastustavista kommenteista. Jos hoito on syystä tai toisesta aloitettava ei asiaa yhtään helpota teilaaminen. Perhetilanteet ja elämäntilanteet ovat erilaisia ja jokainen tekee ratkaisut, jotka omalle perheelle parhaiten sopivat.
Meidän 1,5 vuotias aloitti päivähoidon viime syksynä niin, että isä oli viikon mukana aloituksessa. Ensimmäisenä päivänä käytiin vain muutama tunti aamusta ja tultiin kotin nukkumaan ja pikkuhiljaa päivä piteni, torstaina päiväunet jo nukuttiin päiväkodissa. Lapsi sai rauhassa tutustua paikkaan ja hoitajiin (etenkin omahoitajaan). Meillä tämä toimi, todella hyvin. Aamuitukuja ei ollut oikeastaan ollenkaan. Tämä kylläkin myös siksi, että isä hoito pääasiassa aamulla hoitoon viemisen. Äidin hyvästeleminen aamulla ei ollut ihan niin helppoa. Jos tällaiseen pehmeään laskuun on mahdollisuus, itse suosittelen sitä varauksetta! Ja jos äidin kanssa aamujäänti takkuaa, suosittelen myös isän ottamista mukaan rutiiniin. Olen monesta muustakin perheestä kuullut (sellaisistakin, joissa lapsi on ollut 3v:ksi kotona) että isän kanssa aamut sujuvat paremmin.
Tämä on hieno tapa josta ollut monelle äidille ja lapselle apua. Perusteellinen kuvaus kyseisestä käytännöstä ja miksi se auttaa löytyy blogista autalastakasvamaan sieltä artikkeli "Taapero päivähoidossa".
Tottakai isän kanssa hoitoon jääminen sujuu yleensä paremmin. Johtuen siitä että isät eivät jää roikkumaan eteiseen ja veivaa edestakasisin lähden/en lähde, niin kauan kunnes lapsi jää itkemään. Äidit yleensä jäävät "vielä vähän katsomaan" vielä yksi hali" jne. Kunnes lapsi parahtaa itkuun. Sitten se äiti vasta lähtee. Isät tekevät selväksi lapselle että nyt jäät hoitoon, heippa ja sillä selvä. Lapsi ei jää eika ala itkemään, kun sen ei anneta valita tässä asiassa, (jossa sillä ei ole mitään valinnan mahdollísuutta).
Jos perheesssä on päätetty että lapsi menee hoitoon, niin tehkää se selväksi myös lapselle jo kotona eikä neuvotella asiasta lapsen kanssa päiväkodin eteisessä. Jos taas lapsen ei tarvitse mennä hoitoon, niin älkää edes lähtekö aamulla kotoa minnekään. Ilmoitatte vaan päiväkotiin, ettei tule tänään...
Meillä isä on vanhemmista se rauhallinen viilipytty - josta syystä kaikki "vaikeammat" asiat sujuvat paremmin isän kanssa. Näistä esimerkkinä parturissa käynti, lääkärikäynnit, hammaslääkäri yms.
Juuri näin pitäisi menetellä kaikkien; jotka vievät lapsen päivähoitoon. On sekä lapsen, vanhempien että päivähoidon työntekijöiden kannalta paras, ettei turhaan pitkitetä hoitoon jäämistä / jättämistä.
Toivottavasti et ole päivähoidon ammattilainen. Juuri tämänkaltainen ajattelu on aikansa elänyt ja onneksi lapsen auttaminen ja ymmärtäminen hankalien tunteiden kanssa nähdään päivähoitotyössä nykyään (tavallisesti) ensiarvoisen tärkeänä. Aloitus lapsen tahdissa ja rauhassa vanhemman ja hoitajan tuella on paras.
Ei ole lapsen auttamista eikä aja lapsen etua, että hänelle sysätään valinnan vapautta asioissa, joissa hän ei vielä kykene valitsemaan. Aikuisen (vanhemmankin) tehtävä on olla aikuinen, turvallinen ja päätäväinen ja kertoa lapselle miten toimia ja mitä tapahtuu. Lapi-raukkakuvittelee edestakaisin seilaavan aikuisen edessä, että hän on vastuussa äidin pahasta mielestä ja vastuussa valita jääkö hoitoon vai ei.
Tutustuminkäynnit ovat sitä tukea mitä lapsi saa ja lapselle pitää selkeästi kertoa milloin hän jää hoitoon yksin ja milloin hänet sieltä haetaan, eikä tukea epävarmuutta.
Kun lapselle osoitetaan miten homma toimii ja luotetaan hoitajiin, lapsikin luottaa ja ja tietää vanhempinsa ratkaisseen tämän asian. Kyllä ne hoitajat lohduttavat lasta ja kannustavat leikkeihin jne. kunlapsi on hoitoon jäänyt. Kokemuksella: mItä kauemmin vanhempi pitkittää ovella lähtöään ja seilaa edestakaisin, sitä kauemmin myös lapsen mahdollinen eroitku kestää. Kun hoitoon jäädään lempeästi, mutta määrätietoisesti samalla kaavalla aina, niin lapsi voi heti lähteä huoletta leikkeihinsä.
