Esakalliolla

Eilen tuli oltua Esakalliolla. Olen aina tykännyt Rainer Frimanista ja näkisi ja kuulisihan siellä Tapani Kansan esiintymistäkin samalla tuumin. Raikku oli oma sydämellinen ja sympaattinen itsensä. Sanalla sanoen ihana ! Nalle Lehtonen taikoi tulisesta trumpetistaan huumaavat sävelet ja Antti Toivonen lauloi hyvin ja säesti kitaralla Raikun laulaessa.

Tapani Kansan orkesterin vaalealla kosketinsoittajalla oli yllättävän hyvä ääni. Bändi muutoinkin tasokas, joskin mielestäni rummut oli miksattu kuulumaan liian kovana. Joissakin lauluissa se häiritsi.

Maestro itse, eli solisti T.Kansa oli positiivisin yllätys. Kuuntelin lavan edustalla Rainer Frimanin esiintymistä, kun joukko Tapanin faneja alkoi hihkumaan ja taputtamaan. Katsahdin heihin päin ja näin kun Tapani Kansa asteli harmaassa puvussaan sisälle tanssisalin puolelle ja jäi ovensuuhun seuraamaan Raikun esiintymistä ja hörppimään vettä/kahvia kädessään olevasta pahvimukista. Tapsaa näytti hymyilyttävän fanien innokas vastaanotto.
On sanottava, että Tapani on luonnossa varsin charmikas näky. Hänessä on edustavuutta ja maskuliinisuutta ja KARISMAA.
Romanilaulajathan useimmiten pukeutuvat pukuun keikoilla, mutta Esakalliolla Rainer Friman oli pukeutunut farkkuihin ja siniseen pikeepaitan, kun taas Tapani esiintyi puvussa.

Muutaman minuutin päästä orkka ja solisti vaihtuivat ja lauteille saapui Tapsa joukkioineen. Tervehti yleisöä ja aloitti valssiparilla, jotka heti toivat esiin Tapanin äänen komeuden. Siitä meno jatkui upeilla tangoilla ja vauhtibiiseillä.
Tapanilla hymynkare väreili suupielessä tämän tästä. Vaikutti erittäin hyväntuuliselta ja tasapainoiselta. Esiintyminen oli energistä ja viihdyttävää.
Huomioi mm. erään lavan edessä olleen kuuntelijan erittäin hienolla tavalla .
Ylimielisyydestä ja tuttuilusta syytetty Tapani ei ainakaan Esakalliolla osoittanut moisia piirteitä.

Tapanin toisen setin aikana, näin muuten Raikun tanssilattilla pyörähtelemässä Tapsan ja tämän orkan tahdissa.
illan kruunasi ihanainen Oskar Merikannon Anniina.