Vihdoinkin foorumi, joka omistettu itse ASIALLE. Harmi kun täällä ei saa yllyttää väkivaltaan nauhaikkunaihmisiä kohtaan. Vihaan nauhaikkunoita, vihaan elementtejä, vihaan ns "moderneja asumisen vaatimuksia" (=markkinointisana, jolla houkuteltiin jengiälöhiöihin)
vihdoinkin
raggar
202214
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
En ole nauhaikkunafani itsekään, en tosin vastusta yksisilmäisesti minkään muotoisia ikkunoita - tilanteen mukaan kun mennään.
Elementtitekniikka on onneksi kehittynyt seitkytluvulta, eivätkä elementit enää välttämättä määrittele rakennuksen ulkonäköä. Kantavat väliseinät voi mielestäni tehdä elementeistä, jos siltä tuntuu - ja tilanteeseen sopii. Julkisivuissa on jo pitkään käytetty kuorielementtejä, joilla ei ole vanhojen sändvitsien kanssa juuri yhteistä jne. Ongelma on se, että elementtiteollisuus määrää tahdin jolla edetään, arkkitehdit ja ihmiset (rakennuksen käyttäjinä) joutuvat tyytymään siihen mitä annetaan.
"Modernit asumisen vaatimukset" sisältävät mm. vesivessan, ikkunan joka huoneessa, vähintään sohvaryhmän sovittavan olohuoneen jne. Et kai näitä itsessään vastusta? Kuitenkin jos nuo vaatimukset ovat ainoa asia jonka rakennus toteuttaa ja siksi on mentävä lähiöön, ei hyvä.
Niin, nuo modernit vaatimukset olivat 60-luvun iskulause. Omassa kämpässäni, rv 1928, on ollut alusta asti vesivessa. huoneet ovat niin isoja, että sinne mahtuu vaikka minkälainen sohva jne. Lapsuudenkodissanikin, joka on rakennettu 1910-luvulla, on uudesta saakka ollut "byyri" sisällä:-) TÄllaisia taloja sitten purettiin kommareiden ja gryndereiden yhteistyöllä 60-luvulla. Modernit asumisen vaatimuket tarkoittivat tuona aikana myös "järjevää" 2,5 metrin huonekorkeutta, ei erillisiä ruokailuhuoneita (ovat muuten tulleet viime eikoina takaisin muotiin) eikä muutenkaan mitään ylimääräistä, kuten pyöreitä kulmia tms. Homma sopii tietysti rakennuttajalle: ylivoimaisesti suurin tuotto sijoitetulle pääomalle saadaan rakentamalla elementtitalo kolmea elementtiprofiilia käyttäen.
Onhan noita isoja ja hienoja taloja, jopa palatseja ollut jo 1700-luvulla (ja aiemminkin tietty). 60-luvulla ajateltiin että jonkunlainen asumisen minimivaatimus on saatava toteutumaan, kun jengi rynni maalta kaupunkiin pää kolmantena jalkana. Kohtuullisesti jonkinsortin minimi on saavutettukin, vaikka jos ei grynderi aravalainaa tarvitse, voi huoletta tehdä vaikka 2m leveitä olohuoneita, 3m kerroskorkeus on kuitenkin määrätty. Rakentamisessa käytettyjen elementtien keskimääräinen sarjakoko on muuten siinä kahden tienoilla, eli kutakin elementtiä valmistuu ruhtinaallinen kaksi kappaletta keskimäärin, sitten menee taasen uusiksi elementtikoneen asennukset.
Hmm. Tuota 3m huonekorkeutta ei tosiaankaan saavuteta 60-70-lukujen elementtitaloissa. Kuten kirjoitit, lähiöt rakennettiin maaltamuuton hallitsemiseksi ja kaiken kukkuraksi vain väliaikaista (n.30v) käyttöä varten. Olen kyllä käynyt tällaisessa talossa ja huonekorkeus oli max 2,6-2,7m.
Ja minä kun luulin, että elementtejä piti olla kolme tyyliin "ikkunaelementti", "ovielementti" ja "umpinainen elementti". Tietenkin, jos esim ikkunaelementti on muutettu umpinaiseksi jollakin peltihökötykeillä ja eristeillä.
ovat kaksi ihan eri asiaa. käsitteet kyllä pitävät sisällään merkityksensä, joka varmasti avautuu, jahka hetken aikaa niitä mielessäsi tankkaat.
