olen juuri myöntänyt itselleni että kyllä te naiset olette se minun unelma.
en vain osaa olla teidän seurassa(koska olen uusi tässä "maailmassa")
aluksi naiset ovat hyvinkin kiinnostuneita minusta,kehuvat,flittailevat,tulevat lähelle jne,mutta heidän kiinnostus lopahtaa pian. mikä on joka ajaa heidät pois,pitävät etäisyyttä? olenki liian avoin,koska puhun asiat suoraan,en ole kovinkaan ujo. huumorintajua löytyy paljon,huomioiva olen, kiltti ja mukava.
kokeilevatko he vain minua? alanko mihinkään,testaavat tätä "uutta minää"?
petyn ja tulen surulliseksi tästä,koska en tiedä mitä tehdä...
sanokaa mitkä asiat voin tehdä väärin niin vastaan sitten teenkö sitä??
Thanks sis!
en vain osaa olla teidän seurassa(koska olen uusi tässä "maailmassa")
aluksi naiset ovat hyvinkin kiinnostuneita minusta,kehuvat,flittailevat,tulevat lähelle jne,mutta heidän kiinnostus lopahtaa pian. mikä on joka ajaa heidät pois,pitävät etäisyyttä? olenki liian avoin,koska puhun asiat suoraan,en ole kovinkaan ujo. huumorintajua löytyy paljon,huomioiva olen, kiltti ja mukava.
kokeilevatko he vain minua? alanko mihinkään,testaavat tätä "uutta minää"?
petyn ja tulen surulliseksi tästä,koska en tiedä mitä tehdä...
sanokaa mitkä asiat voin tehdä väärin niin vastaan sitten teenkö sitä??
Thanks sis!
Vastaukset 22
Vanhimmat
Heippa!
Harva nainen haluaa olla ensimmäinen naissuhde.
Jos et kerro kelleen, ettet o koskaan seukannu naisen kaa, niin voi paremmin onnata.
Tiedän, ihan nuija juttu, mut naiset nyt on millasii ne nyt on ;)
Toi kyllä tuntuu olevan ihan totta, valitettavasti.
Mä taas olen ollut avoimesti lesbo jo vuosia, eikä heterotaustaakaan ole ellei nyt pussailuja yläasteikäisenä lasketa. Silti ei vaan sitä naista löydy. Myönnän että olen kyllä liian valikoivakin, mutta miksi mun pitäiskään ryhtyä suhteeseen sellaisen kanssa josta en oikeasti ole yhtään kiinnostunut? Ja sitten kun kiinnostava löytyy niin yleensä kaikki menee hyvin siihen asti, kun selviää että mulla niitä suhteita ei ole ollut.
Enkä edes läväytä totuutta pöytään heti nimenkertomisen jälkeen, päinvastoin välttelen aihetta niin kauan kun mahdollista. Se on ongelma vaikka kertoisin sen vasta sitten kun on jo pariin kertaan harrastettu seksiäkin.
Turhauttavaa. Ehkä mut on vaan tuomittu oleen koko ikäni ilman suhdetta.
Minulla on samanlainen tilanne. Vanhapiikaraja on ainakin lesbojen kohdalla täyttä totta. Jos ei johonkin ikään mennessä ole syystä tai toisesta suhteita ollut, alkaa jossain vaiheessa olla melkein mahdotonta sellainen saada. Näin se vain menee. Mutta ole iloinen siitä, että sinä sentään saat sitä seksiä. Jos ei nimittäin ole edes luonnostaan viehättävä, saattaa sekin olla kiven alla. Siinä sitten olet ikääntynyt ruma vanhapiikaneitsyt, jonka mahdollisuudet saada nainen ovat aikalailla nollassa. Mutta onneksi elämässä on niin paljon muitakin asioita kuin parisuhde. On vain kylmä fakta, että tietty joukko ihmisiä jää omasta halustaan huolimatta yksin. Ei kai sitä kukaan meistä ole omaksi osakseen haaveillut, mutta pienen miettimisen jälkeen ajatus siitä alkaa olla ihan okei.
Ovatko nämä naiset siis ihan suoraan sanoneet laittavansa jutun poikki siksi, ettei sinulla ole rutkasti suhdekokemusta takana? Onko naisille niin tärkeää tietää tyttöystävän naismenneisyydestä, että kärttävät kunnes saavat selville? Tämä kiinnostaa, koska olen itsekin erinäisistä syistä ikääntynyt jo vanhapiikalesboksi.
