Kannattaako ostaa?

Kirjaimellisesti home sweet home?

Voihan tuon ostaa mutta kun paperit on allekirjoitettu myyjä luistelee vastuun ulkopuolelle kun pikku paratiisia aletaan korjailemaan ja rakenteelliset ongelmat ja vauriot tulee esille?
Fiksu myyjä laitatuttaa papereihin merkinnän myydään purkukuntoisena. Tai teettää kuntotarkastuksen joka ei vastaa todellisuutta millään tasolla.
Itse maksisin maksimissaan tontin ja liittymien arvoisen hinnan. Kuvaelman jälkeen on aika selvää että koko rakennus menee täysin uusiksi viemäröinteineen. Kuvailet täydellisen epäonnistuneen remontin kokeneen rakennuksen.
Jos asumiskokemuksia löytyy kyseisen rakennuksen kohdalta ja ne ovat pääasiassa negatiivisia, herää kysymys mitä järkeä on hankkia itselleen halvalla kohde joka vaatii täydellisen remontin? Vanhan remontoiminen on joskus jopa kalliimpaa kuin uuden tekeminen?

Jos talo on kylmä lisäeristyksien jne myötä, tarkoittaa se sitä että rakenne ei ole tiivis ja "vuotava" rakenne liitettynä hirsirakennukseen jossa on muovit, kosteus mahdollisesti kerääntyy hirren ja muovin väliin?

Pitää repiä kaikki pois hirsirunkoon asti jos haluaa hyvän. Lattiat ja katot auki. Viemäröinnit uusiksi jne jne.
Jos on vuokralla asumisen jälkeen havaittavissa itsellä nuhaa tms. on se jo aika varma merkki homeesta?

Jos tontti miellyttää ja rakennusoikeutta on, täystuholta vaikuttava mökki kävisi majoitustiloina sen ajan kun rakentaa uuden samalle tontille.

Itse käyttäisin tontilla puolueetonta alan ammattilaista joka ainakin silmämääräisesti kartottaisi rakennuksen kunnon. Joka tapauksessa noinkin lyhyen esitelmän jälkeen uskaltaisin väittää että asuminen tulisi olemaan ikuista remonttia siihen asti kun kaikki olisi läpi käyty.

Maalaamatta piruja seinille, ilman perusteellista kuntokartoitusta kannattaa varautua jopa siihen että osa hirsistäkin menee uusiksi. On tullut vastaan vastaaavanlaisia tapauksia missä mielikuvan (punainen tupa ja perunamaa)perusteella hankittua kiinteistöä on korjailtu kahdesta viiteen vuotta ennen kuin asumaan on päästy.
Myydään nykyisessä kunnossa tai vastaavaa myyntiasiakirjoihin myyjän puolelta ja kaikki esille tulevat ongelmat menee ostajan piikkiin.
Tontin- ja liittymienhinta ja myyjälle voi sanoa että papereihin saa kirjoittaa sen jälkeen että myydään purkukuntoisena. Myyjä vapautuu silloin kaikista korvausvelvotteista ja pääsee röttelöstä eroon. Tosin voi tempoa herneen nenään ja purkaa vuokrasopimuksenkin?

Jos hyvin sattuu, kehikko on terve ja toimii hyvänä runkona täydelliselle remontille mutta vaatii kaiken purkamisen jos ongelmat on noin isot. Vesikattorakenteet ja itse vesikate jää hirsirungon lisäksi (ovet&ikkunat?), mutta kaikki muu menee uusiksi.

Itse en uskaltaisi ostaa ennen kuin paikkoja auottaisiin hiukan laajemmin jotta lopullisen kunnon kartoittaminen olisi mahdollista. Silmämääräisesti ei näe juurikaan mitään mitä pinnan alta löytyy. Mutta jos saa tontin hinnalla eikä työmäärä hirvitä, mikä ettei. Huonoimmillaan joutuu purkamaan koko hökkelin mutta moni maksaa talon hinnan talosta jolle käy samalla tavalla ilman että saavat korvauksia vaan joutuvat maksamaan vielä oikeudenkäyntikulut päälle.

Olisiko ajankohtaista palauttaa rouva maanpinnalle todellisuuden pariin? On hyvin ymmärrettävää haave omasta kodista mutta painajaisen välttämiseksi? Lähtökohdat kun on hiukan jo peloitellen, pahimmat mahdolliset.

Kannattaisiko hiukan miettiä kittien sijaan miten fiksua on altistaa itsensä tietoisesti homeelle ja mahdollisesti hankkia itselle terveydellisiä ongelmia kenties loppuiäksi??
Olisiko aika kantaa kamat pihalle tai ainakin kutsua terveystarkastaja paikalle ottamaan sisäilman epäpuhtauksista mittauksia? Miten paksusta luusta pitää pään olla jos ei älli riitä ymmärtämään että asunto on luokiteltavissa asumiskelvottomaksi?

Tuota tuota...
Mulla on vastaavalla tavalla 'peruspilattu' talo, alkujaan hirsimökki, jota on ensin laajennettu (rankarunko purutäyteseinät laajennusosassa) ja sitten kahdeksankymmentäluvulla purettu rossi, tehty täyttö ja valettu betonikakku. Sitten laitettu lasivillaa, muovi ja lastulevyä ja muovimattoa. Haju ei ollut maa eikä home vaan muovinen ja teollinen. Tosin, kun ne kylmäsilloista vaurioituneet pinnat otettiin pois, niin sitten kyllä haisi maalle. Ei rakenteiden homeen vuoksi vaan alkuperäisen kivijalan tilkkeenä käytetyn orgaanisen aineen takia. Olen kaivellut melkoisen määrän sammalta (joka ei homehdu), olkea (mätänee ja haisee) sekä oksasilppua kiviperustusten väleistä. Nyt ei enään haise.

Alajuoksuissa oli vähän lahoa, ne on kaikki raaputettu irti. Paikoin on pitänyt hirsiä paikata, mutta kengittää ei ole onneksi tarvinnut. Talon hankintahinta oli 36t€, tonttia 4ha. Remontteihin mennyt tähän mennessä n 10t€, vielä noin viitisen tonnia menee näihin sisätöihin. Kun itse tekee niin säästää. Ja kun valitsee perinteiset menetelmät vanhaan taloon.

Julmettu työ tässä on, kaatikselle saa kantaa tavaraa selkä vääränä. Itse oikaisin sen verran, etten lähtenyt betonivalua purkamaan. Olen kuullut sitäkin tehtävän, mutta koska se betoni ja sen päällä olleet rakenteet on kuivat, en näe syytä rakenteen muuttamiselle vaikka kyseessä on riskirakenne. Oma tönö seisoo kuivalla alustalla, tontin korkeimmalla kohdalla ja kaadotkin on jotakuinkin oikeat. Jos noista jokin kohta olisi toisin, olisi tämän talon alaosa täysi homepommi.

Jokainen määrittää itse omat riskinsä. Voihan tuon teidän tapauksen ajatella niinkin, että jos halvalla ostaa ja rakentaa pienen hirsimökin siihen viereen?

ei ole rahaa edes vuokraan mutta oma tuulivoimala olisi kiva ?