Sofi Oksanen meni naimisiin mutta molemmilla on omat asunnot joissa asuvat. Asutko samassa osoitteessa kumppanisi kanssa? Vai oletko vuosikymmenet asunut eri osoitteessa ja miksi?
Haluaakohan Sofi asua omassa asunnossa jos haluaa aina meikata itsensä täyspakkeliin ? Miltähän Sofi mahtaa näyttää saunapuhtaana ja jos hiuksetkin olisivat värjäämättä?
Miehet, mielikuvitusta kehiin!
http://www.iltasanomat.fi/viihde/avioitunut-sofi-oksanen-suojasi-omaisuutensa-avioehto/art-1288406667208.html
Haluaakohan Sofi asua omassa asunnossa jos haluaa aina meikata itsensä täyspakkeliin ? Miltähän Sofi mahtaa näyttää saunapuhtaana ja jos hiuksetkin olisivat värjäämättä?
Miehet, mielikuvitusta kehiin!
http://www.iltasanomat.fi/viihde/avioitunut-sofi-oksanen-suojasi-omaisuutensa-avioehto/art-1288406667208.html
Vastaukset 42
Vanhimmat
Kiitti kysymästä,saman peiton alla ollaan ja rehellisest sanoen ei paljookaan kiinosta miltä sofi näyttää ilman meikkiä.
Kesän riennoista jäi 20e ylimääräist ja ajattelin lähtee Tuuriin tuhlaamaan sen.
Turvallista matkaa kaikille autoilijoille.
Sinä oletkin kunnollinen mies, aivan mahtava. Osta itsellesi jotain kivaa, vaikka uudet pyykkipojat housujen lahkeisiin, etteivät jää pyöränpinnojen väliin. Halit.
Palstan naiset ovat innoissaan kookoosta. Nyt puhuvat jo lahkeista.
Kunnon isä muista pitää omasta kunnostasi hyvä huoli ja myöskin pojastasi Kunnosta, että tulee kunnon veronmaksaja hänestä :))
Palstan naiset ymmärtävät kuka on kunnon mies eikä mikään huithapeli.
Häntä kunnioitetaan ja hänestä pidetään.
Sellainen mies joka kaikkien hameenhelmojen perässä juoksee ei ole mistään kotoisin.
asun oon asunu jo kolmattakymmenettä vuotta ja jos en asuis niin en olis naimisissa.
Mun puolisolla (avo-) on oma asunto, mutta meille se aina tuppaa..))
Alkuun me asuttiin erillään, eri paikkakunnilla, mutta nyt asutaan pääosin "meillä".
Pidän kuitenkin hyvänä sitä, että puolisolla on asunto sillä paikkakunnalla, missä hänen lähipiirinsä asuu ja missä hänellä on "kotikenttäetu"..
Joo, ja jaetaan sama omatekemä sänkykin, sekin yli 40 vuoden takaa.
Ja kyllä se minut tuntee, saunapuhtaana enimmiltään kun esiinnyn ja tukkakin on omavärinen.
Ai miksikö yhdessä asutaan? No, onhan nuo sängytkin kalliita... ja tuskin nekään vaihtaen paranee.
Ei ole mitään kumppania mutta jos sellainen jostakin tällä iällä ilmaantuisi, luulen että erillään asuminen olisi varmasti se tapa. Nuorena siitä parisuhteesta haki eri asioita kuin nyt hakisi.
Ihmettelen mitä tekemistä ulkonäöllä on yhdessä asumisen kanssa. Mielestäni asenteesi aloittaja kuvaa omaa suhtautumistasi ulkonäköösi.
Me asutaan eri osoitteissa eikä vielä ole aikomustakaan yhteen muuttaa. Hollannissa asumme yhdessä ja nukutaan samassa isossa sängyssä vierekkäin joten sekään asumismuoto ei ole outo eikä meillä ole ongelmia yhdessä asumisessakaan.
En muuten meikkaa juuri lainkaan ; )
Voisi olla kauniimpikin, ilman meikkiä..Sofia meinaan.
Ei ole enää kumppania, häädin hänet pois, kun alkoi viihtymään luonani turhan hyvin, vaikka itsellään hieno lukaali muutaman sadan kilometrin päässä. Kyllä vapautta jokainen tarvitsee, ellei ole siamilainen :))
Ymmärrän hyvin lahjakkaan kirjailijan ja hänen miehensä asumisen eri osoitteissa.
Kumppanuusaste ratkaissee?
Eräs 67-vuotinen, muutama kymmenen vuotta sitten eronnut rouva on seurustellut kymmenisen vuotta itseään noin 10-vuotta nuoremman miehen kanssa.
Kumpikin asuu omissaan eivätkä ilmeisesti ole edes harkinneet yhteen muuttamista.
Kumppanuuden luonnetta en tunne mutta ainakin pari matkustelee melko paljon.