Niin. Lieneekö erona välipohjien paksuus. Joka tapauksessa asukkaan kannalta merkityksellistä on huoneen korkeus sisäpuolelta mitattuna. Jos tämä korkeus on se 2,6m, tulee monesti tukalat paikat.
Kerroskorkeus on omasta lattiasta yläkerran naapurin lattiaan mitattu. Se kolme metriä on vasta nykyinen määräys, ennen on tehty matalampaakin. Merkitystä on nimenomaan tällä korkeudella, koska esim. ääneneristävyys on parempi paksuilla välipohjilla. Jos sisäkorkeus olisi määrätty, olisi gryndereiden kiusaus tinkiä nimenomaan välipohjan paksuudesta.
Mikä tarkoitat nauhaikkunalla. Kiinnostaa tietää, jotta voin arvioida olenko nauhaikkunaihminen vai en: ja jos olen, tiedän sitten varoa sinua ja väkivaltaista käyttäytymistäsi minua kohtaan.
Ihan iisisti vaan. Olen nörtti ja kynäniskakin, joten mesoan vaan verkossa:-) Nauhaikkuna on sellainen Viljo Revell-tyyppinen ikkunaketju rumassa laatikkotalossa. Ikäänkuin matala boordinauha, joka menee jokaisen kerroksen kohdalta ja joka on käytännössä kokonaan "ikkunaa"
Oikeastaan nauhaikkunat edustavat vain vertauskuvallisesti vitutustani moderniin arkkitehtuuriin, jonka esikuvina ovat ven der Rohen ja Aallon kaltaiset heput.
Miksi kaikista arkkitehtuurin tyyleistä sinua eniten rassaa juuri moderni(stinen) tyyli (n.1910-1960)?
Tähän vastaan mielelläni. Modenistisessa tyylissä on kolme "muuttujaa", jotka ovat antipatiani taustalla.
Pienimerkityksisin näistä on modernistisen tyylin irrallisuus ihmisestä luonnossa elävänä yksilöllisenä olentona. Modernistinen ajattelutapa sulkee ihmisen (teollistuneeseen) yhteiskuntaan ja jonka toimintaa siellä kuvataan massojen liikkeillä tyyliin "kuluttajat/työläiset/kansalaiset".
Aivan modernismin alkuaikojen luomukset ovat mielestäni hienoja, koska niissä on selvästi vaikutteita klassismista. Tästä esimerkkinä IG Farben Frankfurtissa ja ehkä myös AEG:n turbiinitehdas Berliinissä. Suomalaista onnistunutta modernismia on ne Erik Bryggmanin rakennukset, joissa on selkeästi nähtävissä klassisen tyylin ja eteläeurooppalaisen kulttuurin vaikutteita.
Nämä varhaiset rakennukset olivat usein tehtaita tms., jotka täyttivät kivasti niille asetetun funktion, tunkeutumatta sen syvällisemmin yhteiskuntaan tai ihmisten ajatteluun. Pointti on kuitenkin se, että modernismi tyylinä on lähtökohtaisesti irrallaan ykilöstä ja näkeen ihmisen vain osana esim. sosialistista yhteiskuntaa. Kyllähän Chaplinin "Modern Times":in rataskohtaus on aika osuvaa kritiikkiä tähän ilmoöön
Näistä IG farbeneista ja muista hienoista rakennuksista päästäänkin tähän toiseen antipatiani syyhyn. Modernismista tuli nimittäin lopulta keppihevonen sille, että varsinainen rakentamisen taso laski, koska minimalistinen tyyli mahdollisti edullisempia, vähemmän käsityötä Vaativia, tekniikoita. Elementtirakentaminenhan oli keksitty jo vuosisadan vaihteessa, mutta sodan jälkeen se kehittyi taloudellisesti tehokkaaksi tavaksi rakentaa. Elementtejä enemmän käytettiin vielä tuona aikana ns. paikalleenvalamista, joka sekin oli rakennustapana tehokas. Rakennuttajan kannalta edut alkoivat näkyä entistä selkeämmin: korkea tuotto sijoitetulle pääomalle.
