Puoliksi julkisesti olen bi, mutta okeasti lesbo. Elän miehen kanssa, koska todellinen itsetutkiskeluni on tullut vasta nyt myöhemmin ja olen pikkuhiljaa ajautunut takasin todelliseen minääni eli lesbouteen. Tietty ikä peilaa suoraan tiettyyn kulttuuriin eli kasvatukseen joka paljolti sanelee ehtoja joilla lapsi kasvaa ja kasvatetaan ns. vaihtoehdoitta muuhun kuin heterolliseen eloon. Tilaan jossa olen kokonainen ja hyvinvoiva itseni eikä mun tartte etsiä itseäni ja kamppailla. Olen silti näillä loppumetreilläni parisuhteessa mieheen joka luulee minun olevan bisse vaikka olenki lepakko.Hän(mies) on avoin ja ilmeisesti hetero huolimatta henkilökohtaisesta suhtautumisestaan ja avoimista kommenteista samaan sukupuoleen kuin hän itse
yllättävän suuri muutos on ymmärtää olevansa lepakko eikä bisse. Ihan hemmetin raskasta (ja varsinkin ns. myöhäisten herääjien joukossa). Nyt voin ehkä osittain kuvitella kuinka rankkaa saattaa heteroelämää eläneen lepakon löytää oma identiteettinsä kun bissestä omaan oikeaan elämäänsä siirtyminen on jo näin kova pala(pääosin siksi millaiseksi olen oman elämäni luonut).
Itsellä suurin kynnys on oman kumppanin olemssaolo joka on ns, väärää sukuouolta. Muu on toissijaista. Tahtois olla kiltti sekä välittävä. Etenkin kun toisen elämä on vaikeaa ja tarvitsee tukea. Vähät muiden suhtautumisesta- Nyt ei voi sanoa, että vähiten mielipahaa aiheuttaisi minun todellinen rehellisyyteni kumppaniani kohtaan.
Minulla on ajatuksissa ja haaveissa ihminen jonka kanssa tuskin tulevaisuutta on sillä hänen elämäsä taitaa pyöriä muualla. Huolimatta siitä pienestä mitä on ollut tai siitä mitä nyt on (voidaan laskea tavallisen kommunikoinnin piikkiin myös)
menempä nyt nukkumaan
yllättävän suuri muutos on ymmärtää olevansa lepakko eikä bisse. Ihan hemmetin raskasta (ja varsinkin ns. myöhäisten herääjien joukossa). Nyt voin ehkä osittain kuvitella kuinka rankkaa saattaa heteroelämää eläneen lepakon löytää oma identiteettinsä kun bissestä omaan oikeaan elämäänsä siirtyminen on jo näin kova pala(pääosin siksi millaiseksi olen oman elämäni luonut).
Itsellä suurin kynnys on oman kumppanin olemssaolo joka on ns, väärää sukuouolta. Muu on toissijaista. Tahtois olla kiltti sekä välittävä. Etenkin kun toisen elämä on vaikeaa ja tarvitsee tukea. Vähät muiden suhtautumisesta- Nyt ei voi sanoa, että vähiten mielipahaa aiheuttaisi minun todellinen rehellisyyteni kumppaniani kohtaan.
Minulla on ajatuksissa ja haaveissa ihminen jonka kanssa tuskin tulevaisuutta on sillä hänen elämäsä taitaa pyöriä muualla. Huolimatta siitä pienestä mitä on ollut tai siitä mitä nyt on (voidaan laskea tavallisen kommunikoinnin piikkiin myös)
menempä nyt nukkumaan
Vastaukset 12
Vanhimmat
naiset jostain syystä uhraa elämäänsä kaikkien muiden takia ja mä en ymmärrä miksi aikuinen ihmine ei uskalla elää omaa elämäänsä. Elämä on rohkeita varten, se on totuus, muut saa rämpii niis soissa joissa ei pääse etee ei taakse ku rohkeus ei riitä mihinkää.
Kyl mä emppaan sun tilannetta mut totuus on yksinkertaisesti ett jos sä ite ett ymmärrä mitä elämä sulle voi tarjota ja et uskalla sitä tavoitella ni ei sille kukaa mitää mahda.
Mä en uskokkaa ett kaikki pystyy tarttumaa elämäänsä, elämä ei oo reilua. Se on perseestä mutt niin se menee.
Mä ymmärrän sua ja ettet ihan äkkiä voi muuttaa elämääsi. Mutta pikkuhiljaa. Ei kaikille ole niin helppoa asiat. Haluaa olla varma ennenkuin tekee ratkaisun. Ettei ole vaan kyse jostain ohimenevästä kriisistä tms. Haluaa ottaa muut huomioon, eikä sotkea asioita. Pitkittää lasten takia jne.
mun mielest ei saisi koko elämäänsä perustaa siihe ett ottaa muut huomioon. Muutenha tääki ap jää paskaan suhteeseen koska sillä äijällä on vaikeeta elämässä ja sitte taas tulee jotai muuta ja kohta tää mimmi huomaa ett elämä on eletty ja muiden huolista ja tarpeista on kyl pidetty huoli, ei kivuudella tehdä omaa elämää hyväksi.
