Laitan tämän nyt tännekin palstalle, laitoin ilmeisesti äsken väärälle palstalle.
Kymmenenvuotias tyttäreni meni toissa iltana nukkumaan ja juuri ennen kuin hän nukahti, hän tunsi kuinka joku otti häntä olkapäästä kiinni kuin puhutellakseen. Silmänräpäyksessä hän avasi silmät ja pelästyi kun en ollutkaan siinä, hän nimittäin arveli minun tulleen hänen huoneeseensa ja ottaneen olkapäästä kiinni.
En osannut selittää lapselle mistä oli kysymys. Olimme kahden kotona.
Äsken sitten tapahtui vielä oudompaa. Olin yksin kissan kanssa kotona ja kissa istui jaloissani. WC:n ovi, joka on aina auki, sulkeutui yhtäkkiä! Menin aivan paniikkiin, yksikään ikkuna ei ollut auki eikä ovi käynnyt ja kissakin oli vieressäni. Myös kissa oli aivan outona, katseli vessan oven suuntaan ja kuunteli myös miten ovi natisi kiinni mennessään. TÄmän jälkeen kissa meni vessaan ja oli siellä pitkän tovin. Itse en uskaltanut.
Mistä oikein on kysymys? Asumme uudessa talossa, täällä ei ole kuollut tietääkseni ketään enkä leikkinyt henkimaailman asioilla tai pelannut spiritismiä tms.
Lapsuudessa muutama vastaava kokemus talossa jossa isoäidin uskottiin kummittelevan ja varmaan näin tekikin.
Mistä nyt oikein voi olla kysymys ja onko tämä poltergeistia?
Kiitos asiallisista vastauksista jo etukäteen!
-Satu
Kymmenenvuotias tyttäreni meni toissa iltana nukkumaan ja juuri ennen kuin hän nukahti, hän tunsi kuinka joku otti häntä olkapäästä kiinni kuin puhutellakseen. Silmänräpäyksessä hän avasi silmät ja pelästyi kun en ollutkaan siinä, hän nimittäin arveli minun tulleen hänen huoneeseensa ja ottaneen olkapäästä kiinni.
En osannut selittää lapselle mistä oli kysymys. Olimme kahden kotona.
Äsken sitten tapahtui vielä oudompaa. Olin yksin kissan kanssa kotona ja kissa istui jaloissani. WC:n ovi, joka on aina auki, sulkeutui yhtäkkiä! Menin aivan paniikkiin, yksikään ikkuna ei ollut auki eikä ovi käynnyt ja kissakin oli vieressäni. Myös kissa oli aivan outona, katseli vessan oven suuntaan ja kuunteli myös miten ovi natisi kiinni mennessään. TÄmän jälkeen kissa meni vessaan ja oli siellä pitkän tovin. Itse en uskaltanut.
Mistä oikein on kysymys? Asumme uudessa talossa, täällä ei ole kuollut tietääkseni ketään enkä leikkinyt henkimaailman asioilla tai pelannut spiritismiä tms.
Lapsuudessa muutama vastaava kokemus talossa jossa isoäidin uskottiin kummittelevan ja varmaan näin tekikin.
Mistä nyt oikein voi olla kysymys ja onko tämä poltergeistia?
Kiitos asiallisista vastauksista jo etukäteen!
-Satu
Vastaukset 54
Vanhimmat
Tuo ensimmäinen saattaa olla säpsähtäminen juuri ennen nukahtamista, joka on varsin yleistä ja normaalia. Usein siihen liittyy esim putoamisen tunne, mutta ei aina.
Oven kiinni menemiseen en keksi mitään järkevää syytä.
Mietin itsekin tuota ensimmäistä vaihtoehtoa, mutta tyttäreni oli ehdottoman varma että hän ei nukkunut silloin vielä. Tiedä sitten mutta tyttäreni tuntui tosi varmalta asiasta. Hän kertoi tietävänsä miltä tuntuu kun nukahtaa ja lihakset rentoutuu eikä tämä ollut sellaista.
Muistan itse yläasteikäisenä maanneeni sängyssä kyljelläni yrittäen nukahtaa. Olen aina ollut erittäin huono nukkumaan, ja ainoastaan muutamia kertoja vuodessa nukahdan "huomaamattani".
Tuolloin en ollut vielä lähelläkään nukahtamista, kun yhtäkkiä tuntui kuin joku olisi hyvin kovalla voimalla tarrannut kyljestäni kiinni ja vetänyt minut selälleen. Veto oli sen verran kova, että pyörähdin puoli kierrosta ympäri toiselle kyljelleni ja melkein putosin sängystä.
En kuitenkaan usko, että joku näkymätön yhtäkkiä minua olisi alkanut sängystä pudottamaan. Ihmisen keho ja aistit ovat kaikenkaikkiaan herkkä kokonaisuus, eikä tahattomaan liikkeeseen tai tuntemukseen tarvita kummoista hetkellistä oikosulkua jos se on oikeassa paikassa. Vastaava ei ole itselläni tosin toistunut. Mutta kaipa siinä kasvavan nuoren hermorata haki vain paikkaansa.
Toki tämä ei selitä vessan ovea, enkä suoranaisesti kertomaasi lähde kyseenalaistamaan. Mutta halusin vain kommentoida tuota tyttäresi erikoista tuntemusta.
Juu mut juttu on siinä ettei tarvitse nukkua silloin viel. Esim. mä säpsähän just ku oon pistäny silmät kii. Tapahtuu joka yö ennenku nukahan.
Ja joskus on mulki tuntunu et jotai koskee mun naamaa ja joku tarraa peitosta, jalasta ja kädestä, et perushommaa.
Katoin eilen tv stä ohjelman jossa nuoripari Amerikasa oli vuokrannut uuden asunnon. Samalla viikolla rupesi tosi outoja asioita tapahtuun, he itse puhuivat siitä miten kamalaa oli kun molemmat näkivät varjoja ja rouva ei uskaltanut lopuks olla koskaan yksin, menin nukkumaan kun alkoi pelottaan, loppua en katsonut.
Kissa tuskin olisi mennyt ja ollut vessassa, jos siellä henkiolento olisi ollut. Kissat taitaa olla aika herkkiä vaistoiltaan ja pelkäävät, ainakin pahansuopia.
Kissat ovat tunnetusti uteliaita ja uskon että tässä tapauksessa henki ei ole pahansuopa vaan kiltti.
Oudot jutut jatkuvat. Näin viime yönä unen, jossa ajoin autoa ystäväni kanssa ja ajoin minulle tuntemattoman valkoisen 2-3 krs.n pitkän rivi- tai kerrostalon pihaan. Siitä näköetäisyydellä, pienen tien toisella puolella poliisi tutki hoikan, vihreisiin pukeutuneen naisen ruumista. Ruumis oli vesistön läheisyydessä mutta ei vedessä maastossa siten, että jalat olivat koholla ja pää alaspäin. Ajoin paikan ohi ja poistuin koska poliisi niin kehotti.
