Meillä on 6-vuotias poika, joka ei kertakaikkiaan halua oppia tekemään yhtään mitään. Hän ei halua oppia sitomaan kengännauhoja, ei pyöräilemään, ei pesemään hampaita, ei uimaan, ei jalkapalloilemaan. Voileivän hän on oppinut voitelemaan itse monen kuukauden taistelun jälkeen. Voiko kyse olla puhtaasti laiskuudesta?? Olemme vaatineet lapseltamme yleensä sen verran mitä ikä milloinkin antaa myöten. Kerran tai kaksi hän korkeintaan saattaa jotain tehdä mutta sitten se sama virsi "mä en haluu", vaikka kuinka kannustaa tai vaatii. Toiset saman ikäiset tulee innosta puhkuen kertomaan kuinka ovat oppineet itse sitomaan kengännauhat tms. Neuvolasta ja psykologilta olen kysynyt neuvoa mutta heidän mukaan se kuuluu ikään. Mutta poika on ollut aina tuollainen! Yrittämisen halua ei löydy pätkääkään. Millä saa lapsen kokemaan tekemisen/liikkumisen riemua, vai saako millään?
6 v. ei halua oppia mitään
piitu
53455
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ei siitä muuten mitään tule. Muuten hän jää jälkeen muista
T: George Dunahy, foorumin omistaja.
Meillä tokaluokalle menevä poika, joka on juuri poikasi kaltainen. Ei halua harjoitella minkään tekemistä, jos ei kerralla osaa. Sanoo, että tekee sitten kun osaa. Pyörällä ajamaan oppi niin, että tarpeeksi kauan pidettiin apurattaita ja kun ne eivät enää koskettaneet maahan, otettiin pois. Oli silloin 5 vuotias. Uimaan oppi vajaa 7-vuotiaana. Siihen asti ui kellukkeiden kanssa ja yhtenä päivänä sanoi, ettei tarvitse kellukkeita. Poika ei ole kiinnostunut mistään liikunnasta, ei halua lähteä mihinkään liikuntakerhoihin yms. Koulusta ei yhtään kiinnostanut ja todistus oli sen mukainen.
En tiedä miten kannustaisi ja innostaisi poikaa. Hän itsee sanoo, ettei osaa mitään ja on kaikessa ihan huono ja tyhmä. Löydä siinä sitten sanoja, joilla poikaa kannustaisi. Ei voi olla missään hyvä, kun ei halua mitään tehdä. Leikkii kyllä mielellään ja ei muuta tekisikään.
Kuulostaa kyllä pikkaisen siltä, että lapsillanne saattaisi olla pulmia uuden oppimisessa. Kukapas sitä haluaisi oppia ja harjoitella uutta jos se on oikein takkuista ja hankalaa. Kyseessä voi olla esim. jonkin asteinen sensorisen integraationhäiriö tai pulmia hahmottamisessa.
Pieni lapsi ei osaa eritellä tuntojaan, niin että hän kertoisi tarkemmin, miksi oppiminen tuntuu ikävältä. Hän vain kieltäytyy ja osoittaa esim. riehumisella vastenmielisyytensä uuden oppimista kohtaan. Oman kokemukseni mukaan kaikki lapset haluavat oppia uutta. Aikuisen täytyy vain poistaa oppimisen esteitä.
Alle kouluikäisen saa neuvolan kautta tutkimuksiin ja kouluikäisen koulupsykologin kautta. Kannattaa selvittää pulmat ajoissa, sillä pitkittyessään asiat aina myös mutkistuvat.
kikka oppimiseen. Käytä siis leikkiä aina kaikenlaisissa tilanteissa apunasi eli apukeinona, näin voit auttaa lasta oppimaan asioita jotka ovat vastenmielisiä.
Opetteleminen on usein hankalaa mutta ei välttämättä ylipääsemätön tilanne. Lue kirjoista asioita ja sitten kokeilette niitä uteliaana, keksitte omia ratkaisuja joissa lapsi saa kokeilla älyään sekä taitojaan.
Äläkä tee leikistä mitään lässyn, lässyä vaan pitäkää myös yhdessä oikeasti hauskaa.
Lastentarhanopettajana on minulla näistä monivuotiset kokemukset joten tiedän mikä on yleispätevä ja toimii ehdottomasi hyvin että siitä vaan toimeksi.
Palloleikki on myös hyvä ottaa mukaan koska se on niin monipuolista treenausta mutta palloa ei trvitse aina potkia vaan on muitakin todella hauskoja pallon kanssa temmeltämisiä.
Älä sano että opetellaan jotakin vaan leikitte täydellä innolla siis vanhemmat mukana ja jos mahdollista niin kutsu muita lapsia leikkiin mukaan. Toiset lapset opettavat toisiaan paremmin kuin me aikuiset arvaammekaan.
Muista antaa kannustusta ja kehuja mutta kohtuullisesti, moitteet vaan jos siihen on todellista aihetta.
Leikin jälkeen sitten voitte pitää mukavan hetken vain olemalla yhdessä. Tehkää siitä kuin rituaali joka toistuu 2-3 kertaa viikossa, on hyvin tärkeää. Leikkituokiot eivät saa venyä liian pitkiksi on lopetettava silloin kun se on vielä hauskaa.
Leivot tai teet jotakin esim. jälkiruokaa lapsen kanssa keskustelette kokoajan tekemisistä. Sitten tarjoatte sen suurin kannustavin odotuksin.
Onko hän ainoa lapsi perheessä ? Näin käy surullisen monesti jos lapsi on ainut. Yhdelle lapselle on helpompaa ostaa tämän tahtomia asioita kuin esim kolmelle.Näin hän kuitenkin oppii siihen,että saa mitä tahtoo. Ja jos kerran pari kielletään niin alkaa itkuyritys...ja tahto saadaan läpi taas..
Teidän täytyy yrittää olla kovia,ei periksi asioita enää läheskään niin paljoa..ja jos jokin asia on päätetty oppia,niin siinä sitten vieressä seisotaan ja katsotaan että asia opitaan/tehdään. Valittakoot ihan rauhassa ettei halua..
Yhdessä lapsessa on sekin huono puoli,ettei tämä sosiaalistu niin hyvin,koska siihen ei ole mahdollisuutta.Hän tulee kiusatuksi koulussa,koska luulee kaikkien tekevän sielläkin niin kuin HÄN ITSE sanoo..