viime sekunnit olet elänyt
ajattelematta minua
lopeta tuo
odotan kirjettä jossa selittäisin kaiken
matkoiltaan hän on täynnä
erikoisia erikokoisia sanoja
ajatuksia sataa vaakasuoraan
edustan haltiotilaa
antaa tai riistää toivon
herätät hämminkiä
aistien yhteistyö pettää
sinertävin silmin hän minua katsoi
ajattelematta minua
lopeta tuo
odotan kirjettä jossa selittäisin kaiken
matkoiltaan hän on täynnä
erikoisia erikokoisia sanoja
ajatuksia sataa vaakasuoraan
edustan haltiotilaa
antaa tai riistää toivon
herätät hämminkiä
aistien yhteistyö pettää
sinertävin silmin hän minua katsoi
Vastaukset 4
Vanhimmat
hmmm..
Neljä ensimmäistä riviä olisi riittänyt ja runo olisi ollut loistava.
Loppu runosta olikin sitten sanoja peräkkäin vailla merkitystä!
Joo, kieltämättä sinulla on "runollista silmää", viittaan tuohon neljän ensimmäisen rivin riittävyyteen.
Mutta tunteet, ja rakkaus, harvoin ovat mitään selväsanaista tarinaa, jokin artklakokoelma tai vastaava. Enemmänkin niin, että "aistien yhteistyö pettää".
Eräästä romaanista luin, miten rakkaan ihmisen seurassa kertoja kävi niin ylikierroksilla, että havainnot olivat epätarkkoja.. hän ei pystynyt palauttamaan rakkaansa kasvoja mieleensä, sen sijaan verotarkastajan kasvot mielessä olivat kiusallisen tarkat.
Mielenkiintoinen ajatus, jonka arkikokemus voi vahvistaa? Ihmisen kuva muistuttaa enemmän Picasson kuin Palmun maalausta? Jostakin eturivin poliitikosta voisi saadakin luettelonomaisen, ehkä loogisenkin "tarinan" kerrottua. Mutta läheisestä ihmisestä kerrottaessa ehkä kertomuksen logiikka pettää.. mielessä vilahtaa silmä, nenä, jokin puheenparsi, käden liike.. asiat hahmottaa osissa jos käy ylikierroksilla.
Eli joo, neljä riviä olisi kenties riittänyt, mutta en osaa tarkastella asiaa niin objektiivisesti:)
Tietenkin runo on tekijänsä hengentuote, eikä lukijan auttaisi napista.
Ja tunteiden voimakkuus ja sanomisen halu joskus sotkeentuvat. Sanoit hienosti
että "aistien yhteistyö pettää".
En olisi saanut kehujen jälkeen olla niin ankara, vaan impulsiivisena ihmisenä, sen tein.
Kiitos neljästä ensimmäisestä rivistä edelleen:-)
Pidä oma tyylisi, minä vain horisin omiani;D
Kyllä lukijan kannattaa napista ja muutenkin vaatia laatua, vastinetta kohonneille laajakaistamaksuille. Ja tiukan kädenväännön jälkeenhän pääsimme jonkinlaiseen yksimielisyyteen: Neljä ensimmäistä riviä ovat loistavat:)
Lähinnä kommenttisi myötä yllätyin kahdesta asiasta:
1) Runo tosiaan toimisi nelirivisenäkin. Vaatii vain näkökykyä hahmottaa se. Rakentava palaute on harvinaista, joten tämä oli miellyttävä yllätys.
2) Ennen kommenttiasi ei tullut mieleenkään lyhentää runoa; en nähnyt nelirivisyyden mahdollisuutta. Mietin, mistä tämä voikaan johtua, kummallista sokeutta. Varmaan on, kuten totesit, "tunteiden voimakkuus ja sanomisen sotkeentuneina".
Johtaa vaan ajattelemaan itse kirjoitusprosessia, miten vähän siitä voidaankaan tietää.. miten runontekijä käsittelee jotain tosielämän tapahtumaa ja minkälaisen käsittelyn jälkeen se saa muodon paperilla...
Pidä siis oma impulsiivinen tyylisi:)