Inhottava uni. Mieleeni tuli heti aamulla kadonnut KK. En väitä näkeväni enneunia ja toivon totisesti että KK löytyy hengissä. Oli vaan pakko jatkaa tätä ihmettelyäni viitaten alkuperäiseen kirjoitukseeni.
Unet toimivat noin: yhdistelevät valveilla tapahtunutta, nähtyä, koettua ja luettua. Ei mitenkään yllättävää linkki KK:hon.
Nyt kun KK:n tapaus selvisi, voidaan myös sanoa, ettei unesi ollut enneuni.
Kokeile joskus tätä: illalla ennen nukkumaanmenoa avaa joku vanha perhealbumi, jossa on vaikka lapsuus- tai luokkakuviasi. Lyön vetoa, että aivosi alkavat yöllä työstää mieleen tulleita muistoja juuri noista ihmisistä kuvassa.
Ja selitykseni edellisiin havaintoihisi:
1. tyttäresi kokemus : hetkellinen unihalvaus - sellaiseen saattaa liittyä tuota rankempiakin tuntemuksia: hukkumista, kuristetuksi tulemista, vartalon muuttumista superpainavaksi. Lapset näkevät usein unia, joissa he lentävät.
2. Avautuva ovi: ilmavirta tai kierot saranat
Kun olet ajatusmaailmassasi järkyttynyt ja vaikuttaa se unimaailmaan.
Ujo kummitus ei halunnut että tulet kurkkaamaan kun hän tekee tarpeensa vessassa. Senpä vuoksi hän sulki varovasti oven. Kissa mokoma tuli kuitenkin kurkkimaan, siitä kummitus oli kovin pahoillaan.
Epäilen hieman samaa kuin edelläolevatkin, eli tyttäresi on kuitenkin ollut nukahtamassa kun on tuntenut kosketuksen. Toki jos ilmiö toistuu muulloinkin kun sängyssä ja puoliunessa, voi kysymyksessä olla jotain muutakin.
Vessa ovi saattaa olla hieman epätasapainossa tai kallellaan, joten se on saattanut mennä itsestään kiinni ilman suurempia ilmavirtojakaan. Ja koska kissa meni heti vessaa tutkimaan mitä siellä tapahtuu, vaikuttaisi ettei mistään yliluonnollisesta ole kysymys. eläimethän saattavat reagoida hyvin voimakkaasti yliluonnollisiin ilmiöihin. Jos kissasi olisi sähissyt häntä paksuna, olisi tilanne toinen.
En olisi vielä lainkaan huolissani. Ilmoittele palstalle jos ilmiöt jatkuvat.
Kiitos palautteista. Tilanteet jatkuvat. Toissa päivänä tyttäreni tuli huoneestaan aamulla ja kysyi kuka hänen huoneessaan käveli ja avasi vaatehuoneen oven? Itse olin tapahtuman aikaan aamutoimissa kylpyhuoneessa enkä ollut ko aamuna edes käynyt tyttäreni huoneessa. Eli nyt hän heräsi siihen että kuuli askeleita ja oven avauksen.
Aika merkillisiä tapahtumia, olen toki itsekin inho realisti mutta nämä tapahtumat näin lyhyessä ajassa pistävät kyllä miettimään mahdollisuuksia.
Moikka. Voihan olla että ko tapahtumilel on luonnollinen selitys tai sitten on henkimaailman ilmiöitä..Meidän tyttömme keertoi ja aluksi pelkäsikin kun tunsi nukkumaan asettuessaan jonkun silittävät hellästi hiuksiaan..oma mummoni oli jo henkimaailmaan siirtynyt.Kerroin tyttärelleni että ei tarvitse pelätä..se on luultavasti mummu tai sitten oma suojelusenkelisi..tämä asia helpotti pelkoa.Toki voit ilmiöiden jatkuessa tehdä vaikka näin: Pyydä vaikka Isä Meidän rukouksella ääneen suojaa.Pyydä myös ääneen että henget olisivat hienovaraisia koska pelkäätte ilmiöitä.Voit pyytää myös heitä siirtymään valkeaa valoon ja tehdä vaikka 3 ristinmerkkiä lattiaa. Toivon että ilmiöt hellittävät ja teillä on rauhallista jatkossa.Mielläkin aina jotakin pientä tapahtuu esim lastemme syntymäpäivinä mutta se lienee vanhempiemme tapa käydä tervehtimässä henkimaailmasta,,
Moi! Itselle kävi samantyyppisiä asioita entisessä kodissani. Asuttiin poikani kanssa kahdestaan rivitalossa. Olimme jo reilu kolme vuotta asuttu asunnossa kunne eräs päivä kun oltiin tulossa kotiin alkoi tapahtumaan outoja asioita. Meidän ulko-ovessa oli lasi josta näki sisälle eteiseen, olin avaamassa ovea kunnes näin kuinka joku valkoiseen takkiin/paitaan pukeutunu mies siirtyi nopeasti eteisestä makuuhuoneeseen. Säikähdin todella paljon että kuka siellä oli, pyysin poikaani odottaa ulko-ovella ovi auki kun käyn katsomassa makuuhuoneen, ketään ei näkyny koko asunnossa. Muistan kun lähtiessä olin tiputtanu paitani lattialle mutta nyt se oli siistissi naulakossa ja mikä ehkä erikoisinta oli se että vessanpytyn kansi joka aina oli ylhäällä olikin kiinni :D No koitin unohtaa koko jutun ja hetkeksi unohdinkin, mutta muutama ilta myöhemmin tunsin sohvalla istuessa kuinka joku istuutui viereeni. Ja monena päivänä siitä välillä valtasi tunne kuinka joku minun ja poikani lisäksi oli siellä asunnossa. Yhtenä aamuna herättyäni menin (niinkuin joka aamu) keittämään kahvia ja istuuduin koneen äärelle juomaan kahvin, poikani nukkui huoneessamme ja ovi oli auki. Kuulin kun poikani käveli huoneessa ja laittoi oven kiinni. Ihmettelin asiaa koska aina kun poikani herää hän heti tulee tervehtimään minua, eikä koskaan tykkää jäädä huoneeseen nukkumaan jossa ovi kiinni. No istuin hetken ja päätin mennä katsomaan, mutta poika nukkui täysin samassa asennossa kun herättyäni. Kun poikani heräsi kysyin häneltä miksi oli kävellyt laittamaan oven kiinni hän sanoi ettei ollut niin tehnyt eikä ollut noussut sängystä. Enoni tutkii tälläisiä yliluonnollisia asioita ja sanoi äidilleni joka hänelle näistä puhui että yleensä nää henkimaailman "ihmiset" eivät ole pahoja ja todennäköisesti joku on vaan tullut tarkkailemaan meitä. Poikani vaari kuoli kun poikani oli puolitoista vuotias joten uskon että hän on tullut meitä ja poikaani katsomaan :) niin hullulta kun se kuulostaakin.