Sen verran tosin on älliä, että mahdollisesti tärpätessä tulen minäkin viimeiseen asti pitämään pääni kiinni kokemuksen puutteesta.
Ei ole kukaan sitä suoraan sanonut, mutta kyllähän sen nyt näkee jo silloin kun kertoo, toinen tulee jotenki vaivautuneeksi. Tai ihan ensiksi ovat olleet ihmeissään, ja sitten tulee se vaivautuminen. Sen jälkeen joku muu asia (esim välimatka) onkin yhtäkkiä este vaikka ei aikaisemmin ollut.
Ja kyllä se on tärkeää tietää toisen suhdehistoriasta, mäkin haluan tietää ettei toisella ole tapana vaihtaa tyttöystävää lennosta parin kuukauden välein.
Mutta mikä ihme siinä suhteettomuudessa on se ongelma??
Tapasin kerran tällaisen ihmisen, jolla omien sanojensa mukaan ei ollut suhdehistoriaa takana. Se ei tod. minua ollenkaan haitannut, mutta sen ihmisen muu luonne kyllä. Eli aivan kamalan sisäänpäin vetäytyvä ihminen, ei huomioinut muita ja vaikutti siltä, että hänellä on muita (suuria) ongelmia. Lisäksi menneisyydestä puhuminen me-muodossa hieman kummaksutti, koska hän oli kertonut, ettei hänellä ole ollut suhteita... Lisäksi tuntui, ettei hän ymmärtänyt maailman menosta yhtikäs mitään, elämänkokemusta ei laisinkaan, vaikka samaa ikäluokkaa kuin itse, joten hän ei tuntunut ymmärtävän mistään mitään, koska itse kasvanut kultalusikka suussa ja kotona neljän seinän sisällä koko elämän ajan suojassa muulta maailmalta...
Eli lyhesti sanottuna elämänkokemuksen puute ja erittäin syrjäänvetäytyvä luonne haittasi kyllä minua, mutta ei sinänsä suhdehistorian puute.
Mulle on tärkeetä tietää toisen suhdehistoriasta: niiden laadusta. Jos tapaan naisen, josta kiinnostun, josta välitän ja jonka kanssa haluan olla, niin suhdehistoria yms. ei ole ratkaiseva, mutta kyllä se kertoo naisesta. Siitä onko meidän arvot, seurustelukäsitykset ja -moraali samanlaisia, itselleni suht tärkeä asia. Oon ehkä hiukan konservatiivinen homo :P
Kuitenkin sanoisin, että mielummin kokematon seuransa valitseva nainen kuin esim. nainen, jolla on taustalla lukuisia lyhyitä suhdeviritelmiä, joissa ei ollut tunnetta vaan suhteessa oltiin pelkästään suhteen vuoksi. To be honest, saattaisin tosin hieman säikähtää, jos nainen sanoisi, että hänellä on taustalla paljon irtosuhteita, mutta ei yhtään parisuhteita.
En tiedä ajatellaanko, että on helpompaa olla suhteessa naiseen, jolla on edes jotain kokemuksia seurustelusta? Onhan suhteessa kieltämättä asioita ja tilanteita, joissa ensikertalainen ei välttämättä osaa heti toimia tai kokee kriisejä. Ehkä ajatellaan, että ensikertalainen ei etene tarpeeksi nopeasti. En tosiaan tiedä. Itselleni ei ole ongelma, jos muut asiat ja kemiat ovat kunnossa.
Oon ihan samaa mieltä, ja mä oon myös hieman konservatiivinen homo :D
En tosiaankaan mitenkää tarkoituksella harrasta irtosuhteita, kaikkiin olen ollut ihastunut ja toivonut että siitä kehittyisi oikea suhde. Eikä niitä seksikumppaneita niin kovin montaa ole ollutkaan. Ja kyllä valitsen seurani, niin puutteessa en ole että ensimmäisen vastaantulijan syliin kaatuisin, tarviin ne tunteet mukaan.