En väitä, että 60-luvun elementtilähiöiden talot edustaisivat mitenkään modernia arkkitehtuuria yksilöinä, mutta varsinainen kokonaisuus "lähiöyhteisöstä" (vrt Turun YO-kylä) oli kyllä modernistien mieleen. Näiden kokonaisuuksien alta purettiin sitten "yhtenäisyyden nimissä" kuola suupielestä valuen kaikki "rappioarkkitehtuuri", jonka varoittavimpina esimerkkejä pidettiin Jugendia ja erityisesti kertaustyylejä.
TÄllä perinnöllä sitten jatkettiin modernista ajasta kohti postmodernia:-)
Sitten on vielä tämä poliittinen puoli. Olen aina kutsunut tätä touhua vasemmistolaisten ja gryndereiden "epäpyhäksi allianssiksi". TÄmä modernistinen yhteisöllisyys, niukka tasapäistävä tyyli ja ylipäätään _halu rakentaa uutta_ oli mannaa sosialistisissa unelmissa elävälle vasemmistolle ja mm. 60-luvulla Otiksessa opiskelleille arkkitehdeille. Heille tuputettiin, modernismin poliittista piilosanomaa, että betoni on maailman demokraattisin materiaali koska siinä ei näy minkään menneen ajan valtaeliitin symbolit.
Nämä "rappiotyylit" nähtiin porvariston viimeisinä linnakkeina ja mikä onkaan mukavampi kosto, kun repiä kappaleiksi uusrenessanssipalatsi palevelijanhuoneineen ja rakentaa paikalle betonilaatikko, jossa kaikki asukkaat voivat tuntea itsensä tasa-arvoisiksi asuessaan identtisissä pikku "ready-made" kodeissaan.
Tämä ready-made juttuhan (muistaakseni Marcel Duchamp), sopii hyvin arkkitehtuuriinkin tässä yhteydessä. Paradoksaalista sen sijaan on, että tämä vasemmistolainen idylli oli muuttanut "koti"-käsitteen kohti "hyödyke"-käsitettä. Tämän perintö näkyy hyvin esim. "talopaketit"-palstalla, jossa ihmiset vertailevat talotehtaiden tuotteita siinä samalla, kun valitsevat itselleen autoa, pesukonetta jne.
mvh.
Itse en ole noin kovasti modernismin vastustaja. En ole tyylisuunnan puolestapuhujakaan, mutta yritän ottaa siitä jotain irti ja vastakommentoida hieman.
Teollistumisen mukanaan tuomat ilmiöt eivät tietenkään ole rakennusten ulkonäön sanelemia, vaan päinvastoin. Moderniin, teolliseen yhteiskuntaan moderni, kylmän rationaalinen ja funktionaalinen arkkitehtuuri sopii. On tietenkin eri asia onko rationaalinen absoluuttisen järkevää (usein ei) tai onko 'funktionaalinen' parhaiten toimivaa (yleensä ei). Nämä ovat kuitenkin ajankuvia ja symboleita, jotka kertovat siitä missä yhteiskunta kulloinkin on menossa.
Tehtaat ja teollisuusrakennukset, sosiaalinen asuntotuotanto ja muut ajan ilmiöt arkkitehtuurissa kertovat samalla tavoin omasta ajastaan, kuin esim. kirkot (rakennukset) keskiajalla alleviivasivat kirkon (instituutio) asemaa ja palatsit myöhemmin hallitsijan asemaa.
Mainitsemallasi minimalismilla viittaat arvatenkin pelkistämiseen ja yksityskohtien puutteeseen. Varsinainen muodollinen minimalismi valkeine kuutioineen vaatii yksityiskohtaista suunnittelua, erikoisia ja kalliita ratkaisuja ja käsityötä jopa klassista dekoratiivisuutta enemmän. Mielenkiintoisena esimerkkinä mm. valkoisesta marmorista tehdyt jalkalistat, jotka maalataan valkoisella maalilla päälle jne.
