Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    Surun mitta

    Surun mitta


    Suru otti vartalon valtaansa.

    Värisi kuin lehti puussa,
    tuulen helliessä.

    Joenuoma oli kuivuneena kauan.

    Kyyneleet jotka tippuivat,
    silmäkulmistamme olisivat,
    täyttäneet uoman helposti.

    Ehkä olisi tulva tullut,
    maille alaville.

    Peittänyt kaiken allensa.

    Oliko surumme suurta.

    Emmekö osanneet,
    lopettaa ajoissa itkemistä.

    Onko sillä joku aikaraja,
    kuinka kauan murheen pitää kestää.

    Olemmehan sentään tuntevia olioita,
    vaikka tässä ajassa se ei ole hyve.

    Kiireellä pitäisi elämä elää,
    heittää tunteet nurkkaan pölyttymään.

    Juoksuaskelilla uuteen huomiseen.

    R.S
    19.01.2011
    6104
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset 6

    Vanhimmat

    Aika.
    Kuinka otamme kiinni huomista, vaikka emme ole käsitelleet eilistäkään.
    Siksi on tämä päivä jotta eläisimme tätä hetkeä.
    M.V.

    Äänestä

    • Hieno ajatus.
      Tätä päivää elämme, kaikki se on tässä ja nyt.
      Aika ja elämä on muuttuva käsite, ajatella voi monella tapaa.

      Äänestä

    Tuli räiskyy iloisesti nuotiossa..
    savun tuoksu leijailee ympärillä
    tarttuen hiuksiini ja kaikkialle

    nokipannukahaveeta..nii n
    Ennenkin tässä istunut oon



    nuotion loimutessa


    mietteissäni..
    surulla on aikansa

    Koparat kapsaa jossain..

    Äänestä

    • Moi Laudi.


      Kaunis hetki.
      Tuoksu oli sanoissa mukana ja vesi herahti kielelle..Luonto ympärillä.

      Äänestä

    ei ole asteikkoa..
    määrätä

    surun mittaa..

    kiitti kob..

    Äänestä

    • Moi

      Samaa mieltä, voiko surulle laittaa asteikkoa tai kuinka kauan, se saa kestää.
      Kaikella on aikansa.

      Äänestä

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    koboltti1 kirjoitti:

    Surun mitta


    Suru otti vartalon valtaansa.

    Värisi kuin lehti puussa,
    tuulen helliessä.

    Joenuoma oli kuivuneena kauan.

    Kyyneleet jotka tippuivat,
    silmäkulmistamme olisivat,
    täyttäneet uoman helposti.

    Ehkä olisi tulva tullut,
    maille alaville.

    Peittänyt kaiken allensa.

    Oliko surumme suurta.

    Emmekö osanneet,
    lopettaa ajoissa itkemistä.

    Onko sillä joku aikaraja,
    kuinka kauan murheen pitää kestää.

    Olemmehan sentään tuntevia olioita,
    vaikka tässä ajassa se ei ole hyve.

    Kiireellä pitäisi elämä elää,
    heittää tunteet nurkkaan pölyttymään.

    Juoksuaskelilla uuteen huomiseen.

    R.S
    19.01.2011

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu