Mitä ihmeellistä OK-talossa?

Ei ihmeellistä, mutta muutamia juttuja on.

Rauha ja hiljaisuus. Itsemääräämisoikeus, oma valta päättää omista asioista eikä ole naapuri seinän takana.

Täysin totta, että nykyajan tontit ovat ällistyttävän pieniä, etenkin rakennusoikeuteen nähden. Eikä ne muuten maallakaan ole sen kummempia, kaava-alueilla. Suomessahan maata piisaa, vaikkei sitä valmistetakkaan lisää. Kyse on ainoastaan maaomistajien ja gryndereitten pisneksistä. Pikkasen tsadin ulkopuolelta saa jo kunnon tontteja varsin sopuhintaan.

Rauhaa ja hiljaisuutta pitäisi osata arvostaa, jos on asunut rivitalossa tai kerrostalossa. Piha ei ehkä aina ole suuri, mutta se on oma. Hajurakoa naapureihin. Vaikka talot lähekkäin, meluhaitat äärettömän paljon pienemmät kuin kolhooseissa. Ja etenkin sisällä. Naapurin ja ittes välissä kaksi ulkoseinää ja ainakin joku kymmenen metriä ilmaa. Eipä tarvitse öisin kuunnella kun seinänaapuri rynkyttää eukkoaan.

Toisekseen, jos ei ole asunut ikinä maalla, ei ehkä tajua, että maalla nimenomaan on tekemistä aina paljon enemmän, kuin ehtii tekemään.

Tokikin aloitus oli vakioprovo. Mutta kirjoittaja selkeästi tsadilainen demari, joka asuu kaupungin vuokraluukussa ja on sairaan kateellinen, kun joku tuttu asuu mukavassa ja tilavassa ja etenkin omassa talossaan. Kandee miettiä, kannattaako aloittajan äänestää demareita jatkossa.

Eipä Helsinkiläinen voi mitään rauhasta ymmärtääkään kun kaikki asunnot on tungettu niin lähelle toisiaan että todellakin iha sama missä asuu. Meillä on lähimpään naapuriin puoli kilometriä,valot vilkkuvat metsän takaa ja rauhallista on. Kaikesta määrään todellakin ihan itse.

Hehheh :D totta, ei kaupunkilaiset ymmärrä sitä rauhaa mitä maalaisseudulla on, lapset viihtyvät oikein hyvin, jopa teinitkin, koska ovat oppineet nauttimaan myös siitä rauhasta, he eivät ole aina menossa joka suuntaan niin kuin kaupungissa. He ovat huomattavasti rauhallisempia. Myös vanhemmat, on ihana päästä kotia uuvuttavan työpäivän ja kamalan melun keskeltä, koti on rauhassa, naapureitä kyllä löytyy, mutta piha on isompi, ei ole naapuri heti vilkuttamassa aamukahvin aikana.. on sitä omaa rauhaa, voi pihalla vaikka hyppiä alasti, jos siltä tuntuu, järvessä uida ja vaikka kalastaa.. te kaupunkilaiset olette aina menossa, kamala stressi päällä, heti kun töistä tullaan, niin ette pysty rauhoittumaan, kova meteli jokasesta reijästä kantautuu sisälle.. toki olette tottuneet siihen, mutta onko olotila rauhaliinen???? ei ihmekkään kun kaupungissa masentuneisuus on huipussaan, koska voi olla hetken ihan hiljaa ja nauttia olosta.. sitä ihminen oikeasti vaatiin..
sen takia tehkää työt kaupungissa mutta asukaa maalaisseudulle, kaupunkiin on lyhyt matka shoppailemaan, mutta koti pitää olla rauhallinen paikka jossa nauttiin... oma koti kullan kallis ja kulta paljon kalliimpi !

Komppan edellistä, meillä ok talo taajamassa n,300 neliötä ja piilopirtti 10 Km:n päässä siitä maalla (maatalo). Sinne mennään aina rauhoittumaan, saa koiratkin olla irti pihalla!

Sielu ja keho nauttii rauhasta ja seesteisyydestä!

ps lasten aikaan laitettiin niille hevosia ja kyllä ne viihtyikin...

Nummelassa Uunimäentiellä esim. pari isoa 5000-6000 m2 tonttia. Vapaa-ajantonntteja joihin rakennetaan OKT:t nykyisillä villoitus yms. mausteilla.

Jotain 40 km Hesasta ja paikat kuin maalla-kaukana kaikesta kärystä. Kävin
katsomassa ja kun vanhan saamme kaupaksi, niin siinä on kaikki mistä olemme haaveilleet jo monta vuotta.

Voi toteuttaa upeat puutarhat. Pari ratsutallia on kilsan päässä. Linnunlaulua
voit kuulla ja kuunnella. Liikenteen melua ei lainkaan. Jos rakastaa luontoa ja
luonnonläheisyyttä, niin siinä se on.

Ei omakotitalossa mitään ihmeellistä ole, mutta olen valinnut sen asumismuodon, koska pidän tilasta, hiljaisuudesta ja omasta suojaisesta pihaterassista. Tontti on 1600 nelijötä, ja en näe mitä naapuri syö aamupalaksi, näen vain luontoa kun istun keittiöpöydän ääreessä, samoin olohuoneen ikkunasta näkyy vain luontoa Kodinhoitohuoneen ikkunasta näen kylläkin naapurin pihaan, mutta en vietä kovin paljon aikaa sen ikkunan ääressä, enkä myöskään makuuhuoneen ikkunan ääressä, sieltäkin näen kyllä naapurin kauniiseen puutarhaan, jonka myös näen kahdesta vierashuoneitten ikkunoista, työhuoneesta näen vain omaa kaunista puutarhaani.

Kannattaa tietysti jo rakennusvaiheessa miettiä monia asioita, se kuinka sijoittaa talon tontille ja minkä mallisen talon sinne laittaa vaikuttaa todellakin paljon viihtyvyyteen. Eikä taloa tarvitse jatkuvasti korjailla jos rakentaa laadukkaan talon, tietysti on itse vastuussa kaikesta, mutta sen hinnan maksan ilomielin tilasta ja rauhasta. Ja minä nautin juuri nelijöistä, talo pyysyy siistinä kun on tarpeeksi säilytystilaa, ja täytyy sanoa, että harvoin vaellan talossani, ja jos vaellan se johtuu yleensä siitä, että suunnittelen jonkun uuden sisustuksen ja yritän hahmottaa mitä näyttäisi hyvätä.

On ihanaa tulla töistä kotiin kesäiltana, otan lehden mukaan terassille puutarhakeinuun, kukaan ei näe minua, koska piha on niin hyvin suunniteltu, että olen täysin suojassa ihmisten katseilta.
Yleensä kuulen kyllä vain linnunlaulua, mutta ei se minua häiritse jos nyt joku naapuri sattuisi leikkaamaan nurmikonsa, tai jos naapurin pikkulapsi iloisesti tiskuu, tulee vain hyvälle päälle toisen onnesta.

Omakotitalo on 5 kilometriä torilta suurehkossa kaupungissa,, en minäkään vihtyisi maalla, muuta kun hetkellisesti, ja silloinhan voin käydä mökillä.

Itse rakennan Espooseen omakotitaloa. Tällä hetkellä asumme vielä kerrostalossa. Vaikka tontti ei olekaan kuin reilut 700m2, saa siihen kyllä ihan kivasti mahtumaan kahteen kerrokseen 180m2 ja talousrakennus päälle. Naapureihinkin jää ihan mukava hajurako (minimissään 9m) ja pihaakin jää lasten temmellettäväksi sopivasti - lähellä on sitten leikkipuistot yms jos haluaa enemmän tilaa. Rauha omakotitalossa on ihan eri kuin rivarissa tai kerrostaloasunnossa - ei ole väliä kuinka pitkäksi tuparit venyy yms.

Vaihtoehtona olisi tietty ollut ottaa samaan 10x isompi tontti jostain nurmijärveltä tai kirkkonummelta yms mutta arvostin tässä sijainnissa sitä enemmän että junalle on matkaa alle kilometri ja bussilinjoja kävelymatkan etäisyydellä kymmenkunta.

Yleensä omakotitalossa asumisen ihanuutta eivät ymmärrä ne jotka eivät ole siinä ikinä asuneet. Omat etunsa ja haittansa lienevät kaikissa asumismuodoissa elämäntilanteesta riippuen , mutta onhan tämä omakotiasuminen ihan juhlaa verrattuna johonkin lähiöbunkkerin kaksioon. On tullut kokeiltua maalaistaloa, opiskelusoluasunnon kautta bunkkerilähiön kaksioon, sieltä rivariin ja sitten omakotitaloon. Kaksi vuotta vietin Hesan keskustassa, joka oli silloiselle nuorelle miehelle aivan unelmapaikka.

Enää ei meikäläistä saa hissitaloon kuin jalat edellä. Vaikka ei meillä ole tonttia kuin 1400 m2, siinä on ihan riittämiin. Vieressä ja takana metsä. Umpitien päässä. Yhdellä sivulla maailman mukavin naapuri, niin mikäs tässä on ollessa.

Silti bussipysäkille vain 200 metriä, cittariin, kirjastoon,pankkiin,postiin ja ärrälle 600 metriä metsän läpi pyörätietä, lasten kouluun saman verran. Kaupunkiin 8 km, polkupyörälläkin 20 minuuttia. Ei voi valittaa.

meillä on iso tontti ruuhka-suomen, mittakaavassa, täällä vantaalla (n.1500m2)

Olen luonteeltani koti-ihminen, samoin kun mieheni.

Molemmat tykätään touhuta paljon ja jatkuvasti, ja etenkin toi puutarha kesäisin on meille molemmille rakas henkireikä ja harrastus. Ja kun vanhassa rintsikka talossa asutaan, niin talvella ollaan sitten rempattu tai uudistettu jotain talon sisällä.

Vaikka nyt joku irvileuka nyt vanhasta talosta tässä vaiheessa alkaa vittuilemaankin, niin kyllä me ainakin ollaan tykätty hirveesti laittaa, sisustaa ja rempata tätä taloa. Koetaan molemmat muutenkin että vanhassa talossa on enemmän tunnelmaa, niin ja tietysti sitä meille mieluista tekemistä ;D

Okt:ssä asuminen on myös elämäntapa. "Laiskan" ihmisen hommaa tämä ei ole. Tossa just viikko sitten puhuttiinkin siitä että me varmaan tylsistyttäs kuoliaaksi kerrostalossa tekemisen puutteeseen (meillä ei ole televisiota avattu varmaan puoleen vuoteen, nettiä käytetään lähinnä uutisten lukemiseen)

Mut näin on hyvä.. toiset tykkää kerrostaloista toiset okt;sta ja muut siltä väliltä. Ja hyvähän täällä suomessa on, kun saa sen asuinsijainninkin valita oman maun ja mieltymyksen mukaan. Hyvä on ettei kaikki halua samoja asioita!!!

