Miksi pitää kuunnella jonkun toisen opetuksia henkisessä elämässä edistymiseksi? Emmekö vain voisi kehitellä omat teoriamme ja edistyä niiden avulla?
Kysymystä voitaisiin verrata siihen, jos joku tahtoo oppia lentämään lentokonetta. Voin toki kirjoittaa oman lento-oppaani ja yrittää sen avulla lähteä lentoon, lentää ja laskeutua omatehdyllä lentokoneella. Se vain ei ole kovin järkevää. Voin myös kahlata kaiken lentämistä käsittelevän kirjallisuuden läpi, mutta siihen menisi koko elinikä. Järkevä ihminen sen sijaan etsisi auktorisoidun lennonopettajan, joka itse on lentänyt tuhansia kertoja. Sitten hän kysyisi mitkä ovat olennaisia kirjoja ja mitkä opetukset niistä pitää osata, jotta voi lentää turvallisesti? Pätevä lennonopettaja antaa sen jälkeen muutaman opuksen ja kertoo mikä niissä on olennaista tietoa. Sen jälkeen aloitetaan käytännön harjoittelu, mikä varmasti käy helpommin kun toinen neuvoo vieressä, oikaisee virheet ja kertoo mitkä ovat parhaat rutiinit.
Samalla tavalla henkisessä elämässä. Ensiksi pitää valita tavoite, mikä yleensä on itsensä ja Jumalan oivaltaminen. Tätä varten pitää löytää opettaja, joka on jo tämän tavoitteen saavuttanut. Muussa tapauksessa tilanne on sama, kuin jos toinen lukutaidoton opettaa toista lukutaidotonta lukemaan. Ei siitä mitään tule. Opettajan pitää itse olla jo saavuttanut toivottu tavoite. Muuten koko opettaminen on täysin hyödytöntä, koska opettaja ei itse osaa asiaa, joka hänen pitäisi opettaa.
Sen jälkeen opettaja valitsee ne opukset, jotka tavoitteen saavuttamiseksi tarvitsee ymmärtää. Kukaan ei pysty opiskelemaan koko laajaa veeda-kirjallisuutta, joten joukosta valitaan ne opukset, jotka ovat olennaisia. Srila Prabhupadan kirjoissa on juuri se olennainen tieto, mikä tarvitaan ja hän itse sanoi, että Bhagavad-gita on kaikkein olennaisin näistä kirjoista. Jos tutkimme hänen kommentaarejaan siihen, huomaamme että ne ovat täynnä lainauksia eri veeda-kirjoista. Kun Krishna sanoo Bhagavad-gitassa jotain, Srila Prabhupada vain vahvistaa ja selventää sen lainauksilla muista lähteistä. Näin hän saa alkuperäisen viestin näyttämään paljon selkeämmältä. Hän ei yritä muuttaa, tulkita tai kuvitella mitä Krishna sanoo, hän vain selkeyttää Krishnan alkuperäistä viestiä. Kenenkään muun kommentoima Bhagavad-gita ei koskaan saanut laajaa joukkoa ihmisiä rupeamaan kasvissyöjiksi ja luopumaan aiemmista huonoista tavoista, mutta Srila Prabhupadan Bhagavad-gita todella teki tämän. Se laittaa jokaisen vilpittömällä mielellä sitä lukevan todella ajattelemaan. Sen viesti on selkeä ja helposti ymmärrettävä. Se on ajaton koko ihmiskunnalle tarkoitettu viesti, joka on koskettanut monia sydämiä.
Kysymystä voitaisiin verrata siihen, jos joku tahtoo oppia lentämään lentokonetta. Voin toki kirjoittaa oman lento-oppaani ja yrittää sen avulla lähteä lentoon, lentää ja laskeutua omatehdyllä lentokoneella. Se vain ei ole kovin järkevää. Voin myös kahlata kaiken lentämistä käsittelevän kirjallisuuden läpi, mutta siihen menisi koko elinikä. Järkevä ihminen sen sijaan etsisi auktorisoidun lennonopettajan, joka itse on lentänyt tuhansia kertoja. Sitten hän kysyisi mitkä ovat olennaisia kirjoja ja mitkä opetukset niistä pitää osata, jotta voi lentää turvallisesti? Pätevä lennonopettaja antaa sen jälkeen muutaman opuksen ja kertoo mikä niissä on olennaista tietoa. Sen jälkeen aloitetaan käytännön harjoittelu, mikä varmasti käy helpommin kun toinen neuvoo vieressä, oikaisee virheet ja kertoo mitkä ovat parhaat rutiinit.
