Kun et tule toimeen entisessä suhteessa, miksi hankit heti perään uusperheen.
Olisit itse ja kasvattaisit lapset aikuisiksi, jos sitten vielä on halua tuohon uusperheeseen tee se toki, mutta luultavasti olet ehtinyt pääsi selvittää ja sillä on jokin mahdollisuus tuodakin vanhuuteen seuraa.
Jo uusi suhde odotttamassa, ennekuin erokaan on ihan sairasta toimintaa, et ajattle edes itseäsi ja et missään nimessä lapsiasi. Eikä uusi suhde kuulu oikeasti moneen vuoteen mukaan , sillä ensin olisi nyt hoidettava asiat kuntoon omassa perheessä ja todella hoidettava ne lapset.
Olisit itse ja kasvattaisit lapset aikuisiksi, jos sitten vielä on halua tuohon uusperheeseen tee se toki, mutta luultavasti olet ehtinyt pääsi selvittää ja sillä on jokin mahdollisuus tuodakin vanhuuteen seuraa.
Jo uusi suhde odotttamassa, ennekuin erokaan on ihan sairasta toimintaa, et ajattle edes itseäsi ja et missään nimessä lapsiasi. Eikä uusi suhde kuulu oikeasti moneen vuoteen mukaan , sillä ensin olisi nyt hoidettava asiat kuntoon omassa perheessä ja todella hoidettava ne lapset.
Vastaukset 39
Vanhimmat
Se on muotia nyt!! On muotia olla uusperhen jäsen ja sitten sen jälkeen voikin alkaa muiden tavoin haukkumaan ja arvostelemaan, sekin on muotia voivotella kuin on kamalia exiä ja lapsia...voi voi...
Et ole muodissa jos sulla ei ole uusperhettä, etkä voi mennä minnekkään, kun ei ole puheenaihetta kuinka kamala se uusiperhe on, kun minä minä minä yritän kasvattaa miehen lapsia ja olla se järkevä ihminen.. kun exä on häirikkö.....voi itku.
Mutta malttoi odottaa melkein tunnin ennen kuin vastasi itselleen......
Lissutteluun katuu aina hyvä aloitukset.
Hyvät?? ei sulta lissu tule koskaan mitään hyvää, vaan täyttä sontaa.
Itse teen aina poistopyynnön näihin Lissuttelu-juttuihin. Toivottavasti muutkin.
Hyvä aloitus?! Vihapuhe/kirjoittelu on hyvä alotus?! Aivoton kirjoittelu kaikenlisäksi!
siis älkää välittäkö näistä Lissuista, vaan vastailkaa vain näihin oikeisiin asioihin.
Uskon että monta närästää omat oäätökset, jotka ovat vieneet elämän alamäkeen ja heistä saamme näitä Lissuja.
Lisuuile tiedoksi, lähtekää siitä piinasta jossa elätte ja eläkää muutama vuosi yksin, silloin ei kukaan ole sanomassa pahaa eikä hyvää. Saat elää niinkuin tahdot, toivottavasti elämä paranee, uskon siihen vakaasti.
Elämä tosiaan paranee eron jälkeen vaikka itse en sitä heti eron alussa uskonut. Miehen uskottomuus oli sellainen shokki ja siitä selviäminen vei omansa aikansa. Mutta päivästä toiseen lasten kanssa raahauduin ja yllätys, yllätys yhtenä kauniina päivänä huomasin olevani onnellinen. Minulla oli oma (velkainen) koti ja rakkaat lapset. Eli mitä ihmettä elämältä voisi muuta toivoa. Elettiin arkea ja juhlaa, toimittiin tiiminä ja oltiin perhe. En edes uskaltanut haaveilla että vielä tielleni osuisi ihminen joka minusta ja lapsistani välittäisi. Mutta niin vain kävi monen yksinäisen vuoden jälkeen. Sen verran ero otti koville että ihan hevillä en saman katon alle miehen kanssa muuta vaika kuinka kivaa yhdessä olisi. Oma tupa ja oma lupa on hyvä ratkaisu siinäkin tapauksessa että vietetään suurin osa ajasta yhdessä, uusperheenä.
Lastenkin kannalta ainakin meillä on kaikista parasta, kun mies ei ole meihin missään yhteydessä. Vaikka kuinka on isä, jos ei täytä sitä määritelmää käytännössä, niin ei sitä voi olla isä eikä sitä pidä isänä.
