Kaikki merkit oli nähtävissä, paitsi että hän oli varattu. Mutta olin tuntevinani jotain suurempaa, hän flirttaili, kehui ja oli ystävällinen ja ihana minua kohtaan. Ja yhtäkkiä PAM! En olekaan mitään. En kehtaa kysyä missä mennään kun en ihan täysillä tunteitani tunnustanut. Vaikka kyllä hän ne aika pitkälle tietää. No eiköhän se kerro kaiken, tuo yhtäkkinen välinpitämättömyys :(
Ei kannattaisi rakastua.
Ei kannattaisi rakastua.
Vastaukset 28
Vanhimmat
..ei kerro..
Jotkut on ystävällisisä ihan muuten vaan. Siinäpä on pähkinä purtavaksi.
Niin on. Yliystävällisiä ja lähtevät mukaan rohkeaan leikkiin.Sitten toinen rakastuu...ja toinen ei. Muutos käytöksessä...kertoohan se, jotain ainakin.Ainakin sen että mun on parasta perääntyä.
älä nyt ainakaan peräänny ; )
Mitä muutosta on tapahtunut? Miksi päättelet, että hän on välinpitämätön? Oletko antanut siihen omalla käytökselläsi jotenkin aihetta?
Juttelee mielellään, ja jälkeenpäin huomaan ettei ole joko kuunnellut tai ei vain muuten halua muistaa, ei huomioi yhtäkkiä, on yhtä ystävällinen muille, ennen huomio minua selkeämmin nyt antaa huomion muille.
En tiedä miksi.
yksipuoliset tunteet ja yksipuolinen huomioiminen voivat turhauttaa...
Tai koska on varattu, potee morkkista mahdollisista lämpimistä tunteistaan sua kohtaan ja yrittää ottaa etäisyyttä päästäkseen eroon tunteistaan, jotka aiheuttavat hänelle sisäistä ristiriitaa?
Olitteko ehtineet jo ystävystyä?
Jonkin verran kyllä. Mutta hän on selvästi etäisempi ja viileämpi, ikäänkuin yhtäkkiä, tunne etten ole mitään, en merkitse mitään. Ennen hän katsoi aina, etsi mua katseellaan kaukaakin, flirttaili, kosketti, vihjaili. Sitten PAM, ihankuin ei välittäisi yhtään. En tiedä mikä on. Kai mun
Surullista :(
Lipesi...kai mun on peräännyttävä jos toinen on vaikka ahdistunut tunteistani ja välittämisestäni. SIltä tuntuu.
Huh,kun tuntuu tutulta. Samaa itsekin mietin...tosiaan voi olla kyllä omassakin käytöksessä vaikutusta toisen käytöksen muutokseen. Itsellä se johtunee ujoudesta tai siitä,että ei usko sen ystävällisyyden tarkoittavan toisen puolelta mitään ihmeempää. Mutta,jospa se kuitenkin jotain, ystävyyttä enemmän olisi joskus ollutkin...ja en tarttunut tilaisuuteen.
Kuka on kirjoittanut mun tapauksesta tänne? Olin aivan silmittömän rakastunut heteroon. Jotenkin vain sain aivan vääriä signaaleja. En tiedä miksi ne väärin tunnistin, tai en tunnistanut oikein.
Menin hölmö tunnustamaan tunteeni eilen ja nyt tuli kylmä kylpy. Kaveri on ja pysyy heterona, eikä siitä koskaan olisi mitään tullut. mitä nyt paska antoi minun ihastua itseensä korvia myöten.
Miten minä, pidättyvä ja varovainen näin näppini poltin. Olo on kurja ja ahdistaa.
Ilmeisesti ei koskaan tahdo edes tavata enää. Hyvät viikonloput vaan kaikille, minun viikonloppuni on pilalla.
Sulle kaikki sympatiani :((. Tiedän tunteen. Mikään ei kylmää niin paljon kuin selkeästi ilmaistu ei koskaan ihastunut naiseen ja vieras ajatus. Selvä juttu. Muuten miten ihastumiseta voi kuvata jollakin muulla tavalla. Rakastumista se ei voi olla, ihastuminen nyt on ehkä vähän liian voimakas termi kun ei tiedä toisesta muuta kuin nimen ja se mitä on joutunut olosuhteiden pakosta kuulemaan.
Hämmentävintä onkin sitten se että kieltävistä sanoista huolimatta käytös on jotakin aivan muuta->> tiedättehän ....Kaikkea muuta kuin torjuvaa.
Miten muut, jotka ovat tunnustuksensa tehneet heterolle niin toimisitte jos saisitte kieltävistä suorista ilmaisuista lähelle pyrkivää myöntävää vastakaikua?
Musta olisi kiva tietää myös että miksi halusit kertoa tunteesi?
Mä kerroin tunteeni vain siksi, synkimpinä hetkinäni ajattelin että jos vaikka kuolen, hän ei koskaan saisi tietää että outo ja välttelevä käytös häntä kohtaan johtui ihastumisesta. Samalla halusin tehdä myös selväksi sen, että en kuvittele hänellä olvan tunteita minua kohtaan, sillä hän oli aikaisemmin ilmeisesti aistinut tai huomannut ihastumiseni ja suorastaan sylki vihaansa päälleni. Tämä heteroksi todistelu tapahtui mm. korostamalla avioliiton onnellisuutta ja perheen ihanuutta ym.
Ja ylipäätään kaikki mitä tein tai olin, hän muisti ilmaista minulle että ei miellytä häntä ja toi myös usein esille sitä kuinka hän halveksi keskinkertaista suoriutumistani joistakin tehtävistä ym.
No, ajattelin olla suora ja kertoa hänelle, osittain jopa siksi, että saisi sitten suoraan puhua jos haluaa inhonsa ilmaista ko. asiasta.
Olisko kannattanut jättää tekemättä?
:(
Koska ajattelin että me voitais tavata harrastuksen ulkopuolellakin. Ja juteltiinhan me joka päivä se vartti mitä nyt samaan aikaan harrastuksen pariin satuttiin. Aina tuntui juttua riittvänä eikä minun suuntautumiseni ollut ongelma. Osasi vielä julkisella paikalla vaihtaa isännän emännäksi. Eli pitää minut kaapissa.
En tiedä mistä noita tommosia tulee. Onko ne narsisteja vai muuten vaan sekaisin. Noh seuraavan kerran olen varovaisempi.
Niin. Tunnustin ihastukseni heterolle minäkin. Sain kuulla että olemme ystäviä vaan. Olin hetken että ok. Ystäviä oltiin ja ollaan yhä. Ihana suhtautuminen minuun. Hän selvästi välittää musta kumminkin! Mutta on erittäin hämmentävää että tunnustukseni jälkeen tuo ihana nainen on entistä läheisempi minulle ja suhtautuu minuun kovin lämpöisesti ja läheisesti, katsoo ja koskettaa. Olen aivan hämmentynyt. Luulin että ihastus laantuisi mutta nauttiiko hän vaan huomiostani.
Päivitystä tänne eli G-Flyer oli taas harrastusten parissa ja törmäsi kyseiseen henkilöön. Kysyin suoraan että oliko viestini tullut perille ja mitä mieltä hän oli suorasta ehdotuksestani.
Ilmeisesti ei julkisella paikalla uskalla näistä puhua. Sanoi kuitenkin että olin osunut arvauksissani aivan oikeaan, ja että ehdotus oli hyvä ja täysin toteuttamiskelpoinen sellaisenaan. Pitää vielä varmistaa että miten pidetään yhteyttä. Ilmeisestikin kovin varovainen ettei julkinen minä tahriinnu misään nimessä. Mutta ... viikonlopusta tulikin sitten oikein hyvä. Ehkä tapaamme taas tällä viikolla, ken tietää. Iloinen olen ainakin
OO-MMM-GGG :) Onnittelut sulle ja teille! Koskaan ei tiedä mitä lykkyä elämä tuo pyttyyn, kun on rohkea ja avoin! Ei nyt sillä, että tässä pitäisi kenenkään mennä suuna päänä tuntojaan levitteleen, mutta siis hienoa, että luottaa tunteisiinsa ja uskaltaa toimia, kun tilaisuus on. :)
Vähän mageeta, voi kun ihanaa!!! Täällä ei toivoakaan tuollaisesta. Oikein ihana on mua kohtaan ja kiva ja välittävä, muttaa eipä sieltä muuta ole odotettavissa :´(. Kova paikka minulle mutta näillä eväillä mennään mitä saadaan. Ihanaa että teillä kävi noin ihanasti!! Onnea tulevaan!
OIen itsekin vielä hämmästynyt asiasta, ja suoraan sanottuna hoo moilasena. Eihän sen näin pitänyt mennä. Nyt edetään rauhallisesti. Hätäilemällä on pilattu monta hyvää asiaa.