"Ready-made"-vertauksesi (Kyllä, Duchamp) on mielenkiintoinen. Duchampin ready-made teki sarjatuotetusta yksilön asettamalla sen esille. Itseasiassa hän halusi kyseenalaistaa tavan katsoa esineitä, ei hakea sarjatuotteista estetiikkaa myöhempien pop-taiteilijoiden tapaan. Suuri kysymys onkin kopioimisen merkityksessä. Vaikkei Duchampin ja elementtitalojen taustalla olekkaan samat vaikuttimet, rinnastus herättää paljon mielenkiintoisia ajatuksia - tosin elementtiteollisuuden puolesta.
Ehkä talo kotina ajatus on kuitenkin porvarillisen ajatusmaailman tuote? Onko ihmisen määriteltävä oma minuutensa tai yksilöllisyytensä talon kautta. Talohan on (?) kuitenkin fyysinen, taloudellinen ja poliittinen hyödyke - välttämättömyys. Voiko ajatella, että persoonallisuutta voisi suunnitella? Eikö paras ratkaisu olisi mahdollisimman anonyymi runko tai kehys, jossa asukas voisi toteuttaa itse itseään? Jos arkkitehti piirtää ruusuboordin ja asiakas ei pidä ruusuista, ohjaa arkkitehti asukkaan persoonallisuutta väärin.
Kiitos vastauksestasi. Ansaitset muutaman tarkennuksen esittämiini pointteihin
>funktionaalinen arkkitehtuuri sopii. On tietenkin eri asia onko >rationaalinen absoluuttisen järkevää (usein ei) tai onko >'funktionaalinen' parhaiten toimivaa (yleensä ei). Nämä ovat >kuitenkin ajankuvia ja symboleita, jotka kertovat siitä missä >yhteiskunta kulloinkin on menossa.
Aivan. Tässä näemme linkin yhteiskuntailmapiirin ja arkkitehtuurin välillä. Minun (ehkä voisin pitää itseäni romantikkona) näkökulmastani katsottuna tuossa vaiheessa nämä olivat kumpikin menossa huonoon suuntaan.
>Tehtaat ja teollisuusrakennukset, sosiaalinen asuntotuotanto ja muut >ajan ilmiöt arkkitehtuurissa kertovat samalla tavoin omasta ajastaan,
Mutta modernismi sisältää rakennus”faschistisen” piirteen: koska se keskittyy suurten kokonaisuuksien luomiseen, on kaiken sitä edeltävän väistyttävä. Tämä aikakausi oli ikäänkuin keskimääräisten kansalaisten diktatuuria. Mielestäni tämä ajatus elää vielä nyky-yhteiskunnassakin. Yksilöllisyys lyöty maanrakoon ja romantiikkakin pelkistyy suurelementeistä tehtyihin pakettitaloihin, joissa söpöt ikkunat ja ”järkevä huonekorkeus”.
>Mainitsemallasi minimalismilla viittaat arvatenkin pelkistämiseen ja >yksityskohtien puutteeseen. Varsinainen muodollinen minimalismi >valkeine kuutioineen vaatii yksityiskohtaista suunnittelua, erikoisia ja >kalliita ratkaisuja ja käsityötä jopa klassista dekoratiivisuutta >enemmän. Mielenkiintoisena esimerkkinä mm. valkoisesta >marmorista tehdyt jalkalistat, jotka maalataan valkoisella maalilla >päälle jne.
No nyt esitit kyllä tarkoitushakuisen elementin. Otin työpaikkani suunnitelleen arkkitehdin kanssa voimakkaasti yhteen hänen väittäessään, että valubetoniseinä on kalliimpi tehdä, mitä rapattu tiiliseinä. Sellaiset väite oli paskajuttua. Myönnän että siinä vanderrohelaisessa ”less is more”-ajattelussa (yksi kukka valkoista taustaa vasten on hienompi, kuin kukkameri) on ideaa, mutta koska 1) usein ei ole edes sitä yhtä kukkaa ja 2) miksi kaikki kukkameret pitää tuhota näiden tekeleiden tieltä.
>"Ready-made"-vertauksesi (Kyllä, Duchamp) on mielenkiintoinen. >Duchampin ready-made teki sarjatuotetusta yksilön asettamalla sen >esille. Itseasiassa hän halusi kyseenalaistaa tavan katsoa esineitä, ei >hakea sarjatuotteista estetiikkaa myöhempien pop-taiteilijoiden >tapaan. Suuri kysymys onkin kopioimisen merkityksessä. Vaikkei >Duchampin ja elementtitalojen taustalla olekkaan samat vaikuttimet, >rinnastus herättää paljon mielenkiintoisia ajatuksia - tosin >elementtiteollisuuden puolesta.