Jos koko juttu ei ole pilaa, niin todennäköisesti teillä kummittelee. On melko yleistä, että lapsille ilmestyy ns. mielikuvituskavereita. Ne eivät välttämättä ole pelkkää mielikuvitusta. Ihmettelen kuitenkin sitä, että kissanne reagoi ilmiöihin rauhallisesti. Tunnetteko ketään, joka omistaa saksanpaimenkoiran? (Olen nähnyt omin silmin, kuinka voimakkaasti saksanpaimenkoira reagoi kummituspaikassa.) Entä onko joku perhe- tai tuttavapiirissänne valitellut, että teillä vieraillessa (tai erityisesti jossain huoneessa) tulee huono olo?
Lastenhuoneessa kannattaa pitää yövalo päällä eikä iltarukouksestakaan varmasti haittaa ole. Käskekää "vierailijaa" poistumaan joko ajatuksissanne tai ääneen. Vaikka kyseessä olisi kuinka hyvä henki, sen läsnäolo vaikuttaa negatiivisesti mielialaan ja terveyteen.
Hei taas ja kiitos kaikille yllä oleville asiallisista vastauksista! Kaikki mitä olen kertonut on oikeasti tapahtunut. Tänään aamulla kun oli kylpyhuoneessa, tyttäreni oli tietokoneella. Ovet ja ikkunat olivat kiinni ja yhtäkkiä kuulin kovan tömäyksen ja lasinhelinää, sellaista, kun joku avaa vitriinin oven ja paukauttaa kiinni. Tyttäreni istui n. metrin päässä tästä vitriinistä, naputteli facebookkiaan ja istui koneella rauhallisesti. Hän pelästyi jälleen kovasti, enkä löytänyt tälle mitään luonnolista selitystä. Olohuone on kauimpana rapusta eikä ääni siis syntynyt rapusta tulevista paukkeista. Olisi siinä raikunut joku muukin kuin meidän vitriini! Eikä tällaista ole aiemmin kuulunut/näkynyt joten pistipä taas miettimään.
Kun vanhempi tyttäreni asui vanhassa kodissamme, hänen kaverinsa usein puhuuivat siitä että uskoivat meillä kummittelevan. Meillä sielläkin tapahtui usein outoja juttuja, tavarat putoilivat omia aikojaan, outoja ääniä kuului asunnostamme, tavarat vaihtoivat paikkoja.
Kerran nuorena näin silloisessa keittiössämme vastaanvanlaisen näyn kuin yksi ylläolevista kertoi. Näin illalla, miten vaalea hahmo liukui läpi keittiön ja tullessani sinne poistui avoimena olleen ikkunan kautta pois. Pelästyin koska kaikki perheen jäsenet olivat silloin olohuoneessa.
Voiko olla mahdollista että sama henki on seurannut minua läpi elämäni? En pelkää henkiä mutta olisihan se kiva tietää mistä on kysymys. Minulla on kovasti sellainen tunne etten ole yksin.
En tunne ketään kellä olisi saksanpaimenkoira. Kissamme ei ole ollut aina kotona tapahtuma-aikoina. Usein iltaisin se jämähtää tuijottamaan seinille tai kattoon ja on aivan oudon näköinen. Emme itse näe siellä mitään katsottavaa joten tilanne vaikuttaa huvittavalta.
Rukoilemme joka ilta ja jatkamme tätä varmasti. Aion liittää rukoukseen toiveen siitä, että henki jättäisi meidät rauhaan.
Kiitos kaikille vastanneille!
Hei!
Kyseessä voi ainakin teoriassa olla vainajahenki, joka seuraa teitä asuinpaikasta toiseen. Uskoisin, että hengellä on tällöin esim. sukulaisuussuhde tai jonkinlainen kiintymyssuhde teihin. Jos se on kulkenut mukananne kauan, siitä voi olla vaikea hankkiutua eroon. Annanpa sinulle pari englanninkielistä linkkiä, joista voit saada hyviä neuvoja henkien karkotukseen.
Ask The Unicorn
http://asktheunicorn.com/
AllExperts - Paranormal Phenomena
http://en.allexperts.com/q/Paranormal-Phenomena-3278/
Etenkin Ahura Z. Diliizan neuvot ovat helppoja ja järkeviä.
Se, että lapset ovat väittäneet teillä kummittelevan, kannattaa ottaa vakavasti. He ovat aikuisia herkempiä. Se, että kissa tuijottaa oudosti yhteen paikkaan, viittaisi kummitteluun.
Mielenkiintoista kuulla, että olet nähnytkin hengen ainakin yhden kerran. Itse en ole kummitusta koskaan nähnyt, mutta voin vaistota sen läsnäolon. Olen vuosien saatossa opiskellut, majaillut ja työskennellyt monissa vanhoissa paikoissa. Pahimmat kokemukseni ovat olleet sellaisia, että johonkin huoneeseen astuessa on tullut aivan kamala olo. Ihan kuin kävelisi jossain tukahduttavassa "tervassa" ja koko ajan sellainen tunne, että siellä on joku.
Toivon todella, että pääsette kummituksestanne eroon.
Hei Hepulis ja kiitos taas vastauksestasi!
Talo, jossa näin hengen nuorena teini-ikäisenä, kuului silloiselle isäpuolelleni, joka oli asunut talossa jo nuoresta lähtien. Hänen äitinsä oli kuollut muistaakseni muutamaan kuukautta aikaisemmin, ennen kuin koin hengen läsnäolon.
Kuulin myöhemmin, että isäpuoleni äiti oli eläessään ollut onneton talossa ja että isäpuoleni isä oli usein mm. pahoinpidellyt vaimoaan täällä talossa. Isäpuoleni äiti kuoli nopeassa ajassa syöpään, ja häneltä jäi varmasti monta asiaa "kesken". Emme olleet läheisiä mutta koska jouduin nuorena lähes samanlaisen kohtelun kohteeksi isäpuoleni taholta, olen usien miettinyt, ja varsinkin taas tänään, olisiko tämä isoäitipuoli seurannut minua ja yrittänyt mahdollisesti läsnäolollaan viestittää jotain?
Ja kiitos noista linkeistä. Aion tutustua niihin tänään kunhan tyttäreni on mennyt nukkumaan. Tulevat tarpeeseen, aivan varmasti.
Tänään muuten kissamme käyttäytyi oudosti. Laukkuni oli lattialla ja ilman mitään näkyvää syytä, se sihisi laukulle pienen hetken. En ole ikinä nähnyt kissan sihisevän aiemmin!!
Eilen, kun olin yksin, otin ja rukoilin ääneen. Suljin silmäni ja keskityin kovasti siihen, mitä sanoin ja miten toivoin seuranani olevan hengen lähtemistä kohti valoa. Puhuin pitkän ajan, ja lopuksi liitin puheeseeni "herramme Jeesuksen kristuksen nimeen..." En muista pitkään aikaan pelästyneeni nin paljon, kun juuri sillä hetkellä aivan puskista, tai ainakin uniltaan parvekkeelta kissa juoksi jalkoihini ja jäi siihen kiehnäämään hetkeksi!