Voiha sitä ajatella ett pikkuhiljaa sulattelee ja koittaa kääntää elämänsä suuntaa, mut silloin siin helposti käy just näin. Tääki oottaa ett olisi joku syli mihi kaatua, taas valmis kuvio mihi mennä. Miks se vaa ei laita kissaa pöydälle ja ala laittamaa omaa elämäänsä alkuu. Ei siihe aina tarvi jotain toista ett niin voi tehdä.
HIssutella voi ja selitellä miks sitte vasta myöhemmi, naiset osaa sen. Naiseuden ymmärtämiseen pitäis jokaisen naisen käyttää hetki elämästää, meissä kaikissa on ne naiseuden kirot jotka helposti ajaa meidät toimimaa toisin ku haluttas. Mut kun ymmärtää vähän itteään ja syntymätaakkaansa ni osaa kääntää nääki asiat voitoksi.
Säki haluat ett tää vieläki vaa oottelee ja varmistaa ettei vaa kyse ole mistää hätiköidystä ja ett varmasti ottaa kaikki huomioo ja mitä siitä tulee taas? Silloinhan se jumittuu tohon kuvioonsa, nykyisee elämäänsä. Miks se ei vaa tekis nii ett sanoo, mä en tästä nuorene, haluan alkaa oman näköisen elämäni ny. Miks se ei vaa voi tehdä noin? Siks ettei se loukkais miestää, anoppiaan, naapuriaan vai miksi? Millo nainen saa laittaa oman onnensa ykköseksi. Sun mielestä.
Se että sanoo ettei kaikille asiat oo helppoja on maailman paskin tekosyy. Onko helppoo elää elämää joka ei tunnu oikeelle ja ei tee onneliseks? Minkä hinnan onnelleen laittaa? Jos ei arvosta sitä eikä itteään niin miksi siis ei vaa jäisi tuohon suhteesee, anna miehelle kerran viikoss ja toivoo ett sen salainen naisihastus joskus ymmärtäisi hakee sen pois valkoisella ratsullaa. Sitäkö sä sanot helpoksi, ja muutosta vaikeeksi?
Niin kenelle siis avaudut ja vakuuttelet...
hyysää sitä äijääs vaan ja laita suu suppuun. Jokainen valitsee elämäntapansa.
Ymmärrän tilanteesi mutta sitten rupesin miettimään... Jos olet oikeasti lesbo, siis ihan täysin, miten voit silti olla miehen kanssa vieläkin? Nyt ei ole väliä sillä miten myöhään olet valaistunut asiasta mutta jos koet itsesi ns. 100% lesboksi mutta olet silti miehen kanssa...niin jokin nyt mättää pikkuisen? Oletko nyt ihan varma että olet lesbo? Itse en voisi lesbona kuvitellakaan minkäänlaista rakkaussuhdetta mieheen, en pystyisi elämään kulissielämää että olisin "mukamas" miehen kanssa :o Se koettelisi aika kovasti minuutta koska olisi täysin ristiriidassa todellisen minän kanssa.
ihan hyviä asioita esillä.
en pystyisikään elämään intensiivisessä parisuhteessa ja mun suhde on seurustelua, että tavataan joskus ja näin ollut todella pitkään. jos joskus yhteistä aikaa enemmän yhdessä niin alkaa ahdistamaan kosketus jne.
Kuule sä oot hei masokisti.
Oletko "antanut" miehellesi vielä ollenkaan?
Jos lasta meinaat, niin kantsii antaa ainakin kerran ennenkun alat täydelliseksi lepakoksi.
Ei sitten tarvihe muumimukien kanssa läträtä ja yrittää saada jonku homon siihen runkkaamaan.
Niin, siitä vaan reisiä levittämään nyt kaikki lesbot, eihän naisen tarvitse nauttia ja miehellä on kumminkin aina oikeus pilluun. Käythän myös homopalstalla varmistamassa, että homot tuikkaavat vähintään kerran naista ettei jää tämäkin pakollinen kokemus väliin.
Ei tartte reisiä levittää kun sen yhden kerran, jos aikoo lasta hankkia. Se tulee fiksusti hoidettua nyt, ennenkö ottaa miehestä pesäeron.Loppuelämän saa sitten vain nauttia täydellisenä lepakkona.
No mutta eihän se sitten täydellinen lepakko ole, jos on tullut miehelle annettua trolololol amirite
Mutta vakavasti puhuen sillä yhdellä kerralla aika harvoin tärppää heti. Ei onnistu niin helposti umpiheteroiltakaan.
Guseva tais nyt puhua ironiseen sävyyn täydellisistä lepakoista ja muutenkin...