Viilentynyt ahjo

Viilentynyt ahjo



Hehkuvan raudan taipuisa taitaja.

Silmäsi kirkkaudessa hehkun,
samentuneet jo ovat.

Kuulosi vasara varasti.

Kalke teräksen,
jätti sinut ikuiseen,
hiljaiseen maailmaan.

Vaipuen unohduksen suohon,
oli aika olla tärkeä.

Nyt kylmä ahjo tervehtii tulijaa.

Musta paja muisto vain,
ei taivu teräs kätesi alla.

Jalkasi hiljaa vauhtia antaa,
kiikkustuolille narisevalle.

Harvoin niin harvoin.

Vaivoin hymy enään kasvoillesi ilmestyy.

Jos koskaan.

Kuppi mustaa unelmaa,
höyryten pöydällä,
kätesi rautainen, ei tärise lain.

Hörpäten hieman lämmintä.

Katsoen ikkunasta, tulevaan huomiseen.

Muistoihin vaipuen, ajatuksesi karkaa.

Viileän pajan polulle, jota jalkasi osasi kulkea.

R.S
13.01.2011
4134
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 4

Vanhimmat

Aforismi?

Ei ole kukaan seppä syntyessään,
eikä enää kyllin vanhenneena,

eikä varsinkaan kuoleman edessä.

Kirjoittaen:)
M.V.
8.8.2011

Äänestä
  • Korjataan hieman kirjoitusasua, kun tuli taas niin nopsasti sutaistuksi:

    Aforismi:

    Ei kukaan ole seppä syntyessään,
    ei enää kyllin vanhenneena,

    eikä varsinkaan kuoleman edessä.

    Tosin, noinkaan kirjoittaen ei viestin varsinainen sisältö mihinkään muuttune?:)

    Plussia ainakaan omille teksteilleen jättämättä näin allekirjoittaen.:)
    M.V.
    8.8.2011

    Äänestä

Runossasi on paljon hyvää..
luin sen läpi moneen kertaan.

Ja
..vaikka kaikki muu muuttuu pysyvät muistot ..
yli huomisen.

Äänestä
  • Moi laudi
    oikeassa olet, muistot tulevat mukanamme läpi elämän.
    Mukavaa että pidit.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


koboltti1 kirjoitti:

Viilentynyt ahjo



Hehkuvan raudan taipuisa taitaja.

Silmäsi kirkkaudessa hehkun,
samentuneet jo ovat.

Kuulosi vasara varasti.

Kalke teräksen,
jätti sinut ikuiseen,
hiljaiseen maailmaan.

Vaipuen unohduksen suohon,
oli aika olla tärkeä.

Nyt kylmä ahjo tervehtii tulijaa.

Musta paja muisto vain,
ei taivu teräs kätesi alla.

Jalkasi hiljaa vauhtia antaa,
kiikkustuolille narisevalle.

Harvoin niin harvoin.

Vaivoin hymy enään kasvoillesi ilmestyy.

Jos koskaan.

Kuppi mustaa unelmaa,
höyryten pöydällä,
kätesi rautainen, ei tärise lain.

Hörpäten hieman lämmintä.

Katsoen ikkunasta, tulevaan huomiseen.

Muistoihin vaipuen, ajatuksesi karkaa.

Viileän pajan polulle, jota jalkasi osasi kulkea.

R.S
13.01.2011

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu