Hei, Minulla on hieman kysyttävää.Tai oikeastaan mietittävää. Mutta haluaisin jakaa ne teidän kanssanne.
Olen harjoittanut meditaatiota noin vuoden . Nyt vasta olen jotenkin alannut ymmärtää kuinka :).
(Tai ehkäpä kuukauden päästä huomaan olleeni täysin hakoteillä.)
Tapoja , tekniikoita , ohjeita ja opetuksia on niin paljon. Kuitenkin , istun lootus asennossa (Ennen en kiinnittänyt huomiota asentoon ja vain istuin.) Asento tekee meditoimisestani todellisempaa mielelleni (En osaa oikein kuvata mitä tarkoitan). Keskityn hengitykseeni ja ajattelen mieleni , persoonani ja ajatukseni olevan vain portti joka heiluu hengityksen mukana. (Zen / Suzuki juttuja) Tämä on minulle sopivaa.
Mutta minulla on suuria vaikeuksia pitää "normaali" elämässäni valppautta yllä . Tulee riitaa tyttöni kanssa ja hermot ovat useasti kireällä. Vaikka yritän olla myötätuntoinen , Silti ehkä sekunnin päästä taas hermostun.
Meditoidessani Saan oivalluksen että tie "suurempaan" elämään alkaa esim. tupakoinnin lopettamisella. (Olen polttanut n.12v) Silleen , Isot askeleet ensin . Ja sitten vasta Alkaa tien seuraaminen. Monesti olen ollut viikkoja polttamatta mutta Koska siitä seuraa hermojen kireys :) Olen Ollut vihainen ja ajatellut että ehkä on perheelleni parempi jos taas polttaisin. (Mieleni jauhaa että sanoipa se Oshokin kerran että jos poltat niin polta . Sitten kun heräät niin lopetat.)
Hermostuttavaa kun ei tiedä ketä kuunnella.
Sitten minulla on migreeni kohtauksia jotka lauetessaan saavat minut erittäin ärtyisälle tuulelle. Muuten olen kyllä tosi leppoisa ja myötätuntoinen kaveri. Ei tietenkään saisi verrata mut silleen Verrattuna yleensä ihmisiin :).
Tuntuu että meditoidessani kohtaan vihani / ymmärtämättömyyteni. Silti patoaisin tunteeni sisälleni vaikka ne pitäisi vapautua.
Voiko ihminen todella päästä kasautuneista tunteista? Paitsi Elämällä tietoisesti koko ajan minuutista minuuttiin? Sitten (Niin kuin nytkin)
Ymmärrän kuinka turhalta vuodatukseni kuulostaa ja että kaikki on todellakin hyvin kun vaan ottaa rennosti ja elämä on leikkiä loppujen lopuksi asenteella. Mutta ehkäpä jo tunnin päästä tilanne on taas aivan toinen. Keksimpä tässä Haiku runon:)
(Ei ole kyllä tapana :)
Hetken onnellisuus on helppo saavuttaa .
Mutta päivä on vielä niin pitkä.
Jos joku vaivautui lukemaan . Niin Antakaapa neuvoja vihan hallintaan Yms.
Olen harjoittanut meditaatiota noin vuoden . Nyt vasta olen jotenkin alannut ymmärtää kuinka :).
(Tai ehkäpä kuukauden päästä huomaan olleeni täysin hakoteillä.)
Tapoja , tekniikoita , ohjeita ja opetuksia on niin paljon. Kuitenkin , istun lootus asennossa (Ennen en kiinnittänyt huomiota asentoon ja vain istuin.) Asento tekee meditoimisestani todellisempaa mielelleni (En osaa oikein kuvata mitä tarkoitan). Keskityn hengitykseeni ja ajattelen mieleni , persoonani ja ajatukseni olevan vain portti joka heiluu hengityksen mukana. (Zen / Suzuki juttuja) Tämä on minulle sopivaa.
Mutta minulla on suuria vaikeuksia pitää "normaali" elämässäni valppautta yllä . Tulee riitaa tyttöni kanssa ja hermot ovat useasti kireällä. Vaikka yritän olla myötätuntoinen , Silti ehkä sekunnin päästä taas hermostun.
Meditoidessani Saan oivalluksen että tie "suurempaan" elämään alkaa esim. tupakoinnin lopettamisella. (Olen polttanut n.12v) Silleen , Isot askeleet ensin . Ja sitten vasta Alkaa tien seuraaminen. Monesti olen ollut viikkoja polttamatta mutta Koska siitä seuraa hermojen kireys :) Olen Ollut vihainen ja ajatellut että ehkä on perheelleni parempi jos taas polttaisin. (Mieleni jauhaa että sanoipa se Oshokin kerran että jos poltat niin polta . Sitten kun heräät niin lopetat.)
Hermostuttavaa kun ei tiedä ketä kuunnella.
Sitten minulla on migreeni kohtauksia jotka lauetessaan saavat minut erittäin ärtyisälle tuulelle. Muuten olen kyllä tosi leppoisa ja myötätuntoinen kaveri. Ei tietenkään saisi verrata mut silleen Verrattuna yleensä ihmisiin :).
Tuntuu että meditoidessani kohtaan vihani / ymmärtämättömyyteni. Silti patoaisin tunteeni sisälleni vaikka ne pitäisi vapautua.
Voiko ihminen todella päästä kasautuneista tunteista? Paitsi Elämällä tietoisesti koko ajan minuutista minuuttiin? Sitten (Niin kuin nytkin)
Ymmärrän kuinka turhalta vuodatukseni kuulostaa ja että kaikki on todellakin hyvin kun vaan ottaa rennosti ja elämä on leikkiä loppujen lopuksi asenteella. Mutta ehkäpä jo tunnin päästä tilanne on taas aivan toinen. Keksimpä tässä Haiku runon:)
(Ei ole kyllä tapana :)
Hetken onnellisuus on helppo saavuttaa .
Mutta päivä on vielä niin pitkä.
Jos joku vaivautui lukemaan . Niin Antakaapa neuvoja vihan hallintaan Yms.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Sitä huomaa kaiken katoavaisuuden ja silloin voi yrittää nauttia siitä mitä on, eikä murehtia sitä mitä voisi olla. Älä yritä hallita kaikkea, vaan anna vain mennä.
Tai ainakin rajaa hallittava reviirisi silleen sopivasti, ettei mopo karkaa käsistä.
Susku von .......
Parempi valita yksi tekniikka ja keskittyä siihen.
Valppaus on vaikea pitää yllä ja sen työstäminen vie vuosia. Älä odota itseltäsi liikoja vaan ole myötätuntoinen ja ymmärtäväinen myös itseäsi kohtaan. Olet vain ihminen niinkuin muutkin.
Jos tulee riitaa tytön kanssa, koeta vastata vihaan myötätunnolla. Voit myös koettaa sanoa rauhallisesti jotain tapaan: "Nyt minusta tuntuu siltä että minun pitäisi suuttua ja huutaa mutten halua loukata sinua." Myötätuntoinen ja joustava suhtautuminen monesti sulattaa vihaa toisissa.
Sinua voisi ehkä kiinnostaa myös tutustua buddhalaiseen metta bhavana/karuna -harjoitukseen myötätunnon kehittämiseksi. Löydät niistä varmasti tietoa netistä.
Meditaatioharjoituksesi on varmasti hyvä ja juuri sinulle sopiva keskittymisharjoitus, mutta suosittelen sinulle myös "luonnetta jalostavia" harjoituksia.
Brahma vihara -meditaatiot ovat sarja harjoituksia, joiden avulla voit kehittää "jaloja mielentiloja"
1. Metta bhavana -meditaatio - rakastava ystävällisyys
2. Karuna bhavana -meditaatio - myötätunto
3. Mudita bhavana - meditaatio - myötäelävä ilo
4. Upekkha bhavana -meditaatio - mielentyyneys
Paras ja perusteellisin käytännön esittely näistä harjoituksista löytyy kirjasta Kamalashila: Meditaatio
Suosittelen myös Sharon Salzbergin kirjaa Onnellisuuden tie, joka käsittelee myös näitä brahma vihara -harjoituksia.
Viha oli myös minun elämääni hankaloittava asia vuosia sitten. Mutta usko pois, sinnikkään harjoituksen avulla voit vapautua epätoivotuista taipumuksistasi, opit
hallitsemaan mieltäsi ja nauttimaan elämästä enemmän. Sivuvaikutuksena käy myös niin, että sinusta aletaan pitää enemmän ja saat uusia hyviä ystäviä! Harjoitukset voivat aluksi tuntua keinotekoiselta teeskentelyltä, mutta kun teet niitä vilpittömin mielin, tuloksia alkaa tulla. Suomalainen sisu ja sitkeys ei ole pahitteeksi, mutta älä luovuta.
Ponnistelu on vaivan väärtiä.
Luonnollisesti voit myös keskustella läheistesi kanssa taipumuksistasi ja että yrität tehdä asialle jotakin.
Yksi hyväksi havaitsemani neuvo mielen hallinnassa on ACT - DON´T REACT. Eli kun vihan tai kiukun tunne pulpahtaa mielestäsi esiin, sinulla on muutama sekunnin osa aikaa valita, reagoitko aiheeseen niin kuin olet aina tottunut (react) vai toimitko tietoisesti ja mieltäsi halliten (act). Kumpi hallitsee mieltäsi - tietoinen tarkkailu vai kiukku? Tässäkin pätee se, että yksikin onnistuminen motivoi yrittämään. Takaiskuista ei kannata lannistua - elämä on harjoitustilanteita täynnä.
Tsemppiä!
heippa.
voi olla että vihasi on puhdistumista. Jos sinusta tuntuu että olet löytänyt meditaatio tavan joka sopii sinulle niin voi olla että se alkaa toimia. kun mielesi alkaa puhdistua sieltä purkautuu kaiken näköistä pahojen unien,päänsäryn, vihan ym. negatiivisten tunteiden saattelemana.
tällaisia kausia tulee aina välillä ja ne ovat #¤%%# inhottavia. Itselläni on ollut ihan kummallisia juttuja joille on jälkeenpiän saanut pyoritellä päätään ja nauraa.
Kun minulla tulee tällainen vaihe niin ajattelen että se menee ohi, ja yritän katsoa asioita laajasta perspektiivistä ja olla takertumatta tunteeseen. Yritän nähdä vihan/ärsytyksen yli syyhyn miksi tunnen vihaa tai jos meinaan ruveta riitelemään pysäytän itseni ja mietin mitä toinen oikeasti yritti sanoa,purkaako vain omia pahoja juttujaan, haluaako apua vai olenko käyttäytynyt jotenkin "väärin" häntä kohtaan ja myös sitä että ovatko nämä riidan aiheet "todellisia ongelmia" vai vain heijastumia väsymyksestä ym.
Tunteita ei kannata tukahduttaa vaan selvittää syy niihin ja jos ne ovat negatiivisia niin muuntaa ne viisudeksi.
Jos migreeni ärsyttää älä ajattele että se tapahtuu Sinulle, vaan että ompas jänniä tunteita tms. teen niin kun on "tyttövaivoja" ja se auttaa koska silloin ymmärrän että kipu on kehossani eikä sen tulisi mitenkään vaikuttaa mieleeni.olen vain myötätuntoinen kehoani kohtaan ja yritän helpottaa "sen"oloa.
hengitä, pysäytä, muunna ja jälkeenpäin naura siinä aseet joita itse käytän vihan taltuttamiseksi.
Jokaisella on omat keinonsa mutta toivottavasti sait jotain sopiviksi muuneltavia ideoita.
tsemppiä,ja iloa ja myötätuntoa!
Tervehdys!
Olen viime aikoina pohtinut tuota viha-juttua. Itse myös suutun helposti, mutta en kutsuisi sitä vihaksi, koska se pääsääntöisesti ei ole ylitsevuotavan voimakasta ja menee nopeasti ohi. En pidä vihasta, ja pyrin rauhoittamaan sitä kaikkialla missä sitä ilmenee.
Kuitenkin, olen viimeisen vuoden aikana tutustunut ihmiseen, josta on tullut ystäväni ja joka ajattelee paljolti samantapaisesti asioista, esim buddhalaisuudesta & karmasta. Mutta hänelle viha on voimavara. Olemme monesti keskustelleet tästä ja hänen mukaansa vihaa ei tule hillitä, sillä se on luontainen reaktio ja tekee enemmän haittaa, jos sitä ei ilmaista. Hänen mukaansa vihassa, kuten kaikessa muussakin, on sekä positiivinen että negatiivinen puoli.
Toisaalta olen tietysti samaa mieltä. Ei vihaa saa padota, vaan se pitää työstää. Mutta eroavaisuuksistamme olen (kuvitellut että olen) huomannut, että ystäväni on pääsääntöisesti vihaisempi kuin minä. Hän ei kuitenkaan ole aggressiivinen. Jotenkin tuntuu, että hän ottaa epätyydyttävän tunteen antaman energian ja *tekee* siitä vihaa, ja purkaa sen sitten tavallaan.
Keittelisin tässä teorian, että vihastuminen on pitkälti opittu tapa suhtautua vastoinkäymisiin. Ei oikeastaan mikään itsestään syntyvä tunne, vaan tapa käsitellä maailmaa. Mielestäni syy siihen on egon kuninkuudessa, joka ei suostu olemaan tyytyväinen.
Olen aina kärsinyt siitä, että suutahdan helposti (myös aina onneksi leppynyt nopeasti) täysin naurettaviin asioihin. Sitten harmittaa ja nolottaa, kun tulee tiuskittua, tai yksinään rähjättyä esim. tietokoneelle tai mille tahansa, minkä syytä suuttumukseni ei varmasti ole. Siksi minua helpottaa ajatus, että viha on aina minussa, ei koskaan sen "aiheuttavassa" kohteessa. Se auttaa huomaamaan sen pienen hetken, jolloin valita, kuten tuolla jo sanottiin, reagoiko (react) vai toimiiko (act).
Olen myös huomannut että hyvää lääkettä egolle on, että nolaa itsensä vähän väliä. Silloin ei oikein vihakaan nouse niin helposti, koska ei ota omia tekemisiään ja olemistaan niin vakavasti.
Toivottavasti tästä oli jotain iloa. Hyvää jatkoa ja kaikkea kivaa!
Pax.
Se on kyllä totta että Ego sielä pistää kapuloita rattaisiin. Joskus kun suutun jollekin niin tuntuu että se on täysin oikeutettua omalta puoleltani ja että se toinen oikein tahallaan yrittää ärsyttää.
Tai toimii todella itsekkäistä syistä.
Sitten kun ollaan puhuttu asiasta olen tajunnut kuinka väärin olin arvioinut tilanteen ja että olin itse "Vääristänyt" tilanteen.
Itsensä nolaus vaatii vain niin paljon itseluottamusta. Mutta Onkohan se niin että kun tarpeeksi monta kertaa hillitsee itsensä ja tajuaa loppujen lopuksi asian turhuuden niin sitä viisastuu pikku hiljaa? Vai onko tosiaan niin että kun hillitsee itseään , niin sitä vain patoaa kiukkuaan ja sit joku päivä räjähtää?
Viha on kyllä liian voimakas sana, ehkäpä suuttumus tai kiukuttelu sopis paremmin.
Hyvää Ja Aurinkoista Kesää!
Koittakaa Pysyä tiellä.
Hyvän haikun olit pistänyt :)Mutta siis siitä vihasta... En välttämättä ole oikea ihminen neuvomaan, mutta yritetään! Seuraavan kerran kun hermosi kiristyy ja viha alkaa voimakkaasti kasvaa, keskity ja muovaile mielessäsi vihasta synkeänvärinen esim. pallo. Sitten, työnnä pallo ulos kehostasi, ota siitä kiinni ja särje se apinanraivolla maahan. Tulee parempi ja voimakkaampi olo =)