Kyllä se pitää tulla sydämestä.
Ei väkisin, niin kaikille on paras.
Kun se tulee vielä miehen omasta päästä, ettei tykkää omista lapsista, niin minkä sille voi, silloin se onkin muista helpompaa.
Uusperheen perustaminen on ymmärrettävää ja siinä ei ole mitään väärää. Ihmisen ei ole hyvä olla yksin.
Sitä sen sijaan EN ymmärrä', että uusia lapsia aletaan tuottaa maailmaan heti uuden suhteen alussa, vaikka mahdollisesti molemmilla on omia lapsia aikaisemmista suhteista.
Järkevintä olisi edes yrittää saada palapeli toimimaan ensin aikaisempien lasten kanssa. Se kun ei läheskään aina helppoa ole!
Sit'ä myöskin ihmettelen, että naisihmiset tekevät lapsia miesten kanssa, joille aikaisempien liittojen lapset eivät mitään merkitse. Luulisi edes alkeellista päättelykykyä löytyvän.
Niinpä, lapset EI KUULU siihen soossiin. Lapsilla on oma ainoa perhe äidin luona, eikä toista ole. Ei ketään voi pakottaa pitämään perheenä vieraita ihmisiä. Kumma että jotkut pakottaa lapsia tapaamaan miehen naisia, vaikka monet lapset ei sitä halua.
Samaa mieltä että uusia lapsia tehdään, vaikkei osattu entisistäkään huolehtia, mitä liikkuu semmosteni hmisten päässä???
Meillä kukaanmiestä ei ole koskaan nähnyt miehen uusikkoja.. eikä haluta edes nähdä. Ei ole mitään järkevää syytä miksi pitäisi kutsua ex miehen naiset meille??? Se olisi loukkaavaa lapsia kohtaan, joten mies on ollut reilu, eikä tuonut naisiaan meille, eikä pakottanut lapsia näkemään hänen naisiaan. Se on vähintä mitä mies voi tehdä, että on antanut meillä olla rauhassa naisiltaan. Pitänyt heidät poissa minun ja lastemme läheltä.
Olen miesopen kanssa TÄSTÄ asiasta samaa mieltä. Itse olin 35 vuotias erotessani ja 37 rakastuessani mieheeni. On sanomattakin selvä ettei uusien lapsien tekoa edes mietitty. Meille riitti miehen lapset ja omani.
Kyllä uusperheen perustamisessa on omat haasteensa ihan ilman uusia vauvojakin. Emme tarvitse yhteistä lasta todistamaan että liittomme on rakkausliitto mitä suurimmassa määrin, vaan nautimme siitä että lapset ovat jo isompia ja saamme viettää paljon kahdenkeskistä aikaa.
En tokikaan sano, etteikö lapsia saisi uuteen liittoon tehdä, mutta ensin pitäisi opetella elämään yhdessä, niiden kaikkien jotka jo perheeseen kuuluvat. Sitten vasta kun arki alkaa löytymään kannattaa alkaa miettimään uusia lapsia.
Leikit perhettä toisten lapsilla?? Huh huh.. jopas pomppas! Onneksi ei mulla oo koskaan ollu tommosta miestä, joka alkaa vieraan naisen kanssa leikkimään kotia!! Voi kauhistus!! Ihan puistattaa pelkkä ajatuskin.
Olisin sanonut että kyllä meitin mies olisi päästään sekaisin jos olisi moista koskaan ehdottanutkin. Meidän lapset ei edes oo ikinä nähneet isänsä naista, joten meillä asiat on erittäin hyvin.
Jos ei lapsena ole leikkinyt koskaan nukeilla, niin nyt sitten korjataan tilanne toisten lapsilla. Voi että!!!
Mitähän meidän lapset olisi ajatelleet, jos olisi joutuneet keskelle kotileikkiä vieraan naisenk anssa?? heh.. olisin sanonut että he olisi juosseet kotiin pika pikaa, tai soittaneet että tuu hakee kotiin, täällä ahdistaa.
En ikinä ole antanut lapsia vieraan tuntemattoman ihmisen kotiin, ja siitä olen onnellinen, että tajusin ajoissa. Kauheeta jos joku olisi alkanut leikkimään kotia mun lapsilla. huh huh
Toiset tehkööt mitä haluu, mutta minä en ikinä olisi voinut suostua moiseen eikä lapsetkaan olisi suostuneet.
