Itse haluaisin opetella italian kieltä. Aion pakkautua nyt syksyn koittaessa kansanlaisopiston italian kielen luokkaan.
Ti amo.
Ti amo.
Mistä unelmoit, mitä tehdä haluaisit, kehittyä?
Doris.
2784
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Toi "Ti amo" oli jo aika hyvä alku, sillä pääset pitkälle. :) Tili heti mieleen Umberto Tozzin laulama Ti amo.
http://www.youtube.com/watch?v=ZBFo9XCmSXs
Kannatettavaa, kaikki opiskelu on meidän ikäisille hyvää aivovoimistelua. Vaikkei ikinä hallitsisi kieltä ihan keskusteluasteelle, niin apua siitä on, jos matkustaa Italiaan.
Tykkään täytella Punaista Pelikaania,
Toivon pysyväni mummoni, joka eli pitkään yli 8-kymppiseksi, ikäiseksi.
Elämä on ihanaa, vaikkei olekaan terve, täysin.
Que Sera, Sera
Sanaristikot maistuvat mullekin. Tosi hyvä harrastus tuokin - aivotyötä parhaimmillaan! :) Hyvä!
Ai niin, piti vastata kysymykseen. :) Aina tahtoo mennä ohi aiheesta.
Haluaisin kehittyä maalaamisessa ja siksi käyn kursseilla maalaamassa säännöllisesti ja joskus lyhytkursseilla. Viimeistään sadan vuoden päästä jo osaan - ainakin omiksi tarpeiksi asti, muusta en haaveilekaan. :)
Kielikursseilla käyn, jotta auttavat espanjan ja ranskan taidot pysyisivät vähän muistissa, noin vuorovuosina jompaa kumpaa. Yhtäaikaakin yritin, mutta espanjantunnilla oli ranskan sanat muistissa ja ranskassa espanjan. Tuntui, että aina olin väärä kieli mielessä, joka kai johtui siitäkin, ettei osaa kumpaakaan kunnolla. :)
Italiaa en ole opiskellut, mutta varsinkin kirjoitetusta tekstistä saa selvää aika hyvin noiden toisten romaanisten kielten pohjalta. Vastaavasti italian kielen osaaminen auttanee Espanjassa ja kirjoitetussa ranskassakin ainakin vähän. Espanjalaiset itse sanoivat, etteivät ymmärrä puhuttua ranskaa, vaikka sanastossa on paljon samankaltaisuutta, mutta niin erilainen ääntäminen haittaa ymmärtämistä. Uskottakoon, kun niin väittivät.
Italiassa hotellin Gemma-rouva, joka ei puhunut muuta kuin italiaa, ymmärsi, kun solkotin espanjan ja ranskan sekakieltä ja huitaisi kädellään: Kaikki ne on latinasta! Toki hän yritti sitten puhua helpoin sanoin, että minä taas ymmärtäisin, semmoista vauvakieltä. :)
Sieluani kihelmöi, jo 2-kymppisestä asti olen öljymaalannut. Paljon olen maalauksiani, vaatimattomia, myynytkin.
Ehkäpä italian kielen oppimishaluni selittää se, että 1600-luvun esi-isäni on sanottu olleen Italiasta kotoisin.
Sinä olet ihana, tuolla, muuallakin, olen sinua lukenut. Kunpa kaikki olisivat kaltaisiasi, sopuisia.
Hyvää Yötä, kiitos, että elit hetken kanssani!
Nyt löytyi kaksi, joiden harrastukset ovat samoja kuin itselläni!
Akvarellimaalaus on syrjäyttänyt öljyvärimaalauksen viime aikoina, ei kun 'märkää märälle' , akvarelli on oma lajinsa.
Öljyväritekniikka ja ne -työt ovat niin helposti kyllä jälkeenkin päin vielä parannettavissa.
Ranskan kieli on niin kaunista, ja latinan pohjalle se on helpommin opittavissa, mutta keskusteluasteelle en ole päässyt, olisi pitänyt voida opiskella jo pienenä sitä.
Espanjaa luin yhden vuoden. Sen kielisistä ohjelmista en TV:ssä pidä, enkä ruotsinkielisistä, heti ääni pois!
Myös liikuntaharrastukset alkavat kohta muuttua sisätiloihin. On hyvä nähdä taas tutut harrastajakaverit.
Samoin alkavat yhteiset musikkiharrastukset.
Iloista maanantaita!
