meillä on iloinen ja energinen tyttö, joka on hiljattain ruvennut puremaan, jos häntä kieltää tai estää tekemästä jotain. Tyypillisesti jos estän häntä avaamasta keittiön laatikkoa tms. hän iskee hampaansa jalkaan kiinni. Eli hän ilmaisee mielipahaansa puremalla. joskus hän myös saattaa purra tuolia jos se jää jumiin tai jotain astiaa tms. Hampaat tulivat suht myöhään, ja ehkä hän on vasta huomannut nniiden tehon ja käyttömahdollisuudet. Kun sitten sanon että auu, sattuu ei saa purra äitiä tms tyttö saattaa ruveta itkemään ihan kuin hoksaisi että äitiin sattuu.. Ja nyt sitten uutena on nipistely samoissa tilanteissa.
Kai tuo menee isommalti ohi kun juttua rupeaa tulemaan mutta onko teillä neuvoja tai kokemuksia miten pitäisi reagoida tuohon? Nyt tuo lähinnä huvittaa mutta tokkopa päiväkodissa siitä ilahtuvat, sekin on pian aluillaan ja siksikin pitäisi jotain edes yrittää tehdä.
Kai tuo menee isommalti ohi kun juttua rupeaa tulemaan mutta onko teillä neuvoja tai kokemuksia miten pitäisi reagoida tuohon? Nyt tuo lähinnä huvittaa mutta tokkopa päiväkodissa siitä ilahtuvat, sekin on pian aluillaan ja siksikin pitäisi jotain edes yrittää tehdä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Meillä on ollut ihan samanlaista, nyt kun tyttö on 14kk alkaa helpottaa. Usein hän juuri kiellettäessä puri milloin mitäkin, joskus saattoi myös nuolla lattiaa protestiksi. Kyllä me johdonmukaisesti aina kielsimme tiukan katsekontaktin kera, mutta luulenpa, että tuo on vain ollut joku vaihe joka on nyt jäämässä taakse.
Meillä on tehonnut ihan ehdoton ei ja asian kieltäminen vaikka huutaisi kuinka tai säikähtäisi. Meillä ei ole puremista tai lyömistä koskaan suvaittu ja hyvin lyhyeen on jääneet nuo vaiheet.
Joo ei ymmärrä miten aloittajan mielestä se olisi jotenkin huvittavaa käytöstä. miten sellaista sapelihammasta voi viedä päiväkotiin, kun muut lapset ja hoitajat saa siitä pysyviä jälkiä ja eihän se kivaa ole, että yksi saa purra ja tehdä mitä huvittaa, jos ei saa tahtoaan läpi.
Nyt kuule kannattaa tässävaiheessa opettaa, mikä on väärin, että se sattuu ihmistä, jos puree. Tällä tyttärellänne on varmaan sellainen oletus, että hän on maailman napa, ja hänen täytyy saada kaikki mitä hän haluaa ja juuri sillä hetkellä ja hän kuvittelee olevansa syntynyt komentelemaan muita ihmisiä. Jos tolla kasvatuksella jatkat ja sallit tollasen ajatusmaailman, ni viimeistään kasvavassa iässä ja koulussa muut ihmiset karttavat sun lasta eikä halua sun lapses lähelle laisinkaan. Sun lapsesta kasvaa vääränlainen ihminen, jos hän saa satuttaa muita ihmisiä. Se on ehkä sinusta huvittavaa, mutta sillä ei ole oikeutta muita ihmisiä satuttaa.
itse en haluis tollasen lapsen lähelläkää olla, joka komentelee ku mielipuoli, tai hänestä kasvaa sellainen, mikäli ei ole käytöstapoja opetuksessa.
Sama ongelma meidän 1,5-vuotiaalla ja suosittelen perehtymään tähän: http://www.sosiaaliportti.fi/fi-FI/konsultointi/varhaiskasvatus/kysymys/?groupId=3ef9cfd1-6932-4c1d-8090-87ef3c6776ce&announcementId=072ed064-f5ec-41ea-b47c-0638cf65a32a
Edellinen kommentoija ei nyt ehkä ottanut huomioon kärkkäässä kommentissaan aloittajan lapsen ikää (1v.):
"itse en haluis tollasen lapsen lähelläkää olla, joka komentelee ku mielipuoli, tai hänestä kasvaa sellainen, mikäli ei ole käytöstapoja opetuksessa"
Meilläkin mies meinasi leimasi lapsemme oitis tulevaksi koulukiusaajaksi ennen kuin veti vähän henkeä ja mietti asiaa uudemman kerran. Kaikenlaisia vaiheita mahtuu lapsen elämään...