Opettele lissu-rukka lukemaan, Suora lainaus; " Meille riitti miehen lapset ja OMANI"
Sinun vastauksesi: "Leikit perhettä toisten lapsilla"
Sorry, mut en lähde sun provoiluun mukaan....mä tiedän sun tason, enkä alennu sille.
Niin, tuntuuhan tuo oudolta, että halutaan heti lapsia, mutta.... Meidät ihmiset on vaan biologisesti rakennettu (tai olemme rakentuneet) siten, että tunnehuumassa alkaa haluamaan rakastetun kanssa lasta. Se on jotenkin jatkuvuuden kautta syntynyt sisäinen tarve. Samoin kuin seksuaalisuus jne. Järjen kanssa näillä asioilla ei ole mitään tekemistä.
Jos me ihmiset olisimme pelkästään järkiperäisiä eikä mitään tunne ulottuvutta, niin eihän kenellään olisi yhtäkään lasta, ei hoivausviettiä, ei seksuaalisuutta eikä parisuhdetta.
Itse halusin mielettömästi lasta 37-vuotiaana eron jälkeisen elämänkumppanin kanssa. Kumpikin oli sterioitu ja lääkärinkin apua haettiin. Lasta ei kuitenkaan tullut. Nyt vuosia myöhemmin olen miettinyt miksi ihmeessä olisi pitänyt kaikki aloittaa alusta, kun lapsia oli jo kummallakin edellisistä liitoista. Olen tullut siihen tulokseen, että rakkaus vain johdattaa ihmisiä suvunjatkamiseen.
Älä aina vastaile lastenkin puolesta.Jos asenteesi olisi toisenlainen,lapsesikin todennäköisesti suhtautuisivat toisella tavalla.
Meillä käy avomiehen tytär,silloin kun haluaa ja kiireiltään kerkiää.En leiki kotia mieheni lapsella,eikä hän soittele,että äiti tule hakemaan,täällä ahdistaa.
Juuri tänään soitteli,että olis tulossa meille.Jos niin suunattomasti ahdistaisi,niin luultavasti ei olisi soitellut.
Kyllä sääkin olisit munaa tarvinnu vähä useimmin, et olisi niin katkera nainen!!
Lasten kannalta on parempaa, että isän "onnet" pidetään erillään ydinperheestä. Kyllä siinä sekasin menee aikuiset ja lapstkin kun pitäs juosta monessa perheessä ja kodissa!
Meillä lapset on kasvatettu siihen, että ainoa oikea perhe on se missä asutaan. Isän luona käydään kylässä, eikä se ole meidän koti, vaan kyläpaikka, vain ja ainoastaan kun isä on yksin.
Mitäs lissu sanoo kun lapsi asuu jokatoinen viikko isällä ja jokatoinen äidillä? Kumpi se AINOA OIKEA KOTI sitten on? Onko se silloinkin äidillä, ja isällä vaan kyläillään puolet ajasta?
Entäs jos lapset on isällä arjet ja äidillä viikonloput tai vain jokatoinen viikonloppu? Onko se lasten koti silti siellä ÄIDIN luona? Vaikka osoite on isän luona ja isän luona ollaan 80% ajasta??
Ei tuommonen ravaaminen ole asumista. Ei lapsella ole lainkaan oikeaa kotia.
Säälin lapsia, jotka joutuu tuommoseen tilanteeseen omien vanhempien "onnellisuuden" tähden.
Kunhan itsellä onkaikki hyvin ja saa lapset pois joka toinen viikko, asiat on hyvin! Ei se niin ole.
Näyttää siltä, että lasten onnellisuus ja lasten etu oi ole päällimäinen asia, vaikka täällä kuinka siitä huudetaan. Miten lapsi voi olla onnellinen kun häntä heitellään kun jauhopussia????
Minusta lastensuojelun pitäisi puuttua vuoroasumiseen, ja kieltää se täysin.
Kaikki pitää lähteä jo perhees alkuajoista, kieltää eroaminen löysin perustein, että erot on tehtävä vaikeiksi, ettei erota sen tähden, että kyllästyy perheeseen tai ei vaan kiinnosta enää.
Lastensuojelu puuttuu tilanteisiin missä aiheutuu vaaraa lapsen henkiselle ja fyysiselle kehitykselle. Vuoroasuminen omien vanhempin luona ei ole tallainen tilanne, vain ihannetilanne, jossa lapsen oikeus molempiin vanhempiin toteutuu parhaalla mahdollisella tavalla ero-perheessä.