Oot varmaan ihan oikeessa, varmasti on paljon tilanteita missä en osaa toimia kokemattomuuteni takia. Mutta toi eteneminen ei kyllä ainakaan seksissä ole mulle ongelma, jos mä kunnolla oon ihastunut niin en mä mitään pistä vastaan. Ei mulla kroppanikaan kanssa oo mitään ongelmaa, joten en näe syytä lopettaa kesken. Tosin yhteen muuttamiset ja muut parisuhdeasiat mulla saattais kyllä vaatia vähän sulattelua kun on tottunut liiankin itsenäiseksi.
Ja edelliselle kirjoittajalle vastaukseksi; en mä ainakaan ite tunne olevani mitenkään syrjäänvetäytyvä, oon monessa mukana ja ystäviäkin riittää. :) Mutta saatan kyllä olla vähän itsekäs enkä välttämättä osaisi ottaa toista tarpeeksi huomioon, ihan vaan siksi koska olen tottunut aina päättään kaikesta itse.
En tiedä kumpi on ensi antisosiaalisuus vai parisuhdettomuus, mutta itselläkin kokemusta vastaavasta tapauksesta. Jotenkin tuli tapauksesta mieleen, että ehkä olisiko jotain mielenterveydellisiä juttuja, koska mm. opiskelut olivat venyneet tosi pitkäksi, eikä työkokemustakaan ollut juuri ollenkaan. Se ettei ole pitkiä suhteita takana, ei tarkoita etteikö osaisi ottaa muita huomioon...sisaruksia, ystäviä jne. lienee kaikilla.
Hmm täytyy sanoa, että vaikka asia osittain olisikin niin kuin ilmaan heitin, ni musta se on vähän hassua :D Siis se jos kaikki muut positiivset luonteenpiirteet ja ihastuksen tunne ohitetaan vain siksi, että oletetaan että toisen on hankala olla suhteessa kokemuksen puutteen takia. Paljon on luonteesta kiinni, eikä suhdekokemus itsestään takaa mitään "parisuhdekykyjä", vaikka yleensä niistä suhteista jotain opitaankin yhdessäolosta.
Jos taas tilanne olisi se, että suhdekokemusta ei olisi vaikkapa sitoutumiskammon tai suuren vapaudenhalun takia niin voisi olla vähän eri ääni kellossa. Mutta jos sopivaa ei ole tullut vastaan, ni mistä sen suhteen olisi repinyt.
Ja eiköhän meissä jokaisessa ole parisuhteessa omat ärsyttävyydet ja heikkoudet, vaikka suhteita olisi takana :D
Että tämäkin vielä... naisten hälytyskellot kyllä pärähtävät soimaan ja suhde poikki niin vähästä, että joskus harmittaa monoseksuaaliksi syntyminen. (Tosin tähän ikään mennessä on toivo jo hiipunut niin pieneksi, ettei sitä suhdetta enää osaa oikein kaivatakaan.)
Kuulostaa vähän samalta kuin töitä hakiessa; työtä ei saa ilman kokemusta eikä kokemusta saa ilman työtä. Jospa pätkäsuhteiden harrastaminen sittenkin parantaisi tilannetta vähäsen?
No joo.. Kun nyt asiaa mietin niin ehkä mussa on vähän sellanenkin vika etten oikein osaa näyttää tunteitani. Kokemuksen puutetta varmasti tämäkin, tykkään ihan hirmuisesti siitä kun joku ihana ottaa mut kainaloon ja pitää hyvänä, ja tottakai oon siinä itse heti hyvin mukana, mutta en todellakaan osaa tehdä aloitetta tuollaiseen. Monesti sitä vaan kattoo että tuossa se nyt makailee vieressä mutta miten siitä naisesta nyt pitäisi ottaa kiinni :D tunnen itteni jotenkin kömpelöksi siinä tilanteessa. Pistän vaan jotenki hankalan jäykästi käden ympärille ja pidän siinä ja tuntuu et toinen ihmettelee et mitä h*elvettiä mä nyt yritän tehdä. :D
Sitten pääsi vielä käymään tässä sellainen tilanne, että erehdyin jo ihan tosissani luulemaan että nyt se oikea löytyi, kun hän niin tuntui minusta tykkäävän, mutta jotain siinäkin sit meni pieleen. Tällä hetkellä on vähä mieli maassa ja tuntuu että kuinka monta kertaa sitä enää jaksaa uskoa ja olla positiivisella mielellä liikkeellä.
Huh huh. Miten te niitä suhteita oikein hankitte? ;D Hittoku en edes tarvis kuin yhden ja ihanan..