Ymmärrän tuon mitä tarkoitat sillä, että tulee paha olo, kun on samassa tilassa jossa henkiä on. Minulla on juuri nytkin sellainen olo ja koitan miettiä miten jatkossa voin toimia hengen häätämiseksi. Haluan että henget ovat siellä missä pitääkin.
Otan edelleen vinkkejä vastaan ja kirjoitan jatkossakin tapahtumista joita meillä tapahtuu.
Huh! Olipa hyvä, että tavoitin sinut viestilläni. Tämä vaikuttaa minusta tosi pahalta jutulta, koska kummitus on pahimmasta päästä ja kyseessä on oma kotinne. Te joudutte olemaan paljon sen vaikutuspiirissä. Se ei tee hyvää ja tiedän tosi hyvin, miltä kummittelu tuntuu "nahoissa".
Voi hyvinkin olla, että kertomasi ihmiskohtalo on kummittelun takana. Juttu on paha siksi, että onneton kummitus aiheuttaa (ainakin minulle) kaikkein ilkeimmän olotilan. Esim. omaisuuteensa kiintynyt kummitus ei ole yhtä paha. Ja vaikeinta tässä jutussa on se, että pitkään maan päällä ollut kummitus on kadottanut valonsa. Se ei näe sitä enää. Mary Ann Winkowski on kirjoittanut asiasta laajalti kirjassaan "When Ghosts Speak", ja James Van Praagh:in "Ghosts Among Us" on toinen hyvä tietolähde. Ostin ko. kirjat avukseni, kun jouduin olemaan päivittäin talossa, jossa kummitteli. Kummitus ei lähtenyt, mutta tieto auttoi tosi paljon.
Aiemmin mainitsemani Ahura Z. Diliizan nettipalstan löysin melko äskettäin ja se on paras löytöni kummitusten karkotuksen saralla. Tekstiä on paljon, joten annan pari neuvoa ensiavuksi:
- Diliiza kehottaa lukemaan Psalmin 91 iltaisin kolme kertaa. Ko. psalmi löytyy googlettamalla netistä ja ainakin minuun sillä on jo kertalukemalla hyvin rauhoittava vaikutus. Kannattaa kokeilla.
- Toinen mielenkiintoinen neuvo on LED-valon käyttäminen yövalona. Diliiza väittää LED-valon hajottavan astraalienergiaa. En ole löytänyt tiedolle mistään vahvistusta, mutta olen pitänyt LED-spottia sängyssäni siitä asti, kun huomasin sen karkottavan painajaisunet. En tajua tätä, mutta konsti näyttää toimivan.
Diliiza ei suosittele kummituksen ohjaamista valoon, vaan sen komentamista ulos talosta, joten valon katoamisella ei välttämättä ole merkitystä. Myös sitä kannattaa kokeilla, että pyytää rukouksissa Jumalaa lähettämään jonkun toisen hengen tai enkelin hakemaan vainajahengen valoon.
Toivon teille ja kissallenne voimia! Kummitukset syövät energiaa ja niiden läsnäolo tuntuu inhottavalta. Ne voivat myös sairastuttaa. Minulla on kokemusta mm. pahasta keuhkoputkentulehduksesta, joka jatkui viikkokausia. Keskellä kesää.
Heti pian äskeisen jutun kirjoittamisen jälkeen tapahtui seuraava: kissa istuu keittiön pöydällä ja tuijottaa ylös seinälle katonrajaan. Pää liikkuu, silmän mustuiaiset ovat laajentuneet suuriksi ja kissa selvästi mittailee etäisyyttä. Etäisyyttä mihin? Minä en näe mitään seinällä enkä katossakaan. Tällä samaisella seinällä on senkki ja senkin päällä kuolleen äitini valokuva. Pistää taas mietteliääksi.
Kävin samaan aikaan kiertämässä huoneistomme lävitse ja en tiedä oliko vain kuvitelmaa, että vaatehuoneessa minulle tuli erittäin huono olo. Hoksasin äsken että tuo edellä mainittu ja kirjoittamani vitriini nojaa sitä seinää vasten, jonka toisella puolen on vaatehuone....
Kiitos että saan jakaa näitä asioita täällä teidän kanssanne. En voisi kertoa näistä kenellekään irl, kukaan ei kuitenkaan uskoisi tai nauraisi kuitenkin päin kasvoja.
" Diliiza kehottaa lukemaan Psalmin 91 iltaisin kolme kertaa"
"lopuksi liitin puheeseeni "herramme Jeesuksen kristuksen nimeen..."
Olette jo ilmeisesti päättäneet, mistä näissä ilmiöissä on kyse, joten jätän teidät keskustelemaan keskenänne....
Voi kissa parkaa! Se voi hyvinkin nähdä jotain, mitä ihmiset eivät näe. Itse asiassa tarkastinkin tänään, miten kissojen väitetään reagoivan kummitteluun. Kissa tuijottaa jotain näkymätöntä, kun taas koira reagoi haukkumalla ja murisemalla. Silloin kun kissa säikäytti sinut rukoiltuasi, se saattoi etsiä sinusta turvaa, kun vaikutit niin rauhalliselta. Minullakin on ollut kissoja, mutta kodissamme ei ollut kummituksia. En ole siis nähnyt, miten kissa reagoi kummitukseen, mutta koira voi raivota ihan kamalasti.
Päätin jakaa kokemuksiani kanssasi nimenomaan siksi, ettei näistä asioista voi jutella muiden kuin saman kokeneiden kanssa. Ja tämä ketju vaikutti asialliselta. Kummitukset eivät silti ole kovinkaan harvinaisia etenkään vanhoissa, historiallisissa rakennuksissa. On myös varsin yleistä, että aikuisetkin ihmiset vaistoavat kummituksen läsnäolon, jos menevät johonkin tunnettuun kummitustaloon. Kokeilin tätä kerran, kun epäilin omia vaistojani. Toiste en siihen taloon astu.
Eläimet aistii matalammat energiat paremmin ku ihminen,oon kuullu et monet käyttää eläimiä uudessa kodissa enne ku päättää muuttaa sinne koska eläimet aistii kaiken ihmistä paremmin.
Itse olen kokenut sen, kuinka enkeli on laittanut käden olkapäälleni. Se tuntui aivan samanlaiselta ja yhtä konkreettiselta, selkeältä kuin jos se olisi ollut ihmisen käsi. Saman on kokenut lapseni kerran, hän oli seisoskellut huoneessaan ja yhtäkkiä joku oli laittanut käden olkapäälle. Hän oli kääntynyt, mutta siinä ei ollut ketään ihmistä.
Olen taipuvainen uskomaan, että se on ollut suojelusenkelin kosketus.
Jotkut muutkin henget ovat minua joskus koskeneet, kerran mm. potkaisseet (tosi juttu, vaikka kuulostaa oudolta). Tuo käsi olkapäällä on vain niin klassinen enkelikokemus, että tuntuu helpolta tulkita.
Se ovijuttu on luultavasti sattumaa, voi olla vaikka mitä syitä, miksi ovi menee kiinni, saranoista alkaen tai ilmanvaihtokanavien imun alipaine, jota ihminen ei itse tunne.
