Minulla on 13 murkkutyttö aivan hulluna hevosiin.
asumme kaupungissa ja olen yh-äiti harrastus on kallis ja matkat pitkät.
120km mutkin. Nyt pitäisi muuttaa lähemmäksi talleja ja minä pelkään että mitä jos innostus ei riitä niin siellä sitä sitten asutaan jumalan selän takana, kaukana kaikesta.
Tässä meni 6kk ilman hevosia ja silloin tuli lintsaamiset huono seura tupakka ja viina kuvioihin ja nyt kun on hevoset niin aikaa ei jää
muuhun.
Siis hyvä harrastus kenties tuleva ammatti. Mutta kuitenkin........
Onko mikään uhraus liian suuri vai onko hulluutta muuttaa paikasta missä viihtyy lapsen ihastuksen tähden.
Vaikea päätös.
onko kokemuksia?
asumme kaupungissa ja olen yh-äiti harrastus on kallis ja matkat pitkät.
120km mutkin. Nyt pitäisi muuttaa lähemmäksi talleja ja minä pelkään että mitä jos innostus ei riitä niin siellä sitä sitten asutaan jumalan selän takana, kaukana kaikesta.
Tässä meni 6kk ilman hevosia ja silloin tuli lintsaamiset huono seura tupakka ja viina kuvioihin ja nyt kun on hevoset niin aikaa ei jää
muuhun.
Siis hyvä harrastus kenties tuleva ammatti. Mutta kuitenkin........
Onko mikään uhraus liian suuri vai onko hulluutta muuttaa paikasta missä viihtyy lapsen ihastuksen tähden.
Vaikea päätös.
onko kokemuksia?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Niinpä.... Mitä jos innostus ei riitä... Kylläpä on visainen päätös tehtävänä. Onko hevoshulluus kestänyt kauan? Siis ettei ainakaan mikään hetken innostus? Itse saattaisin ehkä muuttaakin... Kun miettii, että ratkaisu saattaa olla lapsen koko loppuelämän kannalta tärkeä. Ja oletteko ihan kahdestaan? Ettei tytön takia ruveta isomman porukan elämää sotkemaan?
Olisiko muutossa kyseessä asunnon myynti/osto vai vuokra-asunto? Meinaan, vuokra-asunnosta voi sitten aina helposti muuttaa vaikka takaisin, jos olosuhteet muuttuvat.
Oma 16-vuotias hevoshulluni on ratsastanut nelivuotiaasta ja juuri tällä hetkellä kesätöissä ravuritallilla. Matkat taittuvat isältä vingutulla moottoripyörällä.
Onnea sinulle ja tyttärellesi, mitä tahansa sitten päätätkin. Kokemusta on itsellänikin siitä, että hevoshulluus on VAKAVA asiaa. >;)
On sitä jo 3 vuotta kestänyt aina mahdollisuuksien mukaan leirillä on ollut kerran ja menee nyt taas. joka toinen sana on hevonen ja toinen oma iihanaaa.
Vuokralla asutaan ja kahden ei sillain mahdoton muutos ainoastaan koulu ja uuden yläasteen tuomat paineet menee 8 ...Aina sitä tietenkin kaupunkiin takaisin pääsee ja ihania ne hevoset on itse en ole uskaltanut mennä selkään koska tiedän että koukkuun jäisin. Nyt aikuinen tyttäreni ratsasti myös mutta se jäi 15 vuotiaana kun pojat tuli kuvioihin.
Aika näyttää mitä tuleman pitää
mäki olin viel pari vuotta sitte hevoshullu...
Suurin osa mun kavereista on rakastunu hevosiin jo joskus 4-5 vuotiaina ja vieläkin ratsastaa ja on oma hepo/on suunnitelmissa ostaa oma hepo.
Kyl mä uskon et sun tyttäres hevoshulluus jatkuu pitkään. monet kaverini juo, polttaa ja jätkätki pyörii mielessä mut silti ne vaa jaksaa rakastaa hevosii... Mäki oisin vielä hulluna hevosiin jos en ois kyllästyny puolentunnin bussimatkoihi.
Hevoset on ihanii ja mä tiiän et kävisin tallilla jos vaa jaxais istuu bussis...
Must vähä tuntuu et hevoset pysyy tyttäres mieles ykkösinä tosi pitkään. Ittelläni hevoshulluus kesti 5-6 vuotta... =)
LYKKYÄ TYKÖ!!!
Kyllä se monelle tytölle jää parantumattomaksi vaivaksi tuo hevoshulluus. Itse olen 39 ja ollut hevoshullu 34 vuotta, lääkettä ei ole. Kun en saa olla hevosten kanssa, niin kyllä harrastus takaraivoissa kolottaa. Mieheni (hieman nuorempi) potee samaa parantumatonta sairautta.
Jos asuinpaikka auttaa pitämään nuoren kaidalla tiellä, niin kyllä muutto kannattaa. Enpä juurikaan muista, että kukaan todellinen hevosystäväni olisi ihmeemmin (eri ikäisiä) esim. päihteiden kanssa lätrännyt. Eri asia ovat ne tytöt, jotka käyvät vain ratsastamassa silloin tällöin tai vaikka säännöllisestikin, heille se ei usein ole "tautiluontoinen" hevoshulluus, ennemminkin vain yksi harrastus. Mutta tytöt (ja pojat), jotka viettävät mielellään kaiken vapaa-aikansa hevostellessa ovat kyllä usein parantumattomia.
Kyllä tyttöni osallistuu tallilla kaikkiin töihin, puhdistaa karsinat, pesee juomakipot, ruokkiin, harjaa, puhdistaa kaviot, satuloi jne.
Nytkin sai puhuttua itsensä paikkakunnallamme vierailevaan sirkukseen töihin hoitamaan hevosia...
Auttaa ratkaisun tekemisessä, kun saa tietää toisten mielipiteitä ja kokemuksia.
Hyvää kesää kaikille!
mä hurahdin heppoihin jo 9-vuotiaana, ja ei siitä heppailusta oikeen parannu jos oikeesti heppakärpänen pääsee purasemaan :) nyt oon 17-vuotias ja yhä käyn talleilla, mutta toki vähemmän kuin silloin joskus...:)
Ainakin Sievisen (Esa, Jani ym.) ja Selänteen (Ilmari, Teemu ym.) perheissä on aikanaan tehty rajujakin ratkaisuja lapsen urheilu-uran vuoksi. Työpaikkojen ja asuntojen vaihtoja siis. Ja kyllä ainakin niistä pojista todella tuli huippu-urheilijoita.
Minusta tämä edellä pohdittu ratkaisu ei välttämättä liity lapsen urheilu-uraan millään tavalla... ennemminkin siihen, miten ja missä seurassa lapsi elää nämä vaikeat ikävuotensa ja mitä niistä jää evääksi tulevaisuutta varten.
musta tollanen lapsen tahto ei oikeen riitä paikasta muuttamiseen.Täytyy olla toinen keino estää tollasset viina-tupakka hommat..
Mutta jos asja on niin tärkeä,kannattaa ensin tutkia,onko paikallisessa kylässä mitään hevosaiheista harrastusta..
ja olen 90% varma,että tuollainen hevosfanaattisuus menee ohi..
Itse ratsastin vuoden,ja se oli todella hauskaa silloin,mutta sitten innostus lopahti..Yht' äkkiä.
nyt käyn talleilla enää harvoin..
Olet oikeassa että pitäisi löytyä muita keinoja lopettaa sekoilut, mutta laki kieltää patteriin sitomisen.
Totta kai puhutaan ja neuvotaan pidetään kotiarestissa ja otetaan etuuksia pois.
Minun kohdalla oma tausta saa hyppimään huolesta seinille kun omassa suvussa on niin paljon holisteja ja itse pyörin aikoinaan Tukholman kaduilla pari vuotta 14-16 vuotiaana, enkä soisi sellaista elämää kenellekään.( En siis ole vain ylihuolehtiva pienistä säikkyvä kalkkis vaan kova elämä takana.)
Tutkittu totuus on että mitä nuorempana aloittaa sitä suurempi todennäköisyys on jäädä koukkuun. Olen menettänyt rakkaita ihmisiä yliannostuksiin, moni on päätynyt itsemurhaan.
Ei ketään voi loputtomiin suojella ja aina kuitenkin jokainen valitsee oman tiensä kulkea, mutta niin kauan kuin voi pitää yrittää.
Uskon ja toivon että lapseni kohdalla niinkuin toistenkin nuorten puolesta, että arvostus ja rakkaus omaa elämää kohtaan vie voiton.
Välistä tulisi mieleen että olisi valmis muuttamaan vaikka itse talliin asumaan jos se auttaisi ei vaan oman vaan kenen tahansa nuoren elämän oikeaan suuntaan, mutta kuten kirjoitin meillä jokaisella on oma tahto ja jossain vaiheessa tehdään omat ratkaisut vaikka sillä särkisi monia sydämiä.
Yksi väärinkäyttäjä vaikuttaa noin 4-6 ihmisen elämään suoraan ja luoja ties kuinka moneen välillisesti.
Teillä on sitten ihanku meillä.....
Itselläni on takana samanlainen menneisyys, josta olen oppinut ainakin sen, ettei lapselle rakenneta hyvän elämän aineksia kielloilla, käskyillä ja uhkauksilla vaan sillä, että annetaan rakkautta, huolenpitoa ja autetaan löytämään oikenlaista, motivoivaa sisältöä elämään. Siinä merkityksessä tämä hevosharrastus on ollut ainakin meillä aivan korvaamaton asia.
toi 4-6 ihmiseen?
Ilmeisesti joku liioiteltu keskiarvo.
Mun väärinkäyttö vaikuttaa vaan kahden ihmisen elämään suoraan:mun miehen ja mun pomon.
Siinä se.
Sulla on vanhemmat jos ei enää niin on ollu...sisarukset....sukulaiset...ystävät...työtoverit..jos ei vielä niin jossain vaiheessa hoitohenkilökuntaa, jne...Sä et vaan näe miten paljon sun ympärillä on ihmisiä joihin sun väärinkäyttös vaikuttaa ja että ne voi sairastua siinä samalla läheisriippuvuuteen kun pitävät sinusta huolta.
Sano vaan ettei niin ole, mutta kysy joskus suoraan ja pyydä rehellistä vastausta mitä sinun lähimmäisesi sinun väärinkäytöstä ajattelee, miltä heistä tuntuu.