Löytyyköhän netistä sopimusmallia yhteiselämästä jota voisi hyödyntää tai soveltaa uusioperheissä jossa on omia ja toisen lapsia. Voisiko jotain laittaa ihan paperille, ikään kuin vahvistukseksi vaikka esim. avoliitossa ei juuri juridiikkaa tarvita. Sehän lienee avoimen liiiton tarkoitukskin. Mutta jotain moraalisia sääntöjä voisi olla vaikka lauseiden muodossa paperilla.
Eniten lienee epäselvyyksiä siitä, kuka kustantaa ei-bilogisten lasten kalliit ja tai biologisten lasten vielä kalliimmat harrastukset, mopot, mopokortit, autojen lainaamiset, kielileirit jos esim. toisella vanhemmalla ei ole varaa em. kaltaiseen anteliaisuuteen, eikä omat varat riitä molemman osapuolen lasten tasavertaiseen taloudelliseen kohteluun.
Siis löytyykö avoliittouusioperheelle jotain valmista lomaketta jota ei tarvitsisi kallilla lakimiehellä teettää?
Eniten lienee epäselvyyksiä siitä, kuka kustantaa ei-bilogisten lasten kalliit ja tai biologisten lasten vielä kalliimmat harrastukset, mopot, mopokortit, autojen lainaamiset, kielileirit jos esim. toisella vanhemmalla ei ole varaa em. kaltaiseen anteliaisuuteen, eikä omat varat riitä molemman osapuolen lasten tasavertaiseen taloudelliseen kohteluun.
Siis löytyykö avoliittouusioperheelle jotain valmista lomaketta jota ei tarvitsisi kallilla lakimiehellä teettää?
Vastaukset 20
Vanhimmat
Maalaisjärki auttaa varmaan tässäkin asiassa, pakollisia menoja kun meillä ihmisillä on vain syöminen , pukeutuminen ja asuminen , loput menot ovat enemmän tai vähemmän vapaaehtoisia.
On kyllä aika harmillista jos tuollaisista asioista pitää kirjoittaa oikein sopimus.
Eikö niistä nyt voi sopia muuten ???
Minusta periaate on selkeä. Asumis-ja ruokakulut maksetaan yhdessä tasapuolisesti, mutta sitten selket lasten erillisjutut esim. vaatteet, harrastukset jne maksaa lapsen vanhemmat.
Siis esim
A meni naimisiin Bn kanssa ja he saivat lapsen C
tuli ero ja eron jälkeen A löysi uuden D jonka kanssa meni naimisiin, lapsi C asuu heidän kanssaa.
D oli ollut naimisissa En kanssa ja hänellä on lapset F ja G jotka asuvat En kanssa.
= Lapsi C asumiskustannuksista, ruokakuluista jne vastaa A ja D yhdessä. Lapsen vaatteista. harrastuksista jne vastaan A ja B yhdessä.
D taas vastaa edellä mainittujen asumiskulujen jne lisäksi lasten F ja G erikoiskuluista yhdessä ex-puolisonsa En kanssa.
Kyse ei aina ole maalaisjärjestä, vaan siitä että toinen vanhempi on velkaantunut edellisessä liitossa, tai on ollut yksinhuoltaja, eli ex puolisoa ei käytännössä ole maksamassa jne. Tämmöisessä tilanteessa toisen vanhemman lapset ovat sitten köyhyysloukussa ja toisen vanhemman lapset saavat lähes kaiken pyytämänsä jps vanhempien tulot ovat kovin eri tasoa..
No mutta kun sillä uudella puolisolla ei ole velvoitetta kustankaa uuden puolison lasten kuluja. Sehän olisi törkeää siivellä elämistä !!!
Jokainen vastaa lapsestaan, niin se vaan menee. Jos on velkaantunut, niin itsensä on vastuu teoistaa kannettava.
Miten maksat jos ei ole rahaa?