En olisi noista jutuista huolissani siis. Ei kuulosta poltergeistilta. Enkelin olemassaolosta (tai sen huomaamisesta) voisi olla pikemminkin iloinen.
Asun tosi vanhassa kerrostalossa, ainakin 70 vuotta vanhassa, ja mulle tulee aina makuuhuoneissa tosi huono olo. Viime yönä heräsin siihen että äiti avas mun huoneen oven ja sanoi " Kultapieni, vaara on ohi. " Kun avasin silmäni kunnolla, huomasin että hahmo ei ollu äitini. ( Huomasin muuten että tätä kirjoittaessa mua rupes itkettään :O ) Hahmolla oli valkoinen "hehkuva" kaapu, joka peitti jalat, ja silloin kun hahmo veti huppunsa pois, huomasin tutut kasvot, toissaviikolla edesmennyt isoäitini seisoi ovellani, valkeassa pitkässä kaavussa. Aloin kuulla hyräilyä. Hahmo "leijui" luokseni. Puristin silmäni kiinni, enkä uskaltanut hievahtaakkaan. Tunsin kuinka "mummoni" silitti hiuksiani ja hyräili laulua, jonka lauloi minulle joka ilta kun oli meillä yötä. Tämä ei ole jatkunut, mutta silti en uskalla nukkua omassa huoneessani. Mummoni kuoli keuhkoveritulppaan. ): Onko vastaavia tapauksia ? Äitini sanoi että isoäiti tuli suojelemaan pahoilta hengiltä, ja hyvästelemään.
Hei,
Äitisi on aivan oikeassa. Sinulla ei ole mitään pelättävää ja voit nukkua omassa huoneessasi ihan huoletta. Jos mummosi vielä vierailee luonasi, hän tulee luoksesi unessa, eivätkä ne unet ole pelottavia. Tällä palstalla on keskusteltu tästä ilmiöstä aiemminkin "Mitä kummaa" -nimisessä ketjussa. Se löytyy tällä hetkellä toiselta sivulta.
Voimia ja jaksamista sinulle!
Heissan!
Vastaan mitä minulle on tapahtunut yhtenä yönä. Ihan vapaasti saa nauraa ja epäröidä mutta näin minulle tapahtui:. Elän vain kissani kanssa ja joka nukkuu joka yönä vierelläni. Yhtenä yönä heräsin siihen että taatusti nimeäni huudettiin. Niin että heräsin siihen. Ja kissa lähti viereltältäni pois. Että kun pelästyin. Mitähän tällainen voi tarkoittaa? ja "ääni" oli miehen. Vähän pelottaa kyllä.
Vielä tuli mieleen miten turvallinen on kissa, tai tietysti koirakin jotka tuntevat asioita joita me emme huomaa.. Nyt taas menen nukkumaan kissani kanssa ja toivon että yö sujuisi ilman pelkoja.
Se, että kuulee jonkun kutsuvan itseä nimeltä, on tietääkseni hyvin yleistä. Minulla ei ole omaa kokemusta asiasta, mutta oman nimen kuuleminen taitaa olla ihan luonnollista. Varsinkin silloin, jos on väsynyt. Silloinhan ollaan puoliunessa ja oman nimen kuuleminen on tavallaan unta. Silmät ovat auki, muta aivot eivät ole kunnolla hereillä. En ole lukenut mistää mitään sellaista, että kyse olisi kummittelusta. Kissasi varmaan lähti pois vain siksi, kun sekin heräsi kesken unien. Ehkä se vaan päätti siirtyä nukkumaan johonkin rauhallisempaan paikkaan. :)
Kissat ja koirat voivat todellakin aistia sellaisia asioita, joita me ihmiset emme havaitse. En kuitenkaan usko, että huoneessasi kummittelee. Oman nimen kuuleminen saattaa kyllä säikäyttää, mutta sinulla ei ole mitään syytä huoleen. Voi hyvinkin olla, että sitä ei tapahdu toista kertaa.
tapauksesta on reilu vuosi aikaa. Olin tapauksen sattuessa yli 20-vuotias.
Olin vanhempieni luona käymässä.
(koko lapsuuteni ajan siellä on tapahtunut kummallisuuksia, kuten tavarat katoaa ja ilmestyy tyhjästä, tavarat lentelee lattialle metrienki päästä yms.)
Kukaan muu ei ole nähnyt siellä hahmoja tai eivät ole kertoneet ainakaan. Mutta minä olen. Joskus näen illan hämärtyessä ullakolla lapsen hahmon hyppivän ympäriinsä ja ikään kuin tanssivan. Se lienee isäni sisko, joka ei elänyt viittä ikävuotta kauempaa.
Mutta tosiaan tuo mistä aioin oikeasti kertoa sattui minulle ollessani sairaslomalla jalkani takia ja olin vanhempieni luona tuon ajan.
Eli iltaa myöten vanhempani siirtyivät omaan ullakkokamariinsa nukkumaan ja minä jäin keittiöön sirrettyyn hetekaan nukkumaan ku en voinu portaita käyttää.
En minä siinä nukkunut vaan lueskelin aku ankkoja siinä aikani kuluksi, kun ei nukuttanut.
No siinä isä käväs alakerras ja kysäs samalla vointia. Mutisin vastaukseksi että meneehän tää. Sitte se meni takas yläkertaan.
No ei kauaa aikaa, ku piti vaihtaa asentoa. Potkaisin siinä sitten kipeen jalkani kipeesti seinään ja sanoin ääneen "AUTS".
Samassa kuulin selkeän kuiskauksen niinkuin lapsi olisi sanonut: "ei o hätää". Käännyin säikähtäen, mutta vieressä ei ollut ketään. Sattumalta katsoin keittiön ja eteisen välistä ovea ja oven suussa seisoi tumma pelottava hahmo punaisine silmineen. Hetken se mua tuijotti ja livahti oven taakse.
Lievästi sanoen, olin järkyttynyt. Jos jalkani olisi ollut kunnossa, olisin täyttä vauhtia juossut isän ja äidin luo. Mutta tyydyin sujahtamaan peiton alle. olin niin peloissani että aloin laulaa jotain rukousta suojan saamiseksi, en tiedä kauanko painostava tunne oli, mutta lopulta tunsin syvän rauhan ja nukahdin.
Aamulla isä tuli keittiöön laittamaan aamupuuroa ja heräsin siihen. Tuijotin isää pitkään, lopulta se havahtui mun tuijotukseen ja istu mun viereen ja kysy: "Mitä nyt?"
Kerroin pelottavasta hahmosta ja äänestä jonka kuulin yöllä isän lähtemisen jälkeen.
Isän katseesta näin hämmästyksen ja lievän järkytyksen, mutta isä tapansa mukaan puhui rauhoittavasti.
Sitä pelottavaa "pirua" en oo enää nähny, mutta muut ilmiöt jatkuvat niinkuin ennenkin.
Olipas hurja tarina! En ymmärrä, miten vanhempiesi talossa ylipäätään voi asua. Ainut selitys taitaa olla se, etteivät he tosiaankaan aisti henkien läsnäoloa.