Olet oikeassa, että Duchamp-vertauksen avulla identtiset koti”tuotteet” voitaisiin pyrkiä näkemään yksilöllisinä. Oikeastaan minun olisi pitänyt puhua vain ”kotien” sarjatuotannosta.
>Ehkä talo kotina ajatus on kuitenkin porvarillisen ajatusmaailman >tuote? Onko ihmisen määriteltävä oma minuutensa tai >yksilöllisyytensä talon kautta. Talohan on (?) kuitenkin fyysinen, >taloudellinen ja poliittinen hyödyke - välttämättömyys. Voiko ajatella, >että persoonallisuutta voisi suunnitella? Eikö paras ratkaisu olisi >mahdollisimman anonyymi runko tai kehys, jossa asukas voisi >toteuttaa itse itseään? Jos arkkitehti piirtää ruusuboordin ja asiakas >ei pidä ruusuista, ohjaa arkkitehti asukkaan persoonallisuutta väärin.
Tässä mennäänkin niin perustavanlaatuisiin kysymyksiin, kuten se, miksi ylipäätään olemme olemassa ja mikä on kodin merkitys. Ajattelet hyvin luterilaiseen tyyliin yksilölähtöisesti: On yksilö omine tavoitteineen ja sitten on sateensuoja (talo, aivan sama, minkänäköinen, kunhan on kustannustehokas), sukulaiset (antavat ruokaa, jos ei, valtio antaa ruokaa), kulttuuri (yhteiskunnallisten tavoitteiden esilletuomista) jne. Minulle taas kodilla on muunlainenkin kuin instrumentaalinen arvo. Esimerkiksi lapsuudenkotini (se sokkeloinen ja tummasävyinen) on ikäänkuin osa ”perhe”-käsitettäni. Se on jotakin sellaista, jota ei osteta kaupasta. Se on yksilöllinen, jokaista uunia ja ovenkahvaa myöten. On vaikea kuvitella, että elementtilaatikkoon saisi sidottua niin voimakkaita kiintymyksen tunteita 90 vuodenkaan kuluttua. Tunnustan näin olevani konservatiivi, mutta muista että olen silti keskivertoa modernistiarkkitehtiä suvaitsevampi: en ole purkamassa yhtään elementtilaatikkoa!
>Mutta modernismi sisältää rakennus”faschistisen” piirteen
Paitsi suurten kokonaisuuksien luomiseen, modernismi keskittyi niiden luomiseen nimenomaan toistettavuuden ja ennenkaikkea kansainvälisen tyylin (international style) kautta. Perusyksikkö ei ollut kaupunki vaan rakennus.
>romantiikkakin pelkistyy suurelementeistä tehtyihin pakettitaloihin, joissa söpöt ikkunat ja ”järkevä huonekorkeus”.
Näinpä juuri. Mitä voisi asialle tehdä? Tietävätkö ihmiset mitä he haluavat?
>>Varsinainen muodollinen minimalismi...
> Myönnän että siinä vanderrohelaisessa ”less is more”-ajattelussa (yksi kukka valkoista taustaa vasten on hienompi, kuin kukkameri) on ideaa, mutta koska 1) usein ei ole edes sitä yhtä kukkaa ja 2) miksi kaikki kukkameret pitää tuhota näiden tekeleiden tieltä.
Vanderrohelainen eli miesiläinen (Ludwig Mies Van De Rohe) arkkitehtuuri on rakenteiden rehellisyyteen perustuvaa, pelkistettyä ja usein tyylikästä. Minimalismilla ei ole miesiläisen tyylin kanssa juuri tekemistä. Minimalismissa pyritään suunnittelemaan täysin rakenteettomia, tai sen oloisia, yleensä valkoisia rakennuksia. Jotta tällainen 'piirustusta muistuttava' rakennus olisi teknisesti mahdollinen, se vaatii monia monimutkaisia ja piilotettuja ratkaisuja.
>...kuten se, miksi ylipäätään olemme olemassa ja mikä on kodin merkitys...