Tässä sitä ollaan kahden "narisevan" polven kanssa. Toisen polven narina ja ongelmat ovat omaa syytäni, mitäs menin "mutka mäkeen" kun luulin olevan oravaakin vikkelämpi mutkissa. Portaissa alaspäin kävely tuntuu polvissa ylöspäin taas sujuu ongelmitta.
Kävin ortopedilla hän suositteli polvi injektioita, antoi reseptin ja nyt on uusi aika polvisaranoiden "voitelua" varten. Ajatteluttaa onko injektioista vähääkään apua, mitään kortisoni-pitkävaikutteinen puudutusinjektioista ei ole kyse.
Kokenut kaikki tietää, vaivainen kaikki kokee, että tällä mielellä injektioihin menen. Onko kenelläkään tietoa, millaista apua polvinivelten rasvauksesta tulee???
Tällainen on ensisijainen harrastus, toinen Kansalaisopiston italian puhekielen preppaaminen.
Hei, siinähän toinen oikea hengenheimolainen! :)) Hauskaa!
Keksipä sellainen nimimerkki itsellesi, että sinut heti tunnistaa ja voi jatkaa ajatuksia kanssasi. Juttelu ikään kuin jatkuisi, kun tunnistaa toisen, joka kirjoittaa samalla nimimerkillä, tietää, kenelle juttelee. Nimimerkittömän kanssa juttu alkaa aina alusta, eikö? Hyvää huomenta ei tunnu tunnistettavalta nimimerkiltä. :)
Minulla oli koulussa lukion ranska, joka pääsi aika hyvin unohtumaan ja vasta vanhempana aloin verestää sitä, mutta sujuvaksi keskustelijaksi en ikinä siinä kehittyisi. Olisi pitänyt päästä lukion jälkeen heti vaikka hanttihommiin Ranskaan. Kieltä kuitenkin olen aina rakastanut ja auttavakin kielen osaaminen on ollut hyödyksi.
Espanjaa olen lukenut vuosikymmenien aikana muutamankin kurssin - auttavaa taitoa vain siinäkin, mutta on se parempi kuin ei mitään. :) En ota näitä harrastusasioita niin haudanvakavasti, viihdykettähän ne ovat ja riittävät sellaisinaan. Sattumalta niistä sitten on hyötyäkin, kun maailmalla pyörii.
Jumppaa en ole sietänyt koulussakaan, mutta huomasin, että minulle sopii mukavien mummojen kuntosali, jossa aika kuluu rattoisasti vimputellen ja vemputellen kaiken maailman lapsellisissa vempaimissa. Ei huomaakaan, että onhan sekin sitä jumppaa. :) Itseään pitää jujuttaa ...
Pianoni piti myydä, kun muutin nykyiseen pieneen asuntooni, ei kerta kaikkiaan mahtunut mihinkään. Toisaalta, se on naapurien onni, sillä soittajana olin ikuinen aloittelija. :) Lapsena kävin pianotunneilla ja harjoittelin harmonilla, joten melko vitsikäs yhdistelmä sekin.
Narisevapolvinen ilmoittautuu, nivelrikko toisessa. Portaissa alaspäin kävely ei ole yhtään kivaa, ylöspäin on autettava itseään kaiteesta, että saa mennä kipeä polvi suorana eteenpäin. Tarttis mennä tekoniveljonoon vissiin lähivuosina, kun vielä voisi korjata.
Mulla oli aikoinaan lonkkanivelissä limapussin tulehduksia, joita hoidettiin useamman kerran kortisonipiikein, muuta en tiedä. En tiedä onko se sama asia kuin nivelten rasvaus. Nyt ei ole ollut vuosiin tulehduksia.
Mukavaa, että meitä picassoja on täällä monia. Itselläni aiheena tosin on melkein aina kukat. Silti, ihana harrastus. Harrasteet pitävät ihmistä elämän sykkeessä. Tosin, eihän se ole omassa kädessä, mutta kukin yrittää parhaansa.
Tuosta espanjan kielestä. En ymmärrä, liekö ihan elävää elämää, mutta aina vaihtuu kanava, jos telkkarista tulee sen kielinen ohjelma. Se on totista yhteishuutoa. Liekö todella sellainen ihan oikeastikin käytössä?
Mukavaa viikkoa sinunkin luoksesi!
Maalaillaan ja haaveillaan uusista aiheista.
Ensiksi tuohon viimeiseen virkkeeseesi, Doris, miten voi olla niin mahdotonta kuunneltavaa juuri se aggressiiviselta kuulostava espanjankielinen yhteishuuto todella. Juoksujalkaa joko ääni pois tai TV kiinni.