Samalla tavalla henkisessä elämässä. Ensiksi pitää valita tavoite, mikä yleensä on itsensä ja Jumalan oivaltaminen. Tätä varten pitää löytää opettaja, joka on jo tämän tavoitteen saavuttanut. Muussa tapauksessa tilanne on sama, kuin jos toinen lukutaidoton opettaa toista lukutaidotonta lukemaan. Ei siitä mitään tule. Opettajan pitää itse olla jo saavuttanut toivottu tavoite. Muuten koko opettaminen on täysin hyödytöntä, koska opettaja ei itse osaa asiaa, joka hänen pitäisi opettaa.
Sen jälkeen opettaja valitsee ne opukset, jotka tavoitteen saavuttamiseksi tarvitsee ymmärtää. Kukaan ei pysty opiskelemaan koko laajaa veeda-kirjallisuutta, joten joukosta valitaan ne opukset, jotka ovat olennaisia. Srila Prabhupadan kirjoissa on juuri se olennainen tieto, mikä tarvitaan ja hän itse sanoi, että Bhagavad-gita on kaikkein olennaisin näistä kirjoista. Jos tutkimme hänen kommentaarejaan siihen, huomaamme että ne ovat täynnä lainauksia eri veeda-kirjoista. Kun Krishna sanoo Bhagavad-gitassa jotain, Srila Prabhupada vain vahvistaa ja selventää sen lainauksilla muista lähteistä. Näin hän saa alkuperäisen viestin näyttämään paljon selkeämmältä. Hän ei yritä muuttaa, tulkita tai kuvitella mitä Krishna sanoo, hän vain selkeyttää Krishnan alkuperäistä viestiä. Kenenkään muun kommentoima Bhagavad-gita ei koskaan saanut laajaa joukkoa ihmisiä rupeamaan kasvissyöjiksi ja luopumaan aiemmista huonoista tavoista, mutta Srila Prabhupadan Bhagavad-gita todella teki tämän. Se laittaa jokaisen vilpittömällä mielellä sitä lukevan todella ajattelemaan. Sen viesti on selkeä ja helposti ymmärrettävä. Se on ajaton koko ihmiskunnalle tarkoitettu viesti, joka on koskettanut monia sydämiä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Olen lukenut Raamattuni, Bhagavad Gitani ja ison kasan Prabhupadan selityksiä. Mikään noista ei vienyt itseäni lähemmäksi jumaluutta - vähiten Prabhubada.
Mikään noista ei parantanut henkistä tai fyysistä elämääni. Itse asiassa päinvastoin: sen sijaan että olisin kuunnellut sydämeni ääntä ja omaa kehoani, uskottelin itselleni tyhmyyksissäni että jollain gurulla olisi omasta elämästäni ja henkisestä kehityksestäni jotenkin korkeampaa viisautta hallussaan kuin itselläni. Se oli paska luulo.
Mussutan edelleen lihaa enkä pidä sitä ollenkaan pahana tapana. Olutkin maistuu ja viskipaukku kun siltä tuntuu. Henkinen elämäni ei ole kiinni ihmisen asettamista normeista.
Kaikenlaisten seikkailujen jälkeen olen päätynyt pitäytymään "huonoissa tavoissani", mikäli ITSE tiedän ja tunnen niiden seuraukset. Voin huomattavasti paremmin kuin aikoihin ja tunnen eläväni elämää täydemmin kuin nuoruudessa seuratessani milloin mitäkin selittäjää.