Ajattelen samoin, että kodilla on itsessään merkitystä. Sillä kuinka se rakentuu ja millaisia ovat sen persoonalliset piirteet. Nykyisen maailman malliin sopii kuitenkin mahdollisuus myös sille, että persoonallisuus ei ole joko-tai. Esimerkiksi hyvin suunniteltu, asukkaalle 'tilaa antava' elementeistä valmistettu kerrostalo voi tarjota suuremmat persoonallisuuden ilmentämisen mahdollisuudet kuin loppuun asti suunniteltu yksiulotteinen 'omakotitalo'. (Tehtaan katalogista valittu koristeellinen vuorilauta ei ole persoonallisuutta, mutta lasitetulle parvekkeelle laitettu isoisän keinutuoli on.)
>Perusyksikkö ei ollut kaupunki vaan rakennus.
TÄstä olen edelleen kovin eri mieltä. Oletko ollut Alexanderplatzilla. Se on itsessään perusyksikkö, sosialistisen arkkitehtuurin demonstraatio, jonka puitteissa yksilön rooli on korkeintaan yhtenä rattaana tai ketjun lenkkinä. Myös yksittäisillä rakennuksilla ei ole tässä kontekstissa mitään merkitystä. Alexanderplatz on modernismia poliittisimmillaan.
>Näinpä juuri. Mitä voisi asialle tehdä? >Tietävätkö ihmiset mitä he haluavat?
Ihmiset haluavat asua oikeissa 20-luvun hirsihuviloissa tai maalaistaloissa, mutta heillä ei ole siihen varaa. Pakettitalojen käytännöllisyys on monesti peitesana sille, ettei ole taloudellisia mahdollisuuksia toteuttaa näitä unelmia kunnolla.
>tyylikästä. Minimalismilla ei ole miesiläisen >tyylin kanssa juuri tekemistä. Minimalismissa >pyritään suunnittelemaan täysin rakenteettomia, >tai sen oloisia, yleensä valkoisia rakennuksia.
Huomaa, että maallikkona minun mielipiteeni perustuvat empiriaan, eivätkä arkkitehtuurin tekstikirjoihin. Sanoisinkin, että tyypillisesti toteutettuna miesiläisestä rakennuksesta ainakin tulee minimalistinen, johtuen arkkitehdin, insinöörien ja tilaajan tekemistä kompromisseista. Yleensä kompromissien taustalla on taloudelliset seikat.
Haluaisin lisäksi muistuttaa, että arkkitehtien on turha loukkaantua siitä, ettei yleisö "tajua" näitä muotokieliä. Romantilliseen ajatteluun nojautuvana ihmisenä tunnen inhoa sellaisia kohtaan, jotka pitävät kansan makua rappeutuneena ja haluavat puhdistaa arkkitehtuurin tuhoamalla kaiken sen vanhan, jota kansa arvostaa pyrkimällä näin tuomaan omia töitään "framille"
>Nykyisen maailman malliin sopii kuitenkin >mahdollisuus myös sille, että persoonallisuus ei >ole joko-tai. Esimerkiksi hyvin suunniteltu, >asukkaalle 'tilaa antava' elementeistä >valmistettu kerrostalo voi tarjota suuremmat >persoonallisuuden ilmentämisen mahdollisuudet >kuin loppuun asti suunniteltu yksiulotteinen >'omakotitalo'. (Tehtaan katalogista valittu >koristeellinen vuorilauta ei ole >persoonallisuutta, mutta lasitetulle parvekkeelle >laitettu isoisän keinutuoli on.)
Huomaatko, että esittäessäsi vaihtoehtoja, puhut vain uudisrakentamisesta. Minäkin kartan tehtaan katalogien romantiikkaa, koska se on täysin teollista. Samalla hinnalla voin hankkia "aidon" rakennuksen. Mitä uudisrakentamiseen tulee, se on tietysti välttämätöntä, mutta on suoranainen valhe väittää, etteikö olisi mahdollista suunnitella taloja, joissa yhdistyvät aito yksilöllisyys sekä klassinen muotokieli, ilman että kyse olisi vain vanhan kopioimisesta.
>>Perusyksikkö ei ollut kaupunki vaan rakennus.