Lapsella on kaksi oikeaa kotia, joissa hänellä on hyvä olla. Eikä se ole ravaamista paikasta toiseen, vaan pysyviä paikkoja molemmat.
Sinulla on ihmeellinen tapa kääntää jokainen asia varsin negatiiviseksi. Olisiko sinusta parempi sitten sellainen, että lapsi asuisi vain ja ainoastaan toisen vanhempansa luona, eikä koskaan kävisi/näkisi toista vanhempaansa. (siis sitä jonka mahdollisista toimista ero olisi johtunut). Kun kerran sellainen asia kuin ero, on perheen ratkaisu, sinusta siis olisi parempi yksi vanhempi, kuin elää vuorotellen molempien vanhempiensa kanssa?
Ikäväkyllä eläminen saman kumppanin kanssa koko elämänsä on nykypäivän maailmassa varsin harvinaista. Ja kun kerran erotaan, niin silloin kuuluu huolehtia siitä että lapsilla säilyy molemmat vanhemmat, ja molemmilla vanhemmilla on oikeus myös elää elämää, perustaa perhe, tehdä lisää lapsia, ja silti OIKEUS elää edellisen liiton lastenkin kanssa. Tavallisesti nämä asiat pystytään yhdistämään ilman suurempia ongelmia. Tosin se vaatii ymmärtämystä ja rakkautta paljon aikuisilta.
Minusta eläminen väkisin liitossa, jossa ei ole enään vanhempien välistä rakkautta, kunnioitusta ja lojaalisutta, on henkistä väkivaltaa kaikille, jopa lapsille. Tällaisessa liitossa voi olla jopa fyysistäkin väkivaltaa myöhemmin.
Ihminen on luotu elämään toisen kanssa, ja erot ovat todellisuutta, mutta niiden asioiden kanssa on opittava luovimaan. Monikaan aikuinen ei halua elää loppuelämäänsä yksin, kumppani rinnalla on elämän suola. Useimmiten lapset voivat hyvin, rakastavat kumpaakin vanhempaansa ja pitävät uusista kumppaneista ja uusista sisaruksista.
Sinäkään et voi sulkea silmiäsi siltä tosiasialta, että ehkäpä oma lapsesi saattaa erota. Onko hänenkin eletttävä sitten yksin koko loppuelämänsä, tai anakin niin kauan kuin lapset ovat kotona?
Sinä vihaat kaikkia uusperheellisiä syvästi, mutta jonain päivänä oma lapsesi voi olla uusperheellinen, hyväksytkö hänen ratkaisun ja hyväksytkö hänen uuden kumppanin kenties?
Kaikissa perhemuodoissa lapsilla on ongelmia, kasvukipuja, auktoriteettien uhmaamista, teini-angstia ym.ym. Ei vain uusperheissä.
Kyllä mun lapset ovat saaneet olla isän kanssa niin paljon kuin halusivat pieninäkin, mutta eivät halunneet, koska tiesivät että isän luon aon aina kjoku nainen. He eivät halunneet isän naisia nähdä, vaan olla isän kanssa. Kun oma äiti ei kelvannut, niin lapset eivät kelpuuttaneet vierastakaan naista kanssaan olemaan. Siitä olen erittäin kiitollinenlapsille, sekä exmiehelle, että ei koskaan pakottanut lapsia näkemään naisiaan.
Mutta kun isä hylkäsi lapset, jotta saisi vapauden heistä ja vastuu poistuu, niin nyt lapset hylkäsi isän.
Eivät he halunneet isän naisia elämään, enkä minä, eikä heitä nähdä, joten isä valitsi ennemmin lapsettomat naiset kuin omat lapset.
Kyllä lapsi huomaa, kuka välittää ja kuka ei.
Jos uuden naisen näkeminen on kriteeri sille, että näkee isän, niin ei se mies koskaan lapsistaan ole välittänytkään. Isä yksin tai sitten ei ollenkaan.
Vastaappa siihen mitä kysyttiin sun lapsiin liittyen?
Miksi pitää hankkia uusperhe?
No onpahan vajaa kysymys ja perustelut taas Lissulla..
