Jos niin minkä rotuinen, kuinka sen osaisi kasvattaa puhekaveriksi ???
Tuleeko Koira kalliiksi, voiko pienellä eläkkeelä siitä edes haaveilla ??
Tuleeko Koira kalliiksi, voiko pienellä eläkkeelä siitä edes haaveilla ??
Olisko elävä koira ratkaisu yksin elävälle vanhukselle ?
yx- Alli
46294
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 46
Vanhimmat
Tänään yksin ollessa, ajattelin etti ole puhekaveria, tulisko puhuttua koiralle ??? Vai olisko tuppisuu kuten nytki, yksin puhuminen tuntuu hassulta ??
Et yhtään ole ajatellut tällaista kaksijalkaista, vähäkarvaista ja sisäsiistiä kaljakorinnoutajaa-
Niin sullehan se kaljakori on entuudestaan tuttu, Oletko taas ratkennut, Kaivahan raamattu esiin ja lue uusiksi 12 askelta.
heh,,,, huomenta, ooon tietenki aatellu, mutta mistä niitä löytää,
harvinainen rotu taitaa olla.
Minulla on kissa, kuten huomaat profiilikuvasta. On ihan kiva puhekaveri sekin ja tämä kissani on juttelevaa sorttia, vastaa marahtaen aina kun sille juttelen. Me siis keskustelemme. Edellinen kissani oli erittäin sosiaalinen ja vieraat olivat sille ihanan tervetullut virike, mutta tämä nykyinen ei anna vieraiden kunnolla edes silittää. Erilainen luonne siis aivan. Hassuttelija tämä nykyinen kyllä on.
Minulla on ollut koirakin. Näiden ero on siinä että kissan voi jättää yöksikin yksn, kun on ruokaa riittävästi esillä ja kissanhiekkalaatikko. Koiraa on aina ulkoilutettava useasti päivässä. Koirasta voi olla enemmän seuraa kuin kissasta ja koira minun mielestäni oppii enemmän sanoja, ymmärtää monipuolisemmin puhetta kuin kissa. koira on kuin vauva. Kissa on itsenäisempi, mutta kyllä sekin sanoja ymmärtää ja äänensävyistä se jo päättelee monenlaista.
Minä juttelen kissalleni, mutta juttelin minä aikoinaan muillekin eläimille. Meillä on melkein aina ollut jokin eläin, marsuja kolme peräkkäin ja sitten chinchilla, joka eli yhdeksän vuotta. Se vain ei ollut helpoin eläin, koska sitä ei voinut pitää paljon vapaana, se söi puhelinluettelon kannen esim. :) Ja oli nopea kuin salama.
Mikä eläin vain, jota voi helliä, tuo kotoisuutta, jos sitä kaipaat. Ja varmaan juttelisit, olisi se mikä tahansa eläväinen.
Pidän kissaa näistä eläimistä helpoimpana.
Ai niin, kyselit hintaa. Jos rotukoiran haluat, niin saat maksaa maltaita, mutta sekarotuisen saatat saada ilmaiseksikin. Sekarotuiset sitä paitsi ovat usein älykkäitä. Minulla oli rotukoira, lhasa apso, mutta se ei ole kovin vierasystävällinen, se hyväksyi muutaman ihmisen mutta heidätkin vasta monen tapaamisen jälkeen, jos olivat kaivaneet itseään tykötehdessään kassistaan esim. lihapullia tai muuta herkkua.
Ei ehkä kannata ostaa sellaista sekarotuista, jossa on esim. saksan paimenkoiraa, koska se pitää kasvattaa huolellisesti, joten se millaisia sen vanhemmat ovat ratkaisee tietenkin senkin luonteen, joten pentuja on moneen lähtöön.
Alli hyvä!
Olen suuri kissojen ystävä ja suosittelen sitä kaveriksesi. Jos olet niin syvästi koirien ystävä, niin en tietysti mitään voi.
En tunne huumorintajuasi, mutta kun ilmeisesti pidät suuremmista kotieläimistä niin ajattelen suositella hevosta Virtuaalisesti sitä testssin yhdessä viestissäni mutta haukut ´tuli,
Tutusta tuutista tulee, On se Ruune saanut entisen holistin tänne vielä satuilemaan.
joo, hevonen kerrostalon olohuoneessa, leikki sikseen,,,,,
ehkä kissa paras,,,,
tai kaksilahkeinen kolli ,,,
alli ei oo entinen eikä nykyinen holisti, uskovainen, yksinäinen, opettelee uutta elämän tilannetta, kuinka vanhetaan terveesti ku elämä on takana, eikä sukulaiset kiinosta.
Koirat ja kissa on tuttuja. Kennelliiton sivuilla on kasvattajia ja suuntaa antavia hintatietojakin. Sieltä löytää kasvattajien sivuilta muuallekin.
Koiran kanssa tulee lenkkeiltyä kyllästymiseen asti, oletko siihen valmis? Sää eo voi olla rajoittavana tekijänä, hätä kun on, on vaan mentävä helpottamaan kaverin oloa.
Koiran iso ruokasäkki maksaa yli 30 euroa. Pienelle riittää pienempikin, mutta jos on useampi, se isokin kuluu aika nopsaan.
Lisäksi tulee lääkärikuluja, rokotukset, madotukset 2x v.ssa ja muut, anaalivaivat liian vähästä lenkkeilystä jne. Muutamat oppivat itse tyhjentämään ne.
Molemmista lähtee karvoja. Matot likaantuvat helpommin, vaikka tassuja pyyhkisikin.
Meillä on nyt viimeiset koirat kasvamassa, nuorin kolmevuotias. Niiden poistuttua emme enää koiraa hanki. Se sitoo, ellei ole hyvää hoitajaa matkojen ajaksi. Ellei matkustele, asia on sikäli klaara. Koira voi elää 15 vuottakin.
Kissamme kynsii helliessään, eikä se ole mukavaa. Vanha villatakki auttaa, kunhan on lähettyvillä. Iltaisin se hellyshetki on, kun koiruudet ovat jo yöpuullaan. Kissatkin elävät vanhoiksi.
Uskova? Käythän tapaamassa hengenheimolaisia? Pidä yhteyksiä yllä, ei elämä ole vielä loppunut! Käy vaikka ns. raamiksissa, raamattupiireissä Sanaa tutkimassa. Hauskempaa niissä on, kuin luullaan. Lauletaan ja nauretaan. Joskus tirautetaan itkut.
Ei silti, en itsekään kaikkiin tapahtumiin mene. Viikottain kuitenkin jotakin.
Kiitos viestistä, oon liian vanha opettelemaan uusia kuvioita, raamattu piiri on ollut nuorempana ajatuksessa, ei koskaan tullu mentyä, nyt on myöhästä. jospa luoja suo ja jotain vielä keksin, sen näkee sitten.
jos sinulla Alli on tuttavia joilla on myös tämä tietokone ,niin tämän kautta saa puhekaveriakin.
Skype on yksi mahdollinen paikka - Ja sen saa ilmaiseksi ,saa jutella tässä ,ja ei maksa mitään, kun tietysti kuulokkeet , jotka on halpahankinta .
Ja kun ostaa saa varmasti neuvoja.
Siellä on sitten kun alkuunpääsee myös Keskustelukerhoja. -Nykyään ei ole pakko istua kotona ja odottaa puhekaveria.
Minulla on koirakin ja senkanssa puhun ,joskus jopa Ruotsia ja Suomea tietysti
.Sen ruotsin itsekkin aloitin vasta, kun muutin tänne ruotsiin , olin silloin jo 51 vuotias.
Jerry-(cottoni) on kääpiösnautseri ,ja ei suositeltava kerrostaloon ,on sellainen vahtikoira tyyppinen .
Ja kalliksi tulee --vuodessa vakuutus on 2000 kr Ja on Trimmattava rotu joka maksaa joka kerta 500 kr n 2 kertaa vuodessa -
On hyvin harkittava jos aikoo ottaa koiran( puhekaverikseen)
Ei koiran ruoka niin kalliiksi tule, ettei eläkeläinenkin pystyisi sen ravitsemaan. Minusta tuntuu, että eläimestä on niin paljon iloa, että se ruoka on sitten jo sivuseikka. Ei tarvitse ostaa valmisruokia, jotka ovat kalliita.
Kun minulla oli se koira, minulla oli vastapäätä iso Sesto, jonka lihatiskin vastaava etsi minulle aina halpaa koiranruoaksi sopivaa lihaa, "koira-hintaan", sellaista voi kysyä omasta kaupastaan. Oli hirveä haju, kun keitin lehmän pötsiä tai mahalaukkua, jauhoin sen muusiksi ja sekoitin sen keitettyyn riisiin. Laitoinpa miten suuren annoksen tahansa kuppiin, Bessie veteli sen naamaansa - oikein suuren annoksen jälkeen ei ollut kiva lojua sohvalla, jonka viereen lattialle se asettui makuulle ja poti pontevia ilmavaivoja. Mutta olin minä jo pötsiä keitellessäni ajatellut, mitähän naapurit ajattelevat meillä ruoaksi tehtävän, haju oli nimittäin kammottava. :) Se ruoka oli kuitenkin koirasta taivaallisinta ikinä. Eikä maksanut paljon.
on skype, --- tutustun huonosti tuntemattomiin ihmisiin, sukulaisten kanssa en jaksa jutella kuin puhelimella välttämättömät asiat.
Noin minäkin ajattelin silloin kun jäin eläkkeelle 65vuotiaana.
Ja aloin matkustella ,tulikin käytyä monessa euroopan pääkaupungissa
Sitten hankin tämän Tietokoneen ,nyt on jo kolmas käytössä ,vaihdoin n 1 vuosi sitten kun Lastenlapset tykkäs, ett'ä ulla-mummu tarvitsis jo uudemman .
Melkein 10vuotta olen tällä harjoitellut ,ja nyt en antais pois --mieluummin TV.kin saa mennä . Mutta senkin hankin juuri ,niin että saa sekin olla iltojeni iloksi.
Ei tää uusi vedä vertoja sille entiselle. Tiatsikalle!
Meinas mennä Päiväkirjakin taivaantuuliin ,mutta sitten printtasin sen .ja tulihan sitä paperia ihan liian kanssa.
Sitten vasta opastivat , että on sellainen Muistitikku johonka olisin saanut pieneen tilaan koko eepoksen.
Kuvat sentään sitten laitoin siihen tikkuun , ennenkuin he veivät sen minun kaverini jonnekkin pois .
Niin sitten sain pojalta koiran ,---Jerry on jo 10v ja 6kk vanha.
Mutta terve kun pukki, ei ole kastereerattu ,tai mikä se toimenpide on kun ei enään juokse likkojen perässä,
Sehän se harminpaikka onkin, kun tässä meidän mäessä on noita likkakoiria ja ne on vuoronperään juoksulla.
Ollaan jerryn kanssa 4 kertaa päivässä lenkillä ,on sitten ilma mikä hyvvään.
Tulee siinä kilometriä, kun joka kerta ainakin 1-2 km mennään .
Tiedän tinat,syötin sitä koirilleni,lehmänpötsiä,jota ostin laatikoittain kennel-autosta.Minulla oli bulmastiffi uros,sefer sekä porokoira sekuri tosin,mutta hulppeasti sitä ruokaa tuppas menemään.
Oli pari pollea eläkepäivillä ja pari lammasta.Kyllähän niiden ruualla muutaman ulkomaanmatkan olis kuitannut,mutta niiden pyytetön elämä ja se että olit tärkeä kuluttaja,jotenkin korvasivat näkemämme vaivan.
Hevoshoitoyhdistyksen jäsenmaksut olivat pikkusumma,verrattuna siihen mitä maksoi kengitykset rehut sunmuut emmeet joita niiden eteen ahdoimme.
Jos nyt saisin valita lemmikin,ottaisin kesyrotan.
Se on todella sosiaalinen ja tissienvälissä vilistää,kuin parempikin sormiveikko.
Tyttärien ja tyttärientyttärien kesyrottiin olen tutustunut ja ovat todella uskomattoman oppivaisia ja sosiaalisia.
ja halvalla pääsee ruokinnan suhteen,joskaan mitään roskaruokaa ei sillekään voi syöttää,siis jätettä ja pilaantuvaa.
Viimeisen koirani haudattuani ajattelin,katselen kedonkukkasia ja pihapiirin lintuja,ei enää koiraa
Ikävää on, että esim. marsut ovat niin lyhytikäisiä, että suru on suuri, kun niistä aika jättää. Elävät korkeintaan 3-5 vuotta. Rottia ei meillä ole ollut, joten niistä ei ole kokemusta.
Ensimmäinen marsumme Miska esim. tunnisti askeleeni jo kun tulin hissistä ulos omassa kerroksessa ja alkoi välittömästi vinkua riemusta, kuulin sen jo käytävään, ennen kun sain kotioven auki. Sylissä se kehräsi onnellisena. Miska on pojan nimi, mutta se marsu oli naaras, oli vain jo valmiiksi nimetty, kun sen sain työtoveriltani.
Niin ja siitä pötsistä ja mahalaukusta. Niitä ainakin siihen aikaan suositelliin lämpimästi koiralle, olivat ilmeisesti hyvin sulavia ja muutenkin terveydelle eduksi.
Hevosta minulla ei olisi koskaan ollut varaa pitää. Tytär kyllä pienenä vaati minua ottamaan meille vasikan lemmikiksi. Näki maalla ja ihastui. Asuimme silloin viidennessä kerroksessa. Ihmettelin, että mihin ihmeeseen me sen sitten panisimme. Parvekkeelle, tyttö ilmoitti kuin itsestään selvänä asiana. Otettiin sitten Miska-marsu. :)
Edellisen kissan kuoltua olin jo päättänyt, että enää en lemmikkiä ota, mutta kolmen ja puolen vuoden päästä tuli kissavauvakuume ja se oli menoa. Ja nykyisen ikuisen murkkukatin kanssa on sitä menoa sitten ollutkin! On sen verran raisu tapaus.:)
Lisäys Miskasta: Työtoverini oli hankkinut Miskan uroksena eläinkaupasta, mutta yllättäen vähäsen ajan kuluttua tämä "uros" yllättikin synnyttämällä kaksi poikasta. :) Sain sitten Miskan itselleni, kun kolmea marsua ei haluttu huushollissa pitää.
Eläimen lopetus on hirveä paikka.
Olen ollut osalisena monenmoista kertaa,kun vahvin,mies ei ole pystynyt.
Jopa hevosten,se vain on tehtävä ja itkut itkettävä.Sairas eläin on pakko päästää
väljemmille laitumille.
Järki täytyy asettaa tunteiden edelle,vaikka koskeekin.Siunaan eläimen,kiitän yhdessäolosta ja rukoilen että päästä minusta irti ja senjälkeen on helpompaa.
Eläimen täytyy päästä irtautumaan omistajastaan,näin elämä jatkuu
ja googlen kaarisillalle,siellä monet itkut on itketty
Laitoin rekattuna nyt. Perään .
On vaikeaa, kun avaan ei tule rekattua se hyppää aina eri sivulle .
Mutta sama nimmari on aina vaikka en olekkaan rekattuna .
Nyt Alli, voit sitten katsoa minun profiilinikin jos on kiinnostusta .
Kiva kun olet meidän 70 ihmisten parissa .
Hyvää päivänjatkoa.
Kiitos ullamirjami , en ole uskaltautunu rekisteröityä, vaikka kone on ilmoittanu että alli on vapaa rekattavaksi, joten en pääse katselemaan kenekään profiileja, toistaiseksi näin, lapsenlapseni on luvannu opastaa rekisteröinnissä kuhan tulee käymään.