Tänä kesänä on vielä Jungnerin tilaamat ja varaamat ohjelmat, kertoi joku, ja sitä murhamysteerien määrää! Ihan on överiksi mennyt, jopa minäkin muun katsottavan puuttuessa katsoin niitä van Veeteren tutkimuksia,
koska se ukko oli habitukseltaan niin sympaattisen oloinen, - mutta sen kielen epäselvyys, kuin kuuma peruna suussa, mistään artikulaatiosta ei voi puhuakaan.
Onneksi Terapiassa voi sitten olla sen jälkeen ennen nukkumista.
Niin, maalaaminen on harrastus, jossa joskus on intoa paljon, elävän mallin piirustuksesta olen nauttinut, ja kukkia, kukkia minäkin, maisemiakin.
Harmoni sai Tina minut muistelemaan suvun ikivanhaa harmonia, joka oli kotonani silloin kun olin alle 10-vuotias.
Se on nyt ollut Kaustisella entisöitävänä, ja sitten se tulee Helsinkiin erääseen omakotitaloon, jossa asuu nuoripari, serkkuni tytär miehensä ja pienen poikansa kanssa.
Tulee olemaan ilo nähdä vanhan harmonin uusi elämä.
Minulla vain on edelleen piano. Kaksioon muuttaminen teki tiukkaa sen mahtumiselle, mutta kun ostin korkean, kattoon asti ulottuvan lasiovisen kirjahyllyn, sain sen viereen tilan pianolleni, ( nämä huoneet ovat tavallista korkeammat),
ja se on rakkain huonekaluni. Siitä en luovu. :)
Totta, en voinut myöskään kestää noita espanjankielisiä sarjoja, joita on ollut parikin, en kielen oppimisenkaan takia, koska se oli yhtä älämölöä ... tulee hermostunut olo itsellekin. Eiväthän ihmiset Espanjassa sentään noin hulluja ole, vaikka heistä ääntäkin lähtee. Niissä on myös paljon semmoista tekohauskuutta, joka jo tympäisee.
Katsoin vuosi sitten Subilta ensin ihan kielen takia ja sitten jäin jo muutenkin koukkuun semmoista eteläamerikkalaista "telenovelaa", saippuasarjaa, jossa oli dramaattisia käänteitä, mustasukkaisuutta, romantiikkaa ja niin uskomattomia juonenkäänteitä, ettei paremmasta väliä. Se ei ollut pelkkää toistensa päälle kiljumista kuitenkaan, vaan enemmänkin rauhallisemman kuuloista draamaa, mutta aivan järjetönhän sen käsikirjoitus tosin oli. :) Joitakin sanoja jäi siitä elävästi mieleen, kun niitä käytettiin niin monesti.
Doris
Kauan olet maalannut! Löytyisikö läheltäsi harrastuspaikkaa, jossa voisit maalata kivassa seurassa? Ehkä olet löytänytkin. :) Seura tekee harrastuksesta vielä hauskempaa, itse olen huomannut. Sieltä on tullut uusia tuttuja ja pari ihan ystävääkin. Samanhenkisiä kivoja ihmisiä. En halua alkaa tuntea itseäni yksinäiseksi, vaan hakeudun harrastuksiin, kun kerran terveys vielä sallii. Elämä tuntuu silloin paljon maittavammalta. Kesä on vähän joutenoloa, laiskottelua, joten tulee tännekin kirjoiteltua. En ole nyt maalannut ja toimin muutenkin epäjohdonmukaisesti sykäyksittäin. Joskus olen maalannut joka päivä, joskus taas pitänyt piiitkiä taukoja. Maalaatko paljon, päivittäin? kuukausittain?
En minäkään maalauksiani rupea kehumaan, ovat mitä ovat, joskus tulee sellainen johon olen pyrkinyt, joskus ei ollenkaan tyydytä, Myynyt en juurikaan ole enkä pitänyt näyttelyjä, joissain yhteisnäyttelyissä on ollut esillä, mutta ei myynnissä. Sukulaisille kyllä menisi, sen olen huomannut. Joten kyllä niissä joissain sitten jotain lienee, tai haluajat ovat arvostelukyvyttömiä. :)
Työelämässä olen tehnyt niin ahkerasti töitä, että nyt en vaadi itseltäni liikoja, vaan pyrin tekemään vain sitä, mikä on kivaa. Saattaa siitä olla jollekin hyötyäkin kuten tänään, sillä on tosi tosi kiva työpäivä, tulivat vähän aikaa sitten pikkupojat, lapsenlapset päiväksi mummin hoitoon. Ihania! Parhaita, kuten jokaisen mummin omat aina. :) Tämä on työpäivä, josta minä voisin maksaa. :) Katsovat juuri aamun lastenohjelmaa, jonka aikana tätä kirjoittelen.