Sen takia, että jos kerran on tehnyt virheen ja nainu jonku kammottavan haaskan ja saattanut sen raskaaksi, ei se tarkoita sitä, että loppuikä pitäisi kärsiä siitä virheestä. Kun se perhe kaatuu naisen ääliömäisyyteen, on miehellä täysi oikeus etsiä onnea itselleen uudesta parisuhteesta. Ja kun on toisen lapsia mukana, siitä tulee uusperhe.
Onko sinun perheesi kaatunut sinun ääliömäisyyteen? Miksi luulet, että vika on aina naisessa?
Hankitaanko sitä uusperhettä sen enempää kuin lapsiakaan? Käsittääkseni niin lapset kuin uusperhe tulevat parisuhde- paketissa, ei niitä mistään katalogista tilata.
Erikoinen otsikko...Miksi ylipäätään perustetaan perheitä? Pitääkö eronneen elää loppuelämänsä ilman aikuista kumppania?
Siitä olen samaa mieltä, että on väärin, jos hyppää seuraavaan suhteeseen välittömästi eron jälkeen. Tietenkin sekin parempi vaihtoehto kuin hypätä suhteeseen kun on vielä suhteessa edellisenkin kanssa.
Jos oven takana odottelee jo seuraava kun edellisestä on päästy eroon, on liitto ollut periaatteessa loppu jo aikaa sitten. Mutta aikuinen ja fiksu ihminen hoitaa ensin eronsa loppuun, käsittelee sen aiheuttamat tunteet ja surutyön.
Kun on antanut itselleen ja lapsilleen aikaa sopeutua eron jälkeiseen elämään, ei mielestäni ole mitään väärää uusperheen perustamisessa, kunhan kaikki osapuolet otetaan huomioon ja annetaan kaikille aikaa tutustua toisiinsa.
Perhe sanan voi unohtaa, sillä perhe se ei ole. On vain epäonnistuineita yksilöitä, jotka asuvat yhdessä.
Meillä kukaan lapsista ei ole saanut koskaan tapailla isänsä naisia, eikä he ole saaneet tulla meillekkään, mekään emme mene hänelle kylään.
Olisi järkyttävää, jos lapset olisivat pieninä valinneet isän ja täysin vieraan naisen, ja elänyt heidät kanssaan, huh... enkä minä, lapsten äiti heitä enää tuntisi, kun vastaan tulisivat. Onneksi niin ei käynyt ja lapset ovat edelleen elämässäni, mutta nyt mies suree kun lapset ovat hänet unohtaneet.
Emme kokeneet millään muotoa tevitsevamme ex miehen naisia elämäämme, ei heitä ole koskaan aiemminkaan ollut huushollissamme, miksi nyt eromisen jälkeen?
Ei meillä ole mitään käyttöä heille. On kurja kun joku rikkoo perheen, niin siitä saa lasten isä sitten kärsiä. Hurjaa!
En ole koskaan antanut lapsiani ulkopuolisen ihmisen haukuttavaksi ja kiusattavaksi, siitä ovat lapset erittäin onnellisia, ja kiittävät minua. He eivät tarvi perheerikkoja naisia elämäänsä pilaamaan.
Kiitos mutta riittää jo! Jokaisessa viestiketjussa olet ainakin kerran, yleensä kyllä useamman kerran saman viestin meille tiedoksi saattanut. Ja kun olet tätä samaa jauhanut täällä vuosikausia niin me huono muistisemmatkin olemme kyllä asian jo oppineet.
Jatkaisin sen verran, että oletteko koskaan keskustellut lastenne kanssa , kysyneet heiltä. Tai edes kuunnelleet lastenne kertomia asioita. Joutuvatko he pelkäämään omass akodisssan jopa omaa vanhempaansa
Itse kuuntelin eroperheen lasta, uusioperhe, jossa uusi mies ja miehen lapset käyvät , joita on melko liuta.
Lapsi kertoi ihan itse asioita, jotka todella kauhistuttavat. Siitä kuinka heille on asetettu rajat kotona, eivät saa oman lähivanhemman kanssa katsoa edes televisiota yhdessa. vaan lasten täytyy elää eri kerroksessa.
Nämä lapset joutuvat antamaan miehen lapsille lelunsa ja tavaransa kun käyvät isänsa luona, joka ei välitä lapsista lainkaan.
Lapset pelkäävät lähivanhempaansa, mieluimmin piilottavat leikeissä likaantunen tai rikki menneen vaatteen, kuin kuuntelevat huudon siitä.
