Mätsärit.....

En nyt kovin monesti ole mätsäreissä käynyt mutta sen verran kyllä että toisinaan huomaa joidenkin tuomareiden suosivat aina tietyntyyppisiä koiria.

On tuomareita jotka antavat punaisen vain pienille koirille, jotkut suurille, jotkut mahdollisimman puunatuille, jotkut mahdollisimman karvaisille jne.

Viime vuonna kävi yhden kerran juuri niin että tuomari suosi aina pientä koiraa silloin kun oli mahdollista. Vain pari vähän isompaa sattui pääsemään jatkoon silloin kun esittelyssä oli vain isompia. Vaan miten kävi loppuarvostelussa?
Loppuarviosta sattui vastaamaan Elisabet Rehn ja hänpä valitsi punaisista kaikki isoimmat kärkeen. Hmm.. millaisia koiria sillä Lillanilla itsellään nyt olikaan:)

Onhan se valitettavaa että jotkut tuomarit eivät millään hallitse objektiivisuuden alkeitakaan mutta toisaalta minä ainakin otan mätsärit vain sellaisena leikkimielisenä juttuna tai hyvänä harjoituksena.

Ei niistä kannata pahoittaa mieltään.

paras mahdollinen paikka saada harjoitella tulevaa mahdollista näyttelyuraa!!!

Kyllä mun mielestä ne on hyviä paikkoja lähinnä koiran sosiaalistamisen kannalta. Tottuvat siihen että on ihmisiä/koiria ympärillä, hampaita katsellaan ja vähän muutenkin katsellaan... Arvosteluista en niinkään ottaisi paineita; eri rodut sekaisin, äksät mukana - miten noita ylipäätän voisi laittaa järjestykseen muuten kuin ihan omien mieltymysten mukaan? Tuomareiden tausta varmasti vaikuttaa, itse olen törmännyt eläinlääkäreihin, kasvattajiin, ulkomuototuomareihin. Makuja on monia, ja voi vain kuvitella menestymiskriteerien kirjon kun virallisissa näyttelyissä joissa sentään on selvät rotumääritelmät ja käytös ym kriteerit saattaa sama koira suunnilleen samalaisella esiintymisellä saada toiselta tuomarilta loistavat arvostelut ja putsata pöydän, kun taas parin viikon päästä jäädään arvostelussa tasolle 'hyvä'.
Niin se vaan on että näissä 'arvostelulajeissa' ei koskaan ole kaikki tyytyväisiä. Mutta itselle se oma koira on kuitenkin aina paras. Jotkut tuomarit ei vaan ymmärrä hyvän päälle ;)

Itse olen hokannu että ne pärjää aina jotka on kaikken aktiivisimpia harrastajia :DDDDDDDDDDDDDDD

Koirani kasvattaja on sanonut että koiramme on lupaavin koira hänellä ikinä, ja kasvattaja on todella arvostettu ja kasvattanut satoja koiria.
Ensimmäisessä mätsärissä ja oikeastaan toisessa sai sininisen eikä sijoittunut, toisessa mätsärissä tuomari laittoi kaikki englannin buldogit kärkeen, ja kuultiin jälkeen päin että kasvattaa kyseisiä. 3:ssa koiramme tuli punaisten toiseksi vaikka oli todella huonossa kunnossa turkki ja kaikkea. Tuomarit oli tuolla kauheen tohkeissaan siitä. :) Kyllähän tuo on ihan mielipide sen tuomarin että kuka voittaa ei se voi pitää kaikista. selitin varmaan huonosti...

no tuomareita on erilaisia jotkut eivät pidä koirastasi jotkut pitävät tuomareillakin on eri maku koirista.. sen olen huomannut itsekin kun olen mätsäreissä käynyt.. onko koirasi sekarotuinen? jos on kehotan ehdottomasti jatkamaan mätsäreissä käymistä :D

Moi! Olen 14-vuotias tyttö Kajaanista ja etsin pienikokoista koiraa match showssa käytettäväksi täältä Kajaanin alueelta. Itselläni on ollut jämtlanninpystykorva ja mäyräkoira. Myös vieraita koiria on tullut ulkoilutettua. Mäykkyni kanssa kävin mätsäreissä, joten kokemusta on jo jonkin verran. Rotuna toivottuja olisivat mäyräkoirat tai corgit, mutta myös muut pienet rodut sekä seropit käyvät. Toivoisin, että koira olisi kiltti, ihmisten kanssa toimeen tuleva sekä toisiin koiriin tottunut. Jos kiinnostuit, ota yhteyttä osoitteeseen [email protected] :)

No mätsäreissä ei ole oikeinta "tuomareita" ja eritujen sekamelskassa jokaisella on omat kriteerinsä minkä mukaan "arvostelee" koiran . Eihän niillä arosteluilla tee mitään mutta ihan mukava paikka sosiaalistaa koiraa .

Nämä mätsärithän ovat ihan leikkimielisiä kilpailuja, ja todellakin hyvää harjoitusta niihin "oikeisiin" näyttelyihin.
Niissäkin kyllä täytyy sanoa että tuomaripeli on melkoista ja aikamoista onkin!!!

ihan kiva käydä. Sinisiä tuli ekat 5 vuotta Vilin kanssa ja ykkösen sai,jos ei ollut muita sekarotuisia ja seropeilla oli oma sarjansa. Oli sen verran kuumakalle joka unohti käytöstavat kehön laidalle. Hälläväliä. KOIRALLA oli hauskaa, se oikein hihkui kun nöki "näyttelyhihnansa" ja oli ekana tunkemassa utoon kun tultiin hakemaan.
Nykyinen seropini keraa sinisia, liian hillytyn käytöksen vuoksi, kska Saku harrastaa tottelevaisuutta. Kukee siis kehässä, käskemättä, seuraamis- tyylillä, hihna löysällä ja etukäpältä taluttajan tossun kohdalla. On möllitokossa saanut hyvät pisteet ja mokat tuli hihnan kaskjalkasessa puolessa.
Siis mätsärit on jees, jos koira tykkää. Hällä väliä vaikka hurtta näyttäis yleiseurooppalaiselta katurakilta, ja tuomarit katsois pitkin nenää, eikä ikinä sais kuin sinisen narunpätkän, niin mätsäriin mennään jos sopivan matkan 100km päässä on.

Joo mätsärithän on leikkimielisiä kilpailuja, lähinnä opetusta ja että pääsee oikeen näyttelyn makuun.. Elikkä koiralta tarkastellaan hamput pöydällä ja opetellaan seisomista ym..

Mutta on se silti väärin, että ' tuomari ' suosii vain tiettyjä rotuja/ulkonäköjä koiralla, eikä katso oikeaa tulosta kenen olisi pitänyt voittaa.

Itselläni kävi elämäni ensimmäisessä vai toisessa mätsärissä, että piti kävellä rinki koira vierellä, eihän siitä mitään tullut ku omistin n 8kk kääkän, riehakkaan sellasen.. :D Leikkimielellä sinne mentiinkin! Mutta loppujen lopuksi saatiin pun nauha, ja voin myöntää että oma koirani oli varmaan ringin huonoin kävelemään :D

Ulkonäköä ne liikaa katselevat :( Harmi sinänsä.