Eihän sellaista sopimusmallia ole, ne asiat menee sen mukaan miten parisuhdeen perustukset on rakennettu. Kun nyt taloudellisesta puolesta puhutaan, niin yhteisillä rahoilla ja pienillä tuloilla isoja hankintoja varten säästetään ja kaikkia biologisia tai ei- biologisia lapsia kohdellaan tasapuolisesti eikä niitä hankintoja selvästikään voi tehdä kaikille kerralla.
Jos on rahat erikseen, niin biologisille lapsille hankitaan yhdessä toisen vanhemman kanssa ja ei- biologisen lapsen hoitakoon lapsen omat vanhemmat.
Missä kohti voi mennä ristiin?
Meillä oli tilanne tämä, että kun minun poika tuli mopoikään ja halusi mopoa niin vaimo nosti äläkän kun hänen paria vuotta vanhempi poikansa ei sitä aikoinaan kaks vuotta sitten saanut (minun hankkimanani) kun minulla on isommat tulot ja lupasin omalle pojalleni sen nyttemmin hommata.
No poikani rupesi jakamaan mainoksia ja tienaamaan itse omaa mopoaan ja nyt ei kenelläkään ole nokan koputtamista mopon omistussuhteista.
Vaimolla tulot 1500 netto ja minulla 2300 netto kuussa ja molempien pojat asuu meidän taloudessa. Reilu tonni (1300) menee kuussa asumiseen ja reilu puoltoista tonnia ruokaan autoon ja muuhun elämiseen. Loput tuhat euroa pölähtää tosta vaan lomiin, vaatteisiin, dieselveroihin, vakuutuksin ja kaikkeen pieneen. Loppu kuussa viivan alle jää 0 euroa.
Lounareita jakelen molemmin pojille että saavat käydä kavereidensa kanssa Mäkkärillä tai Pitsalla.
Olen omasta mielestäni muutenkin reilu pikku vippien, eli taskurahojen muodossa molemmile pojille.
Sanoin vaimolle että purkaa sydäntään poikansa biologiselle isälle, jos ja kun rupeaa hinkuamaan kohta ajokorttia ja ja/rai autoa. Pohan isä kun on sekin duunissa ja maksaa ruhtinaalliset 140 euroa kuussa vaimolle elatusmaksua, vielä vajaan pari kuukautta kun poika täyttää 18. Jotkut isät ne pääsee helpolla!!!
Siihen loppui kotona se keskustelu jatkohankinnoista ajoneuvojen ja ajokorttien suhteen.
Tuohon sanoisin, että vaimosi olisi lapsen isän kanssa pitänyt keskustella mopon hankinnasta ensimmäiseksi, koska puolet noin hintavasta hankinnasta kuuluu lapsen omalle isälle. Jos isä ei ole halukas kustantamaan niin pojalle sanotaan, että hankit itse omalla työllä puolet moporahasta ja loput maksaa porukat, eli sinä ja vaimosi. Reilu peli minun mielestä.
Pojan isältä ei varmaan niitä rahoja tule. Nyt käytännössä vaimon poikineen jatkaa sitä yh-köyhistelyä, vaikka kyseessä piti olla perhe eli perheen sisällä oleva yh-yksikkö.
Onko nyt näin, että uusperheen isän poika vaan saa mopon, kun jakaa lehtiä? Saako perheen äidin poika sitä mopoa?
Tasa- arvon vuoksi, molemmat pojat saa hommata puolet rahoista itse mopoonsa, jos ei etävanhempi halua osallistua. Etävanhemman kylläkin kuuluu osallistua.. varsinkin, kun elatusmaksu näyttää olevan noin pieni.
Henkilökohtaisesti en tajua avio- tai avoliitossa puolisoiden "omia" rahoja. Se kuitenkin näyttää olevan yleinen tapa nykyään.
