Olen adoptoinut sekarotuisen koiranpennun Kreetalta. En ole ensimmäistä kertaa koiranomistaja, minulla oli kahdeksanvuotiaasta asti kultainen noutaja, joka eli 15 vuotta, koiraystävästäni on ihanat muistot, mutta nyt olenkin ihan pulassa uuden tulokkaan kanssa. Olenko adoptoinut hirviön? Näykkimisestä ei tule loppua, kädet ja jalat ovat olleet jo 5 kk verillä, pentu haukkuu ja pomottaa minkä kerkiää, en pysty edes kävelemään omassa kodissani, kun pentu on tossujeni kimpussa, en pysty syömään, sillä pentu haukkuu ja tahtoo ruokan ja hyppii ruokapöydälle. Rakastan koiranpentuani, mutta nyt viimeksi tänään tuli mieleeni, että en jaksa ja haluan antaa pennun pois. Yritän opettaa maalaisjärjen pohjalta pentua, mutta mikään ei tehoa. Kertokaa arvoisat koiranomistajat miten te jaksatte pentunne kanssa, itse en saa hetkenkään rauhaa, vaikka ulkoilemme vähintään 4 krt päivä ja yritän antaa sille paljon huomiota, sillä en ole tällä hetkellä töissä kodin ulkopuolella. Olen aivan puhki. Kiitos jos joku voi neuvoa.
Olen pulassa
Kysyn vaan
11627
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Kuulostaa siltä, että olet antanut koiralle liian paljon huomiota. Kokeileppas semmoista kikkaa, että aina kun koira hyökkää tossujesi kimppuun, pysähdyt ja katselet muualle. Ja kun koira haukkuu sinulle, käännä sille selkäsi ja lähde kävelemään toiseen suuntaan. Jos kävely vain pahentaa tilannetta, käännät vain selkäsi. Aina kun se tekee jotain tällaista - älä kiinnitä siihen mitään huomiota.
Näin on monet tuntemani koirat opetettu pois haukusta ja siitä että ne luulevat koko ajan olevansa huomion keskipisteenä. Jos et saa yksinkertaisesti sitä itse loppumaan, pyydä apua joltain koirakouluttajalta. :)
Onneksi olkoon ! Just noin !
Voi hyvä tavaton, ethän sinä tiedä koiran taustasta yhtään mitään. Et tiedä mikä / mitä taistelukoiria siellä on vanhempina.
Lisää näitä lomarakkauksia vaan Suomeen. Etkö niiku yhtään osannut käyttää omaa järkeäsi. Olet sanojesi mukaan jo 5 kk ollut riiviön raadeltavana. Hyvä hyvä.
Järjen käyttö sallittu.
HUOH. VOI HYVÄNEN AIKA SITÄ JÄRJEN PUUTETTA. ei muuta voi sanoa.
Tuo nyt oli aivan kohtuuton kommentti. Mistäs sinä tiedät onko hän ottanut selvää koiran taustoista? Ja taistelukoira ei aina merkkaa sitä, että pennusta tulee riiviö tavallisen perhe-elämän keskellä
Ulkomailta tuotu koira...??
One avaan taustojen selviottelyyn, melkoinen Sherlock saa ollakin että siihen pystyy..!
En tajua sitten ollenkaan miksi sieltä pitää tuoda mahdollisia taudinkantajia suomeen, jotka eivät välttämättä oirehdi itse mutta saattavat koirapuistoissa tartuttaa muihin koiriin tauteja joita täällä Suomessa ei ole, ja täten ei myös ole parannuskeinojakaan pahimmassa tapauksessa !!!
Inhottaa tuollainen välinpitämättömyys muita kohtaan , ja sitten itketään...no huh huh...eikö todellakaan täältä olisi koiraaa löytynyt !!!
mä ottaisin toisen katukoiran jostain itäeuroopasta.se vois tasottaa tilannetta ja se nykyinen koiruli tasapainottus
Jos nämä kaikki tarinat pitävät paikkansa, niin laskujeni mukaan meillä on nyt jokaisessa suomalaisessa taloudessa noin kahdeksan ulkomailta "adoptoitua" sekarotuista ongelmakoiraa... ;-)
Jollakin tai joillakin tuntuu olevan tarve sepittää jatkuvasti näitä satuja.
Ja vielä Kreetalta. Minäpä toinkin Naurusaarilta sekarotuisen koiran. Matkamuistona. Ihan vain otin syliin, kannoin lentokoneeseen ja kuljin tullin läpi eikä kukaan ihmetellyt yhtään kun se oli niin ihana ja kilttikin. Paitsi, että muuttui samalla sekunnilla hirviöksi kun laskin sen maahan Suomessa.
Näinhän se käy helposti.
