luokan edessä esiintyminen/viittaaminen/puhuminen

Rauhoitu, ainoa neuvo, jonka voin antaa. Luokkakaverisi ovat sinulle tuttuja jo vuosien takaa, miksi sinun tarvitsee heitä jännittää?? Eivät he enää välitä, vaikka jotain menisikin pieleen, ehkä pari päivää huomauttelevat, mutta sitten unohtavat.

En ole aivan samaa mieltä siitä, että yläasteella olisi paljon enemmän esityksiä luokan edessä. Ehkä 5-6 vuodessa, riippuu tietenkin opettajista. Ja nämä ovat aina kavereiden kanssa, ei oikeastaan koskaan yksin (meillä 3 vuodessa 2 kertaa yksin). Englantiakaan et joutune enää lukemaan ääneen, jos muutkaan eivät joudu. Opettajilla ei ole oikeutta vaatia yhdeltä oppilaalta enempää kuin toisilta, joten jos joudut lukemaan, pidä huoli että muutkin lukevat.

Mullekin noi esiintymiset oli yhtä piinaa, en edes tiedä miksi! Mulla on kyllä aika kimeä ja hiljanen ääni välillä et saattaa johtua siitä.
Yläasteella sitte rohkaistuin, koska muut tuli tutuksi aika nopeesti, uskalsin korottaa ääntä ja viitata aina jos tuli asiaa, koska ei ne muut ajattele vaikka et lol toi viittaa tai jotai :D Ala-asteella olin kauhea hissukka, en viitannu melkein koskaan ja kerroin kaverille aina vastuksen joka viittasi sitten :'D Me kuitenkin luettiin aina kirjasta jotain kappaleita, mikä oli ihan kivaa, koska kaikkien katseet on kirjassa, kaikki on hiljaa ja sit voit lukee ihanku olisit yksin (==

Enkun lausumista ääneen ei tarvii pelätä yhtään, muillakin on varmasti samoja paineita! Istuin aina enkuntunneilla kaverini vieressä ja jos lausuin väärin niin naureskelin sitten itelleni kaverini kanssa. Meiän luokalla oli myös yks ulkomaalainen joka viittas aina ja sano vaikka et miten se kirjotetaa, eikä kukaa välittäny =) Kukaan ei tosiaankaan ala kuiskia, että lausuit jotain väärin!

Kerran jouduin jäämään pois koulusta esiintymisen takia, koska ahdisti niin paljon ja valvoin edellisen yön vaan itkien ja yöllä kerroin kaiken äidille. Sääli mua niin paljon et antoi jäädä kotiin. Se kirjotti sit äikänopelle, että mua ahdistaa esiintyminen ja voisinko palauttaa sen jutun vaan kirjotelmana ja sain luvan. Oikeastaan koko kasiluokka meni penkin alle ku alko koulu ahistaa ja aloin lintsata, mut nyt se on ohi =)

En oikein osaa muuta sanoa, että älä kiduta ittees esiintymisen ajattelemisella päiviä etukäteen (omalta kokemukselta voin sanoa että se pahentaa asioita). Meet sinne luokan eteen, jos teillä ei saa olla mitään lappua, ilmota opettajalle etukäteen, niin voit olla poikkeus. Kun puhut luokan edessä niin näpertele vaikka sen lapun kulmaa, helpottaa ehkä hiukan jos voit käyttää jotain stressileluna. Älä pelää, muut unohtavat autuaasti kaiken mitä olet sanonut jo muutaman minuutin jälkeen! =) Luokan eteen meneminen on varmaankin se pahin vaihe, ajattele että olisit yksin tai kohdista katse vaikka luokan perälle jos sinun on pakko katsoa jonnekin.

miksi helvetissä sulle annettiin rauhoituslääkkeitä?

Mullakin on välillä ääni 'sortunut' koulussa (ja pari kertaa ihan normeissakin tilanteissa kun olen tuntemattomalle puhunut :s). Johtuu kai mun herkästä luonteesta. Jos mua painostetaan, niin murrun helposti. Ja itelläkin toi ongelma että kirjoitan erinomaista englantia mutta se lausuminen on ihan toinen juttu sitten. Ongelmani ei kuitenkaan ole niin paha kuin sulla mutta toivottavasti pärjäilet :3

Ensimmäinen neuvo, rauhoitu, toinen neuvo, mieti mitä vaikeeta siinä muka on kun joutuu lukemaan muille, varmasti hekin joskus mokaavat jonkun sanan, ja kaatuuko maailma heidän niskaansa, tuskimpa, kolmas neuvo, älä ajattele aina vain negatiivisesti, vaan positiivisesti. Siinä pari neuvoa.

paras neuvo. Älä syö enää niitä pillereitä. Pillerit saa aikaan kaikenmoista tärinää ja hallusinaatioita.

Tuo on yleinen vaiva ja se voi valitettavasti seurata mukana koko elämän. Eikä se muutu sen helpommaksi aikuisenakaan, vaikka silloin nyt ei enää tarvitse pelätäkään mitään kuittailua tai kiusaamista. Omassa päässähän se ongelma on ja loppujen lopuksi sen kiusaamisenkin hoitaa ihan itse vatvomalla sitä asiaa ja häpeilemällä sitä mitä tuli tehtyä ja miten tuli mokattua, vaikka kyseessä on ihan luonnollinen asia.