Ei perkele mitä idiootteja. Kumpikin puolisko.

saa tehä mitä haluu ,ikinä oo mitää lupia kyselty senjälkeen kun kaupungin virkamies sanoi että tehkää mitä haluatte. Erään projektin jälkeen kyllä kävimme ilmoittamassa että tälläne tuli tehtyä, valokuvat oli mukana ja ne otti ne ja liitti johonkin papereihinsa ja sanovat että hyvä tuli jatkakaa samaan malliin, ovat pari kertaa käyneet valokuvia ottamassa vuosien mittaan ja kehuja on vaan tullut. Näin täälläpäin ,mutta vaikeampaa ehkä muualla ja varsinkin jos rumaa rakentaa....

Kaupunki-ihmiset on oma lajinsa. Kun en ole suuressa kaupungissa koskaan asunut, en heidän sielunelämäänsä ole voinut sukeltaa.

Tämän pienen kaupunkini keskustassa olen kuitenkin asunut useammassakin kerrostaloasunnossa. Menettelihän se aikansa, ja kun olin nuorempi. Suosikkikapakkani oli kivenheiton päässä. Kesäöisin, kun pidin makuuhuoneen ikkunaa auki, kuulin musiikin ja metelin sinne asti. Opin "kuukauden orkesterin" repertuaarinkin ulkoa.

Mutta koska olin lapsuuteni asunut omakotitalossa, en ikinä oppinut omaksumaan kerrostaloasumista. Ajattelin aina, että se on väliaikaista, kuten olikin.

Ärsytti se liikenteen meteli heti aamusta. Ja se, että vaikka pihassa oli oma autopaikka, siinä saattoi koska tahansa olla jonkun vieraan auto. Yhdessä asunnossa kellarivarastooni murtauduttiin ja sieltä vietiin autoni talvirenkaat ja muutakin tavaraa. Samassa talossa eräs yli-innokas naisihminen vainosi minua suurin piirtein kaikesta. Milloin olin pitänyt mattojani liian kauan tuuletusparvekkeella, milloin poikaystäväni oli hänen mielestään ollut meillä liian kauan ("eikös pitäisi merkitä talonkirjoihin ja pläp pläp pläp"). Parvekkeella ei saanut tehdä sitä eikä tätä, ilmeisesti ei olisi saanut siellä ollakaan. Pelargonioistani tippui lehtiä kuulemma heidän parvekkeelleen.

Joka ikisessä kerrostaloasunnossa, missä olen asunut ja missä olen vieraillut, tuntuu olevan sama ongelma: parvekkeen ovesta vetää. On talo sitten uusi tai vanha.

Ja joka ikisessä talossa tuntuu olevan oma talopoliisinsa, joka kyttii ja vahtii kaikkea. Joku valittaa ja narisee aina.

Ostimme omakotitalon, ja sen jälkeen olemme saaneet oman rauhan. Lisäbonuksena maaseutuympäristön. Meillä on oma iso piha, missä ei kukaan määräile meitä eikä vahdi eikä valita. Voin ottaa pihassa aurinkoa alasti jos huvittaa. Naapuriin on sen verran matkaa, että niin voi tehdä. Lapset saa vapaasti temmeltää pihassa, kukaan ei tule komentelemaan, missä saa leikkiä ja missä ei. Kun tehdään pihaan lumilinna ja lumiukko, ne saa siinä olla ilman, että kukaan paskapää tulee ja särkee ne. Voimme viettää juhlia pihassa, laulaa ja tanssia ja tehdä mitä huvittaa. Mies saa ottaa vaikka minkälaiset perskännit ja maata pihassa vaikka koko siunatun päivän, ei tule kukaan pois häätämään eikä putkaan viemään. Koira saa olla pihassa vapaana ja sillä voi olla oma koppi. Voin istuttaa pihaani mitä haluan tai ollla istuttamatta, mikään sääntö ei sido. Ei ole pakko haravoida pihaa jos ei huvita. Autot saa olla omassa pihassa missä kohdassa tahansa. Saan tuulettaa mattoja ja petivaatteita mieleni mukaan, jättää vaikka yöksi ne pihalle. Saan pestä matot omassa pihassa, kukaan ei motkota eikä tule lukemaan järjestyssääntöjä. Mies saa soittaa haitariaan vaikka yöllä jos huvittaa. Saunoa voidaan milloin halutaan, vaikka läpi yön. Lapset saa rakentaa majoja pihaan ja juosta läheisessä metsässä leikkimässä. Niin, mustikka-, puolukka ja sienimetsät aukeavat heti pihan reunasta, ei tarvitse lähteä sen kauemmaksi. Voin poimia piirakkamustikat samantien.

Eikä tarvitse tuijotella ikkunasta vastapäistä kerrostaloa, ei parkkipaikkaa, ei roskakatoksia. Luonnossa kulkeminen tarkoittaa oikeata metsää polkuineen, metsälampineen, tuoksuvine notkelmineen ja rämeineeen, ei kaupunkiin varta vasten rakennettua valaistua puistoa. Uiminen tarkoittaa järvessä uimista, ei tekolampea eikä uimahallia.

Täällä voi oikeasti tavoittaa hiljaisuuden ja rauhan. Voin mennä keskellä yötä ulos, asettua makuulle nurmikolle tai keinuun ja katsella avaruutta ja tähtiä. Talvella voimme juosta saunasta alasti ulos ja tehdä lumienkeleitä, kukaan ei näe eikä pidä hulluina. Seuraamme elämää lintulaudalla, ei tule kukaan valittamaan, että "linnut sotkevat, kun ruokimme niitä." Omapahan on asiamme.

Ei tämä idylli ole, mutta aika lähellä sitä.

Täällä on normi asuinalue ja tontti n. 2000 m2 ja saa soittaa musiikkia niin lujaa kuin pää kestää,kunhan ikkuna tai ovet ei ole auki.
Ei yhtiövastikkeita, ei yhtiökokouksia, ei yhtiötalkoita ja ei niitä fakin perssilmää jäätäviä putkiremppauhkia ynnä muuta x 3000
Siten on ihmeellistä asua omakotitalossa.

Joku tuossa ihnetteli, että jos kerran nuoret tykkää asua maalla omakotitaloissa, niin miksi sitten he viettävät aikaansa viikonloppuisin kylällä jotain p....rallia kierrellen?

Höh? Eikö kirjoittaja muka itse ole ikinä ollut nuori vai mikä mättää?

Kaikki nuoret, asuinpaikasta riippumatta, haluavat tietyssä iässä kokoontua yhteen tekemään nuorten omia juttuja. Ja kyllä, myös maalla asuvat nuoret hölmöilevät, se taitaa olla luonnon laki.

Ja kyllä aina osa nuorista tekee niitä isompiakin hölmöyksiä, jopa rikoksia jne., on he sitten maalta tai kaupungista. Mutta jotenkin vain tuntuisi siltä - ihan omasta mielestäni vain, kun on tätä tahkoa jo kierretty - että kaupungissa sitä tapahtuu enemmän kuin maalla. Kuitenkin. Voi johtua vain siitäkin, että kaupungeissa on enemmän ihmisiäkin.

Sitä peerallia ajettiin jopa minun syntymäpitäjäni käpykylän raitilla 60-luvulla. Mutta ihan ihmisiä meistä kaikista kuitenkin sukeutui, ajan mittaan. Nuoruus on nuoruutta.

Mutta kyllä vaan oli mukavaa asua maalla omakotitalossa nuorenakin. Enkä ole huomannut, että omat lapseni olisivat mitenkään kärsineet maalla asumisesta. Kai he olisivat sitten muuttaneet muualle, jos sitä olisivat kaivanneet, mutta tännepä jäivät jokainen ja tänne perustivat perheensä ja rakensivat talonsa. Mahdollisuuksia olisi ollut muitakin.

Äitini asuu nykyään kerrostalossa, koska se on hänelle iäkkäänä jo helpompaa ja palvelut lähempänä. Muuten menettelisi, mutta se ihmeellinen kytisteleminen naapurien taholta ärsyttää. Kun menen äidille kylään, viisi kuusi muijaa kökkii pihassa tuijottamassa. Yksi vanhempi mies seisoskelee kaikki päivät samoilla sijoilla parkkipaikan tuntumassa ja vahtii autojen vieraspaikkojen käyttöä.

Vanhana varmasti muutan kerrostaloon, siis jos oikein vanhaksi elän ja kuitenkin vielä pystyn asumaan itsekseni. Mutta niin kauan kuin suinkin pystyn ja kykenen, haluan asua omassa talossa. On se oma määräysvalta kuitenkin. Eipä ole kellään nokan koputtamista minun elämisestäni ja olemisestani. Kai se on juuri tuo hirveän suuri tarve olla oman elämänsä herra, niin pitkälle kuin suinkin mahdollista, se on ollut minulle aina tärkeätä.

Rivarissa asuminen olisi minulle kaikkein kamalinta. Riittää jo, kun käyn kylässä sellaisessa. Voi herran tähden, postilaatikoistakin on saatu meteli aikaan, yksi ystäväni istutti jonkun pensaan pihalleen ja sai muilta haukut, koska ei saa istuttaa muuta kuin yhteisesti sovittuja lajeja. Sama ystäväni kasteli kulottunutta nurmikkolänttiään ja taas tuli nootti, ettei vettä saa sellaiseen kuluttaa. Kun olin hänellä yökylässä, autoni paikasta nousi mekkala. Työkaverillani on juttua jos toistakin rivitalonaapureistaan. Eläkkeellä oleva opettaja ei ole päässyt opettamisestaan, nyt hän opettaa jatkuvasti muita asukkaita roskien lajittelussa ja roska-astioiden oikeaoppisesta käytöstä. Eräs toinen kotona kaiket päivät oleva naisihminen seuraa katse terävänä omalta pihaltaan kaikkia naapureidensa tekemisiä, koko ajan sen näköisenä, että pääsisi huomauttamaan jostakin.

Ei saa..... Tuollaista en kestä!

Ei OKT:ssa sinänsä ole mitään ihmeellistä. Jos pitäisi valita kerrostalon tai 500 neliön tontille rakennetun lähiöOKT:n välillä, niin valitsisin kerrostalon. Yhtä lähellä naapurit, eikä omasta rauhasta tietoakaan. Kerrostalossa kuitenkin pääsee helpommalla pihahommien yms kanssa.

Jos kuitenkin puhutaan OKT:sta joka ei sijaitse missään kuppaisessa lähiössä, ja tonttia on talon alla vähintään 2000 neliötä, niin OKT:n valitsisin miettimättä.

Itse valitsin OKT:n 5000 neliön tontilla jokivarresta, enkä voi parempaa toivoa. Avovaimoni kanssa rakennettiin ja nyt on asusteltu uudessa talossa vähän vajaa 2kk. Lähin naapuri on n. 50 metrin päässä metsäisen kumpareen takana, joten ei ole häiriöksi.
Meillä on oma ranta ja venepoukama n. 200 metrin päässä, sopivan kaukana ettei lasten kanssa tarvitse hätäillä, mutta kuitenkin niin lähellä ettei tarvitse autolla kalastamaan lähteä.
Omaa metsää (tosiaan, tontti oli 5000 neliötä, vaan ostin metsäpalstan josta tontin lohkaisin, jäljelle jäi muutamia kymmeniä hehtaareita myös metsää) josta saadaan polttopuuta niin paljon kuin tässä talossa koskaan saadaan poltettua.

Tosiaan, työmatka on tällä hetkellä 50km, eli vähän reipas puoli tuntia autolla, ja kun kotiin tulee niin kaikki ympärillä on omaa.
Ei tarvitse pyydellä taloyhtiöltä lupia remontteihin, eikä tarvitse nöyristellä taloyhtiötä missään asiassa. Talosta teimme juuri sellaisen kuin halusimme (piirrettiin talo yhdessä avovaimon kanssa), kukaan ei määrännyt kattokulmaa, talon väriä, pintamateriaalia eikä mitään.

Ja kevät kun tulee, niin voi sitä ihanuutta. Linnut laulavat tauotta, joutsenet tuuttailevat, kuovit huutavat, sorsat ja korpit raakkuvat, metsäkauriita, hirviä ja jäniksiä hyppii pihalla. Katson ikkunasta joelle ja katson että lupaavasti molskahtelee, lohi ja taimen ovat nousussa. Nappaan vavan ja lähden joelle, josko vaikka hopeakyljen saisin.

Syksyllä kävelen talon takaa metsään 20 metriä ja voin poimia sienet muhennokseen, marjat pakasteeseen ja halutessani saan vaikka jänis- tai teeripaistin, kävelemättä 100 metriä enempää..

Luojan kiitos kaupunkilaistollot eivät tiedä maalla asumisesta yhtään mitään!

Itse asun Helsingin Ruoholahdessa vanhassa,mutta hyvinvoivassa taloyhtiössä.
Ylin kerros,kolmio ja 94 m2.
Viihtyvyyttä lisää yli 3 metrin huonekorkeus ja lähes metrin paksuiset seinät.
En voisi edes kuvitella asuvani omakotitalossa.Ehkä jossain sellaisessa kuitenkin,mikä sijaitsisi keskustassa ja olisi täysin huoleton,mutta sellaisia kun ei tietenkään ole.
Tässä on kaikki lähellä,kaupat,ravintolat ja työpaikka.Autoakaan ei ole pakko omistaa,koska yleinen liikenne kulkee oven vierestä.
Olen myös melkoisen liikkuvaa sorttia ja eikä paljon muuta tarvitse kuin lämäyttää ovi kiinni,passi taskuun ja menoksi.
Tunnen olevani paljon vapaampi,kuin omakotiasuja.
Omakotitalo on varmasti monille se unelmien täyttymys,mutta minulle se merkitsisi aivan liikaa työtä,vastuuta,ongelmia ja huolia.

Miksi ette hanki kaupunkiasuntoa ja isoa omakotitalo maalta? Mulla on kummatkin ei tarvitse porata kumpi on parempi :-)

No eipä kummempaa, kuin että omakotitalo on koti, kerrostalo on väliaikaista asumista varten. Näin minä olin aina luullut enkä meinannut uskoa kun minulle valkeni, että joku todella asuu sellaisessa (kerrostalossa) koko elämänsä.

semmosia alkaa olla yhä enemmän jotka EI OSAA asua ok-talossa, kun ovat jo omat vanhemmat asuneet ikänsä kerrostalossa, niin ei ole mitään yhteyttä enää normaaliin asumiseen ja itse jonkin asian tekemiseen. Miehet naismaistuu, kun ei mitään 'miesten'hommia kerrostalossa voi tehdä. Ei se loputon salilla käynti mitään miehen hommaa ole vaikka monet niin kuvittelee. Ei silti, ei siellä naisillekaan mitään tarjolla ole kun on ruoka laitettu ja tiskit koneessa niin mitä sitten.... pikku siivoilua ja loppuaika on tyhjää täynnä.... siitä helposti lähtee pikku tissuttelu niin miehillä kuin naisillakin ja ihan siksi kun ei mitään mielekästä tekemistä. Ei niin, että kaikilla niin kävisi mutta melkoiselle osalle kylläkin.Saattaisi se omalle kohdallekin osua jos pakosta joutuisi kerrostaloon missä ei mitään tekemistä, väkisin sitä siinä pitkästyisi. Ja nyt on taas turha alkaa jonkun luettelemaan kirjastot, teatterit, elokuvat ym. ei ne mitään ratkaise siihen verrattuna että voi ihan itse omin käsin toteuttaa omia tekohalujaan, oli sitten mies tai nainen. Ja miehelle se oma tila ja oma tekeminen merkitsee vieläkin enemmän kuin naiselle, kyllä joka miehelle pitäisi olla oma autotalli/verstas, jossa voi tehdä mitä mielii. Siinä säästyisi moni masennukselta ja muilta huonoilta tunteilta.

ei ole mies eikä mikään joka ei osaa mitään käsillään tehdä ja korjata sitä mikä rikki menee itse ,ettei aina tarvi olla vieraan avun varassa.Ikinä en sellaista ukokseni ottaisi jolla ei työkalut kädessä pysy. Mikä se sulla on sitten se miehen mitta jos ei taito tehdä jotain..... sen pituus vai....

Tää on asia, jota olen itsekin usein mietiskellyt. Että mitä miehet tekee kerrostaloissa iltaisin ja viikonloppuisin? Naiset nyt useimmiten jotain tekemistä itselleen löytää, mutta entä miehet?

Ihan totta, istuuko ne sohvalla ja katselee televisiota?

Mun mies tulis pitkiin täihin. Se tarvitsee todella sen autotallin, verstaan, vajan ja pihan. Ja kunnon saunan.

Mun miehellä on kaikennäköistä vempainta ja kulkuneuvoa, missä se niiitä säilyttelisi jos asuttaisiin kerrostalossa? Sillä on oltava aina jonkinlaista tekemistä, ja just siksi minä sitä niin kovasti rakastankin, kun se on niin kätevä ja osaava. Ei todella tarvitse minun mies mitään maksullisia kuntosaleja eikä typerännäköisiä hölkkätrikoita. Puunhakkuut, raivaustyöt, lumi- ja muut pihatyöt jne. pitää huolen kunnosta ja vartalosta. Työnteolla aikaansaatu hyvä kroppa on paljon paremman näköinen kuin punttisalilla väkisin punnerreltu.

Mies, joka ei osaa käyttää kirvestä eikä sahaa, ei ole minusta oikein mieskään. Tai no, kai se jonkunlainen mies on sekin, mutta ei yhtään kiinnostava eikä anna seksuaalista latausta.

En tosiaan ihmettele, että kaupunkiin ja kerrostaloon joutunut maalaiselämän tottunut mies alkaa pikkuhiljaa juopottelemaan. Mitä muuta siellä voisi tehdä? Maalla, omakotitalossa asuessa sitä voi aina lähteä vaikka kalaan. Pilkille. Tai koiran kanssa metsiä samoilemaan. Tai kääntää kasvimaan. Tai tutkimaan naapurin miehen rikkimennyttä ruohonleikkuria. Tai ihan mitä tahansa muuta kuin istua ja tuijottaa kerrostalon ikkunasta toisen kerrostalon seinää.

ei tässä mistään 'maalla'' asumisesta ole kyse. ne ok-talot sijaitsee yleensä kaupungeissa tai muutaman km.n päässä. Maalaisten maatalot on eri asia kuin ok-talot. jos ei kerrostalossa asuva sitä tiedä.Meidän ok-talo on 3km päässä keskustasta emmekä ole missään syrjässä, työmatkaa on 2,5km, eikä mitään ruuhkia tunneta ja se matka kestää n.10min, tallista lähdettynä.Kaikki 'palvelut 'ja kaupat on 2-5 km päässä... hui ..onpa kaukana ja 'pitää' olla 2 autoakin.... no huh-huh noita luuloja....

Merenrantaan kalaan? No missä te kerrostaloasukit sen kalanne sitten valmistatte, onks teillä esim. savustuspöntöt parvekkeella? Perkaatteko te kalanne kylpyhuoneessa?

No joo, voitte "rassata" autoanne siinä kerostalon pihassa tai maksetussa autotallissa, mutta missä te säilytätte vaikka mönkijää tai moottorikelkkaa? Jos kerran teillä kaikki samat mahdollisuudet on kuin omakotitalossa.

Pääseehän kerrostalosta ulos, tietenkin. Mutta ei omalle yksityisellle pihalle. Jos yleensä millekään pihalle.

Kaupunkilaiset muuten aina kehuu juuri tuota, kuinka eivät tarvitse omaa autoa, kun julkiset kulkuneuvot liikkuu niin tiheään ja kyytiin pääsee melkein rapun pielestä. Kentis niin onkin, mutta miksi kaupungit sitten ovat kuitenkin täynnä yksityisautoja, jos niitä ei mihinkään tarvita?

Eikö merikalat ole ihan eri kaloja kuin järvissä? En ole kuullut että merestä voisi onkia ahvenia, vai voiko? Miten helsinkiläinen menee ongelle, missä hänen soutuveneensä on? Tuli vaan mieleeni. No eihän toki kaikki kaupunkilaiset ole helsinkiläisiä eikä asu meren rannalla.

