Olen tyttöystäväni kanssa seurustellut neljä vuotta kaukosuhteessa, nyt vuoden ollut muutamaan paikkaan kämppä hakemukset, asuntoa ei vaan kuulu.
Tyttöystäväni haaveena on ollut aina ostaa oma asunto (ollaan parikymppisiä), ja nyt se on taas ottanut asian esille, löysi jo minun paikkakunnaltani asunnon hintaan 155 000, huomenna menee näyttöön.
Itselläni ei ole tuloja muuta kuin työkkäri/sossu raha, kumpi maksaa kumpi ei, töitä etsin.
Tyttöystävälläni on työ ja palkka veroineen 2100e joka kuukaus, käteen jää verojen jälkeen n. 1800e, tyttöystäväni olisi nyt kovaa vauhtia ostamassa tuota asuntoa jos menee tarjous läpi.
Itse olin alussa aika tohkeissani ajatuksesta, kunnes puhuin perheen sisällä noita asioita.
tyttöystäväni perhe on ehdottomasti sitä mieltä että oma asunto on paras vaihtoehto, meillä päin taas ajatellaan, että menis eka vuokralle, joka kuukaus jäis käteen enemmän rahaa, koska nyt tyttöystäväni on laskenut että maksaisi
joka kuukausi 600e 300e yhtiövastiketta, eli 900e, plus muut pakolliset menot.
Näin ollen hänellä jäisi käteen joka kuukausi n. 400e, tietenki jos itse olisin töissä, ongelma ei olisi niin suuri.
Itse haluaisin myös ensiksi vakiintua vaikka vuokra kämpässä, ja yhdessä sit ostaa joskus asunto, tietäen että siinä tulee oikeesti asumaan, ja just me kaks yhdessä.
Nytkin tyttöystävän ajatus on ettei edes asuisi siinä "ostamassaan" talossa sitä 30vuotta kun laina on maksettu, vaan muutettaisiin jo aikasemmin pois, minkä takia hukata joka kuukausi 900e jos tietää että ei kämppää tule koskaan omaksi edes saamaan?
Itse kannattaisin sitä että eka vakiinnuttaisiin vuokra asunnossa, säästettäis rahaa, nautittais elämästä kun rahaa jää joka kuukausi vähän enemmän, mutta tyttöystävän mielestä tärkeintä olisi nyt ostaa oma asunto ja elää sit vaikka vähän köyhempänä.
Mielipiteitä ja kokemuksia?
Tyttöystäväni haaveena on ollut aina ostaa oma asunto (ollaan parikymppisiä), ja nyt se on taas ottanut asian esille, löysi jo minun paikkakunnaltani asunnon hintaan 155 000, huomenna menee näyttöön.
Itselläni ei ole tuloja muuta kuin työkkäri/sossu raha, kumpi maksaa kumpi ei, töitä etsin.
Tyttöystävälläni on työ ja palkka veroineen 2100e joka kuukaus, käteen jää verojen jälkeen n. 1800e, tyttöystäväni olisi nyt kovaa vauhtia ostamassa tuota asuntoa jos menee tarjous läpi.
Itse olin alussa aika tohkeissani ajatuksesta, kunnes puhuin perheen sisällä noita asioita.
tyttöystäväni perhe on ehdottomasti sitä mieltä että oma asunto on paras vaihtoehto, meillä päin taas ajatellaan, että menis eka vuokralle, joka kuukaus jäis käteen enemmän rahaa, koska nyt tyttöystäväni on laskenut että maksaisi
joka kuukausi 600e 300e yhtiövastiketta, eli 900e, plus muut pakolliset menot.
Näin ollen hänellä jäisi käteen joka kuukausi n. 400e, tietenki jos itse olisin töissä, ongelma ei olisi niin suuri.
Itse haluaisin myös ensiksi vakiintua vaikka vuokra kämpässä, ja yhdessä sit ostaa joskus asunto, tietäen että siinä tulee oikeesti asumaan, ja just me kaks yhdessä.
Nytkin tyttöystävän ajatus on ettei edes asuisi siinä "ostamassaan" talossa sitä 30vuotta kun laina on maksettu, vaan muutettaisiin jo aikasemmin pois, minkä takia hukata joka kuukausi 900e jos tietää että ei kämppää tule koskaan omaksi edes saamaan?