Kaikille tuosta esiintymispelosta kärsiville on tuttua miten se jännitys etenee. Yleensähän se ruokkii itse itseään kun puhuja alkaa kiinnittää huomiota niihin jännityksen merkkeihin. Alkaa miettiä käsien tärinää ja sitten tuntee punastumisen leviävän kasvoille ja lopuksi huomaa äänen kiristyvän jne. Se on aivan kauheaa. Itse olen huomannut, että yksi apukeino tilanteeseen on heti alkajaisiksi myöntää ja kertoa yleisölle, että nyt jännittää. 7. luokalla yleisö ei tosin ehkä ole yhtä anteeksiantavaa, mutta yleensä kuuntelijatkin tajuavat olla aiheuttamatta paineita, jos esiintyjä suoraan aloittaa esityksensä esim. sanomalla "mua vähän jännittää tällainen luokan edessä puhuminen, että älkää ihmetelkö jos kädet tärisee tai mä saan jonkun paniikkikohtauksen. Mä nyt yritän kuitenkin kertoa teille vähän perustietoja fotosynteesistä. Toivotaan, että mä selviän loppuun asti pyörtymättä".

Tuollainen aloitus voi toimia sellaisena kevyenä johdantokappaleena/vitsinä joka valmistaa yleisön kuuntelemaan, mutta samalla se auttaa puhujaa rauhoittumaan. Kissa on nostettu pöydälle eikä se enää haittaa niin paljoa, vaikka ne kädet nyt sitten tärisisikin.

Käsien tärinästä tuli mieleen se, että kannattaa aina harjoitella se esityksensä hyvin ja mieluusti jättää kaikki lunttilaput ja paperit pois. Olen siis eri mieltä niiden käytöstä kuin joku muu tähän ketjuun kirjoittanut. Esitys menee aina paljon paremmin kun tietää mistä puhuu. Ei kannata pitää mitään papereita käsissä, vaan pitää kädet esim. ristissä edessä tai selän takana ja puhuu ulkomuistista ja lunttaa asioita kalvolta.

Toinen asia mikä saattaa auttaa on puhuminen rauhallisesti ja hitaasti. Jos kurkussa tuntuu pala niin niin nielaisee sen rauhassa pois ilman kiirehtimistä puheessa eteenpäin. Kaikenlainen hätäily edesauttaa sen jännityksen lähtemistä lapasesta. Kun pitää kunnon tauot lauseiden välissä niin saa sen puheessa kuuluvan jännityksen pidettyä paremmin aisoissa. Hyvä esimerkki tällaisesta puhetavasta on Paavo Lipponen, joka ei varmaan kokeneena puhujana paljon jännitä, mutta on kuitenkin tunnettu tavastaan puhua kuin miettisi jokaista sanaa hyvin tarkkaan: http://www.youtube.com/watch?v=efeNe_ICooE&feature=related

7. luokalla ei kyllä mun mielestä ole mitenkään erityisen paljon esityksiä ja useinhan ne alkavat olla ryhmätöitä muutenkin. Sovit etukäteen parisi tai jonkun ryhmän jäsenen kanssa, että ne jatkaa juttua, jos ja kun sua alkaa jännittää liikaa (esim. katsot niitä ja nyökkäät vaivihkaa niin ne jatkavat puhumista). Näin me tehtiin menestyksekkäästi yhdessä esitelmässä ja saatiin vielä kehuja miten hyvin meidän yhteistyö pelasi, kun vaihdettiin puhujaa sujuvasti lennosta. Kannattaa myös mainita esiintymispelosta suoraan opettajalle niin se osaa puuttua häiriköintiin paremmin eikä rankaise sua passiivisuudesta arvioinnissaan.

Tälläne autto mua : Kun esität jotai ja katsot yleisöä niin katso yleisöstä jotai sellaista ihmistä jolle tavallaa haluisit esittää sen :))) Esim vaikka paras kaveri (=

Oon 12 mullakin on ongelma et mua alkaa jännittää kun meen luokan eteen ja oon montakertaa nuorempana itkeny kun mun piti mennä luokan eteen koska mua kiusattiin pienempänä ja pelkäsin jos sanon tai teen jostain väärin et mua kiusataan koska meil on melkeen kaikkina vuosina ollu yhdysluokka et oon joutunu kestään vuottavanhempien kiusausta mut nyt meen kutoselle joten nyt ei oo sitä ongelmaa ja pystyn jo itsekkin vähän nauramaan omille mokilleni :)

Käy keskustelu aiheesta opettajiesi ja vanhempiesi kanssa. itsellä oli sama juttu ja sitten kyselin opetussuunnitelman tavotteista ja opetusmetodeista ja esiintyminen ei ollut mitenkään erityisesti siellä, joten sain sovittua kaikkien opettajien kanssa että mun ei tarvi puhua luokalle. tykkään puhua asioista joista tiedän tai pientä ryhmää olen hyvä jopa vetämään mutta joku kirja-arvostelu koko luokalle on aivan perseestä

Lukemisestä ääneen luokan edessä tästä kun täällä on puhuttu. Niin jännitän ihan hitosti itekkin aina kun joudun luokan eteen lukemaan koko luokan eteen ääneen. Mut mä tiedän sen että jännitän aina koska mulle on uusitullanne olla isossa luokassa kun oon ollut pienluokalla ennen niin uudet tilanteet jännittää aina mie yleensä jännittän ni oon jotenki kauheen hätäinen ja yritän lukea hirveen nopeesti mun pitäis yrittää pystyy rauhottuu ja mua alkaa punastuttaa kauheesti. Mulla viel lukihäiriö ni sekin tuo omat paineensa siihen lukuhetkeen.