Itse en haluaisi asua ihan sydänmaalla, mutta en missään kaupungin keskustassakaan enkä varsinkaan kerrostalossa. En halua haistella kenenkään naapurin silakanpaistokäryjä eteiskäytävässä enkä varsinkaan omassa kodissani ilmanvaihtokanavien kautta. Enkä halua ottaa naapureita huomioon joka asiassa. Se minua ei haittaisi ollenkaan, että naapurit tömistelisivät tai kolistelisivat asunnoissaan ja porraskäytävissä, mutta se, että minä itse en sellaista voisi tehdä ilman, että joutuisin puhutteluun ei miellytä minua lainkaan. Eli minä haluan elää täysin omin nokkineni ja omin ehdoin. Naapureita saa olla, mutta sellaisen matkan päässä, että kaikki saa asua rauhassa eikä kukaan häiriinny mistään.

Kerrostalon piha ei ole sitä privaattia tilaa ja kaikki, mitä siinä teet, on jokaisen nenän alla nähtävillä. Ei vaan käy mulle!

No just, ainahan suomalaiset riitelee. Sehän on ihan tunnettu asia. Kuulemma yksi suurimpia oikeuslaitosta rasittavia juttuja on kaikenlaiset turhanpäiväiset ja periaatteelliset rajariidat, ja niitä käydään yleensä vuosikausia. Näin ainakin kerran kuulin yhden tuomarin suusta.

No onneksi en ole itse moiseen törmännyt. On tässä saanut ihan rauhassa elellä.

Oikein tiukkaan rakennetut omakotitalot on loppujen lopuksi ihan sama juttu kuin joku rivitalo. Yhtä poissuljettu vaihtoehto minulle.

Ehkä nää maaseudun miehet on tosiaan sellaisia, joille luonto ja avaruus on jotenkin sisäänrakennettuja juttuja. On tärkeätä, että saa olla ulkona ja tehdä siellä mitä sitten tekeekin. Autojen "rassausta" nykyään on vähemmän, mutta aina tekevälle miehelle töitä löytyy. Uudehkoja autoja ne on täälläkin eikä niihin itse oikein voi ruveta enää nykyään mitään tekemäänkään. Täällä jos missä sen auton pitää toimintavarma ollakin, täällähän ei bussi aja oven eteen.

Ehkä nää maaseudun ihmiset, niin miehet kuin naiset, on niitä jotka ei kaipaa sitä ylen helpotettua elämää.

voi onnettomia... kun eivät edes tiedä että ahvenia on sekä meressä ja järvessä.... paitsi että itse en koskaan ole syönyt järviahventa.... verkot on aina meressä olleet ja ongittukin on... joskus.... se 2,5km matka tehdään autolla sen takia että pääsee nopeammin kotipihalle puutarha hommiin.... nam... siinä sitä hyötyliikuntaa ...nytpä lähdemme maalaamaan alakertaan autotalliin ... pirttikalusto on työn alla naapurille.

No mä en taas ole koskaan syönyt meriahventa. Oikeesti, en ole ikinä sellaisesta kuullutkaan. Näin sisämaan ihmisenä ei ole tullut moista eteen. No nyt sitten senkin tiedän. Tai voihan olla, että aikanaan koulussa on tuokin kerrottu, mutta niistä ajoista on jo niian kauan että on häipynyt ajan uhohduksiin. Olen vain kuvitellut, että ahven on järvikala.

Sulla on siis omakotitalo kaupungin keskustassa tai ainakin heti välittömässä läheisyydessä. Meillä taas on talousalueen keskustaan matkaa yli 20 km. Kaksi ja puoli kilometriä ei täällä ole matka eikä mikään, johan sen koululaisetkin kävelee joka päivä edestakaisin.

sama on ahven lajiltaan oli sitten kasvanut meressä tai järvessä, paitsi ettei se järvessä kasvanut maistu miltään ja on yleensä matoja täynnä, siksi syön vain kuvittelemaanne 'meriahventa'.Sama pätee kaikkiin järvikaloihin.

pentujen pitääkin kulkea pidemmätkin matkat jalan /pyörällä, muutenkin ovat lihavia ja liikkumattomia, tulee seuraava sukupolvi joka ei kohta osaa edes kävellä kun jokapaikkaan kuskataan autolla.

Kyllä se olis hyvä kulkee aikuistenkin, liian lihaviahan nekin on. Kaupunkilaisten lihavuus vain lisääntyy, kun ei ole edes niitä kuulusia LUMITÖITÄ, joita niin kauheasti pelätään ja niiden takia täytyy saada asua kommuunikerrostaloissa. Laiskiaisten olomuoto, ja se näkyy.

näinhän se on ja kaljaa v,tutukseen päälle, kyllä se siitä paisuu, se kerrostalollinen....

Niin oliks se tulos se, että noilla alueilla on suhteessa väestömäärään eniten lihavia miehiä tai naisia, vai että niistä kaikista Suomen lihavista ihmisistä lihavimmat löytyy tuolta? Siinä on nimittäin ero. Jos kyse on jälkimmäisestä, kuten väittämästäsi ymmärrän, asia voi johtua geeneistä. Pohjanmaalta löytyy paljon voimakasrakenteisia ihmisiä, joilla painokin voi sitten kertyä suhteettomiin lukuihin jos ei ihminen pidä itsestään kunnolla huolta. Tiedä häntä.

Pohjanmaallahan on muuten paljon mustalaisia, ja mustalaismiehethän nyt ei askelta ota, jos vaan suinkin on mahdollista mennä autolla, vaikka melkein ovesta sisään. Ja niillähän ne valtavimmat pallomahat on...

