Kaukana ihastuksesta :((

Voi pientä .. Kaukosuhde on hirveintä ikinä . Toisaalta , se kasvattaa luottamusta , mutta ikävä ja läheisyydenkaipuu on kova . Tällä hetkellä olen kaukosuhteessa miehen kanssa , johon olen oikeasti rakastunut . Näemme tosi harvoin , meillä on n. 800km välimatkaa . 5 kokonaista vuotta , olen ollut ihastunut tähän mieheen , ja aina uudestaan kertonut , että kuinka haluan hänet . Nyt , vähän aikaa sitten , hänkin ymmärsi , että kuinka paljon merkitsen hänelle , ja ehdotti kaukosuhdetta itse .
Käyn hänen luonaan aina kun pystyn . Kesäloman aikana kävin kahdesti , rahatilannettahan se lähinnä katsoo .. Mutta koska olen köyhä opiskelija , tiukkaa tekee , mutta maksan mitä vaan , että pääsen muruni luo .

Jos oikeasti rakastaa ja välittää , välimatka ei ole ongelma , luottamus on tietysti se tärkein . Itse olen ensivuonna (toivon mukaan) muuttamassa lähemmäs miestäni .

Sama oli mullakin vuos sitten. Ajattelin,että voi kun tää on ihana,mutta todellisuus olikin toinen tää osoittautui täydeks kusipääks kun ekan kerran nähtiin ja siihen se sitten jäikin. Mutta tiiätkö? Jos rakastat sitä ihan oikeesti niin et tiedä sitä tuskaa mitä joudut kokemaan kun et pääse näkemään. Mutta make your dreams come true. Jos on meset niin olkaa mahollisimman paljon webissä tai skypessä jos on webkamerat jne. Se auttaa jo huomattavasti. Mutta suosittelen silti,että koitat päästä tapaamaan,koska ilman tapaamista se on yhtä tuskaa, voin kertoa. JA vaikka se ei toimis niin ei voi mitään. Oo onnellinen,että oot tavannut sellasen ihmisen (:

Säälittävää

Mun ensimmäinen kaukosuhde alko viimejouluna. Välimatkaa yli 400 km ja Äiti ei päästänyt minua poikaystäväni luokse. Eikä se suostunut soittamaan minulle. se ei vain toiminut. koska ainoat yhteyden pitovälineet olivat kännykkä ja mese. ja siihen aikaan mulla loppu saldo jo keskellä kuukautta. En mä sellasta jaksanut, mun piti jättää se...

no en tiiä slipknot o hyvä kuuntele xD