Jos lukee täältäkin useamman ketjun, niin näkee, että usein uusperheen ongelmat tulee erimielisyyksistä rahankäytön suhteen. Niin tosin on ihan ydinperheissäkin tai ihan vain lapsettomilla pariskunnilla.
Pahimmillaan parisuhteissa ollaan niin itsekkäitä, että voi jo puhua hyväksikäytöstä. Esim. pienituloisempi vain kerryttää isompituloisen omaisuutta. (Esim. maksamalla käytännössä vuokrana isoituloisen omistamaa asuntoa avoliitossa. Eli eron tullessa tyhjä jää käteen ja toinen maksanut asuntoa.) Mikä se semmonen parisuhde on? Minä en sellaiseen lähtisi.
Jos ollaan puolin ja toisin jopa velkaa toisilleen, niin huonosti on asiat. Minun mielestäni.
Jos pitää toista taloudellisena taakkana, niin voisi olla parempi erota. Liitto toimii niin, että on yhteiset rahat. Jos on lapsia, niin lapsia olisi hyvä kohdella tasa-arvoisesti rahan kannalta. Tällaiseen ajatteluun ei kuitenkaan voi ketään pakottaa. Kukin tavallaan.
Minäkin apn vaimona olisin älähtänyt. Jos taas olisin ap, olisin ilman muuta ostanut sille vaimon pojallekin sen mopon miettimättä, että käytän siihen "omia rahojani." Tämä on vain minun käsitykseni yhteiselosta, mutta se on toimii, jos kumppani ajattelee samoin. Silloin ei puolin tai toisin koskeva työttömyyskään syö liittoa, jos rahat ovat yhteiset. Toinen ei ole silloin taakka. Ei lasketa mun ja sun rahoja, vaan yhdessä päätetään, mikä on tärkeää. Jos osaa ottaa toisen aina huomioon, niin toimii huonoinakin aikoina. Toinen ei mielivaltaisesti päätä toisen puolesta.
Jos toinen kumppani on rikas ja toinen ei ja tämä rikas sitten alkaa puuttumaan sen köyhemmän kumppanin rahankäyttöön ja itse käyttää miten huvittaa, niin se on jo pahimmillaan henkistä väkivaltaa. Se ei ole tasa-arvoista liittoa.
Jos jollakin toimii mun ja sun rahat systeemi, niin onneksi olkoon. Kukin tavallaan. Jos se ei ole kovin itsekkäältä pohjalta ja onnistuu olemaan jotekin tasa-arvoista, niin ehkä toimiikin. Sinä tulee kuitenkin niitä ääritapauksia vastaan, jossa koetaan epäreiluutta. Niissä pitää sitten olla taitava. Ettei vaan kävisi niin, että ne mun ja sun rahat on tärkeämpiä, kuin se suhde ja perhe kokonaisuudessaan.
Mopo on varmasti useimmille pojille se yksi nuoruuden tärkeimmistä jutuista muillekin kuin juuri omalle pojalle, mutta se suhdetta jäytävä juttu voi tulla pienemmistäkin asioista tai kertyä ajan kanssa.
Nämä jutut tulee monesti sitten yllätyksenä, kun niitä ei ehkä osaa ennakoida.
Naisille sanoisin, että parempi yh-äitinä omien lasten ja rahojen kanssa, kuin lähteä taloudellisesti epäreiluun suhteeseen. Raha ei tuo onnea. Tasa-arvo ja toisen kunnoioitus tuo, vaikka sitten köyhemmältä pöydältä.
Kun suhde pitenee, niin näistä taloudellisista asioista on sitten jo vaikeampi neuvotella. Liian moni huomaa olevansa pihin ja itsekkään kumppanin kanssa. Joskus myös nainen tienaa enemmän tai mies on työtön. Nainenkin voi olla pihi eikä kestä miehensä "elättämistä" sen sijaan, että oltaisiin oikeasti tasa-arvoisessa parisuhteessa huonoinakin aikoina.