Niitä pätkäsuhteita mäkin oon alkanu jo miettiä puolitosissani. Mutta kun tää mun luonne on niin hankalan ehdoton, että joko olen kiinnostunut tai sitten en. Tuntuu karseelta ajatellakin että olisin jonkun kanssa vaan hankkiakseni "työkokemusta" :D
Suosittelen, että tuossa tilanteessa tosiaan jos tekee mieli halata, niin tosiaan menet ja kiedot kädet ympäri, sillä jos itse käyttäydyt kuin kylmä lahna vaikket tarkottaisi sitä, niin mitä luulet, että se toinen kokee sinut ? Parempi se on olla kömpelö kuin joku lahna. Voithan tuota vaikka mielikuvitusharjoitella nallella tai ilman =)
Ujoudelle ei voi mitään, mutta voi siitä pikkuhiljaa päästä eroon tai ainakin vähemmälle.
Minkä ikäinen olet tällä hetkellä ? Voi katsos olla, että joudut pettymään vielä monen monta kertaa, ihan niin kuin muutkin ihmiset. Ei se oikea välttämättä ole se ensimmäiseksi vastaan tuleva, eikä välttämättä toinenkaan, eikä se kolmaskaan.
Se on vaan niin, että elämässä joutuu pettymään, kaikki ei voi aina mennä niin loistavasti. Mutta se on fakta, jos itse käyttäydyt kylmästi, tökerösti tai et ota muita huomioon, niin sitä lokaa varmasti sataa niskaan enemmän kuin luuletkaan. Miten voisit olettaa, että toinen lukee kaikki ajatuksesi ?
Periaatteen ihmisellä vähän tuppaa olemaan hankalampaa, olen sen itsekin saanut huomata :D
No ja näköjään nuo pätkäsuhteetkin karkoittavat naisia niin että taidan minäkin jättää tämän taktiikan väliin... toivotan sulle kumminkin jatkossa parempaa onnea, eiköhän sieltä joku vielä tule vastaan joka on kiinnostava eikä vaivaannu pikkuseikoista!
En mä mielestäni ole ujo, ja kyllä mä halaan ja pussaankin, mutta tosiaan tunnen itseni siinä kömpelöksi koska ei ole ollut ihmistä jonka kanssa niistä kosketuksista olisi tullut normaali tapa, niin sitä kokemuksen tuomaa varmuutta tms ei ole siihen syntynyt. Kyse on mielestäni enemmän taidon kuin uskalluksen puutteesta, vaikka tottakai pitäisi uskaltaa kun eihän sitä taitoakaan muuten opi. Pussata kyllä uskallan jos toinen ensiksi halaa ;)
Ikää on alta kolmenkympin, joten ei tää elämä tosiaan ihan ehtoopuolella vielä ole. Kyllä sitä on jo aika monta kertaa joutunut pettymään (tämä nyt vaan oli suurin tähänastisista pettymyksistä) ja niinku sanoin, en mä ihan ensimmäistä vapaaehtoista ole ottamassakaan. Tiedän kyllä varsin hyvin että kaikki ei voi aina mennä loistavasti, mutta voisiko edes joskus mennä?
Enkä mä ihan sitä tarkoittanut että sen ensimmäisen pitäisi olla koko elämän kestävä suhde (vaikka tuossa viimeisimmässä naisessa olisi ehkä ollut aineksia sellaiseenkin) mutta jos olen ihastunut niin haluaisin suhteeseen, kesti sitten minkä aikaa tahansa. Haluaisin hellyyttä ja yhteistä aikaa ihanan naisen kanssa ja oon myös kyllästynyt olemaan esim kavereiden juhlissa vuodesta toiseen se kenestä jo valmiiksi oletetaan että sitä avecia ei tälläkään kertaa ole. Haluan parisuhteen, mikä siinä voi olla niin kamalan väärin?
En ole kyllä ikinä tarkoituksella kohdellut ketään tökerösti. Miksi kohtelisin? Alkuperäinen ongelma oli se, että hyvin monien naisten käytös muuttuu kun tunnustan että en ole seurustellut koskaan, miten tästä jo hypättiin siihen että kohtelisin heitä huonosti?