Hyvää alkanutta viikkoa, Doris ja kumppanit!
Tulisipa tästä sovinnollinen viikko tällä keskustelupalstalla!
Sinullapa onkin aarteita, joita minulle ei ole suotu. Meille ei tullut haaveista huolimatta lapsia. No, se oli silloin, nyt on hyvä näin. Paljon olen saanut, ei kukaan saa kaikkea.
Aikoinaan kävin erään taiteilijan pitämillä kursseilla.
Minusta akvarellit ovat öljymaalauksia vaikeampia. Akvarellin pitää onnistua, sitä on vaikea parannella.
Silti, maalaaminen on terapeuttista ainakin minulle. Näkee kätensä tuloksen.
Aina kokee onnea, että saa tehdä, ja vielä voi, vaikka sekin oli viime vuonna katkolla.
Onneksi nyt on paremmin.
Sopusointua ja kaikkea hyvää toivomme varmasti kumpikin.
Totta, akvarelli on vaikeampi. Osaan mielestäni yhä alkeita, vaikka vuosia olen käynyt kursseilla. Öljyssä yhtä kauan.
Akryyleilläkin olen maalannut, mutta yhdellekään kurssille en siinä ole mennyt. Aloitinkin maalailemisen itsekseni juuri akryyliväreillä, joita käytin kuin vesivärejä. Akryylimaalausta saattoi parannella aina jonkin verran, toisin kuin akvarellia, joten se oli sitä "oikotien" etsimistä onneen, helpompi tie aloittaa.
Kuivapastellikurssilla olin vuoden ja jollakin viikonloppukurssilla.
Kahdella maalauskurssilla käyn viikottain. Kävisin vaikka miten monella, jos jaksaisin, intoa olisi vaan ei voimia koko ajan mennä tukka putkella. Erään venäläisen taiteilijan täällä pitämälla muutaman päivän öljy- ja akvarellikursseilla olin myös. Haluaisin niin kovasti kehittyä, vaan kun sitä "oikotietä onneen" ei ole. :) Sen sata vuotta kun vielä jaksaisi yrittää ...
Totta, kaikkea ei aina voi saada, vaikka kaikille
haluaville lapset soisi. Hyvin läheinen sukulaiseni on ollut samassa asemassa kanssasi, joten tiedän jotakin siitä. Täysin en tietenkään osaa asemaasi asettua. Tuo asia on varmasti ollut vaikea hyväksyä, mutta olet siihen jo suostunut, koska saatat siitä kirjoittaa. Ennen omia lapsia minulla oli tosi rakkaita ystävien ja sukulaisten lapsia, joiden elämää seurasin tarkoin. Tulivat todella läheisiksi, ja toivon että sinulla on ollut samalla tavalla osallisuus toisten läheisten lapsiin. He tuntuivat hyvinkin omilta, ennen kuin ihan omia tuli, sitten olikin jo keskityttävä omiin, että sai ne kunnialla maailmalle. Minulla on kaksi tytärtä, mutta melkeinpä lasken kolmanneksi vanhimman edesmenneen sisareni tyttären. On yhtä läheinen kuin omat lapseni, valehtelematta. Äitienpäivääkin vietettiin kerran Tallinnan risteilyllä nelistään, kolmas "tytär" messissä.
Entisen kaipuu.
Unelmoin paluusta lähemmäksi muutaman kuukauden takaista olotilaani.
Täysin ennalleen ei enää ole paluuta mutta edes lähemmäksi.
Kaikki muu on tämän rinnalla toisarvoista"
Tavoitteeni, ei unelmani, on toteuttaa kevättalviset suunnitelmat niiltä osin kuin se on mahdollista sekä palata normaaliin lähitulevaisuuden hahmotteluun.
Koskaan en minäkään saa entisyyttäni. Jo lapsena, tosin, sairastuin vakavasti. Onnekseni siitä suurin piirtein toinnuin. Viime vuonna olin hetken jo kuollut, mutta ei ollut vielä tullut aikani lähteä.
Onnekseni siitäkin toinnuin, en entiselleen, mutta hyvä näin. Elämässä mukana, ja järkikin pelaa.