Eri asia on se, jos puoliso ei yritäkään laittaa elämäänsä kuntoon. Ei ihan ketä tahansa kannata elättää. Jos puolison oma elämä ei ole henkisesti kunnossa, niin siinä ei sitten tasa-arvo toimi. Ei voi puhua perheestä, jos toinen ei edes yritä hankkia toimeentuloa ja tehdä omaa parhaansa perheen tai parisuhteen puolesta. Jos toisella ei ole aikomustakaan laittaa elämäänsä kuntoon, niin ei suhteella eikä perheellä ole tulevaisuutta. Kuten ei myöskään silloin, kun rahaa on, mutta riidellään sen käytöstä.
Eli vastaan tässä vielä tuohon apn toiseen aloittamaan ketjuun. Joo, ajattelen, että on epäreilua, että kohtelet vaimosi poikaa epätasa-arvoisesti. Myös ajattelen, että on hyvä, että poikasi jakaa lehtiä, saadakseen sen mopon. Olisi hyvä, jos sekä hän että sinä voisitte elää sen asian kanssa ilman katkeruutta, muuten tästä tulee perhettä jakava ja rikkova asia sen sijaan, että sen avulla poikasi oppii vastuuta ja että se on hieno asia.
Sinä olet nyt esimerkkinä siinä mikä poikasi asenne on tässä asiassa. Pahimmillaan olet laitttanut poikanne ja poikasi ja vaimosi tikut ristiin tällä asialla. Se ei toimi. Raha on ollut ehkä tärkeämpää kuin perherauha. Rakastanet vaimoasi ja on kaikkien etu, että poikasikin kunnioittaa häntä. Tuskin haluat opettaa pojallesi, että vaimosi on pihi ja epäreilu, vaikka hän vaan haluaa, että hänenkin poikansa on tasa-arvoisessa asemassa perheessä.
(jatkuu)
(jatkuu) Jos perheesi on sinulle tärkeä, älä tee tästä mopoasiasta kynnyskysymystä... tai niin taisit jo tehdä, mutta voit purkaa tilannetta lempeästä. Tai sitten ehkä et olekaan niin tyytyväiseen suhteessa, jossa toinen tienaa vähemmän? Haluatko etsiä rikkaamman vaimon? Mikä on tärkeää? Olisiko rakkaus ja kunnioitus, yhdessä löydettävä sopusointu asioiden suhteen? Jos ei sitä löydy, niin voihan etsiä muualta. En ole varma löytyykö, jos tässäkään suhteessa ei sitä löydä.
Vaimollesi se oma poika on kuitenkin kaikkein tärkein elämässä. Ainoa keino pysyä vaimosi rakkaudessa on hänen poikansakin huomioon ottaminen. Näin jotenkin limittäin ja lomittain perheenne voi toimia hyvin. Niin, että ollaan oikeasti perhettä. Vaikeammaksi asian tietysti tekee, jos osa lapsista asuu erilaisia aikoja perheessä. Silloin täytyy osata olla vielä taitavampi reiluudessa.
Kaikella kunnioituksella hyvään yritykseesi selvittää tämä hyvin päin ja niin, että kenenkään ei tarvitse olla perheessä katkera.
Tärkeää ei ole se mopo vaan sen ostamattomuuden tai ostamisen perustelut, ja se, että asia selviää lopulta riidatta ja katkeruudetta. Miksi mitä kenelle ja mitä ei ja miksi. Joillakin toimii se, että minulla on/ ei ole rahaa. Joillakin niin, että ei meilllä ole/on rahaa. Vanhempien täytyy vetää yhtäköyttä lasten suhteen uusperheessä eikä tehdä vastakkainasetelmia puolivanhempiin.
