geeniperimä ja elämänne tärkeät tapahtumat ovat muokanneet teistä sen, jollainen olette?
Kun omassa tapauksessani tuo seuraava kertomukseni on kuvaava alku omalle kehittymiselleni, ja kun se jäi nopeasti kakkossivulle, otan sen siitä syystä tähän:
Minun paras muistoni oli se, kun isäni toi minulle aapisen kirkonkylältä.
Sähköä ei lapsuudenkodissani ollut, eikä ole vieläkään. Lähimmälle sähkötolpalle on matkaa noin 7 km. Veljeni teki kyllä remontin taloon ja asensi kaasulla toimivan hellan ja jääkaapin, laittoi vesijohdot yms. Hän on sitä mieltä, että sähkökaapelien vetämiseen pitäisi osallistua useamman mökkiläisen.
Minä ostin lapsuudenmaisemista kaksihuoneisen hirsimökin. Siellä on puilla lämmitettävät uunit ja ainoa nykyajan mukavuus on pieni kaasukeitin, ellei ulko-ovessa olevaa lukkoa lasketa sellaiseksi. Lapsuuteni aikoihin ei meillä - enkä muista yhdelläkään naapurillakaan olleen lukkoja ovissaan.
Palaan vielä tuohon kirja-asiaan. Aapisesta se alkoi. Kun olin koko ikäni tuntenut itseni jotenkin erilaiseksi kuin muut, kirjoista tuli ystäviäni. Näin minulla oli mahdollisuus kokea samalla aaltopituudella olemista muiden ihmisten kanssa.
Kun omassa tapauksessani tuo seuraava kertomukseni on kuvaava alku omalle kehittymiselleni, ja kun se jäi nopeasti kakkossivulle, otan sen siitä syystä tähän:
Minun paras muistoni oli se, kun isäni toi minulle aapisen kirkonkylältä.
Sähköä ei lapsuudenkodissani ollut, eikä ole vieläkään. Lähimmälle sähkötolpalle on matkaa noin 7 km. Veljeni teki kyllä remontin taloon ja asensi kaasulla toimivan hellan ja jääkaapin, laittoi vesijohdot yms. Hän on sitä mieltä, että sähkökaapelien vetämiseen pitäisi osallistua useamman mökkiläisen.
Minä ostin lapsuudenmaisemista kaksihuoneisen hirsimökin. Siellä on puilla lämmitettävät uunit ja ainoa nykyajan mukavuus on pieni kaasukeitin, ellei ulko-ovessa olevaa lukkoa lasketa sellaiseksi. Lapsuuteni aikoihin ei meillä - enkä muista yhdelläkään naapurillakaan olleen lukkoja ovissaan.
Palaan vielä tuohon kirja-asiaan. Aapisesta se alkoi. Kun olin koko ikäni tuntenut itseni jotenkin erilaiseksi kuin muut, kirjoista tuli ystäviäni. Näin minulla oli mahdollisuus kokea samalla aaltopituudella olemista muiden ihmisten kanssa.
Vastaukset 1
Vanhimmat
elämänsisältö oli hoitaa kuutta lasta ja kolmea-neljää lehmää ja lisäksi lampaita ja joutokarjaa.
Äiti oli todella työteliäs kun isä oli talvella viikot metsäkämpillä.
Äitini, kuten isänikin, olivat rehellisiä muuten, paitsi äiti oli arka ja siitä syystä hän hiukan muunsi tosiasoita. En huomannut äidin mitenkään erityisemmin pyrkivän olemaan esillä ja pätevä, mutta jos hän teki niin, hän teki sen väärällä tavalla. Hän oli täysin tietämätön joistakin hyvistä puolistaan ja eikä tietenkään arvostanut niitä itsessään, vaan ne ilmenivät sitten kun isä tuli kotiin.
Isä nautti kun sauna oli lämpiämässä, ja tuvassa oli pullan ja karjalanpiirakoiden tuoksua. Kaikki hommat oli hoidettu, eikä tarvinnut pelätä, että äidillä olisi ollut vieraita miehiä sillä välin kun isä oli poissa.
Mielestäni äidin pienet virheet johtuivat hänen äidittömästä lapsuudestaan ja hänen äitipuolensa epäoikeudenmukaisuudesta.
Äitini tarina on kuin myllärintyttären tuhkimotarina. Sillä erolla, että isäni ei ollut prinssi, vaan köyhä puunhakkaaja.