>TÄstä olen edelleen kovin eri mieltä.
Kyseessä on vain näkemysero. Tarkoitin tällä, että varsinaiseen kaupunkisuunnitteluun, jossa pohdittaisiin kaupungin piirteitä ja kaupunkimaisuutta ei esim. 60-luvulla perehdytty. Kaupunki oli vain ryhmä taloja, joiden muodostamalla kokonaisuudella ei ollut varsinaisesti merkitystä. (Engelin Helsinki --> kaupunkilähtöinen suunnittelu; 60-luvun lähiöt --> sarja taloja)
Minimalismista sen verran, että se on melkein niinkuin balettia (näyttää helpolta, mutta sattuu vietävästi / näyttää yksinkertaiselta, mutta on monimutkaista)
Maun rappeutuminen edellyttäisi, että maku olisi ensin ollut kehittynyt... Tavan kansalaisen maku seuraa arkkitehtuurin trendejä, mutta jälkijunassa ja kansanomaistuen matkalla. Nykyrakentaja haluaa taloonsa sellaista, jota arkkitehti 80-luvulla yritti ehdottaa rakentajalle, joka halusi jotain muuta. Tyyli osana arkkitehtuuria on verrattavissa mihin tahansa muotiin, esim. vaatemuotiin. (Muotisuunnittelijoiden luomuksia pidetään idioottimaisina, niistä kehitettyjä sarjatuotedesign-vaatteita himoitaan salaa, mutta halu kielletään korkean hinnan takia, vasta Seppälän halpakopio alkaa kelvata.)
Esimerkkini oli uudisrakentamisesta. Korjausrakentaminen valtaa alaa merkittävässä määrin. ihmisten suhtautuminen vanhaan ei ole niin pyyteetöntä kuin annat ymmärtää. Tontti jolla on 30-luvulla tehty mummonmökki ja 120m2 rakennusoikeutta näyttäytyy rakentajalle helposti purettavana homeongelmana ja 200m2 rakennusoikeutena.
>kaupunkimaisuutta ei esim. 60-luvulla perehdytty. >Kaupunki oli vain ryhmä taloja, joiden >muodostamalla kokonaisuudella ei ollut >varsinaisesti merkitystä. (Engelin Helsinki --> >kaupunkilähtöinen suunnittelu; 60-luvun lähiöt >--> sarja taloja)
Toivon totisesti, että olet oikeassa. Olisi nimittäin rikos ihmisyyttä kohtaan pitää esim lähiöitä tai vaikkapa Turun Hämeenkatua arkkitehtonisesti harkittuna kokonaisuutena (pelkäänpä vain, että se silti on). Mitä Engeliin ja Hesan stadplaniin tulee, hänen esikuvansa oli lahden toisella puolella, eikä hän sinänsä keksinyt mitään uutta.
>Minimalismista sen verran, että se on melkein >niinkuin balettia (näyttää helpolta, mutta sattuu >vietävästi / näyttää yksinkertaiselta, mutta on >monimutkaista)
Tuo on kuitenkin näkökulma, jota esiintyy ensisijaisesti minimalistien keskuudessa.
TÄssä täytyy ottaa huomioon myös perinteiset etunäkökohdat. Arkkitehdin tavoitteena on saada ensinnäkin aikaan oma luomus, joka on mahdollisimman julkinen ja mahdollisimman keskeisellä paikalla. Tämä motivoi arkkitehtuurin "tarjontapuolta". Koska oikeiden kaupunkien keskustat on kuitenkin olleet täyteenrakennettuja Suomessakin jo sen sata vuotta, täytyy arkkitehdillä olla jokin peruste sille, että miksi hänen luomuksensa on tultava jonkin toisen luomuksen tilalle. Tilanne on nollasummapelin kaltainen: yhtä uutta rakennusta varten tarvitaan ainakin yksi purettu rakennus. Olisi lapsellista uskoa, että arkkitehdit olisivat pelkästään avantgardisteja ja pyrkisivät täyteen objektiivisuuteen haukkuessaan jotain vanhaa rakennusta rappiolliseksi tai kansanomaiseksi. Tavoitteena on oman työn esillesaaminen hinnalla millä hyvänsä. Ongelmana on vain se, että toisin kuin taidenäyttely, jonka katsomisen voi kansalainen jättää väliin, on rakennus niin kiinteä osa ympäristöämme, että sen ulkonäköön liittyvä vastuu on valtava.