Jos teillä on varaa lomaillakin, niin moporahatkin löytyy. Muistathan hemmotella välillä vaimoakin tai ainakin olla motkottamatta siitä, että jos hän itseään välillä vähillä rahoillaan hemmottelee. En kyllä usko, että hänellä jää mitään itselleen. Kaikki menee perheen perusmenoihin ja sitten lopuilla hän kituuttaa jotain pojalleen. Äidit ovat yleensä sellaisia. Silti äiditkin toivovat tulevansa huomatuksi pieninkin elein, jos ei suuriin ole vara. Sellaisella huomiolla ei kuitenkaan voi nollata mitään pinnanalla olevaa epäreiluuden tunnetta kenelläkään.
Se vielä, että jos vaimosi exä on pihi ja sille ei voi mitään, niin sille ei voi sitten mitään. Hyväksyy vaan sen asian, että sieltä ei enempää asiaa tule. Siitä motkottaminen on sekä turhaa että rikkoo perhettä.
Huono homma varsinkin mainita pojalle hänen isästään. Vaimosi poika rakastaa isäänsä, vaikka pihi onkin, mutta ei kannata sinun hankkia pojan pahaa mieltä syyllistämällä häntä hänen isänsä toimista. Jos moitit pojan isää pojan läsnä, se on kuin haukkuisit poikaa. Näin se menee.
Hoitakaa (uus)perheenne raha-asiat teidän kesken sotkematta siihen exiä. Exät ei ehkä muuksi muutu, mutta omaa suhtautumista voi muuttaa ja hyväksyä asoiden tila. Jos vaan miettii miten asioiden pitäisi olla, niin kuluttaa turhaa energiaa.
Eli hyväksymistä kunnioittamista, rauhaa ja rakkautta teille toivoitan!
Niin sinustako ei ole hyväksi käyttöä jos toinen velvoittaa uuden puolison ostavan lapselle mopon ja kustantavan harrastuksia.
Taidat itse olla tuollainen siivestelijä joka maksatat toisella omaa ja lastesi elämää. Vastenmielistä, sanon minä.
Jos on lapsia tehnyt maailmaan niin kantakoon niistä vastuun älkäköön maksattako kustannuksia ihmisellä joka ei ole lapsen vanhempi
Entä jos ex maksaisi reilut elatusmaksut ja niillä haluaisi turvata omalle lapselleen kunnollisen elintason? Hyväksyisikö uusi puoliso sen että rahat käytettäisiin vain kyseisen lapsen menoihin?
Kyllä raha-asiat on keskusteltava ennenkuin saman katon alle muutetaan, turha niistä on jälkikäteen kitistä.
No ei siinä ole mitään hyväksymistä, kun asia niin menee.
Elarit on tarkoitettu lapselle piste.
Minua naisena ällöttää myös nuo siivellä elävät naiset, jotka odottavat uuden miehen maksavat omille lapsilleen jos vaikka mitä.
Itse en tuollaista hyväksyisi puolisoltani ja tiedän ettei hyväksyisi puolisonikaan.
Uskon että moni uusperhe hajoaa nimenomaan raha-asioiden takia, eli jos toinen kokee olevansa raha-asioissa hyväksikäytetty, liitto kaatuu enemmin tai myöhemmin.
Jokainen huolehtikoon jälkikasvustaan hitto vie, jos ei rahat riitä niin tehköön enemmän töitä jotta riittää.
Lissu tai ap, tässä kyseessä olevassa suhteessa ei oltu otettu huomioon ajoissa tällaisia tilanteita. Ap ei ole tyytyväinen eikä hänen vaimonsakaan. Jos jompi kumpi kokee tulevansa hyväksikäytetyksi, niin on ehkä syytä erota.
Suhde, jossa mielletään toinen hyväksikäyttäjäksi, ei ole terve. Suhde on aina jollain tasolla sopimus. Jos ollaan liian erimieltä käytänteistä, niin suhde ajautuu kriisiin. Joskus onnistutaan löytämään samanmielisyys. Jos lähtökohdat eroavat liikaa, niin se ei onnistu. Ikuisuuksia ei ehkä kannattaa jatkaa jos suhteen/perheen mätiä ei onnistuta poistamaan niin, että löydetään sopusointu.
