Tuuli on tänään ystäväni,
nojaa kainalooni
tuoden läsnäoloa
jota on vaikea
olla kuulematta
Hukun pimeyden keskelle,
kaukana yöstä,
joka huumasi meidät,
olen lähempänä
raottuvia tummia sävyjä
ja menneisyys
on hävittänyt
hetket,
vain varjot seuraavat
hämärää maailmaa
Katson ikkunasta,
kuinka monikerroksinen maailma
liikkuu pitkin pilven pintaa
lähestyen hiljaisuuden rantaa
niitä aaltoja,
joiden voima heikkenee
hengityksen tasautuessa
vähän ennen
kuin ne osuvat
rannalle,
jonne elämä
hetkeksi hautautuu
Voisin vannoa,
että joku on
hipaissut
salaisuuttani,
koskettanut horisonttia
tavalla,
joka nostaa päivän
ja varustaa miekkani
väkevään lentoon
viipaloimaan hiljaisuutta,
yhtä kaunista tarinaa
Pehmeänä hän tekee
olonsa tyköisekseen,
muistuttaa kirjeestä,
jonka sanat
kääntelevät katseita
täyttävät rakastuneiden
syvimpiä tuntoja,
antavat viettelevän kielen
lumota
vapautua kaikista peloista
ja riisuutua kaikesta
odotuksesta
Olla hahmottoman
kohteen ytimessä,
katsoa maisemaa
samalla kun
otsoni tunkee
säteilyllään
läpi kiihkeiden sormien puristuksen,
olla unen rajalla,
heräämättä vaikka posket
on töhritty huulipunaan
Tuntuu kuin sisäinen myrsky
nostattaisi myötätuntoa ja
välähdyksiä
muistojen tavoin
leviävään täyttymykseen,
joita putoavien pisaroiden
kauneus tiivistää
Voiko suudelma tuoda
kaikki herkulliset maisemat,
vaalean ihon
tuntemukset niin pintaan
että tuntee
olevansa yhdessä pisteessä
matkansa luoksepääsemättömässä
päätepisteessä,
salaperäisen verhon takana
arvoituksensa koskemattomuudessa
Kaikki hämärä
muuttuu yhdeksi kuvaksi,
kosketeltavaksi totuudeksi
syntymisen, rakkauden ja
kuoleman väliin,
Arkisen tosiasian nimi, ikävä jää
http://www.youtube.com/watch?v=_cytXw0PAoE
nojaa kainalooni
tuoden läsnäoloa
jota on vaikea
olla kuulematta
Hukun pimeyden keskelle,
kaukana yöstä,
joka huumasi meidät,
olen lähempänä
raottuvia tummia sävyjä
ja menneisyys
on hävittänyt
hetket,
vain varjot seuraavat
hämärää maailmaa
Katson ikkunasta,
kuinka monikerroksinen maailma
liikkuu pitkin pilven pintaa
lähestyen hiljaisuuden rantaa
niitä aaltoja,
joiden voima heikkenee
hengityksen tasautuessa
vähän ennen
kuin ne osuvat
rannalle,
jonne elämä
hetkeksi hautautuu
Voisin vannoa,
että joku on
hipaissut
salaisuuttani,
koskettanut horisonttia
tavalla,
joka nostaa päivän
ja varustaa miekkani
väkevään lentoon
viipaloimaan hiljaisuutta,
yhtä kaunista tarinaa
Pehmeänä hän tekee
olonsa tyköisekseen,
muistuttaa kirjeestä,
jonka sanat
kääntelevät katseita
täyttävät rakastuneiden
syvimpiä tuntoja,
antavat viettelevän kielen
lumota
vapautua kaikista peloista
ja riisuutua kaikesta
odotuksesta
Olla hahmottoman
kohteen ytimessä,
katsoa maisemaa
samalla kun
otsoni tunkee
säteilyllään
läpi kiihkeiden sormien puristuksen,
olla unen rajalla,
heräämättä vaikka posket
on töhritty huulipunaan
Tuntuu kuin sisäinen myrsky
nostattaisi myötätuntoa ja
välähdyksiä
muistojen tavoin
leviävään täyttymykseen,
joita putoavien pisaroiden
kauneus tiivistää
Voiko suudelma tuoda
kaikki herkulliset maisemat,
vaalean ihon
tuntemukset niin pintaan
että tuntee
olevansa yhdessä pisteessä
matkansa luoksepääsemättömässä
päätepisteessä,
salaperäisen verhon takana
arvoituksensa koskemattomuudessa
Kaikki hämärä
muuttuu yhdeksi kuvaksi,
kosketeltavaksi totuudeksi
syntymisen, rakkauden ja
kuoleman väliin,
Arkisen tosiasian nimi, ikävä jää
http://www.youtube.com/watch?v=_cytXw0PAoE
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ikävä jää...totta... Kellä mitäkin...lomaa...kesää...haikeutta ilmassa.
"En pyydä voimaa
koko matkalle.
Pyydän vain tukea siihen,
että pysyisin pystyssä
seuraavan askeleen.
En pyydä valoa
taivaan täydeltä.
Pyydän vain nähdä valon kajon,
joka näyttää suuntaa pimeässä."
- Hanna Ekola: Valoa ja voimaa -
http://www.youtube.com/watch?v=7MhREzOOyMw
Kiitos runostasi!
Ikävän syvät tuntemukset ovat kauneimpia asioita, joita voi elämässä kokea. Ne on täytetty eletyillä mielihyvän mekanismeilla, joita soisi kaikille ihmisille elämässä tapahtuvan. Ja ne kertovat ihmisen kyvystä elää hetkiä, tuntea niitä ja ennekaikkea välittää ympäristöstään tavalla, jolle ei ole sanoja olemassa.
Kiitos ;)
Ai on vai? No enpä tiedä tuosta.. Onhan se jo sananakin niin ruma: I-K-Ä-V-Ä. Ei yhtään pehmeyttä, kova ja kylmä. Ei vaan, ihan totta turiset...ainakin osittain...
Kesän loppu on itselleni aina pieni kuolema. Mistä taas imeä se voima jaksaa syksyn pimeys, talven kylmyys... Ahdistavaa...
"Nyt on elokuu ja minä olen viljaa..."
http://www.youtube.com/watch?v=blSv8FWEAZE&feature=related
Menipäs synkistelyksi...huh. Siitäkin huolimatta tai juuri siksi iloa ja aurinkoa päivääsi!