Kyllähän sinä Alli pääset katsomaan Ullamirjamin profiilia, näppäät vain hänen kuvansa vieressä olevaa sinistä nimimerkkiä. Ei siihen mitään rekisteröintiä tarvita. Rekisteröinnissä ei ole mitään pelättävää, kukaan ei voi kirjoittaa sinun nimimerkilläsi sen jälkeen,
éikö voi.
Tutkiskelija...
Tokihan minä tuon tiedän ja ajattelin sitä kirjoittaessanikin, mutta kyllä feikin heti tunnistaa, ei tule sinisenä linkkinä ja nimimerkkiin on lisäilty jotain, että sitä on voitu käyttää. Et saanut nimimerkistä sinistä linkkiä. Luulit ehkä suurenkin uutisen kertoneesi, mutta kauan palstoilla liikkunut kyllä on konstit nähnyt ja erottaa aidon rekatun nikin feikistä ihan joka kerta, niin kuin itsekin hyvin tiedät. Tai mistä minä tiedän, tiedätkö. Miksi olisin halunnut mainita heti kättelyssä palstan varjopuolista?
Aidon ja feikin erottaminen näinkin:
viekohdistinnuoli nimimerkin päälle, aidon alle tulee viiva feikin ei.
selvennys:
rekatun nikin alle tulee alleviivaus. Ei tule Katleijankaan alle, sillä minulla ei ole rekattua nyt. Käytän täätä niin kauan kun kukaan toinen ei innostu sillä kirjoittamaan.
Siinäs sen näit, ei voi!
Voi sunkin kanssa tietsikalla voi tehdä mitä ihmeellisempiä asioita osaavat ihmiset näitä ohjelmoi. Kuka ryhtyy nikkiä klikkailemaan. kyllä siihen kirjoitetaan heti vastine, Ok voi sen tehdä aivan aidoksikin. On vaan isompi duuni....
Huvitti kun, en kerinnyt lukea tuota Rituliinin poistamaa avausta. Otin sen sitten takaisin j a kirjoitin pienen sadun siihen jatkoksi.
Katsoppas Katleija maailmassa monta on ihmeellistä asiaa....
Sinisirkku on saanut hölmöilystään tarpeeksi joten jätin sen avauksen palauttamatta.
Pitää olla todella kova hinku päästä kirjoittamaan "toisen nahoissa" jotakin - epäilemättä ikävää tekstiä - jos ihan "isommalla duunilla" saa toisen rekkaaman nikin itsellään toimimaan. JOS se ylipäätään mahdollista on, niin ainakin se on VÄÄRIN.
Ei pääse tinat rekatulla kukaan muu kirjoittamaan! Väärin on feikkinäkin soluttautua juoneen! Tuosta Katleijan nikistä, lisäämällä siihen vaikka: surullinen---taidanpa kokeilla kun sitäkin on käytetty.
sinsirkku-
No joo, tuotakin on käytetty oman nim.merkkini kohdalla!
Melkoinen vyyhti hiekkalaatikollanne!
Sinä sen tinat sanoit. Voin kyllä vakuuttaa ettei sellaista tee ne harvat jotka sen taitavat. Kaikkihan on mahdollista ja kaikkihan opittavissa jos polla antaa myöten. Ihminen näitä ohjelmia rakentelee...
On kyllä naurettavaa, kun joku antaa nikkinsä toisen käytettäväksi, Senkään selvittäminen ei ole osaavalle kikka eikä mikään jos osaa seurata tietoliikennettä.
Ole vaan rauhassa eläkä ota turhaa pulttia. Muuten aivan hauskasti ja mukavasti kirjoittelet
Minä jo pidin sinua inhottavana häirikkönä ja olisin ehkä potkaissut polveesi, jos olisit muutakin kuin virtuaalihahmo, tai potkaissut edes lähintä seinää kiukuspäissäni! :) Verkkarinikin ehdin melkein jo repiä! Niih! Jottas nyt tiedät sitten! - Lepyin kyllä, kun "ihmiseksi" osoittauduit. :)
Ajatteles vielä, jos olisin sattunut potkaisemaan oikealla koivellani, jonka polvessa on nivelrikko, niin itseni olisi käynyt takuulla pahemmin. Ehdit onneksi ajoissa ...! Hoh!