En ikimaailmassa suostuisi suhteeseen, jossa on edes ajatus hyväksikäytöstä tai siipeilystä. Hyväksikäyttö ja siipeily taas ei ole suhteessa siihen kuka tienaa mitä. Se on suhteessa kunkin omaan ajatusmaailmaan. Ja siihen täsmääkö arvot ja käsitys yhteiselosta.
Joillakin toimii se sun ja mun lapset ja sun ja mun rahat. Hyvä jos toimii. Se toimii silloin, kun on on pariskunnalla yhteneväinen ajatus siitä, miten asioiden pitää toimia. Ihan niin kuin yhteistaloudessa. Ei kaikkien pidä siihen suostua vastointahtoaan. Elämme itsekkäässä maailmassa, jossa monesti itsekeskeisyys menee perheen edelle.
Joka tapauksessa sukset menee ristiin, jos ei olla ajoissa mietitty näitä asioita. Sukset saa kyllä samaankin suuntaan taas menemään, jos se perhe/parisuhden on tärkeämpi kuin ne rahat. Uhrautua ei kenenkään tarvitse niin, että rupeaisi tuntemaan itsensä hyväksikäytetyksi ei suuntaan eikä toiseen.
Pääasia, että ongelmat saadaan ratkaistua ja että kukaan niitä ei jää sitten enää murehtimaan. Muuten mopo on karannut käsistä eikä kenelläkään ole enää hyvä olo perheessä. Sellaista ei saa sitten enää rahalla korvattua vaikka sitä kuinka alkaisi tileille virtaamaan.
Aplla on tilaisuus löytää riittävä samanmielisyys vaimonsa kanssa tässä asiassa. Jos hän kokee tulevansa manipuloiduksi ehkä syytä erota. Jos hänen vaimonsa kokee epätasa-arvoa perheessä poikansa kanssa ehkä syytä erota. Siis JOS ei päästä samanmielisyyteen, jossa kumpikin arvostaa toisiaan. Toistensa arvostus ei riipu siitä paljonko kukin tienaa ja mitä maksaa vaan sitä sopimuksesta, jonkan kanssa päätetään elää ja pään sisäisestä sisällöstä ylipäätänsä. Oli sopimus sitten sanaton vai ei.
Myös siitä onko ylipäätään sellainen ihminen, joka osaa arvostaa toisia ihmisiä. Sekin voi olla tärkeä tekijä siinä onnistuuko tahollaan tukemaan suhdetta/perhettä vai kariuttaako sen siihen, että ei osaa arvostaa muita ihmisiä.
Ap tuntuu ihan muuten olevan tyytyväinen elämäänsä ja vaimoonsa paitsi että tämä mopojuttu tuntui liian monen sadan euron tikiltä heidän taloudellisessa tilanteessaan. Minusta näihin mopoihin ei kannata kaataa perhettä. Jos se kaatuu, niin ei se niihin mopoihin kaadu, vaan erilaiseen käsitykseen rahankäytöstä perheessä. Sanaton sopimus ei toiminut, koska liian erilaiset käsitykset ei synkannut.
Eli apn ajatus on loistava näin jälkikäteen yrittää tehdä kummallekin sopiva sopimus. Kannattaa yrittää. Toivottavasti perhe ei tähän kaadu, että sopimusta ei tule!!!