Kyllä saan olla onnekas.
Paljon on aihetta kiitokseen.
Kovin peitellysti ja salaperäisesti kirjoitit, mutta eipä minun tarvitsekaan tietää, mitä toiveesi tarkalleen sisältävät, voin joka tapauksessa pitää virtuaalipeukkuja pystyssä hetken, että kaikki toiveesi toteutuisivat! :) Unelmoida saa - ja pitääkin!
:)
Taidan olla ihan akkamainen kun samoista asoista kirjoitan kanssanne.
Olen aina ollut hyväksi mainittu piirtäjä, niissä vaatimattomissa oloissa lapsuudessa. Joku taukin on aikuisiässä syntynyt ja neliökaupalla punamultaista seinää.
Kielet ovat aina olleet kiinnostuksen kohteena ja niistä on ollut apua ja hyötyä itselle ja muillekin.
Espanjaa minäkin olen ajatellut opiskella. Tuttua kieltä kun olen muutaman talven (6kk) lunta paossa viettänyt.
Oppisit nopsaan espanjan alkeet, kun se on kielenä jotenkin jo sinulle tuttuakin. Olet siellä varmasti seurannut Espanjan tveetä.
Kurssille siitä hopi hopi! Eikös teilläkin ole ilmoittautumispäivät näihin aikoihin. Meillä nimittäin alkaa huomenna.
Olen luvannut ilmoittaa yhden maalauskaverini kurssille netissä, kun hänen koneensa tökkii ja puhelimestahan tunnetusti kuuluu tööt tööt, tuut tuut, tai piip piip ja varasijalle jäit.
Eihän taiteilu ole mitenkään akkamaista. Maailman parhaimpia kokkeja ja taiteilijoita ovat miehetkin.
Onkohan Espanjan arki yhtä riitaisen kuuloista, kuin ovat TV-sarjat heistä?
Itse innoissani aikoinaan, kummankin puolen sukuni ensimmäisenä, opiskelin ruotsin kieltä.
Tunsin olevani etuoikeutettu, kun siihen sain mahdollisuuden.
Oma setäni oli todellinen taiteilija, isäni taas oli muusikko ja kirjallisen tuotannon mestari.
mitä yli seitenkymppinen enään unelmoi ???? no jaaa jos löytäis terveen hyväkuntoisen kaverin suurinpiirtein samanlaisen kuin itse olen, matkustelu olis hauskempaa kaksin.
Syyskaudella mielenkiintoisten kirjojen pariin, ja sisäkauden uintiharrastukseeni.
Maalausharrastus on jo pysyvä, vaikkakin kausiluontoinen
mielipuuha.
Kieliharrastuksesta puheenolleen, oli kiva nähdä ilahtunut ilme virolaisella siivoojarouvalla, kun sanoin:
* tere hommikust*. eteisessä:D
Kyllä monta eri kieltä pitäisi osata- nytkin mukana pikkanen vietnamilaisen näköinen rouvasihminen, joka ei kieltä juuri ymmärrä.
Mistä unelmoin...hyvästä yhteishengestä ihmisten kesken.
Woi, kuinka mukavia olette. Nyt yön pimeän tunteina tunnen teihin kaikkiin sielunsukulaisuutta.
Maalaillaan, ja opitaan, jos ei jakseta, niin sitten ei.
Kiitos palsta, pahasta mielestäni pääsin teidän ansiostanne pois.
Palstan parasta antia, saada omaan päähäni uusia ajatuksia, purkaa itseäni, en ilkeillen, vaan ihan hiljaa, aatosten siivin.
Kiitos teille!
Kiitos käynnistä! Meitä palstalaisia ilahduttaa tieto, että olet saanut kokea jotain hyvää vieraillessasi täällä, ehkä ensi kertaa.
Tällaiseksi aidot palstalaiset haluavat tämän "kirjoitustilan" tehdäkin.
Itsekin kielistä kiinnostuneena löysin netistä espanjan alkeiskurssin, jonka toteutus on suorastaan loistava, ääntämisesimerkkeineen kaikkineen.
Oi saavu jälleen Roo.. eikun 70 :lle! Arrivederzi Rooma tjs.
Kaikki tiet johtavat Roomaan, Oi Ruuneni, mun.
Kuinka saávuinkaan palstalle, kanssasi sun?
Robertino Loreti tässä laulaa luikuttaa.
Oi, aurinko armas.
http://www.youtube.com/watch?v=Fyi4Ylxmq3M