Lapsi ei viihdy isänsä kanssa ollenkaan. 2kk vauva kyseessä.
Alusta asti isä ollut mukana arjessa, myös syöttämällä koska minulta ei maitoa ole tullut.
Heti kun häviän lapsen näköpiiristä, pelkästään vessaankin, alkaa kauhea kitinä/narina/itku/huuto. Rauhottuu heti nähdessään tai kuulessaan minut. Nukkumaan ei suostu menemään isänsä kanssa, vain äidin.
Eli lapsi täysin riippuvainen minusta.
Ja ennen kun kukaan sanoo asiasta mitään niin ilmoitan että ASIA EI HÄIRITSE MINUA, rakastan lastani ja nautin hänen läsnäolostaan mutta isä kokee itsensä huonoksi, syrjityksi ja turhaksi.
Mitä asialle voisi tehdä? Vai onko tämä joku ohikiitävä juttu?
Alusta asti isä ollut mukana arjessa, myös syöttämällä koska minulta ei maitoa ole tullut.
Heti kun häviän lapsen näköpiiristä, pelkästään vessaankin, alkaa kauhea kitinä/narina/itku/huuto. Rauhottuu heti nähdessään tai kuulessaan minut. Nukkumaan ei suostu menemään isänsä kanssa, vain äidin.
Eli lapsi täysin riippuvainen minusta.
Ja ennen kun kukaan sanoo asiasta mitään niin ilmoitan että ASIA EI HÄIRITSE MINUA, rakastan lastani ja nautin hänen läsnäolostaan mutta isä kokee itsensä huonoksi, syrjityksi ja turhaksi.
Mitä asialle voisi tehdä? Vai onko tämä joku ohikiitävä juttu?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Eikö kenellekään ole mitään kokemusta aiheesta?
Meillä tosin poika on jo reilu 4kk mutta joo, tuttua.... Ja meilläkin isä tuntee olon huonoksi koska haluaisi olla kuten minä, yhtä tärkeä lapsellemme.
Nyt vaan semmonen homma joka meillä on käytössä... Tuntuu julmalta ja hirveeltä ja oon joo välillä märissy kun tähän joutuu... Anna lapsen itkeä, mene paikalta pois, ja anna isän ja lapsen tutustua toisiinsa ihan kahden! Meilläkin iltasyönti isän kanssa huutoa, mutta kyllä se siittä. Jos olet kokoajan lapsen kanssa, joskus tulevaisuudessa hoitoon vientikin on mahdottomuus. Opi siis sietämään hetkellisesti lapsen huuto isän seurassa, ja lähde vaikka iltalenkille ja jätä isä nukuttamaan lapsi. Kyllä ne pärjää :) Meillä onneksi alkaa jo helpottamaan tämä homma....
Omituisinta tässä on se ettei vauva tee samaa muiden kanssa. Mummun kanssa tulee hyvin toimeen. Ja muidenkin sukulaisten kanssa juttelu onnistuu mutta isän kanssa oleminen näyttäisi olevan mahdottomuus jos sille päälle sattuu. Eilinen ilta meni taas pitkästä aikaa hyvin, ilman huutoja. Juttelu hetki meni hyvin ja isä sai lopulta lapsen nukkumaankin. Ehkä tämä on joku ohikiitävä juttu joka menee ohi, toivottavasti. :)
-Ap
Anna miehesi tutustua lapseen rauhassa ja lapsen tutustua isäänsä. Etenkin, jos miehesi on tottumaton käsittelemään pikkuvauvoja voi vauvakin aistia isän epävarmuuden - mutta siitä pääsee vain harjoittelemalla ja se vaatii sen, että annat isälle rauhan olla lapsensa kanssa kaksin. Sen jälkeen, kun olette yhdessä opetelleet perusasiat, vaipan vaihdot yms. anna isän tehdä asiat tavallaan. Ei ole yhtä oikeaa tapaa olla vauvan kanssa ja tuoreet äidit monesti hanakasti neuvoat miehiään, jolloin heidän itsetuntonsa isinä ei kyllä vahvistu. Isän tapa pidellä tai pukea voi olla erilainen, mutta on ihan yhtä hyvä.
Kun tähän päästään, että äiti pystyy vähän löysäämään pipoa, sitten voi vähän löysätä liekaakin.
Mene esimerkiksi illalla ensin nukkumaan ja jätä isä ja lapsi kaksin, anna isän hoitaa yksinään iltasyöttö ja nukkumaan rauhoittelu - saat itse vähän levätä, että jaksat nousta sitten yöllä. Meillä tehtiin ihan alusta saakka näin ja se osoittautui hyväksi keinoksi, meille kaikille, kun iltasyöttö hoidettiin pullosta joka tapauksessa.
Tee välillä muutoinkin omia asioitasi rauhassa itseksesi ja jätä isä lapsen kanssa, he pärjäävät kyllä ja isän varmuus kasvaa - lapsi luottaa isään ja isä oppii, millä keinoin saa lapsen rauhoittumaan. Jos ensimmäisen itkun tullen käännyt saman tien takaisin ei lapsi tokikaan luota isään.
Näin meillä oikeastaan on ollutkin. Olen käynyt kaupassa ja asioilla päivisin, silloin isä on ollut lapsen kanssa. Joskus iltaisin olen saattanut käydä kaverilla kahvilla ja isä on lapsen kanssa.
Siksi ihmettelenkin tilannetta. Isä on viettänyt aikaa lapsen kanssa kaksistaan. Eikä hän juurikaan ole poissa luotamme. Tällä hetkellä työtön ja kavereitakaan ei oikein ole mihin menisi. Hän vaihtaa vaippoja, syöttää ja tekee kaikkea muutakin yhtä paljon kuin minäkin.
-Ap
Jos on noin pienestä vauvasta kyse niin kyllä vauvan kuuluukin leimautua äitiin - jos siis äiti on vauvan pääasiallinen hoitaja ja isä käy esim töissä päivisin. Vauva luo ensin läheisen suhteen yhteen vanhempaansa, yleensä äitiin, ja vasta sitten isään ja muihin hoitajiin.
Se muuttuu ajan kanssa mutta miksi turhaan kiirehtiä. Imetetyt vauvathan ovat täysin kiinni äidissä monta kuukautta ja se on täysin luonnollista. Minunkin mieheni ensin vähän ihmetteli (ja kadehti) minun ja vauvan kiinteää suhdetta mutta ymmärsi sen kun asiasta keskusteltiin, ja eipä sitä vaihetta kauan kestänytkään. Noin 8 kuukauden iässä alkoi mennä päinvastoin: lapsi on nyt kovasti isän perään eikä äiti ole ollenkaan niin kiinnostava enää :)
Meillä tyttö oli 5 kk asti niin äidin perään,eikä kukaan muu kelvannut. Välillä oli olo että olenko yksin lapsen kanssa,kun toisesta ei ollut apua. Mutta ei voinutkaan olla kun lapsi ei antanut isän hoitaa. Toki isä muulla tavoin jelppi sitten.
Nyt kun neiti on kohta 7 kk,niin on niin isän tyttö. Äiti ei enää kelpaakaan eikä kiinnosta enää. Isä vaan. On kuin naantalin aurinko kun pääsee isänsä syliin. Äitin sylissä saadaan raivarit ja halutaan pois. Välillä on tunne että välittääkö tyttö enää äidistä :(.... kaipa tämä joku vaihe vaan on.