Muistan tätä syksyä kuin mustia hiuksia,
valoa, joka tahtoo oksien läpi,
olet päivä päivältä enemmän.
Käyn läpi oikeita hetkiä
tyynestä hymystäsi kaukaisiin maihin
sietämättömään iloon asti.
En voi olla katsomatta kuuta,
hullusti rakastunutta, toivonsa menettänyttä,
yhtä ainoaa oikeaa tapaa.
Olet siinä yhteenpuristetuin huulin,
silmät luotuina keventyviin öihin,
tämä salaisuus vie mennessään kaiken.
valoa, joka tahtoo oksien läpi,
olet päivä päivältä enemmän.
Käyn läpi oikeita hetkiä
tyynestä hymystäsi kaukaisiin maihin
sietämättömään iloon asti.
En voi olla katsomatta kuuta,
hullusti rakastunutta, toivonsa menettänyttä,
yhtä ainoaa oikeaa tapaa.
Olet siinä yhteenpuristetuin huulin,
silmät luotuina keventyviin öihin,
tämä salaisuus vie mennessään kaiken.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Sävähdyttävä runo.Konstailematon ja ja puhutteleva.
Kiitos Kauris-62!
Kauniin sielusi sanomaa : )
Kiitos:) vaan oikeinpa nyt punastun...
Ihmeiden ja luonnon sopusointua
hetkistä unohtumattomista..
kesän päivänkakkaraniityistä
talven hyisiin viimoihin
http://www.youtube.com/watch?v=1AWmEN-cNSU&feature=related
Kiitos! Niin, luonnon ja ihmisen ihmeitä.
Rakastakaa toinen toistanne, mutta älkää tehkö rakkaudesta kahletta.
Olkoon rakkaus mieluummin aaltoileva meri teidän sielujenne rantojen välillä.
Täyttäkää toistenne juoma-astiat, mutta älkää juoko vain yhdestä astiasta.
Jakakaa leipänne, mutta älkää syökö vain yhtä leipää.
Laulakaa ja tanssikaa yhdessä ja olkaa iloiset, mutta olkoon kukin teistä yksin.
Juuri niin kuin luutun kielet ovat yksin, vaikka ne värisevätkin samaa sävelmää.
Antakaa sydämenne toisillenne, mutta älkää omistako,
Sillä vain Elämä voi sulkea sydämen käteensä.
Ja seiskää yhdessä, mutta älkää liian lähekkäin:
Sillä temppelin pylväät seisovat etäällä toisistaan,
Eivätkä tammi ja sypressi kasva toistensa varjossa."
Tässä vielä toinen: Jos ois virta ja sen yli silta kävisin suo katsomassa vaikka joka ilta.