Olen itse niin ahdasmielinen että jos vaimo osoittaisi oireitakaan omaan makuuhuoneeseensa muuttamisesta niin ryhtyisin teroittamaan saksia mattojen halkileikkausta varten.
Edellyttäen ettei syy olisi tilapäinen ja perusteltu.
Pelkästään tuplatäkin vaihtaminen erillisiin aiheuttaisi taholtani kysymyksiä.
Jos on tarvetta eri osoitteissa "oikeaan" asumiseen niin ihmettelen kyllä parisuhteen virallistamisen tarpeellisuutta.
Metsäluterilainen kotikasvatukseni on tuhonnut luovan mielikuvituksen ja tuloksena on joko / tahi tosikko!
Kumppani??
En todellakaan asu yhtiökumppaninikin kanssa samassa asunnossa.
Oletko kovinkin nuorempi kunnes tajua mitä tarkoittaa kumppani? Se ei kotioloissa liity mitenkään liiketoimintaan, et sen nyt selsvikse tulkoon.
Kaveri kautta kummppani on liki sama, kumppaniksi puhutellaan myös avo/aviopuolisoa...tiedoksesi. Liekö vanhaa kielisiltaamme :DDD
Tökeröksi koin kysymyksesi, sillä minun avokkini on minulle kumppani!
Miksi teit avauksen puskasta?
Nyt sinulla ilmenee paha vainoharhaisuus, minulla ei ole avauksen kanssa mitään tekemistä. Niinpal´ itteminää omaan etten tee puska-aloituksia.
Voihan se olla niinkin, että kumppanuus on syntynyt kun on asuttu jo pitkään omissa osoitteissaan, ei siitä niinvain yhteen muuteta. Näin minulla, meillä on omat lapset kummankin oomassa osoitteessa ja hyvin menee. Riittävästi vapautta ja yhteistä aikaa.
Kirjoitit yhden hyvin tärkeän asian. Lapsilla on omat kodit. Samassa osoitteessa asuva uusioperhe on lähes aina, ainakin alkuun painajainen kaikille osapuolille.
Nuorille pareille yhteenmuutto on perusteltua jos he hankkivat yhteisiä lapsia.
Samassa osoitteessa asuva uusioperhe on lähes aina, ainakin alkuun painajainen kaikille osapuolille.
Mistähän tuo tietosi on peräisin vai onko vaan omaa mielikuvitusta?
Minullapa on kokemusta asiasta. Jännitteitä syntyy jotka heijastuvat lapsiin vääjäämättä. Tosin minä kai olin sitten se joka koetti olla kaikkien mieliksi. En onnistunut. Nyt ei todellakaan ole niitä paineita, kumpikin hoitaa omat muksunsa . Tätä olotilaa en vaihtaisi.
Tieto on lähipiirien ja ystäväperheiden uusioperheistä. Mielikuvitusta käytän kun kirjoitan tarinoita. Sinulla ei liene kokemuksia kun noin arvuuttelet.
Totta, mulla ei ole henk.kohtaista kokemusta elää uusioperheessä.
Nuorena yhteenmennessä taidetaan useinmiten myös muuttaa samaan kotiin, kuin mekin aikoinaaan. Vanhempana, kun kummallakin on jo oma asunto, ja pitkä eletty elämä, lie halusta ja käytännöstä kiinni, miten asutaan.
Sofi Oksasen ja miehensä oma asiaa, kuin muidenkin, miten elämänsä järjestävät. Jospa luova taiteilija kaipaaa täydellistä rauhaa ympärilleen, kun on inspiroitunut.
Komea ilmestys on nuori rouva, julkisuuden henkilöllehän se usein tärkeää onkin.
Vanhuuden kumppanit kuulostavat joskus olevan kavereita, joiden kanssa on kiva harrastaa.
Toivottavasti erillään asuminen silloin on kummankin tahto, eikä toinen tunne yksinäisyyttä
.
Vanhuuden kumppanit, sellanen sanapari et aloin miettimään ,kun moni sanoo et ei haluu asuu sillai kun veljen ja siskon kans eletään.
Koko ajan pitäs olla kauhee kipinöinti ja tunnetila päällä,ei vanha mies jaksa koko aikaa olla vääntämässä jalkaa niskan päälle.
Lämpö ja lepo on kans tärkeitä ja rauhallinen köllöttely, sen tähren rukoilen luojaa ettei vaimo saa naisten lehtiä käsiinsä.
Ties mitä hassutuksii sais päähänsä ja lähtis humputtelemaan pitkin kyliä.
Vähän meni ruotsalaiselle ulalle tuo viimeinen kappaleeni. Ei kai ilman kumppanuutta olekaan pitkää liittoa.