Ai niin, aikoinaan eräs ystäväni jollakin ohjelmalla näki keskustelupalstan IP-numerot ja oli se ohjelma silloin minullakin ja sellaisia uusia takuulla tullut, mutta ei piiii-iiitkään aikaan ole kiinnostanut moinen ...
Hyvä" tinat "jos jo maltoit leppyä Jotain vikaa meikäläisessä kyllä on. Kun muistelen alakoulu aikojakin seisoin i useasti nurkassa. Työ elämässä nissä muutamissa työpaikoissa joissa olen ollut , olen joutunut koeajan jälkeen suljetuksi koppiin, Onneksi näissä kopeissa on kuitenkin ollut liikenne valojen ohjaus sisäpuolella. Saipa sitten miettiä syntyjä syviä ja katua ilkeitä sanomisiaan.
Onneksi et sentään potkaissut, Leikkaus jonot ovat tällä hetkellä vähintäin puolivuotta kunnallisella puolellakin, toipuminen pölvi lekkauksesta kestää viikkoja. Paha nivelrikko polvessa vääristää seisoma asennon kuluttaa ajan oloon lonkan ja tuo useasti muassaan myös selkäkivun.
Niin että, leikkaatko mun polviparkani. Tilaisin ajan nyt ja tässä. Pelläästyin niin!
kiitos tiedosta, aina jotain uutta oppii
Allille vielä koirista:) Ihan ensimmäiseksi kysymys: Onko Sinulla ollut koskaan koiraa? Se vaatii johdonmukaista opettamista pentuna, mitä saa ja mitä ei tehdä.
Kerrostalossa ei isoa koiraa ole mielekästä pitää, jo ulkoilu ja liikunta on ikäisillemme liian rankaa silloin.
Pysyäkseen terveenä, on sen saatava käyttää jäseniään siihen mihin se on luotu. On monta rotua jotka sopivat kaupunkiolosuhteisiin, sylikoirat niistä ensimmäisinä.
Hinta on monelle ylipääsemätön este, mutta itse ruokinta ei pienen rodun kohdalla ole niin huomattava.
Uskollisempaa eläinystävää ei löydy, se oppii kehonkielesi niinkuin Sinäkin sen. Ihan itsestään:D
Ihmisellä ja koiralla on pitkä yhteinen taival, joka mahdollistaa sen!
Eläinlääkärin kustannukset on myös huomioitava, saattavat saada samoja vaivoja kuin ihmisetkin, perinneöllisyystekijät ym.
Sekarotuisissa yleensä hyvät ominaisuudet saavat voiton, koska se kuuluu luonnonvalintaan.
Hels. Sanomissa on useinkin pikku *vahinkoja* myytävänä ihan sopuhintaa:)
Onnea hankintaan!
sinisirkulle, ei ole koskaan ollu koiraa, joten haaveeksi jää, koira sitoo liikaa elämääni.
Jos jonkun eläimen laittaisin niin kissa olis sopivin, ehkä kuitenki jään odottamaan puhuvaa ropottia ( tämä on huumori ) siihen asti tulen toimeen sukulaisten tuella.
Harrastuksia on paljon, nyt vanhetessa olen väsähtäny ja karsinu niitä, muutaman olen jättäny hyödyttämään hyvinvointia.
Suosittelen kissaa. :) Vaikka se on aika itsenäinen, niin on se rakastavakin, kun sitä hellästi hoitaa.
Vaikka joskus keljuttaa, kun esim. vessapaperia on vedetty lattialle metrikaupalla ja joka toisen paperin keskellä on kissan kynsien reiät tai maustehyllyn lasinen maustepurkki pudotetaan keskellä yötä omaan vesikuppiin semmoisella ryminällä, että emäntänsä pomppaa sängyssään puoli metriä ilmaan. Entäs semmoinen kivan vekkuli juttu, että viisikuisena katti tanssii olkkarin verhotangon päällä niin, että alas tulee niin verhot, tanko kuin sen kiinnittimetkin.
