Ärsyttää vähän.

niin ja anoppi ei ole mikään 80-vuotias vanha mummo, vaan hyväkuntoinen kyyskymppinen.

Ei anoppi mutta aikanaan oma äitini. Ensin muistutettiin ja kyseltiin naimisiin menosta, kun asuimme avoliitossa liki 7 vuotta. Annoin mennätoisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, mutta välillä tahtoi pinna palaa. Tosin omalle äidille on helpompi sanoa kuin anopille, joka kuitenkin oli vieraampi.

Neuvoja en osaa sanoa, muuta kuin toivottaa kärsivällisyyttä sinulle. Ei muuten hullumpi ajatus, että kastetaan vasta kun itse haluaa. Tunnen parikin nuorta, jotka halusivat aikanaan rippikouluun ja ennen konfirmaatiota kastettiin.

me tehtiin niin nyt 9 kk eika olla kastettu,Saa itse päättää et haluu kasteen vai ei?

Se on nyt anopille tärkeä asia. Lienee parasta selittää asianlaita suoraan niin loppuu kyseleminen.
Ennen vanhaan kastamatonta lasta ei edes viety kotoa pois. Kasteella oli ennen paljon suurempi merkitys kuin nykyään.
Asian siis voi selittää ihan kauniistikin,ei tarvitse tosiaankaan olla tyly.

No lakatkaa sanomasta että kastajaiset tulee, jos niitä ei tule, niin anoppi saattaisi ehkä lakata kyselemästä että milloin ne tulee. Lapsenne kaste on teidän (tai oikeastaan sinun) päätettävissä, mutta onko tuo ihme jos anoppi odottaa kastajaisia, jos miehesi väittää hänelle että sellaiset on tulossa...

"Harvinaisen tyhmä olet.

Kyse on Ristiäisistä ei todella mistään kastajaisista."
Pilkunnussija? hehheh..

Joo ollaa koitettu selittää että pidetään pidetään kunhan keretään.. On vaan niin kiire jostain ihmeen syystä. Jos ei pidettäs ollenkaa ja sanottas niin sais varmaan sydärin. Joop kärsivällisiä täytyy olla =)

ap

Itse tein niin, että lapseni kastettiin juuri siksi etten halunnut sukulaisten voivottelua kuunnella. Ei siihen suuria järjestelyjä mielestäni tarvinnut tehdä. Toimin näin ja päätin, että lapsi päättäköön itse vanhempana erota kirkosta jos siltä alkaa tuntumaan...

Niin, onhan tuossa itua.. Toisaalta lapsi voi myös liittyä seurakuntaan myöhemmin jos siltä tuntuu? No, kyllä me lapsi luultavasti seurakuntaan liitetään, saisi vain anoppi ymmärtää, että teemme sen sitten kun siltä tuntuu.

ap

paras vaan sit istua alas ja puhua asiasta ja ainakin olla ymmärtävinään että asia hänelle tärkeä, mutta päätös teidän vanhempien. itellä kans vähän liian innokas anoppi/isoäiti... meinas ihan pakosti viedä lapsen puolvuotiskuvaankin jne... luopui kyl lopulta asiasta mut muistutteli aika kauan :( ikävää kun ne ei aina osaa vetää raja asioihin jotka niille kuulu ja jotka ei.. omalle äidille se on paljon helpompi sanoa että tää on meidän lapsi ja meidän asia ja päätös... mut jaksamisia anopin kans :)

win-win

Jos teillä on kiire, laita anoppi töihin! Miettikää mitä missä ja miten haluatte, kun se seuraavan kerran kysyy, kerro että ei ole aikaa, onko sillä? Ja sitten selkeät ohjeet. Saattas auttaa sun ärsytykseen ku saisit puolestas kysellä että jokos oot sen ja tän asian hoitanu :)