En unohda suudelmia.
En kättesi kosketuksia.
En sitä hymyä.
Jonka annoit säteillä.
Vaikka kuinka yritin.
En pääsyt pakoon tiesitkin.
Olen jäänyt iäksi asumaan.
Sinun kuvaasi palvomaan.
Ethän satuta minua.
Sydämeni paloa.
Kerran jo särkyi tiesit kai.
Mustaksi päiväni silloin sai.
Kuinka voisinkaan unohtaa.
Noita päiviä joita sain.
Olla ja elää yhdessä.
Ajatukien pyörteissä.
En kättesi kosketuksia.
En sitä hymyä.
Jonka annoit säteillä.
Vaikka kuinka yritin.
En pääsyt pakoon tiesitkin.
Olen jäänyt iäksi asumaan.
Sinun kuvaasi palvomaan.
Ethän satuta minua.
Sydämeni paloa.
Kerran jo särkyi tiesit kai.
Mustaksi päiväni silloin sai.
Kuinka voisinkaan unohtaa.
Noita päiviä joita sain.
Olla ja elää yhdessä.
Ajatukien pyörteissä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Erinomainen ja kypsä rakkausruno. Pehmeän lämmin ja täyteläisen kypsa tunne ja tunnelma kulkee runosi myötä, saaden lukijan eläytymään runon tarinaan.
Myötäelämään kokemusta, jota runo kuvaa herkän lämipimällä tavalla.
Runon ilme on puhuttelevan lämmin ja kaunis ja sen pieni haikus pehmenee suloisena kaipuun kuvauksena, kuin ikävä muuttuessaan kauniin lämpimiksi muistoiksi.
Runon sanoma ja sisältö asettuvat sopusointuiseen tasapainoon houkutellen lukijansa sisään runon maailmaan, nauttimaan ja tunnelmoimaan mukanaan.
Taidokasta kuvailun ja kuvauksen käyttöä, jolla onnistut luomaan nautinnollisen runohetken.
Kiitos Margitta.
Kaunehin kiitokseni sanoista noista.
Joista puhkui ylistys.
Ihan ylpistyn.
Hymy.
En kait.
Olenhan vain.
Tavallinen nainen.
Tavallisine muistoineen.
Haaveitakaan unohtamatta.
Mut sinulle Ceero.
Nyt niiaan vasta suuren kiitokseni. :)