Yritän edelleen pysyä optimistisena ja uskoa että se oma kulta mullekin vielä jostain löytyy, tuntuupa kivalta kun muistutat että tulen pettymään vielä monet kerrat. En mä niin tyhmä ole, kyllä tää tilasto alkaa mullekin jo kertoon että seuraavakin juttu päättyy pettymykseen, mutta yritän silti pitää kiinni positiivisesta ajattelusta. Mä en vaan usko että tää itku ja epätoivoon ajautuminen mihinkään auttaa.
Niinhän sitä pitää uskoo, kiitos kannustuksesta :) niin ja samoin!
Kerrot avoimesti tilanteestasi, ja muut miehet myöntävät samoin että "Te naiset olette se minun unelma" Niin se vain on miehen maailmassa, että haluaa jakaa elämäänsä hyvän naisen kanssa, ja kokea hyviä yhdessäolon hetkiä. Vaikka sinäkin olet ollut ainoastaan homojen maailmassa, ja "Olet uusi tässä maailmassa" Naiset haluavat lähestyä, ja testata, mutta eivät kuitenkaan jää luoksesi. Niin naiset ovat tottuneet toisenlaiseen homojen seuraan, ja silloin he ovat saaneet homoiltakin anaaliyhdynnän kautta tyydytyksensä. Joop. Ja elämähän perustuu energianvaihtoon miehen ja naisen välillä. Ja tuo vääränlainen seksi on opittu asia, joka tulee vielä muuttumaan oikean virtauksen mukaiseksi.
Voin väittää että kuitenkin olet oikeassa kaikessa avoimuudessasi, ja siinä että puhut asiat suoraan. Suhde naiseen alkaa keskustelemalla, ja avoimella suhtautumisella, ja sen jälkeen ollaankin jo testaamassa miehisyyttäsi. Ja jollet ole siihen vielä valmis, niin naiset eivät jää luoksesi, ja silloin sinä tulet surulliseksi.
Niin tahdon sanoa sinulle, että ole itsesi joka tapauksessa, ja luota luonteeseesi, ja ole kiltti ja avoin keskustelu yhteydessäsi jatkossakin, sekin on energian vaihtoa. Olet valmistautuva tulevaan aikaan, joka on sinullekkin tarjoava vielä täyttymyksesi naistenkin kautta oikeanlaisen sukupuoli yhteyden kautta.
eiks ne seillä sairaalassa oo vieläkää aloitanu sun hormoonihoitoa? Toivotaan ett sä nyt saisit projektin alkuun ettei sulla vaan nouse turhautuminen tappiin.
tai jos on vaa niin et mut on tarkotettu oleen miestenkaa,ei naisten vaik kuin luulen sen olevan se oikea osapuoli mulle??!!!
kun sä olit heteromaailmassa ni aina ku mies lähestyi sua ni saiksä siltä? Ehkä mimmit enempi flirttaa flirtin takia ja vaiks kiinnostusta oliski mut jos sä suoraan heti avaudut että oot uusi ja haluat kokemuksia ni se haisee bisselle ja homma vaikeutuu sillä sekunilla.
Älä heti avaudu ku joku erehtyy keskusteluetäisyydelle, pidä vaa hauskaa äläkkä ota kaikkee niin vakavasti ja ett sun pitäs ny heti saada jotain räjähtävän upeeta aikaan jokaien naisen kaa joka sulle suunsa avaa.
Mua vähä ihmetyttää toi muutenki ett sanotaa ettei osata olla "tässä maailmassa". Sama ku sanois ettei tiiä mitä tekee sängyssä. Naineha se oot säki, kai sä ny osaat naisten kaa puhua ja olla? Mikä tästä ny ni erikoisen tekee, jos kemiaa on ni sehä menee itestään ja jos ei oo ni sitt voi vaa muute pitää hauskaa.
Mut jos tästä maailmasta ny koittaa tehdä jotenki vitun oudon ja keksii omia käyttäytyimissääntöjä mitä varmaa pitäis olla ni johan mikä maailma tahansa menee vaikeeks. Ja iha vaa ett heti kättelyssä liika avoimuus on vähä punainen vaate, siit saa kuvan ett sun kaikki tarjottava on pöydällä ja se ei ikinä oo hyvä asia. Jote ei sun tarvi elämäntarinaas kertoo ekan hymyn jälkee eikä sitä varsinkaa ett oot uusi täss maailmassa. Se on just itsevarmuuden vastakohta ett nillittää miten ei osaa ja kääks miten täs nyt pitäis. Se ei vaa sytytä.
kiitos sinulle:) asiaa...