Myös 60-luvun rakentaminen on tarkkaan harkittua, mutta siitä puuttui kaupunkirakenteen kaupunkimaisuuden huomiointi. (Nykyään tätä edustavat esimerkiksi automarketit.)
Engel ei keksinyt mitään uutta. Ei kai se haittaa, harva keksii.
Täsmennettäköön vielä että mielestäni muodollinen minimalismi on valheellista.
Etunäkökohdista sen verran, että oman työn esille saaminen ei ole kovinkaan suuri vaikuttaja. Jos vain saisi jotain töitä tehdä, isompi toimeksianto on parempi jne. Ammattikunnan sisäisessä pätemisessä työn ei tarvitse olla esillä kuin alan lehdissä, 'kansalaisten' silmissä päteminen on eri asia, eikä siinä onnistu olemalla 'liikaa arkkitehti'. Töiden tilaajille riittää se, että suunnittelu ei maksa juuri mitään ja arkkitehti tekee juuri niinkuin käsketään.
>Koska oikeiden kaupunkien keskustat on kuitenkin olleet täyteenrakennettuja Suomessakin jo sen sata vuotta
Tämä ei pidä paikkaansa.
>kaupunkirakenteen kaupunkimaisuuden huomiointi. >(Nykyään tätä edustavat esimerkiksi >automarketit.)
Niin, eipä ainakaan minun silmäni lepää moisissa. Lisäksi noiden kaupunkimaisuus on paradoksi (nyt menen asian sivuun). Keskustassa asuvana tarvitsen pian autoa maidon hankintaan, koska kaikki vähitätiskaupat ovat kolossaalisia automarketteja, jotka sijaitsevat poikkeuksetta kaupungin ulkopuolella. Se siitä kaupunkimaisuudesta:-)
>Etunäkökohdista sen verran, että oman työn esille >saaminen ei ole kovinkaan suuri vaikuttaja. Jos >vain saisi jotain töitä tehdä, isompi >toimeksianto on parempi jne. Ammattikunnan >sisäisessä pätemisessä työn ei tarvitse olla >esillä kuin alan lehdissä, 'kansalaisten' >silmissä päteminen on eri asia, eikä siinä
TUota on vaikea niellä. Etkö muka itse haluaisi (olet varmaankin arkkitehti tai arkkitehtuurin opiskelija - toivottavasti Otiksesta) omaa työtäsi mahdollisimman keskelle kaupunkia? Jos oman ammattikunnan tunnustus riittää, voisi itseään toteuttaa esim suunnittelemalla yksityishuviloita.
>onnistu olemalla 'liikaa arkkitehti'. Töiden >tilaajille riittää se, että suunnittelu ei maksa >juuri mitään ja arkkitehti tekee juuri niinkuin >käsketään.
Tuo pitää varmasti täysin paikkansa, mutta onko seurauksena väistämättä laatikkotaloja. Onko esim. harjakatto oikeasti pitkälläkin aikavälillä kalliimpi?
>>Koska oikeiden kaupunkien keskustat on kuitenkin >>olleet täyteenrakennettuja Suomessakin jo sen >>sata vuotta
>Tämä ei pidä paikkaansa.
No varmasti pitää. Turussa ja Helsingissä ei todellakaan ole ollut rakentamattomia "länttejä" ainakaan 20-luvun rakentamisbuumin jälkeen. Jos olisi, niin ainoa purkamisen syy on poliittinen tai se, että halutaan tuhota kansan rakastamat rakennukset ja "kouluttaa" se "ymmärtämään" elementtihirviöitä.
mvh
En ole nähnyt yhtään Aallon piirtämää rakennusta, jota olisin pitänyt hienona. Olenkin aina ihmetellyt, missä on se juju, jota en ymmärrä ja jonka vuoksi herraa niin paljon arvostetaan.
Mukava huomata, että eivät siitä pidä kaikki muutkaan. Seinäjoella olevat Aallon suunnittelemat rakennukset ovat jotakuinkin yhtä silmää hiveleviä, kuin Hankkijan vanha rehutorni.