Lupaan, että elämässäsi on tapahtumia, kun pentukissan hankit. Varsinkin eka vuosi on yhtä säikähdystä ja sydänkohtausta. Ovien päällä keikutaan ja on sitten jäädä oven väliin kissa itse, kun ovi alkaa liikkua hyppelyn voimasta. Öisin pelataan sählyä kaikella mikä liikkuu ja takuulla heräät johonkin järkytykseen melkein joka yö.
Kaikkein vitsikkäin oli katti mielestään silloin, kun hyppeli eteisessä olkkarin ja eteisen välisen oven takana olevaan maalaustelineeseen, joka kaatui upoten eteisessä olevaan kirjahyllyyn ja ovi sulkeutui niin, että rako oli jokusen viisi senttiä. Olen toisessa kerroksessa ja minulla on ranskalainen parveke eikä muuta uloskäyntiä kuin juuri siitä ovesta, jonka katti oli juuri teljennyt maalaustelineellä kulkukelvottomaksi. Puhelin on eteisessä, samoin kännykkä veskan taskussa. Pitäisikö kiljua apua partsin ovesta, kun tyttäriäkään ei siis voi soittaa apuun. Talkkari ehkä pelastaisi. Yhtään ihmistä ei tietenkään näkynyt kaupunginosani maisemissa juuri sillä hetkellä. Alkoi pähkäily ... ja kissa ihmettelee eteisessä, miksi mamma ei päästä olkkariin!
Pelastin lopulta itse itseni, sillä aloin siitä viiden sentin ovenraosta kahden sormen välissä narrata kirjoja eteisen hyllystä yksi kirja kerallaan. Tarpeeksi kun olin saanut kirjoja narratuksi hyllystä, sain ovenrakoa ängettyä sen verran suuremmaksi, että sain nostettua maalaustelineen hyllystä. Aikaa meni rutosti, mutta mitäpä muuta eläkeläisellä kuulemma olisikaan kuin aikaa. Arvatkaapas, onko maalaustelineellä paikkaa enää oven takana.
Ja tämä kaikki on vain jäävuoren huippua, ei riittäisi palstat, jos toki ei riittäisi lukijankaan kärsivällisyys. :) Kiitos kaunis, jos jaksoit sittenkin. :)
Niin että, Alli, siitä vaan kissanhankintaan. Elämä täyttyy tapahtumista. :)
Olipas tinat:lla oikia villikissa, taitas tämä mummo saada sydänkohtauksen moisten leikkien seurauksena, taitaa kissaki jäädä hankkimatta, toden sanoakseni kerrostalossa ei eläimet ole kovinkaan suosiossa, olen kuulunu hallitukseen joten tiedän kuinka asukkaat tekee valituksia koirista ja kissoista, yleensäkki eläimistä, tyydyn rakastamaan harrastuksiani, ja niitten puitteissa tapaamiin ihmisiin, elämänmittaisen avioliiton seurauksena yksin elämiseen on vaan totuttava.
Elävä koira?
Varmaan virkeämpi, kuin kuollut.
Koira on ihana kumppani, rakastaa täysillä, antaa rakkautta, on uskollinen ja luotettava.
Mutta, kannattaa miettiä omaa ikäänsä.
juu, pikkusen nauratti "elävä koira virkeämpi kuin kuollu " heh, no leikki sikseen, palvelutaloissa usein vieraillessani, siellä on koiria PEHMOLELUINA heh joten on niitä " kuolleitaki koiria " vanhusten ilona,
mutta jos sen kakslahkeisen kollin ottas, ilo olis ylimmillään tällä ijäjällä. mitä luulet, oisko näin, vai olisko sekin liian rasittava?
ja sairaaloissa eläviä koiriakin vierailulla, niitä ja niitten omistajia ihan koulutetaan siihen. Elä kakslahkeista ota tai jos otat, paljon nuorempi. Miin et sinä joudu ukkoa hoitamaan, ehkä oäinvastoin ;)
Kyllä se elävä pitäisi olla