-Ei tullut lääkäriä,ei tullut insinööriä,ei tullut opettajaa,tulipahan vain eräänlainen konsultti,jack of all trades mutta kaipa hänelläkin oli oikeus tulla luokkakokoukseen?-
Ahdistus oli alkanut jo junan lähestyessä Pännäisia ja se oli vain kasvanut bussissa,onneksi bussi oli melkein tyhjä ja hän saattoi helpottaa oloaan siemailemalla taskumatistaan
Maisemat eivät juuri olleet muuttuneet,tie kulki radan vieressä,radan jota pitkin kaupunkiin ei päässeet muut kuin tavarajunat,sekin kaupungin omituisuuksia.-
muutama lato pellolla,pari omakotitaloa,pieniä nyrkkipajoja,eipä tainnut enää Landolakaan tehdä kitaroita?
Vihdoin viimein bussi pysähtyi torin laidassa.Hän nousi ja otti matkalaukkunsa ja astui pitkästä aikaa kotikaupungin maaperälle.
Calvados alkoi hiljalleen vaikuttaa ja hän katseli hieman liikuttuneena ympärilleen,
Ei ollut torinkaan ympäristö juuri muuttunut,samat nuoret istuivat samoissa kuhmuisisa autoissaan,samat aatokset mielessään kuin kaksikymentä viuotta sitten
-pilluralli elää ja voi hyvin edelleen-
Syyskuinen ilta pimeni ja kävellessään hotellia kohti vanhat muistot alkoivat palautia mieleen lähes joka askeleella-
isonkadun poikki oli näemmä tehty kävelykatu
Hollander oli paikallaan,mutta elokuvateatteri oli kadonnut
-Central,monien ,monien sunnuntaiden sulostuttaja oli poissa,tilalla oli jonkinnäköinen ankea konditoria,joka tietenkin oli suljettu,olihan kello jo lähes 2100..
Hän käveli hollanderin ohitse,ylös loivaa mäkeä,kääntyi kulmasta ja hämmästyi hieman nähdessään elokuvateatterin samalla paikalla kuin ennenkin,myös entinen kulma-grilli oli siinä-,ei vaan siinähän oli tietenkin kebab baari
-Sic transit gloria mundi--
hän kääntyi ja asteli hiljaista katua kohti hotellia.
Huoneessaan hän luki uudeleen kirjeen jonka samuli oli hänelle lähettänyt.
-Luokkakokous.
Häntä ei ollut sinne kutsuttu,eipä tietenkään,mutta olihan hänkin entinen luokkakaveri,vai oliko sittenkään?
Menisikö vai ei?
Samuli oli ollut hänen paras ja ainoa ystävänsä lukiossa, vallaton kujeilija,kaveri kaikkien kanssa toisin kuin hän,luokan erakkorapu
Vanha katkeruus alkoi kasvaa jossain sisimmässä ja hän tyhjensi nopeassa tahdissa pikkuisen jääkaapin pikkuruiset pullot.
Hän heittäytyi vaatteet päällä makaamaan sängylle ja sulki silmänsä
-ketä kaikkia siellä olisikaan?
Ehkä jasse,iänikuinen kuivan huumorin mestari, ehkä jaska ja jomppa ,luokan konservatiivisimmat älyköt,olisi ehkä pitkä esko ,ikävä ihminen ja hänen ainainen kaverinsa mara ,alpo,pekka,mauri ja samuli tietenkin.
Hän alkoi muistaa nimiä jotka hän oli halunnut unohtaa,mutta nyt nekin palautuivat mieleen
Moni nuoria kasvoja muistui mieleen, monet hämärinä,jotkut kirkkaina ja elävinä,varsinkin anette..
-Tummansiniset silmät ,vaalea tukka ja hieman käheä ruotsinvoittoinen ääni --..niin kunpa hän ..vain..
olis siellä--
ja se oli viimeinen tietoinen ajatus ennenkuin joku sammutti valot
Ahdistus oli alkanut jo junan lähestyessä Pännäisia ja se oli vain kasvanut bussissa,onneksi bussi oli melkein tyhjä ja hän saattoi helpottaa oloaan siemailemalla taskumatistaan
Maisemat eivät juuri olleet muuttuneet,tie kulki radan vieressä,radan jota pitkin kaupunkiin ei päässeet muut kuin tavarajunat,sekin kaupungin omituisuuksia.-
muutama lato pellolla,pari omakotitaloa,pieniä nyrkkipajoja,eipä tainnut enää Landolakaan tehdä kitaroita?
Vihdoin viimein bussi pysähtyi torin laidassa.Hän nousi ja otti matkalaukkunsa ja astui pitkästä aikaa kotikaupungin maaperälle.
Calvados alkoi hiljalleen vaikuttaa ja hän katseli hieman liikuttuneena ympärilleen,
Ei ollut torinkaan ympäristö juuri muuttunut,samat nuoret istuivat samoissa kuhmuisisa autoissaan,samat aatokset mielessään kuin kaksikymentä viuotta sitten
-pilluralli elää ja voi hyvin edelleen-
Syyskuinen ilta pimeni ja kävellessään hotellia kohti vanhat muistot alkoivat palautia mieleen lähes joka askeleella-
isonkadun poikki oli näemmä tehty kävelykatu
Hollander oli paikallaan,mutta elokuvateatteri oli kadonnut
-Central,monien ,monien sunnuntaiden sulostuttaja oli poissa,tilalla oli jonkinnäköinen ankea konditoria,joka tietenkin oli suljettu,olihan kello jo lähes 2100..
Hän käveli hollanderin ohitse,ylös loivaa mäkeä,kääntyi kulmasta ja hämmästyi hieman nähdessään elokuvateatterin samalla paikalla kuin ennenkin,myös entinen kulma-grilli oli siinä-,ei vaan siinähän oli tietenkin kebab baari
-Sic transit gloria mundi--
hän kääntyi ja asteli hiljaista katua kohti hotellia.
Huoneessaan hän luki uudeleen kirjeen jonka samuli oli hänelle lähettänyt.
-Luokkakokous.
Häntä ei ollut sinne kutsuttu,eipä tietenkään,mutta olihan hänkin entinen luokkakaveri,vai oliko sittenkään?
Menisikö vai ei?
Samuli oli ollut hänen paras ja ainoa ystävänsä lukiossa, vallaton kujeilija,kaveri kaikkien kanssa toisin kuin hän,luokan erakkorapu
Vanha katkeruus alkoi kasvaa jossain sisimmässä ja hän tyhjensi nopeassa tahdissa pikkuisen jääkaapin pikkuruiset pullot.
Hän heittäytyi vaatteet päällä makaamaan sängylle ja sulki silmänsä
-ketä kaikkia siellä olisikaan?
Ehkä jasse,iänikuinen kuivan huumorin mestari, ehkä jaska ja jomppa ,luokan konservatiivisimmat älyköt,olisi ehkä pitkä esko ,ikävä ihminen ja hänen ainainen kaverinsa mara ,alpo,pekka,mauri ja samuli tietenkin.
Hän alkoi muistaa nimiä jotka hän oli halunnut unohtaa,mutta nyt nekin palautuivat mieleen
Moni nuoria kasvoja muistui mieleen, monet hämärinä,jotkut kirkkaina ja elävinä,varsinkin anette..
-Tummansiniset silmät ,vaalea tukka ja hieman käheä ruotsinvoittoinen ääni --..niin kunpa hän ..vain..
olis siellä--
ja se oli viimeinen tietoinen ajatus ennenkuin joku sammutti valot
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.