Tässä muutama vinkki jottei homma nyt moposta jää kiinni. Itsellänikin oli vuosia sitten sama tilanne ja mun tapauksessa mopoa halunneella lapsella ei edes ollut biologista isää elämässään mukana joten rahoitus oli siis järjestettävä itse , no hommasin aika halvan ja vanhan mopon , sitähän oli sitten kiva rempata yhdessä ajokuntoon , löytyi siis yhteinen harrastus :) että ei sen mopon tarvitse nyt tuhansia euroja maksaa muutamalla satasellakin selviää kun näkee hiukan vaivaa. Enkä vielläkään ala mitään raha-asioita vatuloimaan vaikka lapsukaisesta on jo kasvanut nuori mies, kykyni mukaan jeesin vielläkin ja toisinaan jopa potkinkin häntä elämässä eteenpäin ja on mulla omiakin lapsia eli ainahan sitä nyt rahasta on välillä tiukkaa , mutta ei niitä rahoja mukanaankaan voi mananmajoille viedä ja kerran sitä vaan eletään :)
Yhteinen asuntovelka, yhteiset rahat ja lapset edellisistä suhteista. Lapset saavat tasapuolisesti mitä tarvitsevat oli kyseessä harrastus tai vaatteet ym. Molempien exät osallistuvat myös=) Meillä toimii kaikki ihan helvetin hyvin. Samaa ei voi sanoa kaikista..
Nämä asiat pitäisi keskustella ennekuin laitetaan "hynttyyt yhteen".
Varsinkin jos yhteenmenevillä on kovin erilainen tulo- ja elintaso. Kohdellaanko lapsia perheessä tasapuolisesti riippumatta siitä, kenen biologisia ovat. Ollaanko puolison tukena myötä- ja vastoinkäymisissä, voiko toiselta odottaa samaa tukea, vai punkataanko vain yhdessä, kunhan ei käy liiaksi kukkaron päälle ja huolto pelaa...
Olisit jussupow ottanut taloudenhoitajan, olisi ollut reilumpi peli kaikkia osapuolia kohtaan.
Tässä perusoletuksena on ehkä se, Jussupowlla, että olisi joku yleinen sopimus uusperheille. Sellaista ei ole. Eihän sellaista ole myöskään puolisojen rahankäytöstä perusperheessä. (Avioehto on eri asia.)
On kaksi ääripäätä pariskunnilla yhteiselossa: kokonaan yhteinen talous tai minun ja sinun rahat, jossa määritelty kuka maksaa mitä. Nämähän ei liity avioehtoon. Nämä ovat vain erilaisia käytänteitä ja on olemassa niistä variaatioita ja sekoituksia. Kukin tavallaan, kunhan sopu löytyy.
Uusperheessäkin voi olla yhteinen talous tai sinun ja minun rahat. Jussupown tapauksessa kukin lapset kuuluvat hänen mielestään sinun ja minun rahojen piiriin erikseen. Vaimon käsitys poikkeaa tässä, ainakin mopoasiassa. Ja kuten Jussukin myöhemmin kertoi, että perheen toinen poika saa mitä vaan ja toinen ei. Minun lapset ja sinun lapset. Ei meidän lapset. Kukin uusperhe päättää miten toimitaan. Ihan kuten lapsettomat pariskunnat tai ydinperheet. Ainoana erona ehkä se, että ydinperheessä niilläkin, joilla on sun ja mun rahat pitää ehkä keskimäärin enemmän huolta yhdessä lasten menoista. Aina sekään ei toimi.
Jos puolisoiden kesken on erimielisyyttä ydinperheesäkin rahankäytöstä (mikä on hyvin tavallista) niin tuskin ollaan sitten samaa mieltä siitä kenen tililtä menee erinäiset lasten menot vaikka kyseessä on kummankin omat lapset. Ongelmatonta rahankäyttö ei ole lapsettomillakaan eikä ydinperheellisillä, JOS ei ole samanlaista käsitystä ja sopimusta siitä, on se sitten sanaton tai kirjallinen.
Juuri siksi, että mitään yleistä ohjetta tähän ei ole. Kukin tavallaan. Itselle kummallekin yhdessä sopivalla tavalla toinen toistaan kunnioittaen.