Kiitos kaikista vastauksista, myös suorapuheiset ihmiset ovat oikeassa, sillä näin vain koiraemon, joka oli tosin lempeäluontoinen paimenkoira ja ei ollut yhtään agressiivinen pennuistaan, isä on kai pit bull, sain sitten myöhemmin tietää, kun olin jo adoptoinut koiravauvan, vaikka ette tietenkään usko. No, joka tapauksesssa, tämä on tositarina, sain aika työmaan tästä koirakaverista, mutta varmaan jostain koirakoulusta myöhemmin syksyllä saa sitten apua. Eka kommentoija osui nappiin, sillä koira on saanut vähän liikaa huomiota ja siksi pomottaa. Ihana se kumminkin on kun on rauhallisella päällä.
Sinulla on koira joka on aivan kasvattamaton ja sosiaalistamaton, on sinulla työmaata että saat sen koulattua, lue koirankoulutusoppaita, ja käy koulutuskursseilla.... ja pidä itsesi laumanjohtajana, pelkkä kiintymys koiraasi ei nyt riitä, sinun on napakasti asettava rajat koirasi riehumiselle, jopa fyysisin keinoin jos muu ei auta, nyt ei varmasti pelkät rauhoittavat signaalit riitä.
Ja viel yleisesti tuosta rescue toiminnasta. Suomessa on jo tarpeeksi koiraingelmia, lisää niitä ei tarvitse tänne kiertoon tuoda. Maailmanpelastamiseen on paljon muitakin tapoja. Ja kannattaa aina jotenkin realisoida aatoksiaan ennenkuin moiseen toimintaan lähtee. Mutta sinulla on nyt sieltä tuotu koira, ja sinun on etsittävä ja jaksettava kouluttaa koiraasi. Omasta mielestäni jos et jaksa tai epäonnistut, sinun on lopetettava se koira eikä antaa eteenpäin, koska silloin et voi tietää miten koirasi elämä jatkuu, jóko se taas kohtaa menee eteenpäin. Sinä koiran toit tänne, sinun on vastuu siitä miten koiran elämä sujuu...
Se pätee myös tietysti kotimaastakin hankittuihin koiriin. Harkintaa etukäteen, eikä katumusta jälkikäteen.
Älä tosiaan huomioi koiraa niin paljoa. Voit välillä jättää pennun eri huoneeseen (olethan jo harjoitellut yksinoloa?) ja välillä vain oleilla ilman, että pentu saa mitään huomiota. Huomioi koiraa vain silloin, kun itse haluat: sinä päätät, milloin silitellään ja milloin leikitään ja milloin nämä asiat loppuvat. Jos koira tulee kerjäämään rapsutuksia tai leikkimistä lelu suussa, älä huomioi sitä. Koiralle voi antaa myös esim. pakastetun kong-lelun, jossa on jotain herkkua: siinä kuluu paljon aikaa ja koira oppii leikkimään myös itsenäisesti.
Haukkumisessa sama juttu. Et huomio koiraa, vaikka se haukkuisi miten kauan. Parin kerran jälkeen se hoksaa, ettei haukkumisesta ole hyötyä. Voit myös laittaa pennun jäähylle eri huoneeseen ja päästää sen pois heti, kun se hiljenee. Vaihtoehtoisesti voit itse mennä toiseen huoneeseen ja palata haukkumisen loputtua. Voit kokeilla myös sumupulloa, jossa on vettä. Aina kun pentu haukkuu, suihkautat vettä sen kuonolle.
Pennun näykkiessä, kiljaise, niin pentu oppii että pureminen sattuu. Itse sain puremisen loppumaan niin, että otin hellästi kiinni pennun alaleuasta. Tämä ei tunnu kivalle ja pureminen loppuu pian. Mutta muista, että ote on tosiaan hellä ja jos pentu vääntelehtii, on päästettävä heti irti.
Muista myös aktivointi. Koirat väsyvät paljon helpommin, kun ne saavat tehdä aivo/nenätyötä. Kouluta pentua, opeta sille temppuja ja anna sen vaikka etsiä piilottetuja makupaloja. Muista myös, että pennun kanssa ei kannata koko ajan touhuta jotain. Näin se oppii, että välillä ollaan myös rauhassa ja itsekin jaksat paremmin. Minulla on tosi vilkas koira, jonka sain rauhoittumaan näillä keinoilla, vaikka välillä toivo meinasi mennä. Meille myös pentukurssista oli paljon apua.
Kiitos kaikille vielä kerran kommenteista, meillä menee tosi hyvin ja maalaisjärjellä ja rakkaudella pentua on kasvatettu,. Rakkaus on se avain ihmisten ja eläinten hoidossa eikä insinööritaito. En ole edes paljastanut että olemme kuuluisia! Olen pahoillani niiden ihmisten puolesta jotka heittävät melkein rasistista herjaa koiranpentujen kustannuksella. Hankkikaa elämä, minä hankin koiranpennun sieltä missä tiemme osuivat yhteen! Hyvää syksyä kaikille ja pitäkää sydämenne auki niinkuin minkäkin pidin.
Kuuluisia...?