Itse kannattaisin sitä että eka vakiinnuttaisiin vuokra asunnossa, säästettäis rahaa, nautittais elämästä kun rahaa jää joka kuukausi vähän enemmän, mutta tyttöystävän mielestä tärkeintä olisi nyt ostaa oma asunto ja elää sit vaikka vähän köyhempänä.
Mielipiteitä ja kokemuksia?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tuli vain mieleen, että rahoittaako pankki tuollasilla tuloilla 155.000 euron lainan? Vai onko teillä muuta rahoitusta? Tuolla tuloilla vedätte itsenne kyllä melko tiukille, tulot eivät anna minkäänlaista joustoa, jos/kun jotain yllättävää saattuu. Katslekaa ainakin halvempia asuntoja ja siirrytte sitten isompaan ja kalliimpaan, kun saat töitä.
Älä ainakaan itse ala kauppaan mukaan, ette ole vielä asuneet yhdessä joten yhteisen kämpän hommaaminen etäsuhteen jälkeen on melkoinen riski. Eli ensin katsotaan "helpommassa" kämpässä sujuuko se yhteiselo edes.
Sitäpaitsi 155 000 euron laina 1800 euron nettotuloilla on aivan järjetön. Se vastaa yli seitsemän vuoden nettotuloja. Yleinen suositus taitaa olla, ettei lainasumma saa ylittää 3 vuoden bruttotuloja ja/tai kahden vuoden nettotuloja. Lainasumma on tyttöystävällesi siis aivan liian suuri, ja 400 euron "ylijäävä" summa on pienempi mitä toimeentulotukea saavalla jää kuussa käyttörahaa! Lisäksi, jos korko nousee vaikka 2%yksikkö kasvavat kuukausikulut lähes 300 eurolla eli siinäpä sitten elää...
Eli vaikka tyttiksesi on teoriassa oikeassa siinä että omistusasuminen on vuokralla-asumista taloudellisempaa NIIN se ei tarkoita että pienehköpalkkaisen kannattaisi ostaa noin kallis kämppä ensiasunnoksi. Ei missään nimessä. Hänen tuloillaan maksimi järkevä lainasumma on enintään puolet hänen suunnittelemastaan.
Jos Kreikka menee konkkaan tai jotain muuta ikävää tapahtuu maailmantaloudessa lähivuosina, niin on suuri riski, että korot nouosevat reilusti. Jos on jo nyt alhaisilla koroilla maksuohjelma+eläminen tiukoilla, niin on suuri riski että on pakko tehdä kahta työtä useamman vuoden ajan, jotta saa juuri ja juuri lainaa maksettua.
On paljon kivempaa olla vapaaehtoisesti köyhä (säästää hiljakseen) kuin pakosti köyhä (säästää kaikesta kun ei rahat riitä muuten).
Jos tyttöystäväsi haluaa väkisin ostaa, niin voisitte kokeilla kompromissiä, että maksaisit vain vastikkeen (reilu 200e?) vuokraa tyttöystävällesi ja muuten hän vastaa asunnosta itse. Voit vaikka myöhemmin ostaa vaikkapa 50% nimiisi kun käyt töissä ja vastaatte kuluista prosenttilukujen mukaan. Jos käy huonosti (pakkomyynti), niin "vain" tyttöystäväsi luottotiedot menee ja saatte kuitenkin SINUN luottotietojen avulla vuokrattua asunnon aloittaen elämän alusta... jos olette enään edes silloin yhdessä...
Ei se oma asunto loppupeleissä NIIN edullinen asumismuoto ole. MIkä kiire jengillä oikein on? Ennen ostettiin alkuun pienempi kämppä ja perheen kasvaessa vaihdettiin isompaan. Ja sitäkin ennen ostettiin se osake vasta, kun siihen oli varaa.
Olemme mieheni kanssa varsin hyvätuloinen pari, mutta asumme silti vuokralla. Ihan vain siksi, että se on niin huoletonta. Ja muutamme töiden perässä aika ajoin. Ihan turha ottaa mitään isoa omistuskämppää ristikseen. Sääli vaan että kulttuurissamme pidetään vuokralla asujia toisen luokan kansalaisina. Meitäkin katsotaan usein sen vuoksi kieroon.
Olet ihan oikeilla jäljillä, kun olet varovainen ja harkitset.
155k laina tyttöystävälle on ihan mahdollista. Itse sain 110k lainaa, vaikka olen päätoiminen opiskelija. Riippuu pääomista ja takaajasta myös.