Lukion lopettaminen.

Vastauksena kysymykseesi, että ammattikoulunlijoille pääseminen tässä vaiheessa on hakuammuntaa ja todennäköisesti sinun suosimasi alat ovat jo täynä tai alkaneet.

Ikävää, kun ei opiskelu lähtenyt käyntiin. Jäitkö jollekin varasijalle vai oliko lukio ensisijainen valintasi? Loppuiko usko läksyissä, kokeissa vai missä? Sen voin lohduttaa että ensimmäiset jaksot ovat aika rankkoja ja vasta toisen vuoden lopulla opiskelutahti saattaa hieman "hidastua".

Peruskoulusta keskiarvoni oli 9,26 ja lähdin innokkaana lukioon. Nyt kuitenkin tuntuu siltä, että ei tästä tule mitään, sillä tuntuu turhalta istua koulunpenkillä taas kolme lisävuotta, kun toisaalta voisi opiskella ammatin kolmeen vuoteen ja sitten pääsisi suoraan töihin. Itselläni on haaveita, jotka vaativat lukiopohjan, mutta toisaalta haaveiden tavoittelu tuntuu turhalta, jos pitää kolme vuotta raataa pakkopullana lukiota.

Aloitin pitkällä matematiikalla, mutta tuntuu, että ei riitä älykkyys sen hoitamiseen. Puottaminen lyhyeen onnistuu, mutta sitten taas fysiikan ja kemian opiskelut vaikeutuvat. Alunperin ajattelin, että kirjoitan pitkän matematiikan, laajan fysiikan ja kemian, englannin ja äidinkielen. Noilla aineilla, jos selviäisin tarpeeksi hyvin, pystyisin hakemaan haaveideni ammattiin. Tällä hetkellä nuo näyttävät kuitenkin kaukaiselta. Lisäksi jos nyt pudotan lyhyeen matikkaan, poistan kemian ja fysiikan syventävät kurssit, niin on epätödennäköistä, että saisin 75 kurssia kolmessa vuodessa.

Kai se pitää näillä vaan sinnitellä eteenpäin tai jos tilanne on sama ensi keväänä niin pitää laittaa hakupaperit ammattikouluun. Ottaa kyllä sitten pattiin se, että lukion ekasta vuodesta ei hyödy oikeastaan ollenkaan.

Vahastapa hermostut! Vasta viikon kaynyt koulua ja jo nyt aiot luovuttaa. Koko loppuelamasi kadut jos nyt lopetat ja hautaat haaveet unelma-ammatistasi, ja se on pitka aika.
Keskity nyt opiskeluun eika jauhamaan sita miten kamalaa tama on. Kylla minakin pistin neulalla sormeen mota kipeata kertaa ennenkuin opin ompelemaan.
Pyyda apua opettajalta jos et jotain ymmarra, hanen tehtavansahan on opettaa sinua.
Good luck!

:((

Lohdutukseksesi sanon sen Ongelmankanssapainie, että ei se minunkaan lukio opiskelu alkanut lupaavasti. Mietin pitkään, että on turhaa raataa kolmea vuotta, kun muut saavat jo ammatin samassa ajassa (tosin yksikään ammattipuolen linja ei kiinnostanut, joten lukio ei tuntunut niin kamalalta).

Sen sanon pitkästä matematiikasta, fysiikasta ja kemiasta että muutos peruskoulun vastaaviin on suuri (jos olet käynyt normaalia peruskoulua, etkä mitään luonnontieteisiin painottavaa). Moni "pelästyy" pitkän matematiikan vaatimuksia. Itsekin sain peruskoulussa lähes aina 9 todistuksiin, mutta lukiossa ekan jakson matikka olikin vain 7 (kokeesta 6 puoli tai plussa). Kemia tuntui käsittämättömältä ja fysiikassa tuntui kun aina koskisi päähän. Lisäksi läksyt olivat käsittämättömän vaikeita. Oikeaa vastausta ei tahtonut saada muulla kuin arvaamalla ja opettajan tekemät esimerkit tuntuivat täysin erilaisilta kuin kirjojen tehtävät.

Itseni pelasti se, että yritin ja yritin aina tehdä läksyt ja lukea huomisen asiat jo tänään vaikka aikaa kuluikin läksyissä tolkuttomasti. Lisäksi melko pian aloimme tehdä läksyjä porukalla koulussa. Teillä ei vielä ole niin paljon hyppytunteja, että niitä voisi hyödyntää läksyjen tekoon, mutta kai teilläkin on pöytiä ja tuoleja, joiden ääressä voitte tehdä läksyjä välitunneilla. Kerkeäähän siinä vartissakin edes yhden tehtävän tekemään.