Kumppanuus ja yhteenkuuluvuus, harvalla taitaa liekki samassa liitossa räiskähdellä ilotulituksen lailla vielä vuosikymmenien kuluttua.
Ne vällyvipellykset ovat kunkin yksityisasioita.
Pienessä päässäni joskus mietiskelin, josko yksi asia, minkä takia ei iäkkäänä löydetyn enemmän tai vähemmän rakkaan kanssa muuteta yhteen, on se, ettei tulisi myöhemmin henkistä velvollisuutta mahdolliseen omaishoitajuuteen.
Kukin taaplaa tyylillää, ja kullakin on omat oikeutensa tehdä niin tai näin.
.
Voi vitsi kun ei viestit lähre,mä ajattelen et kaveria ei jätetä.
Jos sen kans ollaan hyvässä niin ollaan myös pahassa.
Mun omatunto ei antais periksi hylätä toista jos se on mun huolenpitoa vailla.
Sillon on eri juttu jos ikä asettaa rajotuksia
Minäkin tällä pikkuisellani yritän tulla toimeen. Koneella, siis. Ihmetellen ensin luin, ettei vitsit lähde, niitähän sinulta kyllä lähtee, vaikka läpi lasivuoren.
Jollain lailla ihmeellistä nykyisin tuntuu, kuin moni ihminen varaisi itselleen pullan rusinat, vain. Onneksi en niistä tykkää, lapsenakin käpsin ne irti.
Toista ei rakasta, liekö koskaan rakastanut, minusta, jos ei tule hänen kanssa yhdeksi Ihmiseksi, toista holtatessaan, tarpeen tullen, ei anna pois, vaan saa itsekin.
Liekö elämän tarkoitus ollakaan pelkkää huvipuistoa, ja viihtymistä.
Tulessaa kulta koetellaan, sanotaan, kulta ja kulta.
.
Täsmälleen noin ajattelen minäkin, k/k. Minusta yhdessä voitetut vaikeudet niittaavat yhteen lujemmin kuin auvoinen aika.
"Joka tuskalta, joka vaivalta, sinä käyt mulle rakkaammaksi" (Eino Leino).
Ainoa huoli on jaksaminen jos kumppani sairastuisi niin, että muuttuisi itse omaishoitajaksi.
Jostain luin et kun lähtee telttaretkelle ennen avioliittoo niin saa käsityksen tulevasta.
Ei kestä ihmiset jos koetellaan kaiken pitäs aina olla kivaa niit happamia marjoja on kieltämättä karseeta pureskella.
Mutta pitäs miettiä mitä lupaa vihkivalas, ei se kärsiminen ja uhrautuminen ketään jalosta hyväksi mut se kuuluu siihen yhresoloon.
Sillai pitäs elää et kehtaa hampai pestes kattoo peiliin.
..niin, tai hoidettavaksi, sekin on mahdollinen vaihtoehto..
Noh, me kyllä tehtiin telttaretki, jos toinenkin, ja aina meillä oli niin mukavaa. :))
Nyt en edes uskaltaisi, jos tulisi Nalle Mesikämmen, hui.
Siitäkö se meidän keskinäinen onni onkin peräisin? Kiitos tiedosta!
Monta telttailuja lienette tekin tehneet? :)) Niin, uskon.
Kaipa ei kestä kauaakaan, kun avioliiton kera allekirjoitetaan lupa, jolla puoliso saa täyden erovapauden, jos toinen sairastuu, lihoo, tulee rumaksi, omasta mielestä. Järjen vähyyttähän ei lasketa.
Itsekkyyden onni, mihin kantanee. Varmaan onneen, narsistelle. Hyvät Yöt, taakse selän turvaisan!
.
Niinpä, uskon hoidettavankin tuntevan elämän tuskaa.
Hoitaja tuntee hoitajan tuskaa, hoidettavaa hävettää hoidettavuus, jos pystyy ymmärtämään.
Kumpi on suurempi?
Kenen ihmisyys syrjäyttää toisensa?
Nykyihmisyys on niin kovin suurta itsekkyyttä.
Onko sitä edes, ihmisyyttä?
Sinun ihmisyyteesi ana uskon.
Hyvä kysymyksiä asetat (?). Joskus tuntuu, että "ihmisyys"- sanakin on hävinnyt kielenkäytöstä. Se on kai vanhanaikaista tämän ajan lapsille.
Kahden kauppa kolmannen korvapuusti. Parin asiat ovat heidän, ei kuulu muille. Itse asuin etäliitossa koko avioliittoni ajan ja liitto oli onnellinen. Kalliiksi tuli kaksi kotia, mutta realistisesti ajatellen tuo vaihtoehto oli meille hyvä. En olisi saanut yhtä hyvää työpaikkaa mieheni läheltä. Mieheni oli sidottu ympäristöönsä. Lapsilla oli paremmat opiskelu- ja harrastusmahdollisuudet. Myös päivähoito oli hyvin järjestetty. Nykyään jatkan samaan malliin miesystäväni kanssa, etäisyyttä on enemmän kuin avioliitossa ollessani. Etäliitossa kumpikin oppii huolehtimaan arjestaan, ei ole liiaksi palvelusuhde. Ei sovi mustasukkaisille.Lasku leskeyteen oli pehmeämpi, kun oli jo tottunut yksinoloonkin.
