Helsingin lähiössä vanhassa osaketalossa, josta toki paljon on myyty asuntoja kaupungillekin. Käsittääkseni omassa kerroksessanikin neljästä asunnosta kahdessa on kaupungin vuokralaiset.
Olen asunut tässä asunnossa pian 25 vuotta. 80-luvulla seinänaapurina oli umpikuuro mummo, jonka telkkari pauhasi täysillä yöaikaan. Mummon kuoltua on taloyhtiö /tämä rappu ollut superhiljainen lukuunottamatta puolisen vuotta naapurissa ollutta nuorenparin yötäpäivää haukkuvaa labbista, jotka pian muuttivat pois. Hissiä ei talossa ole, joten äänetön on siltäkin osin.
Olen niin iloinen ja onnellinen näkymättömistä naapureistani, etten voi tajuta, kuinka joku nitisee tupakanhajusta, kanta-astujasta tai muusta satunnaisestakin äänestä (esim. suihku tai pöntön vetäminen yöllä) Toki ymmärrän, että yötäpäivää bailaava/tappeleva/kännissä huutava naapuri on ärsyttävä, mutta onko pakko valittaa kaikista pienemmistä asioista?
Perheellinen tuttavani kertoo, että alakerrasta isketään harjanvartta kattoon päivällä, kun lapset innostuvat viikonloppuna juoksemaan (5 ja 3v.) Perhe on syvästi uskonnollinen, alkoton, työssä käyvä (lapset tarhassa) ja varmasti nukkuvat yöaikaan eläen ihan normaalia lapsiperheen elämää. Toivoisimpa tälle "alakertalaiselle" oikeasti häirikön rappuunsa!
Kerrostalossa on tajuttava ja hyväksyttävä elämisen äänet. Yliherkkien on todellakin syytä harkita omakotitaloa (jossa varmaan tietysti naapurin pihanhoito vähintäänkin ärsyttää)
Olen asunut tässä asunnossa pian 25 vuotta. 80-luvulla seinänaapurina oli umpikuuro mummo, jonka telkkari pauhasi täysillä yöaikaan. Mummon kuoltua on taloyhtiö /tämä rappu ollut superhiljainen lukuunottamatta puolisen vuotta naapurissa ollutta nuorenparin yötäpäivää haukkuvaa labbista, jotka pian muuttivat pois. Hissiä ei talossa ole, joten äänetön on siltäkin osin.
Olen niin iloinen ja onnellinen näkymättömistä naapureistani, etten voi tajuta, kuinka joku nitisee tupakanhajusta, kanta-astujasta tai muusta satunnaisestakin äänestä (esim. suihku tai pöntön vetäminen yöllä) Toki ymmärrän, että yötäpäivää bailaava/tappeleva/kännissä huutava naapuri on ärsyttävä, mutta onko pakko valittaa kaikista pienemmistä asioista?
Perheellinen tuttavani kertoo, että alakerrasta isketään harjanvartta kattoon päivällä, kun lapset innostuvat viikonloppuna juoksemaan (5 ja 3v.) Perhe on syvästi uskonnollinen, alkoton, työssä käyvä (lapset tarhassa) ja varmasti nukkuvat yöaikaan eläen ihan normaalia lapsiperheen elämää. Toivoisimpa tälle "alakertalaiselle" oikeasti häirikön rappuunsa!
Kerrostalossa on tajuttava ja hyväksyttävä elämisen äänet. Yliherkkien on todellakin syytä harkita omakotitaloa (jossa varmaan tietysti naapurin pihanhoito vähintäänkin ärsyttää)
Vastaukset 2
Vanhimmat
Totta. Liika hiljaisuus tietää kuolemaa. Oletko tarkistanut, monessako rappusi asunnossa makaa muumio?
Itsekin tyytyväinen kerrostaloasuja (vielä vuokratalon). Elämisen äänet kuuluvat kaupunkiin ihan yhtä lailla kuin linnunlaulu metsään. Tuskin kukaan menee sinnekään ja yrittää saada metsän äänet pois.
Tuosta lasten äänten vaimentamisesta olen nyt itsekin ärsyyntynyt. Itselläni ei ole lapsia, mutta naapurustossa on paljonkin. Mielestäni terveistä lapsista kuuluu lähteä ääntä. Tätä mieltä ei kuitenkaan ole naapuritalon (ei vuokratalon) myöhäiskeski-ikäinen rouvashenkilö, jonka lähes päivittäin kuulen simputtavan lapsia heidän pihaleikkien äänien vuoksi. Kovaan ääneen hän vaatii lapsia olemaan hiljaa, menemään muualle leikkimään jne.
Huvittavaa sinänsä, että samaisen muorin ääni on paljon kuuluvampi kuin noiden lasten. Lapset vielä pyytävät aina anteeksi tuolta rouvalta, mutta hän vain jatkaa sättimistä. Mielenkiintoista, että lasten kuuluu pyytää anteeksi..-mitä? Sitä, että ovat lapsia?
Tuntuu pahalta noiden lasten puolesta, jotka ei tee mitään väärää tai pahaa, vaan leikkivät kuten lasten kuuluukin. Kuuluisiko heidän olla jossain kaupungilla kuljeksimassa ja poissa omalta kotipihalta?