Itse suosittelisin, että kävisit ainakin muutaman kurssin pitkää matematiikka ja fysiikka sekä kemiaa. Jos se ei tunnut siitä yhtään aukeavan tai kokeiden tulokset ovat aina nelosen suuruus luokassa, kannattaa vaihtaa lyhyeen. Työtä joutuu aina tekemään saavuttaakseen hyvän tuloksen ja varsinkin talvella voi pinna olla kireällä 8 tunnin työpäivän ja muutaman tunnin läksyjen jälkeen, mutta ajattele "pian on helpompaa" ja koeviikollahan ei ole läksyjä.

Onnea opiskelun aloittamiseen vaikka se vaikealta aluksi tuntuukin. Kyllä se menee jo ihan rutiinilla muutaman kuukauden päästä.

Se on totta, että lukio, jos mikä, on aivan s*atanan p*rseestä!!! Itseäni v*tutti joka hetki ja koko ajan. Silti kävin lukion päivä kerrallaan veren maku suussa läpi enkä ole katunut yhtään. En kyllä toisaalta ole valkolakista myöskään mitään hyötynytkään, että homma on vähän niin ja näin. Onpahan nyt kuitenkin kiva, että yo-lakki on, voi edes sanoa, että on ylioppilas. Jos nyt jätät lukion kesken - vasta viikon koulua käytyäsi - ja menet tekemään p*skaduuneja tulet VARMASTI katumaan päätöstäsi. Olen itse tehnyt sellaisia töitä, joissa on kahden viikon jälkeen huomannut, miksi niitä kouluja käydään. Tuohon pitkä matikka -kysymykseen en osaa sanoa muuta kuin, että jos rahkeet vain riittävät, kannattaa se kirjoittaa, kuin myös pitkä fysiikka ja kemia. Jos ko. aineet ovat hyvät, on sinulla sen jälkeen niin monta ovea auki, ettei paremmasta väliä. Lääkärillä, nääs, on hiukan parempi työllistyminen kuin kielentutkijalla tai kansatieteilijällä... Siis, nyt painat koko p*rkeleen kolme vuotta läpi vaikka päätä seinään takoen, kyllä se siitä helpottaa, kun painat valkolakin päähäsi ja pidät vaikka välivuoden lukion jälkeen, joka toisaalta on tänä päivänä enemmänkin sääntö kuin poikkeus, mikä on valitettava asia sekin. Älä anna periksi ja tyydyn Siwan kassatätiksi - se v*tuttaa pidemmän päälle, kun ikää on 25 ja kauppakorkeakoulusta valmistuneet ikätoverisi tulevat ostamaan sinulta maitoa ja rientävät sen jälkeen bisnesneuvotteluun. Töiden jälkeen sinä taas jäät moppaamaan kaupan lattiaa. Katsos - minkä taakseen jättää, sen edestään löytää. Ympäri käydään, yhteen tullaan.

Mikäköhän tuo unelma-ammatti on? Siis noin periaatteellisella tasolla ammattikoulusta pitäisi päästä samoihin mestoihin kuin lukiostakin. Voip' olla että pitäisi kyllä olla sitten saman alan linja siellä ammattikoulussa, en tiedä? Ammattikoulussa, ainakin joillain linjoilla, voi myös kirjoittaa ylioppilaaksi.
http://www.minedu.fi/export/sites/default/OPM/Koulutus/koulutusjaerjestelmae/liitteet/koulutusjarjestelma.pdf

Älä nyt hyvä ihminen ole lapsellinen ja luovuta heti alkuun, kun vähän tekee kipeää.

Unelmien saavuttaminen vaatii usein työtä ja pitkäjänteistä asennetta. Sinä puhut siitä, että olisi mukavaa vain mennä töihin ja tienata hieman rahaa. Se on aika lapsellinen ajatus. Lyhyen tähtäimen unelmat ovat usein materialistisia ja ne saavutetaan joskus pitkäaikaisten unelmien kustannuksella. Joutuu tavallaan luopumaan jostain isosta unelmasta, kuten unelmaduunista, että saa sen kuvainnollisen jäätelötötterön nyt heti, eikä tarvitse nähdä vaivaa ja kärsiä.

Olympiatasolla urheilija joutuu tekemään tuhansia tunteja tylsiä toistoja, että onnistuu uransa tärkeimmällä hetkellä ja saavuttaa jotain elämää suurempaa. Ainahan se olisi kivempää mennä vaan mäcciin ja oluelle, mutta se taas tuhoaisi unelman mitallista.