Itelläni on käynyt melkein samalla lailla..pyörin eräällä foorumilla, ja järjestimme viime kesänä miitin. Siinä kävi sitten niin, että ihastuin yhteen jäseneemme, tyttöön siis(jos joku kaivelee, niin parin vuoden takaa täältä löytyy yksi keskustelu, jossa väitän kiven kovaan olevani täysi hetero..noh~). Hän oli joskus sanonut olevansa hetero, ja minua hävetti hirveästi olla ihastunut, koska tiesin, etten saisi koskaan vastakaikua tunteilleni...
Pidimme yhteyttä miitin jälkeen tiiviisti, ja lopulta menin tunnustamaan tunteeni..
Olisin voinut saada pakit, ja vaikka mitä, inhoa ja vihaa päälleni. Vaan mitä vielä, seurustellaan onnellisesti
Ite en tiiä mikä tässä on tilanne. Noiden uutisten jälkeen ei taas yhtään mitään. Pakko kerätä rohkeutta ja soittaa. Pyytää tekemään päätös suuntaan tai toiseen. Minen kestä tätä odottelua ja epätietoisuutta.
älä nyt pilaa kärsimättömyydellä hyvää juttua! Anna toiselle aikaa, jos kuitenkin näytti vihreää valoa. Missään nimessä älä lähde painostaan, että nyt sitten päätös suuntaan tai toiseen...se on varma keino saada toinen just sinne toiseen suuntaan. Anna aikaa, hengittele syvään ja silleen ;)
Voi...itse en asu tyttöystäväni kanssa edes samassa kaupungissa, meillä on noin viisisataa kilometriä välimatkaa. Hän asuu Etelä-Suomessa ja minä Pohjoisessa...puhutaan kuitenkin mesessä/puhelimessa lähes päivittäin, oltiin vähän aikaa sitten Tampereella kaksistaan ja hän olisi tulossa tänne kylään joulun alla tai joskus..lisäksi foorumillamme on uusi miitti tammikuussa, siellä nähdään taas~
Tiedän miltä tuntuu, kun ei uskalla ottaa yhteyttä....toisaalta, ehkei kannata "käskeä" tekemään päätöstä saman tien asiasta, vaan antaa myös toiselle aikaa.
Mutta ota toki yhteyttä, ehkä hän on itsekin siinä tilanteessa ettei esimerkiksi uskalla soittaa.
Hei!
Terve taas jeesus että naurattaa :D se kaveri kuten sanottu niin myönsi että on jotain muutakin ku tää harrastus... mutta ... se oli vähän tyhymä eikä tajunnu että mää sitä pokasin kympillä. Heterohan se oli... ja vielä harvinaisen tyhmä semmoinen. :D :D :D
Miten tommosta ei voi tajuta. Noh nyt tajuua. Sanoi sitten että voidaan jutella jos tavataan ja thäts it. :) uutta matoa koukkuun ja silleen.
Hyvä et tuli täs vaihees ilmi. Etten kerenny elämääni pilata isommin.
ei varmaan ole niin yksinkertainen etteikö olis tajunnut. tuntuu sekavalta kuviolta sun selostuksen perusteella. ehkä vain empii oman uskalluksensa kanssa. joku jo edelläkin sanoi, että taidat olla nyt vähän turhan hanakka ja kärsimätön?
Äsh ... olkoon en mä ala seikkailee moniongelmaisten bi miesten kanssa. Tulee vaan paha mieli ja suru puseroon. Se ois menny niin että päivä päivältä mä oisin rakastunu kyseiseen mieheen entistä enemmän ja sitten oiskin ollu elämä solmussa. Kyllä pitää olla jämpti eikä arpoa. Oli ihan jees että sanoi suoraan että ei ala mun kanssa yhtään mihinkään, mutta että jos käy niin voidaan harrastustoiminnan aikana edelleen jutella, ihan kuten ennenkin.
Sitäpaitsi:
Kevyestä ihastumisesta toipuu noin kk. Totaalisesta rakastumisesta toipumiseen menee törkeästi aikaa ja satuttaa vain turhaan itseään. Mulla on senverran kuitenkin elämänkokemusta (ei uskois) että tiedän kuin homma etenee. Sitäpaitsi. Mulla oli ihan sairaan paha olo sen aikaa ku tätä epätietoisuutta kesti. Enää mulla ei ole läheskään niin paha olo, ja osaan jopa nauraa tälle asialle.