Olen syntynyt 60-luvun loppupuolella "isättömänä". Murrosikääni asti minulle uskoteltiin isäpuoleni olevan isäni.
Äitini ei suostu kertomaan biologisen isäni nimeä. Joskus epäilen, mahtaako hän itsekään sitä niin varmasti tietää.
Muilta sukulaisilta olen kuullut, että ainakin kaksi ehdokasta on käynyt syntymäni jälkeen kokeissa. Onko noilla kokeilla mitään selvinnyt, siitä kenelläkään ei ole tietoa. Äiti siis ehkä tietää, mutta ei kerro.
Onko minulla mitään mahdollisuutta saada mistään tietoa noista kokeista? Mistä asiaa voisi tiedustella?
Äitini ei suostu kertomaan biologisen isäni nimeä. Joskus epäilen, mahtaako hän itsekään sitä niin varmasti tietää.
Muilta sukulaisilta olen kuullut, että ainakin kaksi ehdokasta on käynyt syntymäni jälkeen kokeissa. Onko noilla kokeilla mitään selvinnyt, siitä kenelläkään ei ole tietoa. Äiti siis ehkä tietää, mutta ei kerro.
Onko minulla mitään mahdollisuutta saada mistään tietoa noista kokeista? Mistä asiaa voisi tiedustella?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kerrot, että sinulla on isäpuoli, joten et ole isätön. Haeskelet vain biologista isää - eikö niin.
Onko tämä isäpuoli tunnustanut sinua tai mennyt äitisi kanssa naimisiin syntymäsi aikaan, vai olitko jo avioton/isätön lapsi, kun isäpuolesi ilmestyi perheeseen?
Oletko isäpuoleltasi kysellyt isyysasiasta? Voit yhdessä isäpuolesi kanssa yrittää saada äiti puhumaan ja edes selvittämään keitä olivat nämä miehet jotka kävivät "kokeissa".
Jos äiti kieltäytyy kertomasta kenen kanssa on maannut siittämisesi aikoihin, niin hän ei tiedä ehkä kuka on isäsi tai sitten hän ei halua biologisen isäsi edes tietävän sinusta.
Tilanteesi on aika kinkkinen, jos kukaan ei tiedä esim. äitisi seurustelusuhteista. Kuka muuten kertoi, että isäpuolesi ei olisikaan biologinen isäsi?
Lastenvalvoja asuinkunnassasi pystyy jotain selvitystä antamaan ongelmaasi. Jos miehiä on käytetty kokeissa, niin lastenvalvojan tiedostosta pitäisi löytyä tietoja. Toivottavasti silloinen lastenvalvoja on vielä elävien kirjoissa.
Isäpuoleni ei ole tunnustanut minua.
Hän avioitui äitini kanssa, kun olin 2-vuotias.
Isäpuolenikaan ei tiedä näistä isäehdokkaista mitään.
Äitini on sanonut biologisesta isästäni sen verran, että koska hän ei halunnut minua tunnustaa lapsekseen, ei minunkaan tarvitse tietää kuka hän on. Uskomatonta, mutta totta!
Mietin vain, että jos isyys on kokein vahvistettu, ei kai silloin voi olla muuta mahdollisuutta kuin tunnustaa?
Tiedon siitä, että isäpuoleni ei olekaan isäni, sain eräältä sukulaiselta, jolta se huomaamattaan lipsahti. Hän on jo kuollut.
Äidin sisko on jo yrittänyt saada äidin kertomaan totuuden, mutta mitään ei tapahtunut.
Rikkoivat vain välinsä.
Olisikohan noista kokeista mitään merkintöjä minun sairaalan papereissani? Vaiko vain äidin papereissa?
Jos kokeissa (Dna-testi) on todettu isäksi, niin on voitu määtät tälle isälle maksettavaksi elatusmaksut. Tunnustaa ei ole tarvinnut. Tuo "tunnustaminen" olisi pitänyt oikeudessa vahvistuttaa viimeistään 1.10.1981, koska olet syntynyt ennen vuotta 1976, jolloin uusi isyyslaki tuli voimaan.
Älä haikaile isyysasioiden perään menetät vain voimia elämään. Katso suoraselkäisesti eteenpäin!
vaan ajattelen asioita hyvinkin arkipäiväisesti..
Mielestäni jokaisella ihmisellä on oikeus tietää sukulaisensa, varsinkin vanhempansa.
Kiusallisia tilanteita tulee esim. lääkärissä, kun kysellään, että onko suvussa sitä ja sitä sairautta..Niin, onkohan...?
Kun aloin seurustella ( asun pienellä paikkakunnalla, jolla myös äitini on asunut nuoruudestaan saakka), kävi monestikin ajatus siitä, että onkohan tämä poika vaikka serkkuni, kenties velipuoleni, ei ehkä kuitenkaan isäni???
En missään nimessä toivo, että olisin jossain vaiheessa seurustellut sukulaiseni kanssa...
Poikani alkaa olla nyt siinä iässä, että kenties piankin astuu tyttöystävä kuvioihin.
Miten voin tietää, ettei ole pojalle sukua?
Tässä näitä päällimmäisiä asioita, miksi haluan tietää.
Joskus nuorempana asia vaivasi muista syistä.
Enää en tarvitse isää siinä mielessä kuin olisin joskus tarvinnut...
En ole kovin suuri asinatuntija vanhan isyyslain kanssa mutta muistaakseni vanhassa isyyslaissa oli sellainen periaate että (avioliittoa lukuunottamatta jossa aviomies automaatisesti katsottiin isäksi) miehen ei tarvinnut pakolla tunnustaa lasta vaikka olisi testit tehtykin. Isyyden tunnustaminen ja vahvistaminen oli aivan miehen vapaaehtoisuuden varassa. Uudessa isyyslaissahan isyys voidaan vahvistaa miehen vastustuksesta huolimatta.
Sinänsä ymmärrän äitisi asenteen jos kyseessä on todella se tilanne että isyys on voitu vaikkapa testein varmistaa mutta mies ei silti ole tunnustanut isyyttä, niin on siinä syytäkin katkeruuteen lapsen isää kohtaan.
Veriryhmätukimus ei ole riittänyt, vaikka todistusvoima oli ollut 99,5 %
KKO palautti asian KO:teen, kun mies väitti ettei ollut maannut lapsen äitiä ja kukapa sen sitten todistaisi? Juttu palautettiin äidin ja isäksi väitetyn kuulemista varten, oli tapahtunut menettely virhe.
Kuitenkin nykyisin isyyksiä vahvistetaan vain harkintaa käyttäen ja vielä kuolleelle.
Kyllä miespoloiset ovat kovilla varsinkin jos omaisuutta jää jaettavaksi maallisen vaelluksen päättyessä.
Jos elät pidempään kuin äitisi, niin varaudu äitisi kuolinvuoteen ääreen - silloin hän kertoo kuka oli isäsi tai mahdollinen isäsi, jollein äitisi ole itsekkään varma asiasta.
Dna-testejä varten varulta verta pakkaseen, mikäli sairaalat tai labrat niitä säilyttää. Verta äidistäsi, itsestäsi ja pojastasi. Jos isän nimi putkastaa esiin ja on elossa, niin voi varmistaa isyyden.
Näkyy olevan teille isää kaipaileville uusi viesti "Niin siitä hukkaamisesta" nim. Isätön.