En väitä etteikö unelmia voisi olla isoja ja pieniä, helposti saavutettavia ja vaikeammin saavutettavia. Eivät kaikki unelmat vaadi taistelua, mutta usein ne elämää suurempaa unelmat vaativat luottamista itseensä ja jopa kieltäytymistä hetken nautinnoista.

Karkea esimerkki: Maanantaina on äidinkielen ylioppilaskoe ja sunnuntaina riehakkaat synttäripippalot. Pitkän tähtäimen suunnitelman kannalta olisi järkevää mennä ajoissa nukkumaan ja rauhoittua illan aikana kertaillen vaikkapa pilkkusääntöjä. Lyhyen tähtäimen suunnitelmassa taas tärkeää on saada kokea hauska ilta ystävien kanssa ja kenties illan päätteeksi päästä lakanoiden väliin viettämään riehakasta vaakamamboa uuden partnerin kanssa.

Usein lyhyen tähtäimen suunnitelman toteuttaminen johtaa kuitenkin jälkeenpäin morkkikseen ja itsensä syyttelyyn. Pitkän tähtäimen suunnitelman toteuttanut voikin ylppäreiden jälkeen kesällä harrastaa vaakamamboa tyttöjen kanssa vaikka jokainen päivä kesän aikana, koska hyvät unet takasivat hyvän kirjoitusvireen, mikä johti hyvään arvosanaan. Mikä taas on tärkeää, että pitkän tähtäimen suunnitelma opiskelupaikasta toteutuisi helpommin.

Se, että tekee työtä omien unelmiensa eteen ja saavuttaa ne on yksi hienoimmista hetkistä elämässä. Se opettaa nöyryyttä oikeassa suhteessa. Se myös opettaa arvostamaan sitä, minkä eteen on tehnyt työtä useitakin vuosia. Oma itsekunnioituskin nousee prosessin tuloksena.

Opiskelu ei ole aina helppoa, usein se on työlästä puurtamista. Sitäpaitsi opiskelun haasteellisuus kertoo siitä, että joudut oikeasti opettelemaan jotakin. Usein alkuun pääseminen on kaikista vaikeinta. Se ensimmäinen askel oli kyse sitten kielistä, matikasta, lenkille lähdöstä tai vaikkapa talon maalaamisesta.

Ei ole muuta neuvoa kuin härkäpäisesti ja sinnikkäästi aloittaa se opiskelu. Yritä miettiä asioita joita luet, älä vain lue "hauki on kala". Omia opiskelurutiineja kannattaa kehittää heti alussa kohti optimia ja kokeilla erillaisia luku- ja muistiinpanotekniikoita.

Tsemppiä nyt hurjasti ja toivon, että kirjoitukseni antoi edes jotain ajattelemisen aihetta. Lopuksi vielä vanha viisas neuvo:

"Itsekuri on kurin korkein aste."

Kiitoksia vain kaikille vastaajille. En uskonut, että tältä palstalta saa näinkin asiallisia vastauksia. Täytyy todeta, että noita aikaisempia viestejä kirjoittaessani olin aika vaikeassa tilanteessa henkisesti. Uusi koulu, josta en tuntenut ketään ja uusi asuinympäristö pisti mulla pakan ihan totaalisesti sekaisin. Muutto kotoa tuntui hyvältä ajatukselta, mutta näyttää siltä, että se koti-ikävä iski sitten kovinkin äkkiä. Mammanpoika, mikä mammanpoika. No, mutta eihän siinä muuta kun kohti uusia haasteita positiivisin mielin, ei auta jäädä tuleen makaamaan..

Sain omassa päässä nämä asiat hieman parempaan järjestykseen ja pystyn ajattelemaan nyt hieman selkeämmin. Lukion käyn ja tulen panostamaan siihen hurjasti, koska unelman saavuttamiseen lukion suorittaminen hyvin paperein on "must". Varmasti tulee jotain pieniä vaikeuksia ensimmäisten jaksojen aikana, etenkin koeviikolla, mutta kyllä niistä selvitään ja mennään rennosti lutkuttaen eteenpäin.

Mielestäni ammattikoulunkaan kautta ei tämä elämä huonompaan suuntaan olisi mennyt, mutta valinta on nyt tehty ja tavoitteet siintävät edessä, odottamassa sitä hetkeä kun ne saavutetaan.

Kiitos ja kumarrus kaikille vastanneille!

Kiva kun annoit palautetta, se on harvinaista (ja kohteliasta). On se aika shokki kun joutuu pois kotoa ja uuteen kouluun, ei ihme etta otti koville.
Mina jouduin viemaan lapseni kouluun toiselle puolen USAaa ja itkin ajaessani takaisin kolmen osavaltion lapi. On varmasti sinunkin vanhemmillasi ollut vaikeaa.
Onnea opiskeluihin!