Lapsikummitukset yleensä häipyvät tiehensä, jos talossa ei ole lapsia, eivätkä alle kolmivuotiaat lapset kuulemma juuri koskaan jää maan päälle roikkumaan. Sellaisia paikkoja kuitenkin löytyy, joissa kuuluu vauvan itkua. Tiedän itsekin yhden sellaisen. Oletko pohtinut, miksi tuo leikki-ikäinen lapsi olisi jäänyt vanhempiesi taloon?
Mitä tulee siihen toiseen olioon, niin ilmiö johtui todennäköisesti siitä, että olit väsynyt ja sairas. Energiasi oli vähissä, joten olit tavallista herkempi esim. valveunille tai yliluonnollisille ilmiöille. Käytkö mielelläsi vanhempiesi talossa vai tuntuuko paikka sinusta vastenmieliseltä? Entä tunnetko kadottavasi energiasi vanhempiesi luona vieraillessa? Molemmat voivat olla merkkejä kummittelusta. Ihmissuhteenne tuntuvat kuitenkin olevan kunnossa. Ihmiset ovat yleensä tavallista riitaisempia, jos talossa kummittelee.
en minä siellä kauhian mieluusti käy, minä tunnun olevan ainoa joka tuntee painostusta siellä.
Tuo sisko oli isäni silmäterä. Isänihän oli isoveli ja suojeli ilkeiltä lapsilta siskoa. Sisko oli käsittääkseni kehitysvammainen, ilmeisesti autistinen. Lieneekö sitten jäänyt isän "turvaan" odottamaan.
Vanhempani eivät selkeästikään tunne sitä mitä minä olen havainnut.
Ja vanhempieni kanssa asiat on päällisinpuolin kunnossa, mutta tulee tapeltua usein kotona ollessa.
Ja kun palaan kämpilleni, niin olen useita päiviä väsynyt.
Ensimmäiset pari päivää minä yleensä vain kerään voimia takaisin.
Niin kyseessähän on siis isäni lapsuudenkoti.
Hei taas,
Vahvistit vastauksellasi epäilykseni, että vanhempiesi talossa todella kummittelee. Etenkin se, että joudut keräilemään päiväkaupalla voimia vieraillessasi talossa, on hyvin tavallista. Se, että isäsi sisar oli kehitysvammainen ja erittäin kiintynyt isääsi, on varmaankin syynä kummitteluun.
Järkevin ratkaisu tähän olisi, jos saisit isäsi ihan järkipuheella uskomaan, että hänen sisarensa on talossa edelleen. Vaikka isäsi ei tunnekaan hengen läsnäoloa, niin hän on paras ratkaisu ongelmaan. Hänen kannattaisi puhua (joko ääneen tai mielessään) hengelle. Kertoa sisarelleen, että sisaren läsnäolo aiheuttaa perheelle ongelmia, ja että sisaren olisi parasta lähteä pois. Sinä ja äitisi voitte tehdä samoin, mutta isäsi sana painaa varmasti eniten. Sisarelle voi kuitenkin joutua puhelemaan pitemmänkin aikaa, ennen kuin hän lähtee. Etenkin, kun hän oli kehitysvammainen.
Sisar on todennäköisesti kadottanut valon, jonka vainaja näkee kuoltuaan, ja johon hänen olisi ollut tarkoitus mennä pian kuolemansa jälkeen. Asiaan ei tietääkseni ole muuta ratkaisua kuin se, että hänet pitäisi saada menemään jonkun toisen vainajan valoon tai yksinkertaisesti ulos talosta. Jälkimmäisessä ratkaisussa on kuitenkin se ongelma, että henki saattaa hakeutua jonkun muun perheen katon alle.
Ammattitaitoinen meedio voi visualisoida valon ja johdattaa hengen sinne, mutta Suomesta ei sellaisia meedioita taida juuri löytää. Pappi voi puolestaan siunata talon, mutta siitä ei ole aina apua. Joskus tosin on. Ehkäpä järkevintä olisi johdattaa henki jonkun toisen vainajan valoon. Jos suvussanne tai tuttavapiirissänne on hautajaiset, niin kehottakaan henkeä seuraamaan teitä sinne ja menemään siellä näkemäänsä valoon.
Älä vieraile vanhempiesi luona väsyneenä tai sairaana. Käy siellä vain silloin, kun energiatasosi on korkealla. Pitäytykää positiivisina älkääkä riidelkö. Vainajahenget suorastaan nauttivat riitelystä, koska saavat siitä energiaa. Sitä paitsi isäsi sisar saattaa olla jopa mustasukkainen sinulle isäsi huomiosta ja pyrkiä aiheuttamaan riitaa välillenne. Rajan tälle puolelle jääneet vainajahenget eivät ole sellaisten tunteiden yläpuolella.
Voimia ja jaksamista sinulle.
Mitähän sanovat uskovaiset tähän? Ei taida vainajahenkiä olla heidän mielestään, vaan demoneita?
Kristillinen usko: Jeesus vs. Piru ja demonit, taivas vs. helvetti. Miten jotkut kuolleiden henget tähän liittyvät? Jos teidän maailmankatsomus ei ole kristillinen niin minkälaisen ajatusrakennelman olette sitten luoneet itsellenne mitä ihmiselle tapahtuu kuoleman jälkeen vai tapahtuuko mitään ja mihin ihminen lopulta päätyy muualle kuin hautaan mätänemään ja hajoamaan lopulta tomuksi?
Minä olen joskus tuntenut hyvin voimakkaan pahan läsnäolon unissani ja painajaisissa olen huutanut Jeesus Kristusta apuun ja herännyt. Vaikka olenkin lähinnä etsijä ja agnostikko niin silti sisimmässäni tuntuu, että jos noihin asioihin törmäisin itse enemmän niin se on Jeesus Kristus kuka sen avun niihin tuo eikä kukaan muu.
Kommentteja!
Olen evankelis-luterilainen kirkkouskovainen ja kanssasi ihan samaa mieltä Jeesuksesta avun tuojana. En kuitenkaan usko piruihin sen kummempaa kuin demoneihinkaan. Uskon vain vainaja- ja eläinhenkiin.
noudatan neuvoasi. Yritän etsiä ratkaisun mainituillasi tavoin.
Käsitinkö oikein että esimerkiksi vanha isoäitini, (isänäiti, joka vielä elää [tosin on kyllä vuodepotilas]) voisi viedä tämän tyttärensä mukanaan valoon?
Ole hyvä. Käsitit aivan oikein. Esittämäsi idea on sitä paitsi oikein hyvä, jos teillä ei ole kovin kiirettä toimittaa isäsi sisarta rajan toiselle puolelle. Hänhän oli varmaankin kiintynyt myös äitiinsä, joten saattaa lähteä oikein mielellään hänen mukaansa.