Uusiomiehen vaatimuksesta perheessä pitää olla alakerta hänen valtakuntanaan, en uskalla tähän edes kirjoittaa asioita joita sain tietooni.
Mutta täällä lasten pitäisi olla aikuisia, jotka kaiken tekisivät itse, heille ei riitä aikaa lainkaan, ei syliä. Sitten kehutaan, että kaikki hyvin. Valhetta nämä aikuisten puheet.
Arvoisat ihmiset, joiden parisuhteet rakoilevat, koettakaa ajatella vähän tarkemmin asioita ja ainakin ottaa tuosta uudesta vähän enemmän selkoa, sillä täällä tuskin tiedettiin siitä miehen valtavasta lapsimäärästä ja tavasta elää.
Mitkään kouluarvot, arvonimet, ansiomerkit tai ulkoinen ei kerro totuutta ihmisestä, vaan ja ainoastaan pitkällä ajalla oppii tuntemaan vasta toisen tavat, joten älkää ottako näitä uusia suhteita saman katon alle, sillä pois on vaikea saada, kun selvenee totuudenmukainen kuva luuserista ja hyväksikäyttäjästä. Älkää myöskään suostuko hyväksikäytettäviksi. Pitäkää itsekunnioituksenne korkealla, siinä ette menetä mitään.
Sun yhden "kokemuksen" perusteella et voi kuitenkaan niputtaa kaikkia uusperheitä samaan nippuun. Jos tuolla on paskaa olla, se on harmi, mutta kaikialla muualla välttämättä ei ole.
Sulle on ihan turha sanoa että, ollaan kuunneltu ja puheltu lasten kanssa. He voivat hyvin, rakastavat vanhempiaan, siasaruksiaan, pitävät perheen uudesta aikuisesta, ovat tasavertaisia.
Ja näkisihän sen omasta lapsestaan jos näin ei olisi. Minä ainakin tunnen lapseni niin hyvin, että aistin heti jos heillä on huolia tai murheita.
He luottavat minuun ja isäänsä, uskaltavat kertoa tunteistaan, uskaltavat tykätä ja rakastaa, mysö siitä uudesta aikuisesta.
Mutta tätähän on sinulle turha kertoa, koska sinusta se on keksittyä ja valhetta, eihän voi olla hyvää uusperhettä, siis sinusta.....
Ja lapset ja heidän äitinsä voi vai??? Sinusta siis uusikko on suojattu ihminen, ettei häntä saa koskaan sanallakaan loukata tai haukkua.
Äidit sen sijaan on vapaata riistaa, joita saa morkata mielin määrin???
Tuskin moni miehen lapsi tykkää olla isän luona sillon kun siellä on vierasta sakkia. Pakko olla jotta näkis kerran isäänsäkin. Koska lapsi saa olla kahden isän kanssa???
Paako sanoa et tykkää olla, muuten isä katoaisi lopullisesti.
Sinä puhut omalla suulla, miten näet asiat tai haluat nähdä, tuskin lapset ovat samaa mieltä.
Mitä välii, ketä siellä isän luona on, kunhan kohtelevat tenavia kunnolla.
Ei kaikkien lapsia ole kasvatettu pelkäämään ihmisiä, hyvän itsetunnon omaavat lapset tulee kaikkien ihmisten kanssa toimeen, eivät he ylenkatso ja halveksi ketään.
Tässä maailmassa on opittava tulemaan toimeen hankalienkin ihmisten kanssa, saatikka isän vaimon kanssa.
Me olemme kaikki saman arvoisia, ei kukaan ole sen parempi kun toinenkaan.
Sieltähän se taas tuli: sinä puhut omalla suulla....jne....tuskin lapset ovat samaa meiltä.....pakko olla...jne.....
Minä olen lasteni äiti ja minulla on uusperhe. Meidän lapset asuvat meidän luona. Meidän kaikki lapset voivat hyvin.
En puhunut että morkkaaminen on oikein, ei ole. Sanoin että, sinä et voi niputtaa kaikkea samaan nippuun, vain omien kokemustesi perusteella, koska sinun kokemuksesi on vain itikan pissi atlantissa tässä asiassa.. Yksinkertaisesti et vo,i koska et tunne jokaista uusperheellistä. Turha edes väittää moista.
