Mistä nykymeno johtuu?

Osa siitä 7-8% on ainakin semmoisia ADHD -tapauksia, jotka eivät ole kiinnostuneet minkäänlaisesta koulunkäynnistä ja osa saattaa päästä täydennyshaussa johonkin oppilaitokseen (jos viitsivät hakea), jossa sitten hengailevat kavereiden kanssa vuoden ja keskeyttävät.

Toinen ongelma on pääsyvaatimukset. Kaveripiirissä päätetään ihanneala, joka on se sitten autonkorjaaja, lukiolainen tai lääkäri. Sitten mennään kokonaan muiden mieltymysten mukaan kokeilemaan opiskelua, joka sitten paljastuukin kiusallisen vaativaksi. Vaativalla tarkoitan opiskelun yleensä lisäksi pääsykokeita ja kiintiöitä, jotka jättävät monet rannalle uikuttamaan.

Niin, aika jännä yhdistelmä. Alussa tietysti vanhemmat elättävät, koska siinähän se nuori on ollut jo 16 vuotta nurkissa pyörimässä. Mutta kolmikymppisenä se ei ehkä enää käy päinsä. Onko Suomeen tulossa brittikultuuri, jossa työttömyys periytyy ja osa ihmisistä näkee luonnollisena elämäntapana tyhjänpanttina olemisen? Osaltaan nykymeno johtuu siitä, että ihmiset ovat käsittäneet valtion tehtävän olevan juuri heidän holhoamisensa ja olettavat jonkun automaattisesti hoitavan elatuksen, jos itse ei viitsi. Jos kukaan ei tule kouluun hakemaan, ei sinne osata itse mennä. Ja halukkaat eivät pääse. Ratkaisuja?

"Onko Suomeen tulossa brittikultuuri, jossa työttömyys periytyy ja osa ihmisistä näkee luonnollisena elämäntapana tyhjänpanttina olemisen?"

On varmasti tulossa, ellei palkkatöihin oteta vastavalmistuneita. Nykyään tuntuu, että monilla aloilla palkkatyön saa vain suhteilla tai alfauroksena olemisena. Nuoresta työntekijästä on hyvä puristaa viimeiset mehut irti ja sitten "seuraavaa tilalle". Tästä on syynä yleinen turhautuminen työelämään ja sen suorituskeskeisyyteen. Tällöin tulee helposti ajatusmalli, että yhteiskunnan täytyy myös elättää, jos työnhaku/teko on noin hankalaa. Eläminen on kuitenkin elämistä varten.

Monilla on tietenkin täysin epärealistiset palkka- ja uravaatimukset jo alkuunsa, eikä näitä tyyppejä hanttihommat kiinnosta. Toisaalta monestihan näistä hanttihommista saa lähes yhtä vähän rahaa, kuin kotona olemalla. :-/

Niille ei vanhempansa ole korostaneet opintojen merkitystä, jotka peruskoulun jälkeen eivät opiskele. Piste ja niin yksinkertaista se 2010- luvun yhteiskunnassa.

Tässä on ehkä myös sellainen ihan "luonnollinenkin" seikka, että kaikki alat eivät vain ole yhtä vetäviä. Kaikki eivät voi päästä vetävälle alalle joten joku joutuu itseään vähemmän miellyttävälle alalle. Silloin on kyllä keskeyttäminen lähellä. Varsinkin kun tätä ei-vetävyyttä ei mitenkään kompensoida rahallisesti. Olen ymmärtänyt, että kaikille olisi olemassa jokin 2. asteen paikka, voin olla väärässä.

Kilpailu on uskomattoman kovaa myös niillä 'onnekkailla', jotka pääsevät suosittuun koulutusohjelmaan. Näyttää siltä, että kaikki kansainväliset ilmiöt lampsivat maahan täysin vapaasti, kiitos internetin ja vapaan liikkuvuuden. Koko ajanhan yliopistoissakin on savustettu opiskelijoita mentaalisairauden kortilla ulos opinnoista koekaniiniksi jos mahdollista. Tietysti silloin jää jäljellä oleville 'terveille' enemmän tilaa harjoitusryhmissä. Tämä on uskomaton salajuonittelun aikakausi, jossa kauniit ja rohkeat, dynasty, dallas ovat niin lapsellista roskaa todellisuuden rinnalla, että niitä ei jaksa kukaan seuratakaan.

Erityispedagogiikkaa ja syrjäytymistä opettaneena voisin sanoa tähän muutaman pointin. Ensinnäkin, nykyinen 20-25-vuotiaiden joukko (oliko Y-sukupolvi) ovat kasvaneet juuri Suomen pahimman lamakauden aikana 1990-luvun alussa. Monet perheet alkoholisoituivat ja lapsille tuli opittu malli siitä, että työnteko tms. ei kannata. Nämä muodostavat yhden ryhmän.

Toinen vastaus tulee kysymykseen "onko työttömyys periytyvää". Valitettavasti se on, nykyään jo Suomessakin. Perheet, joissa on ollut pitkäaikasta työttömyyttä kasvattavat lapsia, jotka jäävät usein myös työttömäksi. Se, mistä tämä johtuu, ei ole tarkaa tietoa mutta tutkimusten mukaan syrjäytyminen yhteiskunnasta on paljon todennäköisempää, mikäli nuori tulee perheestä, jossa molemmat vanhemmat ovat työttömiä. Tätähän nyt jokainen voi sitten pohtia, eivätkö vanhemmat jaksa kannustaa lastaan kouluttautumaan, onko kyse resursseista vai mistä. Erittäin huolestuttava tämä tilanne kuitenkin on.

Tarkastelen kasvatus- ja koulutussosiologian näkökulmasta.

Onko nuorille suositeltu joitakin ammatteja esim. kotoa tai koulusta? Missä määrin ammatinvalinta on opetussuunnitelmassa sekä peruskoulussa että lukiossa? Moni nuori on sanonut keskusteluissa, että he eivät ole saaneet tietoa ammattialasta ja sen työllisyystilanteesta. Ainakin korkea-asteella valmistumista viivyttää työpaikan löytäminen. Jos on päivänkin työttömyyskortistossa, on vaikea löytää työtä, muutama on kertonut.

Koulutuksen ja työelämän vaatimusten pitää siis sopia yhteen. Samoin koulutustarjonnasa pitäisi ottaa tämä huomioon, ettei kouluteta työttömyyskortistoon.

Onko ammatillisessa koulutuksessa pula vai liikatarjonta kansainväliseen opiskeluun , ja millä aloilla? Osa haluaa töihin ulkomaille, mutta onko opintotarjonta heille sopivassa aikataulussa elämänvaiheen kannalta?

Oppimis- ja kommunikaatiohäiriöt, jotka täällä on jo otettu esille, vaikuttavat valmistumisaikatauluun. Lisäksi valmistuminen viivästyy esim. armeijan, synnytyksen tai vakavan sairastumisen (esim. vammat, pitkäaikaissairaudet jne) takia opetushallituksen aikatauluun nähden. Ammattialan vaihto näkyy keskeytystilastoissa.

Jotta keskeyttämistilastot nollaantuisivat, oppilaan pitäisi olla varma oikeasta ammattialasta ja sen toteutusaikataulusta.