Toisaalta ventovieraankin vainajan valo käy, jos vaan saatte hengen houkuteltua mukaan hautajaisiin. Väitetään, että valo on vainajan lähettyvillä noin kolmen vuorokauden ajan hautajaisten jälkeen, mutta kukapa sitä varmuudella osaa sanoa. :)
Tiedät hengen poistuneen vanhempiesi talosta, kun ilmapiiri muuttuu normaaliksi ja tunnet viihtyväsi siellä.
Kiitos paljon. Taidan tänään käydä vielä vanhainkodilla. Mummo, on nimittäin itse joskus aikoinaan sanonut, tuntevansa kuolleiden läsnäolon, joten voisin hänen kanssaan keskustella asiasta. Onneksi hänen ajatuksensa on vielä terävä. Yritän saada yhteyden myös, isäni siskoon Iiriin.
Hienoa. Mummosi voi hyvinkin tuntea kuolleiden läsnäolon, koska herkkyys siihen kulkee yleensä suvussa. Sitä paitsi joidenkin tietolähteiden mukaan jopa 60% ihmisistä aistii jotain outoa sellaisissa paikoissa, joissa kummittelee.
Uskon, että mummollasi saattaa olla vielä montakin elinvuotta jäljellä. Oma isoäitini eli sairaana hyvin pitkään ja nukkui vasta äskettäin pois.
Mielestäni isäsi siskon hengen saattamisella rajan taakse ei ole kovin kiirettä, koska hänen läsnäolonsa ei tunnu häiritsevän vanhempiasi. Pääasia on, että opit itse suojautumaan hengen negatiiviselta läsnäololta. Paras suoja siihen on positiivisuus. Vaikka tämä juttu voikin olla vaikea ratkaista ja se ottaa aikansa, niin asiaan kannattaa suhtautua pikemminkin huumorilla. Ajatelkaa vaikka, että teillä nyt on tässä tällainen "pikku pulma". Se antaa voimaa.
Mummo oli ilonen ku kävin katsomassa häntä. Eihän se kivaa oo olla vuodepotilaana. Vein hälle kukkiakin ja istuin mummon vierellä koko illan juttelemassa. Kerroin mummolleni kokemuksia kodin ilmapiiristä ja kummittelusta. Mummo suhtautui asiaan rauhallisesti ja kertoi, että "Iiri käy välillä häntäkin katsomassa, öiseen aikaan."
Kyselin mummolta kokemuksia yms. Mummo kertoi, että Iiri on kertonut mummolleni odottavansa äitiä mukaan ja järkytyin lievästi, kun mummo kertoi, ettei hän enää kauaa ole tässä maailmassa.
Soitin aamulla sitten isälle, mummon sanoista ja kerroin keskustelustamme.
Isä oli aamupäivän töissä vapaalla ja kävi äidin kanssa mummon luona.
Isä soitti jotain tunti sitte ja kertoi, että "kait mun on siihen uskottava, äiti sanoi sen niin varmalla äänellä. Aivan kuin olisi meedio tai hypnoosissa." Lisäks mummo oli isälle sanonu: "nyt kun sinä ja Emma olette täällä käyneet, voin lähteä rauhassa."
Mummo vaikutti kuitenkin virkeältä.
Mieleeni jäi se meedio ja "voin lähteä rauhassa". Voiko hän todellakin aavistaa lähtönsä?
Mulla on henkisesti jotenkin kihelmöivä olo.
Hei!
Lupaan vastata sinulle tänä iltana, kun en ehdi nyt kirjoitella pitkään. Älä kuitenkaan huolehdi liikaa. Mummosi ja Iirin kohdalla asiat näyttävät olevan kunnossa ja kävi miten kävi, asiat järjestyvät lopulta parhain päin. Toisaalta ymmärrän kyllä ettet haluaisi antaa mummoasi pois. En minäkään olisi halunnut antaa omaani.
Okei, jatketaanpa ...
Lähdetään liikkeelle siitä, että jotkut ihmiset aavistavat tietoisesti kuolemansa, monet ihmiset aavistavat lähtönsä tiedostamattaan ja vielä useammilla ihmisillä on kuoleman ajatuksia, jotka eivät toteudu.
Ne, jotka tietoisesti aavistavat kuolemansa, ovat tavallista herkempiä ihmisiä tai tavallista herkemmässä tilassa esim. vanhuuden, sairauden tai väsymyksen vuoksi. Ne, jotka aavistavat kuolemansa tiedostamattaan, sanovat tai tekevät juuri ennen kuolemaansa jotain tavallisuudesta poikkeavaa, joka on myöhemmin tulkittavissa ennakkoaavistukseksi. Ja ne, joilla esiintyy toteutumattomia kuoleman ajatuksia ovat vain syystä tai toisesta tavallista herkemmässä tilassa. Lisäksi on vielä sellaisiakin ihmisiä, jotka saattavat aavistaa jonkun toisen ihmisen kuoleman. Oma käsitykseni on, että he ovat aika harvoin oikeassa. Sellaiset ajatukset lähinnä kuvastavat heidän omaa menetyksen pelkoaan.
Mitä tulee mummosi kuoleman ajatuksiin, niin niiden todenperäisyys selviää nopeasti. Jos hän on elossa kahden viikon kuluttua, niin kuoleman ennustus ei todennäköisesti pidä paikkaansa. Aidot kuolemanläheisyyskokemukset esiintyvät noin viikon sisällä ennen kuolemaa. Tällöin kuoleva näkee edesmenneitä sukulaisia tai muita hänelle tärkeitä henkilöitä seisomassa sängyn päädyssä tai sen vierellä. Tämä tietoni on peräisin mm. ohjelmasarjasta nimeltä "Mielen salattu voima", jonka viimeinen jakso näyttää olevan Yle Areenassa vielä kuuden päivän ajan. En muista, olivatko nämä asiat juuri tuossa sarjan viimeisessä osassa, mutta tässäpä linkki: http://areena.yle.fi/video/1316721102049
Selvänäköön ja/tai mediumismiin taipuvaiset ihmiset aavistavat muita useammin kuolemansa. Omalla isoäidilläni oli selvänäön lahja, ja juuri isoäidiltä kai minäkin olen omani perinyt. Isoäitini puhui paljon kuolemasta, koska hän oli menettänyt jo varhain useita läheisiään. Hän myös puhui kerran aika samanlaiseen tapaan omasta kuolemastaan kuin sinun mummosi eilen. Hän eli kuitenkin ennustuksensa jälkeen lähes kaksikymmentä vuotta.:)
Koska mummosi vaikutti eilen virkeältä ja sanoi isäsi sisaren vierailevan luonaan yöaikaan, se ei mielestäni viittaa kuoleman lähestymiseen. Minusta kuulostaa siltä, että "vierailuja" on ollut jo pitkään ja vain öisin, jolloin hän on tavallista herkemmässä tilassa. Asia on toisin, jos hän sanoo näkevänsä isäsi sisaren päiväsaikaan seisomassa hiljaa sängyn päädyssä.