Näin parin kuukauden tapaamisen jälkeen omat on asunnot, aika näyttää.
Vuosikymmenet naimisissa olleena voin sanoa että en ymmärrä koko naimisiinmenon jujua... samassa osoitteessa olemme kuitenkin asuneet suurimman osan ajasta.
Meikkausrauhan olen aina saanut eikä sen vuoksi ole tarvinnut sen vuoksi hankkia omaa asuntoa.
Muuta omaan boksiin jos et saa rauhassa meikata!
Kyllä mä saan meikata rauhassa tai olla meikkaamatta. Ei ole ketään ketä pitäisi miellyttää. Olen ollut aikanaan 20 vuotta naimisissa ja en vaihtaisi rauhallisia yöunia enää kuorsauksen kuunteluun. Oli kuin katujyrä olis pörissyt korvan juuressa kaiket yöt. Toinen nukahti heti kun päänsä tyynyyn painoi ja jyrinä alkoi. Kun tökkäsi kyynärpäällä niin vähäksi aikaa lakkasi alkaaksen kohta taas. Sitä rataa kaiket yöt ja ne vähäiset hiljaiset hetket vain peläten odotteli että koska se alkaa. Aamulla sitten hoipertelin töihin ja olo oli kuin krapulaisella ja sydän muljahteli rasituksesta. Eipä ole ikävä niitä aikoja...
Eikä sydän varmaan enää kestäisikään moista valvomista.
Mutta ainahan voi pitää erilliset makuuhuoneet, ei ihan eri asuntoja tarvitse olla nuorella parilla. Ikääntyneet ymmärtää etteivät halua luopua vaivalla hankitusta omasta asunnosta. Jos ei hommaluonnistaiskaan niin pitäisi taas hankkia asunto ja jos ei enää rahaa oliskaan jäljellä kun tämä "talollinen" tykkäisi reissailla ja houkuttelisi tuhklaamaan asuntorahat.
Kirjoitat todella kylmästi menneistä miehistäsi...tuo kaikki mitä inhosit ja puit sen kuorsauksiin ei hämää minua. Olit tyytymätön avio/avosuhteesi vuosikausia... miksi et tehnyt mitään parantaaksesi asioita? Olitko vain ottava , doodis?
Mun mies päristää et olen onnellinen ettei asuta hirsitalossa, minä rakastan miestäni ja laitan korvatupot korviini, sekin vaihtelee tuo kuorsaus...väsyneenä enempi.
Sinun kirjoituksesi uhkui viha ja halveeraus.. olikohan sinussa mitään vikaa eroihinne?
Ei ollut, en ala selittämään täällä netissä asioitani sen tarkemmin, äläkä puhu monikossa kun on ollut vain yksi avioliitto. Kuorsausvoimakkuuksia on eriasteisia ja kovaan kuorsaukseen ei mikään korvatulppa auta. Luuletko että olen nukkunut kokonaisen jalkapallojoukkueen kanssa :(
Kukapa sitä taekemmin vaatiikaan...näistäkin vähistä jo selviää et se suurin vika on ihan jossain muualla kun kuorsaamisessa :))
Ihan omista kirjoittamisistasi sanoista tähän voi päätyä.
Toivoisin sinun keskustelevan asiantuntijan kanssa ja pääsystä pois vihastasi ja erinomaisuudestasi.
Kuorsausinhokeille!
Olen kerran ollut törkeän heitteillejätön uhri!
Hamassa muinaisuudessa, aamulla herätessäni, havaitsin jääneeni yksin parivuoteeseemme.
Elämäni sulostuttaja oli siirtynyt nukkumaan olohuoneen sohvalle.
Syyksi voimaperäiseen mielenilmaukseensa hän kertoi edellisenä iltana ympärilleni luomani, hänen mielestään intiimiin seurusteluun ( tai muuhunkaan ) sopimattoman ilmapiirin.
Olin illalla nauttinut kotipanimon oluen ja pesuhuonetislaamon tuotteen kanssa valkosipulin kynsiä.
Kirpakka yhdistelmä aiheutti vaimoni vättämän mukaan silmiä kirveltävän atmosfäärin?
Uhraukseni auvoisen avioliiton häiriöttömälle jatkuvuudelle oli valkosipulin pois jättäminen yhdistelmästä.
Kuorsausta ei naitiskelun kevennys kuulemma heikentänyt.