Ei henkiseen elämään kuulu ihmisen rakentamat edustukselliset hierarkiajärjestelmät. Miksi kuunnella gurua kun ne kirjat on tehty luettaviksi? Miksi lukea kirjoja kun jumaluuden voi kokea myös suoraan?
Ei jumaluuden etsiminen ole mikään lentotunti. Tuollainen vertaus on nimenomaan itsestään ihmisestä. Kaikki pyritään selittämään ontuvin vertauksin ja metsään mennään niin että pöheikkö rytisee.
Yleensä kouluissa on monta opettajaa, sillä kovin moni ei kykene olemaan usean eri alan asiantuntija. Ala-asteen 1. ja 2. luokka ovat vielä sellaista piperrystä että yksi opettaja voi opettaa joka ainetta, mutta kun vähänkin edistytään...
Yksikään kirja, yksikään opettaja, yksikään YKSI noin yleensä ei voi ikinä tarjota ihmisen sielulle kaikkea mitä se tarvitsee. Voisi jopa ajatella että moninaisuus elämässä on olemassa juuri tämänkin vuoksi: jotta kokisimme mahdollisimman rikkaasti. Jotta JUMALA, joka on kaikki elävät olennot ja kaikki mitä on, saisi mahdollisimman paljon erilaisia kokemuksia... Niin ylhäällä kuin alhaalla: ei fyysinen kehokaan elä pelkästään porkkanoilla. Tarvitaan monipuolista ravintoa.
Jos tuntee henkilökohtaista mieltymystä johonkuhun opettajaan, niin siitäpä sitten vaan. Mutta se suhde ei jää ikuiseksi, ainoaksi ja kaiken kattavaksi. Eikä sitä varsinkaan hyödytä mainostella muille. Minä ainakin koen herkästi että mitä suurempi suksee jollakin tyypillä on, sitä arveluttavampia ovat hänen ns. opetuksensa (vrt. Hitler).
Ja mieluiten noista viisauskirjoituksista lueskelen kyllä mieluummin ihan sen oletetun jumalihmisen (vaikkapa Krishnan) omia ajatuksia, ilman tuota alkuperäistä ajattelijaa VÄHEMMÄN kehittyneen ihmisen välihöpinöitä.
Asiasta haastat Veijonen; mutta mutta....
Luin kerran, toisen ja kolmannen kerran: mitenkäs kun jää tunne että sanasi kääntyvät itseään vastaan?
"Miksi pitää kuunnella jonkun toisen opetuksia henkisessä elämässä edistymiseksi? Emmekö vain voisi kehitellä omat teoriamme ja edistyä niiden avulla?"
Tämän allekirjoitan täysin....
"Srila Prabhupadan kirjoissa on juuri se olennainen tieto, mikä tarvitaan ja hän itse sanoi, että Bhagavad-gita on kaikkein olennaisin näistä kirjoista."
Mutta pienenpienet blondiaivoni eivät suodata tätä läpi; eikö sitten kuitenkaan "kehitellä omaa teoriaa" vaan haetaan tieto kirjasta?
Mutta Veijonen nyt sanani näyttävät kovin "ilkeiltä"; näin en tarkoittanut, anteeksi.
Olen myös itse tullut siihen pisteeseen, etten suostu lukemaan valmista tietoa kirjallisuudesta. Kuitenkin tämä on vähän kuin keittotaito: jos sitä ei ole lainkaan niin silloin joku peruskeittokirja on hyvä aluksi....mutta kyllähän se ruoka maistuu paljon paremmalta kun se on tehty tunteella: vähän sitä ja tätä, pikkusen tuota ja loraus tätä ;)
Kirjallisuutta parempi olisi kyllä vaikka nelosen Jamie; siinä tulisi keittotaito nopeasti ja täsmätiedolla.
Samaa sovellan sitten tähän omaan elämäänikin. Kokemuksien kautta opin ettei suolaa pidä laittaa liikaa keittoon...kokemuksen. Keskustelu toisen ihmisen kanssa hänen kokemuksistaan ja minun omista: siinä välittyy kokemuksia ja oppia :)