Mummosi todennäköisesti hyväksyy kuoleman ajatuksen ja uskoo sielunsa elävän kuoleman jälkeen. Vuodepotilaana hänellä on kuitenkin paljon aikaa miettiä kaikenlaista ja vanhusten kuolemanajatukset saattavat tietääkseni liittyä myös yksinäisyyteen. Vanhemmillesi nämä asiat taisivat kuitenkin tulla vähän yllättäen, joten heidän kommenttinsa saattavat olla jäykänlaisia.:)
Mummontytölle,
Tulipa mieleeni vielä yksi tärkeä pointti. Jos mummosi sanoi vain isäsi sisaren vierailevan luonaan, se ei merkitse kuoleman läheisyyttä. Rajan tälle puolelle jääneet henget (siis kummitukset) eivät tiedä tuonpuoleisesta sen enempää kuin elävät ihmisetkään eivätkä ole yhteydessä rajan taakse. Jos taas vaikka edesmennyt puoliso alkaa seisoskella vuoteen vierellä odottamassa, se voi ennustaa kuolemaa, mutta ihan aina ei niinkään ole.
Hei!
Erittäin mielenkiintoisia tarinoita ja kokemuksia. Kiitokset näistä ja mukava kerrankin lukea asiallista jutustelua suomi24 sivuilla!
Jos joku tahtoisi, että kävisimme tutkimassa "kummittelutaloanne tai asuntoanne" niin ottakaa yhteyttä [email protected]. Kotisivumme löytyvät www.aavedata.com ja facebook sivut aavedata/facebook
Teemme keikkojame ihan ilmaiseksi ja aikusia ihmisiä ollaan. :)
Kiitokset ja jään lukemaan tarinoitanne..olkaa aktiivia ja ottakaa yhteyttä.
Eipä mummo, ole puhunut muista edesmenneiden vierailusta, ilmeisesti Iiri todellakin odottaa mummoa? Vaikka pappa kuoli vuosia sitten, niin Iiri ei hänen mukaansa sitten lähtenyt, vaikka pappa kuulemma oli suojelevainen Iiriä kohtaan. Ehkä Iiri sitten vain on äidintyttö. Kai?
Nukuin yöni aika levottomasti, mutta en ole saanut mitään suruviestiä. Voipi olla että nuo asiat pyörii nii paljo mielessä, että se sit vaikutti uneen..
Täytyyki tästä lähteä töihi.
Hei taas,
Minusta tuntuu, että mummosi ja Iiri ovat sopineet keskenään jo pitemmän aikaa sitten, että Iiri lähtee mummon kanssa sitten kun se aika koittaa. Mummosi kyllä huolehtii siitä asiasta. Iiri jäi tänne alunalkaen ehkä siksi, että perhe oli hänen turvansa eikä hän ymmärtänyt muuta turvaa olevankaan. Hän ei varmaankaan ymmärtänyt siinä iässä uskonasioista juuri mitään eikä tuonpuolesta löytynyt tuttuja ja turvallisia sieluja houkuttelemaan häntä sinne.
Siihen, että sielu jää maan pintaan, on oikeastaan vain kaksi syytä: joko ihminen ei halua lähteä maan päältä tai sitten hän pelkää sitä, mitä rajan takana on odotettavissa. Joskus henget tottuvat olemassaoloonsa täällä eivätkä näytä lähtevän millään pois. Iiri ei ehkä lähtenyt papan matkaan vain siksi, kun halusi vielä olla täällä. Yleensä henki lähtee rajan taakse viimeistään siinä vaiheessa, kun ketään sen tuntemaan ihmistä ei enää ole elossa. Ja muuttuuhan maailmakin niin pitkässä ajassa jo aika erilaiseksi.
Ilmeisesti se sitten on niin, kiitos neuvoistasi ja avustasi.
Nyt ymmärrän paljon paremmin tätä tilannetta.
Kiitos Hepulis =)
Ole hyvä. Voit toki kirjoittaa tänne edelleen, jos jotain uutta ongelmaa ilmenee.
Nyt katsomaan ufo nauhoitusta, hyvät painajaiset muillekkin.
Heräsin yöllä kolmen maissa ja näin mummoni seisovan Iirin kanssa jalkopäädyssäni, hän vain sanoi, että "nyt me lähdemme". Ja he katosivat.
n. Kymmenen minuuttia myöhemmin isä soitti. Sanoin: "Mummo kuoli."
Isä kysyi: "Kävivätkö he sielläkin?"
Vastasin: "Kävi."
Ei siinä puhuttu mitään muuta. Aamulla tulin tänne vanhempien luokse.
Ikävä on kyllä kova. :'(
Mummontytölle,
Otan osaa suruusi. Tämä oli nyt tällainen juttu. Monenlaisiin henkimaailman asioihin olen vuosien saatossa törmännyt, mutta mummosi kuolema järkyttää minuakin. Hän siis tiesi, ja sinäkin sait varmaan jokin alitajuisen viestin tulevasta silloin kun kirjoitit tänne ensimmäisen kerran. En pysty tätä mitenkään muuten ymmärtämään.
Olipa hienoa, että kävit mummon luona viime sunnuntaina, ja että vanhempasikin ehtivät vielä käydä hänen luonaan. Sinulle jäi kaunis muisto viimeisestä tapaamisestanne muiden hyvien muistojen lisäksi.
Mummosi ja Iirin käynti sinun ja vanhempiesi luona oli arvattavissa. Tiesin, ettei mummosi lähtisi hyvästelemättä sinua. Minä en vaistonnut etukäteen miten tässä kävisi, mutta rukoilin kyllä mummosi puolesta. En myöskään herännyt viime yönä, vaikka sain kyllä vähän aikaa sitten viestin erään julkisuuden henkilön kuolemasta, kun olin rukoillut hänen puolestaan. Enkeli tuli kysymään minulta unessa, olisinko valmis hyväksymään ko. henkilön kuoleman. Vastasin enkelille, että enhän minä voi mitenkään tietää mikä hänelle on parasta ja että jätän asian Jumalan haltuun. Heräsin ja tiesin heti saavani suru-uutisen. Se tuli ennen puolta päivää ja luin myöhemmin netistä, että kyseinen henkilö oli kuollut aivan samaan aikaan kun enkeli ilmestyi uneeni. En ollut ollenkaan yllättynyt.
Halauksia sinulle. Ikävämme on yhteinen. Menetinhän minäkin isoäitini ihan äskettäin. Olen lohduttautunut sillä ajatuksella, että isoäidilläni oli monta hänelle rakasta ihmistä rajan toisella puolella ja hän on nyt heidän luonaan.
ymmärrän tätä kaikkea paljon paremmin sinun ansiostasi.
Toisaalta olen surullinen, mutta toisaalta olen iloinen että Iiri pääsi ns. eteenpäin mummon kanssa.
Ole hyvä. Mielessäni on käynyt, että mummosi halusi saada sinun ja vanhempiesi välit kuntoon ennen lähtöään. Hänellä oli vahva henkinen yhteys sinuun ja hän ehkä välitti sinulle viestin, että nämä henkimaailman jutut olisi aika selvittää. Tuskinpa vanhempasi enää epäilevät ainakaan kummituskokemustesi aitoutta.