En kyllä allekirjoita tuota, että maaseudulla ihmiset kulkisivat pienetkin matkat moottoripeleillä. Täällä kun ei joka paikkaan moottorivehkeillä edes pääse.

No toi mustalaisjuttu nyt oli ihan vitsiksi tarkoitettu heitto, ehkä et sitten sitä sellaiseksi tajunnut.

Mutta kyllä monet pohjanmaalaiset on rakenteeltaan vankkoja, nehän on sellasia "vesakeskisiä" tyypiltään. Paksuniskaisia painijoita. No joo, toikin oli sitten enempi vitsi.

Mikäs sitten voisi olla selitys sihen, että eniten lihavuutta esiintyy näillä eteläpohjanmaalaisilla miehillä ja sitten taas pohjoiskarjalaisilla naisilla? Onhan se nyt jotenkin kummallista, että sukupuolet noin jakaantuu. Luulisi, että jos kyse on siitä, että autoilla kuljetaan pienetkin matkat, niin luulisi niiden nyt yhtä paljon niissä autoissa istuvan sitten miesten kuin naistenkin.

Asun kyllä, en nyt ihan Pohjanmaalla, mutta siinä liepeillä. Eli paljon tulee asioitua niillä suunnilla, ja mulle ei kyllä ole pistänyt mitenkään silmään, että siellä olisi poikkeuksellisen paljon lihavia miehiä. Tanakoita jässiköitä kyllä näkee joskus, mutta ei mitään ylilihavia ole osunut silmiini yhtään sen enempää kuin muuallakaan kulkiessa.

Kaikkea ei voi korvata ostopalveluilla. Kaikki eivät nauti kaiken ostamisesta uutena, vaan haluaisivat tehdä ne itse. Esim. tekstiilit tai puunikkarointi. Se vaan että kerrostalossa tuollanen ei onnistu. Täällä ei saa tehdä mitään, täytyy vaan syödä, nukkua ja istua hiljaa sohvalla.

Olen nuoruuteni asunut ok-talossa ja sinne haikailen. Ei ollut naapureita näköetäisyydellä, luonnon rauha ja hiljaisuus ja mikä kaikkein parasta: jos tuli hyvä nikkarointi-idea, sen sai toteuttaa! Eikä tullut kukaan urputtamaan että "onks sun pakko tehdä itse, mikset vaan osta kaupasta".

Jos vaan olisi varaa, muuttaisin ok-taloon. Vielä kun ei ole taidettu keksiä jotain välimuotoa, että olisi yhtä vähätöinen kuin kerrostalo mutta samalla tekemisen rauha.

Asuin lapsuuteni ja nuoruuteni kerrostalossa Helsingin Etelä-Haagassa ja päätin silloin ettei sitä helvettiä enää koskaan.

Nyt asun Tampereella 6 km kaupungin keskustasta ok-talossa metsän reunassa ja järvi vieressä, oma tontti 2000m2 ja ennenkaikkea oma tupa ja lupa sekä se jumalainen rauha.

Olen elämäni aikana asunut 4 kk kerrostalossa, 6 vuotta rivitalossa ja 45 vuotta omakotitalossa. Omakotitalossa on ehdottomasti kaikkein mukavinta asua. Kertsit ja rivarit ahdistaa.....

Hämmentävintä tässä ketjussa on se, että okt on jotenkin automaattisesti yhtä kuin lande? Ei kai se ole pointti. Me valitsimme omakotitalon rakentamisen, koska silloin saamme juuri sellaisen talon kuin haluamme. Se oli kaikista tärkein asia. Totta kai olisimme rakentaneet sen Kaskisaareen tai Eiranrantaan jos olisi sieltä mahdollisuus saada tontti, mutta koska ei ollut niin nyt ollaan noin 15km päästä kehä3:lta, se on riittävän lähellä.

Eli en minä ainakaan sen takia okt:hen halua että olisin kaukana palveluista vaan päin vastoin. Samoin ei voisi vähempää kiinnostaa joku saakelin marjapensaat tai kasvimaat tai halonhakkaus, nää ei ole mitään synonyymejä okt-asumiselle. Järkevä lämmitysmuoto ja siisti ja helppohoitoinen piha niin hyvä tulee, ja pihatiellä ja pihalla käy traktori tekemässä lumityöt jne.

Jos joku väittää että pihatyöt on paras tapa kasvattaa kuntoa / lihaksia, niin kuulostaa siltä että yritetään hakea omalle loputtomalle puiden kanssa räpeltämiselle joku tarkoituskin. Ei pihatöillä se kunto kasva kuin Rocky 4:ssä.

Voisin myös asua kerrostalossa jos saisin koko kattohuoneiston jostain modernista talosta ja pääsisin itse vaikuttamaan sisustaan rakennusvaiheessa. Tähänkään ei käytännössä rahat riitä, joten okt:n rakentaminen sitten. Mihinkään vanhaan ok-taloon en kyllä suostuisi muuttamaan, mielummin vaikka sitten se rivarinpääty.

Totta, naapurien miesten ainoa harrastys autonpesu ja ruohonleikkuu, lumityöt.

näkee enemmän kuin haluaisi.

Hyvin hahmotat.
Ei kannata ostaa.