Olen täsmälleen samaa mieltä ja tuolla edellä minua kommentoineelle ilmoitan, että todellakin olen päivähoitoalan ammattilainen. Ollut jo 34 vuotta.
Te puhutte eri asiasta? 54321...mene viittasi siihen, ettei vanhemman pidä aamulla jäädä arpomaan, tohtiiko läheä vaiko eikö vaan hyvästeltyään lapsen lähtee reippaasti ja lapsikin jää reippaasti. Ammattilaisuutta epäillyt tulkitsi asian niin, että hoidon aloitus pitää tehdä kylmän viileästi ja tylyn nopeasti - tästähän ei ole kyse.
Tunnistin tästä itseni, jäin "vielä vähän katsomaan". Muutin otettani, olin lempeä, mutta päättäväinen ja kas, homma toimii. Ei itkun itkua, vähän mökötystä toisinaan, mutta se kuuluu asiaan ja sen kestää. Kiitos athjhjatrhj!
VAI IIN
Luin alusta muutamaa ketjua ja luovutin. Selatessani osui vastaan tämä vanha, jossa oli poikkeuksellisesti 15 plus-peukkua heti aloituksessa. Juuri enempää en aloittajan kanssa voisi olla samaa mieltä. Eipäs - juupas alkaa jokaisesta aloituksesta ihan heti. Tällä palstalla ei keskustella, tällä tuomitaan ja huudetaan.
Ihan semmosta tossa mietin, että on varmasti ystäviä, jotka ovat äitejä (tai tosinpäin, eli äitejä, jotka ovat ystäviä)... sanotaan vaikka 3 ystävystä. Yksi on kotiäiti ja 2 työssäkäyviä äitejä... Miten mahtaa heidän kahvipöytä keskustelut mennä. Vai ovatko enää väleissäkään??
Minulta ainenkin löytyy 4 läheistä ystävää, jotka ovat myös äitejä. Tosin meillä kaikilla lapset ovat aloittaneet päiväkodeissaan viimeistään 2 vuotiaina. Ihme juttu, ettei me koskaan huudeta toisillemme naama punaisena, että sinä huono äiti laitoit lapsesi päivähoitoon heti äitiysloman jälkeen, kun minä vasta lapsen ollessa 2 vuotias!!
Tässä on vain sattumasta kyse, ettei meistä kukaan ole kotiäitinä... Ties vaikka jos joku olisi, hän tuomitsisi meidät muut. Olisi se harmi, jos pitkä (10 vuottakin kestänyt ystävyys) näin päättyisi. Miksei voida hyväksyä, että perheet ja äidit ovat erilaisia / erilaisissa elämäntilanteissa ja se mikä sopii teille parhaiten, ei välttämättä ole meille parasta? Perhe on kuitenkin yksikkö: Äiti, isä ja lapsi / lapset. Miusta on hyvä ajatella koko perheen parasta, ei vain lapsen parasta. Miksi ihmeessä, jos ei näin ole ja vain "lapsen etu" ratkaisee, neuvoloissa kehotetaan äitejä muistamaan myös itseään ja omaa jaksamista?
Niin ne lapset ennenvanhaankin kasvoivat "siinä sivussa" maatiloilla tms. Lapset sopeutuvat. Tasapainoinen perhe elämä (oli lapsi sitten päiväkoti- tai kotihoidossa, on miun mielestä lapselle parasta.)
Ihanaahan se on jos perheen tilanne sallii lapsen olla kotihoidossa esim.3 vuotiaaksi, mutta en lähtisi tuolla tavalla (kuin tällä palstalla) tuomitsemaan päivähoitoon lapsiaan vieviä äitejä ja isiä... Minusta sellaiset vanhemmat eivät yksinkertaisesti anna hyvää esimerkkiä omille lapsilleen. Vaan opettavat tuomitsemaan.
Enkä nyt halua tällä kirjoituksella tuomita ja syytellä kotiäitejä, ainoastaan joidenkin heistä käytöstään / kirjoitteluaan. Ihan samalla lailla voisin keskustella tai nostaa esiin ihmetykseni näistä kirjoituksista: "Yhteiskunnan ja veronmaksajien rahoilla ollaan kotona lasten kanssa". Miun käsityksen mukaan kotihoidon tuki on aika pieni ja kunta maksaa yhden päivähoidokin kuluja jopa enemmän, vaikka vanhemmat maksaisivatkin sen täyden päivähoitomaksun... Ja vielä tähän liittyen niille jotka valittaa, et heidän verorahoistaan maksetaan kotihoidon tuet, niin eikö se harmita, että näiden lasten koulunkäynti (kirjat, ruuat, opetus) maksetaan myös "heidän" verorahoistaan?
Ihan vain miun mietteitä tänä iltana... Enkä halua kenenkään mieltä pahoittaa tällä kirjoituksellani, jos joku jaksoi edes lukea tänne asti :)