Kuinka sinä täysin vieras ihminen voit sanoa minun lapsistani mitään, tai minun perheestäni mitään? Minä heidän äitinsä tunnen lapseni läpikotaisin.
Vastauksesi vain vahvisti sen mitä sanoin aikaisemminkin, sulle on ihan turha sanoa mitään positiivista uusperheistä, väännät kaiken valheeksi.
Olet aika sairas tyyppi.
Kyllä sillä on paljonkin väliä kenen luona lapset ovat.
Isä on isä, se ei muutu, mutta vieras on aina vieras. Tapaaminen on isän ja lasten välinen juttu, ei siinä pidä olla vieraita ihmisiä ympärillä. Eihän siihen haluta äitiäkään, miksi se vieras siihen tunkee?
Kyllä on paljon väliä millaisten ihmisten kanssa lapset aikaa viettää, jos isä ei sitä huomaa, on se äidin puututtava.
Meillä ei ole lapset koskaan saaneet tapailla isän naisia, ja se on ollut meidän perheelle paras ratkaisu. En olisi ikinä voinut katsoa lapsiani silmiin, jos olisin pakottanut heidät näkemään isän naisia tai pyytänyt naiset mielle kylään. Olisi hävettänyt olla äiti.
Nyt on puhdas omatunto, kun kielsin lapsiani tapaamasta isänsä naisia. Meillä on onnellinen perhe, kun ei ole kukaan saanut huonoja vaikutteita,
Meillä on aina paljon ollut väliä kuka tulee meille ja minne me mennään tai kuka on lastemme kanssa. Kaikki siihen ei kelpaa.
Ei lapset sopeudu, vaan he pakotetaan useisiin tilanteisiin.
Mitäs jos lasten isä olisikin sitä mieltä,että sinä olet huonoa seuraa lapsillesi?Aivopeset lapsesi neuroottisiksi suhtautumisessa vieraisiin ihmisiin,pakotat lapset valitsemaan puolensa,näet mörköjä sielläkin,missä niitä ei välttämättä olekaan.Mitäs sitten tehtaisiin,kenen sanalla on silloin painoa ja miksi juuri niin?
Siihen hänellä ei ole varaa. Itse lapsensa hylkäsi ja heitti pois elämästään.
Ja toiseksi lapset ei ikinä uskoisi mitä mies heille sanoo, ovat omin silminänähneet ja kaiken hylkäämisen kokeneet isän taholta, ei minun.
Itse ovat saaneet valita kumman luona asuvat, ei ole tarvinnut pakottaa luokseni jäämään, kai nyt lapsikin huomaa, jos joku hylkää, miksi semmoinen pitäisi hyväksyä vain koska mies on isä heille? Ei pidä isältäkään kaikkea sietää.
Meilläkin lapset voivat erittäin hyvin, erinomaisen hyvin, kun eivät ole koskaan saaneet nähdä isänsä naisia!
Aivan kuin sinunkin lapset voivat hyvin, ainakin niin väität, niin miksi kyseenalaistat sitten lapset, jotka eivät halua nähdä isän naikkosia?
Meillä se on ollut ainakin paras ratkaisu.
Minä en halua nähdä enkä tuntea läpikotaisin ex miehenni uusia naisia, eikä lapsetkaan halua. Se ei tee meistä yhtään onnellisempia, päin vastoin, perheenrikkoja ei kuulu meidän sukuun eikä meidän perheeseen.'
Kyllä täällä ydinperheistäkin väännetään valhetta joka päivä.
Vaan kyllä täsä taasen puhutaan sen eronneen aikuisen suulla.
"lapset saavat olla isällä niin paljon kuin haluavat" Pahoin luulen että eipä ole lapsilta asiaa kyselty, vaan on itse päätetetty, sillä pittäähän siä omaa vapaata saada sen uuden suhteen kanssa vapaaseen elämään. Lapset laitetaan hoitoon vuorotelleen.
Pankaakas omat hynttyyt kassiin, joita sitten viikottain viette paikasta toisen, olipa siellä nyt isä tai äiti tai usi suhde. Eihöhän pitemmän päälle ala rassaamaan, tätä nyt vaaditte lapsiltanne. Älytöntä.
Ihan kokeilun vuoksi vaikka hotelliin jos ei muuta toista paikkaa ole, niin alkaapa totuus tulla itsellekin esiin. Miten mukavaa elämää tuo matkalaukkuelämä lapsillanne on.