Majakkamestarin tytär, Ann Rosman

Mitä Janssonin Anna teki Gotlannin turismiteollisuudelle, siihen pyrkii Ann-tätikin Marstrandin pikkukylän suhteen. Marstrand maailmankartalle, tavoite sekin. Jossakin Göteborgin kyljessä, kiinalaisen autotehtaan tuntumassa tämä myyttiseksi nouseva kaupunki aivan aikuistenoikeesti on.

Dekkaristina Ann Rosman on uusi nimi laajalla skandinaavisella tähtikirjoittajataivaalla. Tämän esikoisen perusteella tuntuu, jotta kirjoittaja on kipannut koko juonikokoelmansa, harrastuskirjonsa ja paikallistuntemuksensa samaan koppaan. Valitettavasti.

Alku on ihan lupaava. Remontoitavan majakan kellarista löytyy vuosikymmeniä vanha ruumis. Paikallispoliisi tutkii asiaa ja vaikka kuolinsyy paljastuukin murhaksi on juttu jo vanhentunut. Tarmokas ja oikemielinen Karin Adler kaivelee tapausta vapaa-ajallaankin, kihlauksen karilleajon kustannuksella. Poliisikollega Folke onkin enempi oikeakielinen kuin -mielinen. Hahhah, huumoria.
Taiteellisena tehokeinona yrittää toimia kahdella aikatasolla haapuilu. Välillä paljastetaan pieni pala kerrallaan mitä 60-luvulla oikeasti tapahtui. Silloin kun suuri rakkaus tai kateus ohjasi ihmisten toimia. Lukijaparka voi näitten pikkupalojen avittamana yrittää aprikoida miten lähellä tai kaukana kohteesta poliisien haparoinnit ovat. Ihan vanhan Agathan palapelityyliin, tosin vihjeet ovat sekavampia kuin ladylla.

Toki pitää hypätä välillä 1800-luvun majakkakulttuuriin ja keskitysleirikokemuksiin, eettis-humaanin perustan rakentamiseksi.
Tässä kirjassa kaikea on liikaa. Ja samalla liian vähän. Liikaa juonia, joitten uskottavuus ei vakuuta. Henkilöitä tupsahtelee kuvioihin noin vain, syyttä ja selityksettä, vivahteikkaina kuin paperinuket. Liikaa salakirjoituksia, runomuotoisia vihjeitä ja poikakirjamaisuutta. Pikkuisen koittelee uskottavuutta sekin, kun faktallisesti noin satavuotias natsiupseeri hyppii veneessä ketterästi kuin kerubi. Ja toinen liki samanikäinen jahtaa virkeänä kuin Teräsmies.
Tässä taikinassa on liian vähän sitkoa, koossapitävää voimaa. Karsintaa, epäolennaisen tylyä leikkausta olisi tarvittu raskaalla kädellä.
Kukakohan tämän ostaa? Varmat syötit on ladattu sisälle. Merelliset veneilijät on yksi ryhmä, majakkahistorian harrastajat toinen ja tärkeimpänä aina varma, kissaystävät. Uskon Arkhimedes-kollin jatkavan seikkailuitaan jatkossakin kera näiden sankaripoliisien ja Marstrandin kantaväestön. Joka muuten perimätiesi kaiken olennaisen, josta poliisilla ei ollut hajuakaan.
Mieto suositus, kohderyhmälle.
Maakrapu haaskaa rajallista aikaansa.